Teimme kymmeniä tunteja töitä yhdessä muutaman hyvän kollegani kanssa tutkiessamme pöytäkirjoja ja sähköposteja sekä erilaisia oikeusviranomaisten lausuntoja, joita rehtori Akolan tapauksesta on virallisesti ja epävirallisesti annettu ja lausuttu. Hämmästyimme, kuinka yhden ainoan yksilön kostoretki johtaa virheellisesti annettuun kirjalliseen varoitukseen, jonka peittelyyn osallistuvat sitten kaikki Lahden kaupungin opetustoimessa työskentelevät virkamiehet sivistystoimialajohtaja Tina Granqvistin johdolla.

Kaiken epäillään alkaneen siitä, että parikymmentä vuotta sitten matematiikan opettajaa, nykyistä Kannaksen lukion rehtoria, Jyrki Rostia ei valittu Tiirismaan lukion virkaan opettajaksi. Kerrotaan, että hän halusi kostaa Tiirismaan koululle tämän ja sai siihen mahdollisuuden väittämällä, että Akola olisi käyttäytynyt epäasiallisesti 29.11.2017 infotilaisuudessa. Rosti keräsi oppilailtaan nimettömiä lausuntoja väitteidensä tueksi, joihin oikeusmurhan varsinainen toteuttaja Granqavist tarttui. Koko tapauksesta antoivat lausuntonsa virallisesti myös paikalla olleet kaavoitusarkkitehti, Tiirismaan peruskoulun rehtori Kari Turpeinen ja musiikin opettaja Anna Elina Tikkanen, jotka yksimielisesti totesivat, että he eivät olleet havainneet mitään tälläistä rehtori Akolan käytöksessä. Uskomattominta on, että Granqvist jätti nämä lausunnot kokonaan huomioitta ja uskoi Jyrki Rostin keräämiin nimettömiin lausuntoihin enemmän kuin paikalla oleviin aikuisiin.

Yhdessä lukiojohtaja Heikki Turusen kanssa, he päättivät rangaista täysin virheellisesti, ilman mitään juridisia tai hallinnollisia faktoja rehtori Akolaa kirjallisella varoituksella. He arvelivat, että rehtori Akola tyytyy kohtaloonsa ja ottaa hallintoalamaisen asenteen eli hatun kauniisti käteensä ja on hiljaa. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan Akola teki valituksen eduskunnan oikeusasiamiehelle, joka totesi lausunnossaan yksiselitteisesti, että varoitus loukkasi rehtori Akolan sananvapautta. Laittomuuden perusteet ovat luettavissa kaikki päätöksestä EOAK/166/ 2018.

Mitä tekivät lainvastaiseen toimintaan syyllistyneet virkamiehet ja lakimiehet? Kaikki uskoivat sokeasti Jyrki Rostin keräämiin nimettömiin lausuntoihin mielummin
kuin paikalla olleiden aikuisten lausuntoihin. Paikalla infossa eivät olleet myöskään Rosti, Turunen tai Granqvist. Kuitenkin Graqvistin koko kirjallisen varoitus nojasi juuri näiden lausuntoihin.
Tämä toiminta Akolan vainoamisessa täyttää kaikki rikoksen tunnusmerkit. Uskomattominta on kuitenkin Lahden kaupungin halu neuvoa, opastaa ja ”näpäyttää ” Eduskunnan oikeusasiamiestä tämän antamasta virallisesta lausunnosta. Tätä varten asianosaiset hankkivat pöyristyttävän kalliin, lähes 10 000 euroa maksavan raportin ”Kittilän konsulttiautomaatti” Eilavaaralta. Mitä virkaa on Lahden kaupungin tarkastuslautakunnalla ellei se puutu verorahoilla turhaan tilattuihin
nollaselvityksiin?

