Monet ensimmäiset tulevat olemaan viimeisiä ja viimeiset ensimmäisiä. Tätä raamatullista lausetta olen viljellyt usein rippikoulussa. Riparilla nurinaa tulee milloin siitä, mikä ryhmä pääsi ensimmäisenä ruokapöytään tai kenen isosen joukkue voitti päivän kilpailun. Jokainen haluaisi olla ensimmäinen ja paras.
Raamatussa tämä lause toistuu eri muodoissa usean kertaan. Siinä on itse asiassa aikamoinen paradoksi, ristiriita. On vaikea ymmärtää, miksi näissä Jeesuksen sanoissa eivät pädekään yleiset säännöt siitä, että nopein, kaunein, menestyvin, kovaäänisiä ja niin edelleen voittaa. Elämän ”kilpailussa” ensimmäiseksi voi tulla myös se, joka jaksaa odottaa vuoroaan, jää joskus sivuun, on keskinkertainen tai ihan vaan ujo.
Olen joskus miettinyt, miten kaikista Jeesuksen puheista juuri tuo lausahdus on päätynyt mukaan raamattuun. Ehkä Jeesus omien oppilaidensa touhuja seuratessaan puuskahti kyllästyneenä: älkää nyt taas aloittako sitä ikuista kilpailua siitä, kuka teistä on paras. Tai ajatteli pitkän päivän jälkeen väsyneenä: eivätkö nuo kovapäiset jo opi, että minun luonani on tilaa kaikenlaisille tallaajille.
Seurakunta on yhteisö, jossa kenenkään ei tarvitse olla toisia parempi. Siellä on tilaa monenlaisille kulkijoille. Se on paikka, missä voi toimia niillä lahjoilla, jotka kullekin on annettu. Ja jokaiselle löytyy varmasti oma paikka ja oma tehtävä. Tervetuloa sunnuntaina Launeen kirkolle syyskauden avaukseen ja samalla katsomaan, mikä sinun paikkasi seurakunnassa voisi olla!
Olkoon Kristus kanssasi
syysauringon hyväillessä kasvojasi.
Antakoon hän luottamuksen ja toivon
pimeneviin syysiltoihin.
Olkoon Kristus kanssasi
ja antakoon ilon ja voiman
tulevaa varten.
Pauliina Hatakka
Lahtelaisille yksi tämän viikon ilouutisista on VR:n julkaisema tieto uusista junavuoroista Lahden ja Helsingin välille. Joulukuun puolesta välistä alkaen Helsingistä Lahteen ja Lahdesta Helsinkiin pääsee kiskoja pitkin viikonloppuisin entistä myöhemmin. Perjantaisin, lauantaisin ja sunnuntaisin viimeinen juna Lahdesta Helsinkiin lähtee klo 0.30 ja Helsingistä Lahteen klo 1.25. Lisäksi VR lisää päivittäisen junavuoron Lahdesta Kouvolaan ja Kouvolasta Lahteen. Uusien vuorojen myötä etenkin iltayhteydet pääkaupunkiseudulta sekä Helsinki-Vantaan lentoasemalta paranevat, kun viimeinen juna Helsingistä Lahden kautta Kouvolaan lähtee joka ilta vasta klo 23.55. Toinen raideliikenteeseen liittyvä positiivinen asia kaupunkimme kannalta on Z-junan saamat lisävuorot. Loppuvuodesta pääkaupunkiseudun riennoista pääsee siis vaivatta illaksi kotiin.
Viime viikolla Reykjavikissa järjestettiin Pohjoismaiden pääministereiden kesäkokous, johon kunniavieraana osallistui myös Saksan liittokansleri Angela Merkel. Itse tapaan tällä viikolla Tukholmassa ensimmäistä kertaa ruotsalaiset vastinparini, kehitysministeri Peter Erikssonin ja ulkomaankauppaministeri Ann Linden. Asialistalla on keskusteluja ajankohtaisista kehitys- ja kauppapoliittisista kysymyksistä, Suomen hallituksen painopisteistä ja maamme tavoitteista EU-puheenjohtajuuskaudella. Lisäksi tapaan paikallisten yritysten edustajia.
Pohjoismaisella yhteistyöllä on saavutettu paljon ja pohjoismaat voivatkin ylpeinä mainostaa muodostavansa maailman integroituneimman alueen. Mutta mihin Pohjoismaiden yhteistyötä nykymaailmassa tarvitaan? Itse ajattelen, että sen merkitys korostuu suurvaltojen aiheuttamien tuulien voimistuessa. Pohjoismaat edustavat yhdessä maailmaa, jossa yksikään suurvalta ei voi ohittaa laajalla joukolla sovittuja sääntöjä. Tässä maailmassa Pohjoismailla on yhteinen etu ajettavanaan.