”Tämän naurettavan lausunnon tilaaminen osoittaa sitä paniikkia, johon virheelliseen todisteluun syyllistyneet virkamiehet joutuivat saatuaan eduskunnan oikeusasiamiehen lausunnon asiasta. Kaiken tarkotuksena oli ja on koko ajan ollut totuuden esille tulemisen estäminen ja salailu yksilön perustuslaissa takaamassa sananvapausasiassa”, juristiystäväni kiteytti.

Suora lainaus eduskunnanoikeusasiamiehen Mikko Sarjan lausunnosta s.19
”Eduskunnan oikeusasiamiehestä annetun lain 11:n 1 momentin mukaan oikeusasiamies voi laillisuusvalvontaansa kuuluvassa asiassa tehdä toimivaltaiselle viranomaiselle esityksen tapahtuneen virheen oikaisemiseksi tai epäkohdan korjaamiseksi. Edellä todetun perusteella esitän kaupungin arvioitavaksi, miten kirjallisen varoituksen rehtori Akolalle aiheuttanut sananvapauden loukkaus olisi oikaistavissa tai korjattavissa, sekä edelleen, miten loukkaus olisi hänelle hyvitettävä.”

Selkeämmin asiaa ei voi sanoa! Silti asiaa yritetään edelleen lakaista Lahden viranomaisten taholta maton alle ja vältää viranomaisvastuu ja hyvitys. Rehtori Akolalla on päätöksen tehneen oikeusasiamiehen mukaan perustuslaillinen oikeus sanoa mielipiteensä omaan kouluunsa liittyvästä asiasta sananvapauslain perusteella.

On tullut totuuden aika! Miten Lahden valtuusto ottaa tähän kantaa? Pyytääkö Lahti anteeksi Akolalta, kuten apulaisoikeusasiamies vaati? Mitä ovat tehneet asiassa Lahden Sivistyslautakunta ja opettajien etujärjestö OAJ? Kaikki ovat olleet hiljaa pelkurimaisesti. Miksei kukaan ole uskaltanut nousta tätä pelottelun ja uhkailun ilmapiiriä vastaan, jota Sivistystoimialan Granqvist markkinoi Lahden hallintomalliksi?

Chaplinin sanoin: ”Elämä lähikuvassa on tragediaa, kaukokuvassa komediaa!”

Juhani Melanen

Monet ensimmäiset tulevat olemaan viimeisiä ja viimeiset ensimmäisiä. Tätä raamatullista lausetta olen viljellyt usein rippikoulussa. Riparilla nurinaa tulee milloin siitä, mikä ryhmä pääsi ensimmäisenä ruokapöytään tai kenen isosen joukkue voitti päivän kilpailun. Jokainen haluaisi olla ensimmäinen ja paras.

Raamatussa tämä lause toistuu eri muodoissa usean kertaan. Siinä on itse asiassa aikamoinen paradoksi, ristiriita. On vaikea ymmärtää, miksi näissä Jeesuksen sanoissa eivät pädekään yleiset säännöt siitä, että nopein, kaunein, menestyvin, kovaäänisiä ja niin edelleen voittaa. Elämän ”kilpailussa” ensimmäiseksi voi tulla myös se, joka jaksaa odottaa vuoroaan, jää joskus sivuun, on keskinkertainen tai ihan vaan ujo.

Olen joskus miettinyt, miten kaikista Jeesuksen puheista juuri tuo lausahdus on päätynyt mukaan raamattuun. Ehkä Jeesus omien oppilaidensa touhuja seuratessaan puuskahti kyllästyneenä: älkää nyt taas aloittako sitä ikuista kilpailua siitä, kuka teistä on paras. Tai ajatteli pitkän päivän jälkeen väsyneenä: eivätkö nuo kovapäiset jo opi, että minun luonani on tilaa kaikenlaisille tallaajille.

Seurakunta on yhteisö, jossa kenenkään ei tarvitse olla toisia parempi. Siellä on tilaa monenlaisille kulkijoille. Se on paikka, missä voi toimia niillä lahjoilla, jotka kullekin on annettu. Ja jokaiselle löytyy varmasti oma paikka ja oma tehtävä. Tervetuloa sunnuntaina Launeen kirkolle syyskauden avaukseen ja samalla katsomaan, mikä sinun paikkasi seurakunnassa voisi olla!

Olkoon Kristus kanssasi
syysauringon hyväillessä kasvojasi.
Antakoon hän luottamuksen ja toivon
pimeneviin syysiltoihin.
Olkoon Kristus kanssasi
ja antakoon ilon ja voiman
tulevaa varten.

Pauliina Hatakka

Lahtelaisille yksi tämän viikon ilouutisista on VR:n julkaisema tieto uusista junavuoroista Lahden ja Helsingin välille. Joulukuun puolesta välistä alkaen Helsingistä Lahteen ja Lahdesta Helsinkiin pääsee kiskoja pitkin viikonloppuisin entistä myöhemmin. Perjantaisin, lauantaisin ja sunnuntaisin viimeinen juna Lahdesta Helsinkiin lähtee klo 0.30 ja Helsingistä Lahteen klo 1.25. Lisäksi VR lisää päivittäisen junavuoron Lahdesta Kouvolaan ja Kouvolasta Lahteen. Uusien vuorojen myötä etenkin iltayhteydet pääkaupunkiseudulta sekä Helsinki-Vantaan lentoasemalta paranevat, kun viimeinen juna Helsingistä Lahden kautta Kouvolaan lähtee joka ilta vasta klo 23.55. Toinen raideliikenteeseen liittyvä positiivinen asia kaupunkimme kannalta on Z-junan saamat lisävuorot. Loppuvuodesta pääkaupunkiseudun riennoista pääsee siis vaivatta illaksi kotiin.

Viime viikolla Reykjavikissa järjestettiin Pohjoismaiden pääministereiden kesäkokous, johon kunniavieraana osallistui myös Saksan liittokansleri Angela Merkel. Itse tapaan tällä viikolla Tukholmassa ensimmäistä kertaa ruotsalaiset vastinparini, kehitysministeri Peter Erikssonin ja ulkomaankauppaministeri Ann Linden. Asialistalla on keskusteluja ajankohtaisista kehitys- ja kauppapoliittisista kysymyksistä, Suomen hallituksen painopisteistä ja maamme tavoitteista EU-puheenjohtajuuskaudella. Lisäksi tapaan paikallisten yritysten edustajia.

Pohjoismaisella yhteistyöllä on saavutettu paljon ja pohjoismaat voivatkin ylpeinä mainostaa muodostavansa maailman integroituneimman alueen. Mutta mihin Pohjoismaiden yhteistyötä nykymaailmassa tarvitaan? Itse ajattelen, että sen merkitys korostuu suurvaltojen aiheuttamien tuulien voimistuessa. Pohjoismaat edustavat yhdessä maailmaa, jossa yksikään suurvalta ei voi ohittaa laajalla joukolla sovittuja sääntöjä. Tässä maailmassa Pohjoismailla on yhteinen etu ajettavanaan.

Paikallisella tasolla Lahdessa pohjoismainen yhteistyö ulottuu parhaimmillaan kaikille tasoille. Kaupunkimme yrityksille vientiyhteistyönä, ruotsinkielisenä kouluna ja monenkirjavana yhteistyönä urheilun ja kulttuurin saroilla. 

Lopuksi todettakoon niille, jotka tätä lukiessaan pohtivat puhuinko Tukholman vierailullani ruotsia, että keskustelut käytiin kyllä på svenska. Kun kansainvälisissä piireissä tapaa ruotsalaisia, norjalaisia, tanskalaisia ja islantilaisia, on ruotsi mainio pohjoismainen salakieli, jota muu maailma ei ymmärrä.