Paikallisella tasolla Lahdessa pohjoismainen yhteistyö ulottuu parhaimmillaan kaikille tasoille. Kaupunkimme yrityksille vientiyhteistyönä, ruotsinkielisenä kouluna ja monenkirjavana yhteistyönä urheilun ja kulttuurin saroilla.
Lopuksi todettakoon niille, jotka tätä lukiessaan pohtivat puhuinko Tukholman vierailullani ruotsia, että keskustelut käytiin kyllä på svenska. Kun kansainvälisissä piireissä tapaa ruotsalaisia, norjalaisia, tanskalaisia ja islantilaisia, on ruotsi mainio pohjoismainen salakieli, jota muu maailma ei ymmärrä.
Ville Skinnari
Tämä viikko alkoi kansainvälisissä merkeissä. Pidin maanantaina puheen Helsingissä järjestetyillä suurlähettiläspäivillä ja tiistai-iltapäivällä tapasin Iranin ulkoministerin. Suurlähettiläspäivillä puhui tiistaiaamuna myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö, joka sanoi maailman olevan täynnä viheliäisiä konflikteja, joita kukaan ei voi yksin hoitaa. Valtiot vetävät eri suuntiin.
Niin kansainvälisellä tasolla kuin pienemmilläkin pelikentillä kaikkien etu on yhteisten sääntöjen noudattaminen. Se on vastakohta maailmalle, jota ohjaavat vahvemman oikeus ja suuruuden ekonomia. Keskeisin viiteryhmämme tässä ”isossa pelissä” on EU. Meneillään oleva Suomen puheenjohtajakausi antaa tilaisuuden vaikuttaa tavallista enemmän EU:n toimintaan. Kiinnittymällä EU:n ja muun maailman kysyntävetoisiin ekosysteemeihin suomalaiset yritykset sekä tutkimuslaitokset, korkeakoulut ja muut oppilaitokset voivat yhteistyössä luoda uutta liiketoimintaa ja huippuluokan innovaatioita. Näin uusien työpaikkojen syntymistä ja kaupan kasvua on mahdollista vahvistaa merkittävästi niin paikallisella kuin kansainväliselläkin tasolla.
Uskon, että tulevaisuudessa yksi Lahden kasvua vahvistavista tekijöistä tulee olemaan kaupunkimme saama yliopistokaupunkistatus ja LUT-konsernin (LUT, LAMK ja Saimia) toiminta. Konsernin mahdollistama koulutuksen tason nousu ja yhteistyö alueen yritysten kanssa voivat yhdessä luoda Lahteen kansainvälistä kiinnostusta herättävää innovaatio-osaamista ja taloudellista pääomaa. Suomi on loppujen lopuksi vientivetoinen kansantalous, minkä vuoksi meidän tulee onnistua vienninedistämisessä. Perinteisen vienninedistämistoiminnan ohella meidän on rakennettava alustoja ja ekosysteemejä, jotka auttavat suomalaisia yrityksiä menestymään kansainvälisesti. Tämä edellyttää näkemystä ja ketteryyttä sekä yksityisiltä että julkisilta toimijoilta.
Kesän ja syksyn aikaan jokainen hallituksemme ministereistä kiertää Suomen kirjastoissa keskustelemassa hallitusohjelmasta kaupunkilaisten kanssa. Yhteensä kirjastokiertue järjestetään yli 60 paikkakunnalla. Itse vierailen Vaasan, Lahden ja Oulun kirjastoissa. Lahden pääkirjastoon kirjastokiertue saapuu työviikon päätteeksi perjantai-iltapäivänä. Tilaisuuteen on tulossa Lahden lyseon oppilaita, jotka ovat yhteiskuntaopin tunnillaan laatineet yhdessä opettajansa kanssa listan minulle esitettävistä kysymyksistä. Luvassa on varmasti yksi kiertueen kiperimmistä kyselytunneista.
Ville Skinnari
Ensi pyhän teksteissä kerrotaan Jeesuksesta, joka kaataa rahanvaihtajien pöydät temppelissä. Tämä on tuttu raamatunkohta monelle. Jeesus ei näyttäydykään tämän kuvauksen valossa vain opettajana, joka kertoo viisauksia, vaan pikemminkin radikaalina. Ei väkivaltaisena mutta vähintäänkin sellaisena, joka aiheutti epätavallista hämminkiä. Hän ravisteli sitä mikä oli sopivaa ja miten oli aina tehty.