Ville Skinnari

Tämä viikko alkoi kansainvälisissä merkeissä. Pidin maanantaina puheen Helsingissä järjestetyillä suurlähettiläspäivillä ja tiistai-iltapäivällä tapasin Iranin ulkoministerin. Suurlähettiläspäivillä puhui tiistaiaamuna myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö, joka sanoi maailman olevan täynnä viheliäisiä konflikteja, joita kukaan ei voi yksin hoitaa. Valtiot vetävät eri suuntiin.

Niin kansainvälisellä tasolla kuin pienemmilläkin pelikentillä kaikkien etu on yhteisten sääntöjen noudattaminen. Se on vastakohta maailmalle, jota ohjaavat vahvemman oikeus ja suuruuden ekonomia. Keskeisin viiteryhmämme tässä ”isossa pelissä” on EU. Meneillään oleva Suomen puheenjohtajakausi antaa tilaisuuden vaikuttaa tavallista enemmän EU:n toimintaan. Kiinnittymällä EU:n ja muun maailman kysyntävetoisiin ekosysteemeihin suomalaiset yritykset sekä tutkimuslaitokset, korkeakoulut ja muut oppilaitokset voivat yhteistyössä luoda uutta liiketoimintaa ja huippuluokan innovaatioita. Näin uusien työpaikkojen syntymistä ja kaupan kasvua on mahdollista vahvistaa merkittävästi niin paikallisella kuin kansainväliselläkin tasolla.

Uskon, että tulevaisuudessa yksi Lahden kasvua vahvistavista tekijöistä tulee olemaan kaupunkimme saama yliopistokaupunkistatus ja LUT-konsernin (LUT, LAMK ja Saimia) toiminta. Konsernin mahdollistama koulutuksen tason nousu ja yhteistyö alueen yritysten kanssa voivat yhdessä luoda Lahteen kansainvälistä kiinnostusta herättävää innovaatio-osaamista ja taloudellista pääomaa. Suomi on loppujen lopuksi vientivetoinen kansantalous, minkä vuoksi meidän tulee onnistua vienninedistämisessä. Perinteisen vienninedistämistoiminnan ohella meidän on rakennettava alustoja ja ekosysteemejä, jotka auttavat suomalaisia yrityksiä menestymään kansainvälisesti. Tämä edellyttää näkemystä ja ketteryyttä sekä yksityisiltä että julkisilta toimijoilta.

Kesän ja syksyn aikaan jokainen hallituksemme ministereistä kiertää Suomen kirjastoissa keskustelemassa hallitusohjelmasta kaupunkilaisten kanssa. Yhteensä kirjastokiertue järjestetään yli 60 paikkakunnalla. Itse vierailen Vaasan, Lahden ja Oulun kirjastoissa. Lahden pääkirjastoon kirjastokiertue saapuu työviikon päätteeksi perjantai-iltapäivänä. Tilaisuuteen on tulossa Lahden lyseon oppilaita, jotka ovat yhteiskuntaopin tunnillaan laatineet yhdessä opettajansa kanssa listan minulle esitettävistä kysymyksistä. Luvassa on varmasti yksi kiertueen kiperimmistä kyselytunneista.

Ville Skinnari

Jostain syystä koko maailman poliitisesta elämästä on häviämässä aito keskusteluun, tietoon ja tieteeseen perustuva ratkaisukeskeinen lähestymistapa. Taloudellinen ahdinko onkin huono-
osaisten syytä? Keskiluokkaa viedään somessa pelon ilmapiirissä kuin pässiä narussa. Taitavasti manipuloitu ja indoktrinoitu suuryhtiöiden hallitsema sosiaalinen media on tekemässä meistä kaikista epäsosiaalisia idiootteja, joille vaihtoehtojen sijaan tuputetaan pelkkiä vastakkainasetteluita.

Aikamme snkareita eivät olekaan enää J.F. Kennedy tai Gandhi, vaan uhriutumiseen ja toisten syyllistämiseen keskittyvät Trumpit, Erdoganit ja Orbanit. Nämä narsistiset ja sosiopaattisia piirteitä omaavat johtajat eivät kestä yhtään arvostelua, asiallisesta kritiikistä puhumattakaan. Heitä vastaan esitetty lieväkin kritiikki kuitataan välittömästi facebookissa ja twitterissä valheiksi. Nämä populistiset narrit hyökkäävät agressiivisesti ja näkyvästi heti silloin, kun heihin kohdistuu oikeaa, perusteltua ja tosiasioihin pohjautuvaa yksityiskohtaista ja tarkistettua lehdistökritiikkiä.
”Muuttakaa pois maasta!” Ei kenenkään ole pakko olla täällä!”, tviitit sinkoilevat medioissa kuin ilotulitusraketit ja muuttavat alkuperäisen asian täysin päälaelleen.

Nämä yksinvaltiaat ovat herkkänahkaisia ”noitavainojen uhreja” ja vaativat anteeksipyyntöjä muilta, vaikka itse solvaavat tviiteillään ja mielipiteillään kaikkia niitä , jotka ovat eri mieltä heidän kanssaan. Miten tämä sitten on mahdollista sivistyneissä demokratioissa? Kehittymätön medialukutaito, vähäinen kouluts, huono itsetunto ja tahallinen vastakkainasettelu, ovat niitä keinoja, joita tässä ”totuuden jälkeisessä” mediapelissä käytetään armotta. Pelottavinta on se, että nykyjohtajat ovat omineet itselleen uhriutumisen käsiteen. Syy on aina muissa, ei minussa!

Tätä samaa käyttävät hyväkseen kaikki kiusaajat, tyrannit ja autoritääriset johtajat. Tämä uhriutuminen on helppo kohdistaa sosiaalisessa mediassa juuri epäkriittiselle ja tyhmälle massalle periaattella ”Kansa ei tarvitse muuta kuin leipää ja sirkushuveja.” Trump lupasi maat ja taivaat autotyöläisille ja maanviljelijöille, Orban hyökkäsi eliittiä ja Suomen puutteellista perustuslakia vastaan, Erdogan syyllistää kaikesta kurdeja ja uhkaa sodalla. Lyhyessä ja kuittailevassa ”Sometodellisuudessa” ei ole aikaa kuunnella toisia tai ottaa muita huomioon, koska oma agenda kulkee kaiken kritiikin edellä. Suomessakin esiintyy tätä ihan samaa uhriutumista ja syyn siirtämistä toisille. Entinen puolustusministeri Niinistö käytti termiä ”perustuslakitalebanit” silloin kun valtio-oppineet arvioivat uuden tiedustelulain perustuslaillisuutta. Arjen sankaruudelle ei ole enää kysyntää, koska omaehtoinen ajattelu ei riitä ratkomaan algoritmien hallitsemaa nykyistä digitodellisuutta!

Juhani Melanen

Ensi pyhän teksteissä kerrotaan Jeesuksesta, joka kaataa rahanvaihtajien pöydät temppelissä. Tämä on tuttu raamatunkohta monelle. Jeesus ei näyttäydykään tämän kuvauksen valossa vain opettajana, joka kertoo viisauksia, vaan pikemminkin radikaalina. Ei väkivaltaisena mutta vähintäänkin sellaisena, joka aiheutti epätavallista hämminkiä. Hän ravisteli sitä mikä oli sopivaa ja miten oli aina tehty.

Nykymaailmassa taitaa olla radikaaliutta jo liiaksikin. Moni ajattelee, että ennen oli asiat paremmin, kun joku uhka ei ollut koko ajan odottamassa seuraavan nurkan takana. Nyt on vaikea löytää rauhaa laskevien korkokäyrien, ilmastoahdistuksen ja kauppasotien huolien alla. Miten ajatus radikaalista Jeesuksesta sopii siis tähän maailman hetkeen?