Nykymaailmassa taitaa olla radikaaliutta jo liiaksikin. Moni ajattelee, että ennen oli asiat paremmin, kun joku uhka ei ollut koko ajan odottamassa seuraavan nurkan takana. Nyt on vaikea löytää rauhaa laskevien korkokäyrien, ilmastoahdistuksen ja kauppasotien huolien alla. Miten ajatus radikaalista Jeesuksesta sopii siis tähän maailman hetkeen?
Radikaali Jeesus ei kutsu meitä riitelemään. Hän kutsuu meitä ottamaan vahvasti kantaa. Kristityn on hyvä tuoda esiin arvojaan ja kutsumustaan tässä maailmassa. Kertomaan rohkeasti siitä mihin uskoo. Tällä tavoin tuomme esiin myös sitä, että kirkko edelleen toimii tässä maailmassa ja Suomessa. Kun kaikki tuntuu ahdistavan, on jotakin mikä pysyy.
Siunattua loppukesää,
Ville Hakulinen
Tällä viikolla yksi tärkeä asia täytti tasavuosia. Maanantaina tuli nimittäin kuluneeksi 70 vuotta siitä, kun sodan oikeussäännöiksi kutsutut Geneven sopimukset solmittiin. Sopimukset sisältävät sääntöjä muun muassa siitä, miten sodan aikana maalla tai merellä haavoittuneita sotilaita tulee kohdella, mitkä ovat sotavankien oikeudet ja miten sodan alta paennutta tai miehityksen alla olevaa siviiliväestöä tulee suojella. Geneven sopimukset suojaavat myös humanitaarista työtä tekeviä ihmisiä. Lisäksi sopimuksissa määritellään Punaisen Ristin, Punaisen Puolikuun ja Punaisen Kristallin tunnukset kansainvälisiksi suojamerkeiksi.
Käytännössä kaikki maailman valtiot ovat hyväksyneet Geneven sopimukset, mikä tarkoittaa sitä, että niiden rikkominen luokitellaan sotarikokseksi.
Todellisuus ei kuitenkaan ole yhtä mustavalkoista kuin teksti sopimuspaperilla. Suomen Punainen Risti kertoo nettisivuillaan, että viimeisen 30 vuoden aikana sodissa ja konflikteissa on kuollut 9 miljoonaa ihmistä, joista suurin osa on ollut siviilejä.
Tänä päivänä avunanto on vaarallisempaa kuin koskaan aikaisemmin. Suomen ulkoministeriön mukaan pelkästään kuluneen vuoden aikana 399 humanitaarisen työn tekijää on joutunut vakavan hyökkäyksen uhriksi ja heistä 126 menettänyt henkensä yrittäessään pelastaa konfliktin ja luonnonkatastrofin uhreja. Näissä tilastoissa kyse ei ole ainoastaan siitä tragediasta, että avustustyöntekijöitä kuolee. Kyse on samalla siitä, että miljoonia ihmisiä kärsii koska he eivät saa tarpeeksi nopeasti apua kriisitilanteessa. Geneven sopimuksia rikotaan konflikteissa myös käyttämällä Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun tunnuksia hyväksi muissa tarkoituksissa kuin lääkintäjoukkojen ja hoitolaitoksien suojaamisessa.
Osallistun joulukuussa Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun liikkeen kansainväliseen konferenssiin. Pidän sitä Suomelle tärkeänä tilaisuutena suunnata maailmanlaajuinen huomio tämän päivän humanitaarisen oikeuden haasteisiin. Myös EU-puheenjohtajamaana Suomi voi vaikuttaa siihen, että EU antaa vahvan viestin humanitaarisen oikeuden tueksi. Humanitaarisen oikeuden puolustaminen on olennainen osa Suomen roolia humanitaarisen avun myöntäjänä.
Ville Skinnari
Luukkaan evankeliumissa on Jeesuksen vertaus epärehellisestä taloudenhoitajasta. Vertaus on itse asiassa teemoiltaan hyvinkin ajankohtainen. Sen aiheena ovat uhkaava työttömyys, yli varojen eläminen ja yhteisön ulkopuolelle jäämisen pelko – syrjäytyminen. Kaikki murheellisia aiheita, joista voi lukea otsikoista lähes viikon jokaisena päivänä.