Radikaali Jeesus ei kutsu meitä riitelemään. Hän kutsuu meitä ottamaan vahvasti kantaa. Kristityn on hyvä tuoda esiin arvojaan ja kutsumustaan tässä maailmassa. Kertomaan rohkeasti siitä mihin uskoo. Tällä tavoin tuomme esiin myös sitä, että kirkko edelleen toimii tässä maailmassa ja Suomessa. Kun kaikki tuntuu ahdistavan, on jotakin mikä pysyy.

Siunattua loppukesää,

Ville Hakulinen

Olemme Suomessa tilanteessa, jossa tosikkomaisuus ja naurun katoaminen ovat tosiasioita. Jokainen huutaa, mitä sylki suuhun tuo ”somessa”, mutta jos joku kuittaa vähän takaisin, niin
vastustajan pää vaaditaan vadille ja hänen päälleen valetaan samanmielisten junttien taholta tuhkaa ja tulikiveä. Innokkaimmat ovat ”metoo” – liikeen feministit ja pride- kulkueiden flow-
henkiset vasssarivihreät. Heille on varattu nykymediassa palstatilaa ylen paljon ja YLE:n taholta tietoisesti asioita suurennellen ja valtaväestön kantoja vähätellen. Olen julkisessa mediassa esittänyt lukuja näiden vähemmistöjen lukumääristä ja verranut niitä kantaväestön saamaan medianäkyvyyteen. Huomasin, että ero on valtava, jos asiaa tarkastellaan puolueettomasti
palstamillimetreinä. Homot, transut ja lesbot ovat näkyvillä selvästi enemmän kuin muut ryhmät, jollaisiksi lasketaan vähävaraiset nuoret, köyhät eläkeläiset tai turvakotien nuoret äidit.

Ymmärtäisin asian, jos näiden ryhmien ääni ei kuuluisi Suomessa, mutta näinhän ei asia ole. Me olemme maailman sananvapausasiossa ehdottomia kärkimaita ja sen lisäksi olemme omalla
lainsäädännöllämme turvanneet näiden vähemmistöjen aseman. Monesti, jos näistä asioista yrittää käydä mediassa asiallista arvokeskustelua, joutuu erittäin helposti leimatuksi rasistiksi ja natsiksi. Ihmisiä meistä on tullut vain suuren kuvittelukykymme ansiosta. Kieli erottaa meidät muista elänlajeista ja symbolifunktion tajuaminen eli esittävien merkkien ymmärtäminen, käyttö
ajattelussa ja viestinässä on mahdollistanut homo sapiensin voittokulun Telluksellamme.

Viime aikoina vihapuhe erilaisten ryhmien välillä Suomessakin on lisääntynyt. Hyvin usein tuntuu, että erilaisista sosioekonomisista lähtökohdista lähteneet nuoret puhuvat eri kieltä. Älypuhelimet, internet ja lukuisat eri mahdollisuudet viestiä omia näkemyksiämme, ovat tehneet meistä huonoja toisten mielipiteiden kuuntelijoita ja ahdasmielisiä ihmisiä, jotka tuijotamme omaa napaamme oman ryhmän tai samanmielisten joukon näkökulmasta.

Oikeaa satiiria ei tajuta, koska purevaa ja osuvaa ivaa ei nähdä tyylilajina, vaan loukkaamisena. Lehdistöstä ovat kadoneet kokonaan pakinat. Muutamia poikkeuksia toki löytyy, kuten ”Melastelu” Omalähiössä, mutta muuten pientä piruilua ei tajuta, koska tosikkojen ymmärrys ei yksinkertaisesti riitä tajuamaan monen vakavankin asian naurettavuutta ” isossa kuvassa”.
Erittäin herkkähipiäisiä ovat suomalaiset poliitikot. Jos heistä vääntää vitsin, saa varautua pahimmassa tapauksessa kunnianloukkaussyytteseen.

Kerronpa lopuksi vitsin, joka oli mielestäni hyvä, mutta onko sekin rasistinen? Miettikää itse!  Miksi kutsutaan romaania, joka harjoittelee valkolaisten kanssa? Personal Raineriksi!

Juhani Melanen

Tällä viikolla yksi tärkeä asia täytti tasavuosia. Maanantaina tuli nimittäin kuluneeksi 70 vuotta siitä, kun sodan oikeussäännöiksi kutsutut Geneven sopimukset solmittiin. Sopimukset sisältävät sääntöjä muun muassa siitä, miten sodan aikana maalla tai merellä haavoittuneita sotilaita tulee kohdella, mitkä ovat sotavankien oikeudet ja miten sodan alta paennutta tai miehityksen alla olevaa siviiliväestöä tulee suojella. Geneven sopimukset suojaavat myös humanitaarista työtä tekeviä ihmisiä. Lisäksi sopimuksissa määritellään Punaisen Ristin, Punaisen Puolikuun ja Punaisen Kristallin tunnukset kansainvälisiksi suojamerkeiksi. 

Käytännössä kaikki maailman valtiot ovat hyväksyneet Geneven sopimukset, mikä tarkoittaa sitä, että niiden rikkominen luokitellaan sotarikokseksi.

Todellisuus ei kuitenkaan ole yhtä mustavalkoista kuin teksti sopimuspaperilla. Suomen Punainen Risti kertoo nettisivuillaan, että viimeisen 30 vuoden aikana sodissa ja konflikteissa on kuollut 9 miljoonaa ihmistä, joista suurin osa on ollut siviilejä. 

Tänä päivänä avunanto on vaarallisempaa kuin koskaan aikaisemmin. Suomen ulkoministeriön mukaan pelkästään kuluneen vuoden aikana 399 humanitaarisen työn tekijää on joutunut vakavan hyökkäyksen uhriksi ja heistä 126 menettänyt henkensä yrittäessään pelastaa konfliktin ja luonnonkatastrofin uhreja. Näissä tilastoissa kyse ei ole ainoastaan siitä tragediasta, että avustustyöntekijöitä kuolee. Kyse on samalla siitä, että miljoonia ihmisiä kärsii koska he eivät saa tarpeeksi nopeasti apua kriisitilanteessa. Geneven sopimuksia rikotaan konflikteissa myös käyttämällä Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun tunnuksia hyväksi muissa tarkoituksissa kuin lääkintäjoukkojen ja hoitolaitoksien suojaamisessa.

Osallistun joulukuussa Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun liikkeen kansainväliseen konferenssiin. Pidän sitä Suomelle tärkeänä tilaisuutena suunnata maailmanlaajuinen huomio tämän päivän humanitaarisen oikeuden haasteisiin. Myös EU-puheenjohtajamaana Suomi voi vaikuttaa siihen, että EU antaa vahvan viestin humanitaarisen oikeuden tueksi. Humanitaarisen oikeuden puolustaminen on olennainen osa Suomen roolia humanitaarisen avun myöntäjänä.

Ville Skinnari

Luukkaan evankeliumissa on Jeesuksen vertaus epärehellisestä taloudenhoitajasta. Vertaus on itse asiassa teemoiltaan hyvinkin ajankohtainen. Sen aiheena ovat uhkaava työttömyys, yli varojen eläminen ja yhteisön ulkopuolelle jäämisen pelko – syrjäytyminen. Kaikki murheellisia aiheita, joista voi lukea otsikoista lähes viikon jokaisena päivänä.

Moni meistä elää taloudellisessa epävarmuudessa ja laskee eurojen riittävyyttä. Voiko viedä lapset Särkänniemeen vai ollaanko sittenkin lähipuistossa. Monen ihmisen haaveena on, että voisi kerrankin käydä kaupassa ilman että katsoo hintoja. Elämme yhteiskunnassa, jossa taloudelliset puitteet määrittävät elämää ja arvoamme yhä enemmän.