Moni meistä elää taloudellisessa epävarmuudessa ja laskee eurojen riittävyyttä. Voiko viedä lapset Särkänniemeen vai ollaanko sittenkin lähipuistossa. Monen ihmisen haaveena on, että voisi kerrankin käydä kaupassa ilman että katsoo hintoja. Elämme yhteiskunnassa, jossa taloudelliset puitteet määrittävät elämää ja arvoamme yhä enemmän.
Jumala ei kuitenkaan kysy meiltä tilimme saldoa. Jumalalle meidän taloudellinen tai sosiaalinen asemamme on merkityksetön. Jumala on kiinnostunut meistä. Hänen silmissään meistä jokainen on arvokas ja tärkeä. Jumalan rakkaus ei ole kaupan, vaan se annetaan lahjaksi. Jumalan rakkaus ei maksa meille mitään, mutta se ei ole silti halpaa. Siitä on maksettu kallis hinta. Tästä kertoo Jeesuksen risti.
Maija-Reetta Katajisto
Nuoriso- ja rippikoulutyön kappalainen vs.
Sunnuntaina kirkoissa on otsikkona totuus ja harha. Onkohan tuo teema nykyajassa aivan vanhanaikainen vai päinvastoin juuri nyt todella ajankohtainen? Maailmanmeno on nimittäin muuttunut siihen suuntaan, että totuus on samentunut. Poliitikot ja maailman johtajat kutsuvat itselleen kriittisiä uutisia valheiksi ja esittelevät oman kantansa totuutena. Kuka tahansa voi sanoa, että näin mä tunnen, näin mä tästä ajattelen, et voi väittää vastaan.
Jumalanpalveluksessa ei puhuta politiikkaa eikä olla vain yksittäisen ihmisen tuntemusten varassa. Ytimenä on Raamatun välittämä totuus Jumalasta. Toki siitäkin on tulkintoja ja erilaisia näkökantoja, mutta ydin loistaa kirkkaana.
Pelastuksen asiassa ihminen on kyvytön auttamaan itseään. Jos olen kaulaani myöten suossa, en pysty itse nostamaan itseäni ylös. Kaikki me olemme kaukana Jumalan pyhyydestä ja lain hyvistä käskyistä. Me tarvitsemme suurempaa auttajaa. Tämän pelastuksen Jumala meille ilomielin antaakin. Jeesus on sovittanut syntimme, hän nostaa meidät suosta ja tuo jälleen Jumalan lähelle.
Tätä armon aarretta ei kukaan saa sinulta viedä ja väittää, että olet liian huono tai tarpeeksi hyvä ilmankin. Sellaiset väitteet vievät harhaan. Armossa on hyvä aloittaa tämäkin syksy.
Riitta Särkiö
Tällä viikolla monessa perheessä palataan arkeen. Osa kouluista aloitti syyslukukautensa jo
keskiviikkona. Ainakin meillä kotona lukukauden alkua odotettiin kaksijakoisin tunnelmin. Perheen pienempien mielestä olisi ollut toisaalta kiva jatkaa loman viettoa, mutta samalla koulukavereiden näkeminen reilun parin kuukauden kesäloman jälkeen houkutteli.
Oma kesälomani jakaantui heinäkuussa pidettyihin muutamiin lomapäiviin EU-
puheenjohtajuustehtävien ja muiden velvollisuuksien välillä. Onneksi ehdin kuitenkin
vähän kalastaakin ja saada saaliiksi itselleni harvinaisen kuhan, joka tuli syvältä Tehinselän
eteläpäästä.
Heinäkuussa käynnistyivät uuden EU-parlamentin kuulemiset, mitkä ovat tiivis osa EU-
puheenjohtajamaan ohjelmaa. Niissä jokainen ministeri esittelee vuorollaan Suomen EU-
puheenjohtajakauden tavoitteita oman hallinnonalansa osalta. Brysselissä oli kuumaa ulkona ja
asialistalla. Lämpömittari näytti 40 astetta, kun pidin puheeni parlamentin kehitysvaliokunnassa,
jonka jälkeen keskustelin ajankohtaisista asioista Euroopan komission jäsenten ja mm.
varapuheenjohtaja Jyrki Kataisen kanssa.