Jumala ei kuitenkaan kysy meiltä tilimme saldoa. Jumalalle meidän taloudellinen tai sosiaalinen asemamme on merkityksetön. Jumala on kiinnostunut meistä. Hänen silmissään meistä jokainen on arvokas ja tärkeä. Jumalan rakkaus ei ole kaupan, vaan se annetaan lahjaksi. Jumalan rakkaus ei maksa meille mitään, mutta se ei ole silti halpaa. Siitä on maksettu kallis hinta. Tästä kertoo Jeesuksen risti.

Maija-Reetta Katajisto
Nuoriso- ja rippikoulutyön kappalainen vs.

Tieto lisää tuskaa. Meille toitotetaan joka päivä omaan elämään liittyvistä vaaroista ikään kuin emme itse osaisi luoda kuvaa siitä kohtalosta, johon globaalikulutusyhteiskunta on meitä ajamassa yhä kiihtyvällä vauhdilla. Käytännössä mitään ei ole tehtävissä ”the point of no return” on saavutettu ja lapsenlapsemme joutuvat kohtaamaan meidän tekemämme virheet. Nostammeko kädet ylös ja lähdemme huutamaan Jumalaa avuksi vai istutammeko omenapuun mökille?

Me haukkaamme kuluttajina koko ajan hyvän ja pahan tiedon puusta hedelmiä tietämättä lainkaan, mitä seurauksia meille näistä valinnoista itse asissa oikein on? Olemme joka päivä valintojen edessä. Konkreettisesti asian voisi ilmaista vaikka omenan avulla. Kannattaisiko kuoren sisältämät arvokaat flavonoidit syödä vai pitäisikö ne vaarallisten torjunta-aineiden takia kuoria. Huuhtelu poistaa vain 40 %. Niinpä, sinä päätät!

Valtamerissä pyörivä kolmen Ranskan ja viiden Suomen suuruinen muovipyörre ja kaikkialle leviävästä mikromuovista on tullut kaiken pahan symboli, joka on saanut uskonnollisia piirteitä.
Muovin välttämisestä on tullut pahan entiteetti eli olio, jonka käyttämisestä rangaistaan. Keniassa muovipussin käytöstä saa neljän vuoden vankeustuomion, Uusi- Seelanti on kieltänyt kaikki
kertakäyttöiset muovipussit. Ymmärän asian, sillä ihmisen käsissä pussi käy vain 25 minuuttia, mutta säilyy luonnossa 500 vuotta. Todellisuudessa kaiken ratkaisevat suurvallat ja niiden
kulutustottumukset. Muovipussien suruttomasta poltosta energiajätteenä pitäisi toki päästä Suomessakin. Kiertotalous ja muovin logistiikkaketjut täytyy löytää ja samalla tutkia, mitä vaaroja mahdolliseen uusiokäyttöön liittyy.

Euroopan elintarvikevirastolta on vaadittava selvityksiä muovin kaikista haittavaikutuksista ja kemikaalivirastolta samoin. Elintarvikemuovista on saatava selkeät terveysnormit, jotta voimme
välttää mahdollisimman tehokaasti haittoja. Bisfenoli A-kemikaali eli BPA kiellettiin, mutta kukaan ei tehokkaasti pysty valvomaan sen kulutusta, vaikka syöpäriski tunnustetaankin!
Silti ilmaisia muoviämpäreitä suomalaiset suorastaan ryntäävät hakemaan. Samalla he ostavat muita tuotteita sadoilla euroilla ilman huolen häivää. Niin teen minäkin. Olen lopettanut olemaan
riippakivi ja ihmisten kulutustottumusten arvostelija hyvin omintunnoin. Yhtä vähän pelkään ydinsotaa, ilmastokatasrofia ja maahanmuuttoa. Olen täällä vain kerran, mutta sitä ennen
kuuntelen Bachin D-molli fuugan.

Jussi Melanen