Brysselin, Abu Dhabin ja Geneven matkojen vastapainoksi oli mukava vierailla kesätapahtumissa
Lahdessa, muualla Päijät-Hämeessä ja Suomessa. Näistä mainittakoon viime viikonloppuna vierailu Neste Rallissa ja tietenkin Jokimaalla Kuninkuusraveissa. Heinäkuun alussa piipahdin Porin Suomi Areenassa. Jokainen uuden hallituksen ministeri kiertää kesän ja alkusyksyn aikana eri puolilla maata keskustelemassa kirjastoissa hallitusohjelmasta suomalaisten kanssa. Oma kolmen kaupungin kirjastokiertueeni alkaa tämän viikon perjantaina Vaasasta. Elokuun 23. päivä on vuorossa Lahti (Lahden kaupunginkirjasto) ja sen jälkeisenä maanantaina Oulu yhdessä eurooppaministeri Tytti Tuppuraisen kanssa.
Voin myöntää, että yksi kokonainen lomaviikko olisi tehnyt terää, mutta kyllä näilläkin eväillä
saadaan hyvä vauhti syksyyn. Politiikan syksyn käynnistyy kotimaassa ministeriryhmän ja
eduskuntaryhmän kesäkokouksilla. Tehtävänämme on nyt lähteä toteuttamaan hallitusohjelmaa
konkreettisesti. Työllisyyden ministeriryhmässä teemme tiivistä yhteistyötä työministeri Timo
Harakan kanssa. Lahden työllisyystilanne ja sen parantaminen on meille tärkeää. Tähän tarvitaan
myös aktiivisia yrityksiä ja uusia investointeja sekä vientiä Suomesta maailmalle. Suurvaltojen Kiinan ja Yhdysvaltojen jännitteet näkyvät kauppapolitiikassa ja vaikuttavat jo negatiivisesti
maailmantalouteen. Huolimatta mustista pilvistä maailman taivaalla moni Suomen vientimarkkina kuten Etelä-Korea, Japani ja Kanada ovat kasvussa. Lahden Teollisuusseuran kanssa kokoonnumme tällä teemalla katsomaan tulevaisuutta jo nyt elokuussa.
Suomi ja syksy lähtee nyt liikkeelle!
Ville Skinnari
Raamatusta ja sen ilmaisuista on tullut kieleemme monia sanontoja. Puhutaan Jaakobin painista, Salomonin tuomiosta, Jobin postista. Tai tuttu on ilmaus, ei helmiä sioille. Toisinaan puhutaan myös kirkastusvuorikokemuksesta. No tästä ilmestysvuoritapahtumasta kertoo ensi sunnuntai, nimeltään Kirkastussunnuntai.
Siellä vuorella Jumala itse kirkasti oletuslapsille, kuka Jeesus oli ja on. Pietari, Johannes ja Jakob saavat olla todistamassa ihmeellistä tapahtumaa. He näkivät ja kuulivat jotain, mitä eivät oikein voineet ymmärtää. Opetuslapset näkivät Jeesuksen kasvojen sädehtivän. Sitten kuului ääni, joka todisti, että Jeesus on Jumalan Poika. Mutta näkyi myös kaksi muuta hahmoa, jotka olivat Jeesuksen kanssa. Pietari tunnisti heidät Moosekseksi ja Eliaaksi. Mooses edustaa tooraa, lakia, viittä Mooseksen kirjoja. Ja Elia taas profeetoista ehkä suurimpana edusti kaikkia profeettoja. Näin siis nämä kaksi todistajaa vahvistavat Jumalan sanat Jeesus on Kristus ja elävän Jumalan Poika. Sitä samaa todistavat myös laki ja profeetat.
Näin ei ollut vain ilmestysvuorella, vaan tämän saman todistuksen me voimme löytää Raamatusta. Häneen ovat lupaukset viitanneet ja hänestä ovat profeetat puhuneet. Ja juuri Jeesuksesta Kristuksesta käsin ymmärrämme selkeästi ja kirkkaasti myös monet Vanhan testamentin kohdat, vaikka ne ovat kirjoitetut satoja vuosia ennen Jeesuksen syntymää. Mutta juuri siinä näkyykin hänen Jumalallinen kirkkautensa ja suuruutensa.
Jumala ja Raamattu ilmoitta meille Jeesuksen jumalallisen olemuksen, että hän on maailman Vapahtaja. Jumala ilmoitti vuorella opetuslapsille, että Jeesus on Jumalan Poika. Niin Jumala ilmoittaa yhä meille sanassaan. Mutta Hän myös kehottaa kuulemaan Jeesusta. Näinhän onkin. Kun tunnustamme Jeesuksen Jumalan Pojaksi, tahdomme myös kuulla, mitä hänellä on sanottavaa.
Heikki Pelkonen
kirkkoherra, Laune
