marraskuu 2022 - Omalähiö

Koulu ja terveyspalvelut puhuttivat kokouksessa

Etelä-Lahden demareiden syyskokousta vietettiin iloisissa tunnelmissa Lahdessa kahvila Muta & Kakussa viime tiistaina. Keskusteltavaa riitti ajankohtaisista aiheista. Yksi aiheista oli Gaudia-lukio ja siihen liittyvät uudistukset. Lahden kaupunki on aikeissa yhdistää Harjun sekä Tiirismaan peruskoulut Paavolan kampusalueelle. Jos muutos edistyy suunnitellusti, ensi vuonna keskustassa asuvat oppilaat hakevat tammikuussa ensimmäiselle luokalle joko Tiirismaan tai Lotilan kouluihin. Uusi Tiirismaan koulu aloittaisi ensi elokuussa Paavolan kampuksella.

Myös Harjun terveyspalvelut puhuttivat. Moni on kokenut terveyspalvelut epätasa-arvoisina ja hoitoon pääsyä on joutunut odottamaan pitkään. Potilaiden kokemus on, että heitä palvellaan valikoivasti. Kiireettömät potilaat voivat joutua jonottamaan lääkärille useita kuukausia. Ruuhkautunut terveydenhuolto ei ainoastaan turhauta potilasta, vaan on stressitekijä myös hoitajille ja lääkäreille. Syynä ruuhkautumiseen on esimerkiksi henkilökunnan saatavuuteen liittyvät ongelmat. Etenkin hammashoitoon pääseminen voi viedä kuukausia. Hyvinvointiyhtymässä on tehty paljon hyvää, mutta nämä asiat on saatava kuntoon.

Suomen kauppasuhteet Qatarin kanssa ovat monipuoliset ja niitä pyritään edelleen kehittämään. Esimerkiksi lentoyhteyksien vuoksi Qatar on Suomelle tärkeä kumppani nykyisessä geopoliittisessa tilanteessa. Doha on solmukohta moneen suuntaan, etenkin nyt kun Venäjän ilmatila ei ole vaihtoehto. Qatarin ihmisoikeustilanne on aiheuttanut ankaraa kritiikkiä sen jälkeen, kun maalle myönnettiin MM-kisat vuonna 2010. Muun muassa siirtotyöntekijöiden ja seksuaalivähemmistöjen riisto on ollut säännöllisesti otsikoissa. Suomi on sitoutunut vastuullisuusohjelmiin, ja suosittelemme myös ulkomailla toimivien suomalaisten yritysten noudattavan niitä. Suomi pitää yhä vahvistuvaa jalansijaa Qatariin.

Suomalaisia yrityksiä on Qatarissa tällä hetkellä alle kymmenen, mutta lisää on menossa. Ja Suomi-koulu Dohassa tunnetaan hyvin. Me voimme yritysten kanssa tuoda paljon teknologiaratkaisuja: Nesteytetyn maakaasun (lng) tuottajana Qatar on maailman kolmen suurimman maan joukossa Yhdysvaltojen ja Australian kanssa. Maakaasua ostetaan kansainvälisillä markkinoilla ja hinta määräytyy sen mukaan. Suomeen tuotiin qatarilaista maakaasua 72 miljoonan euron arvosta vuonna 2021. Nesteytettyä kaasua oli tästä summasta 9,6 miljoonan euron arvosta.

Urheilun kautta noussut keskustelu ihmisoikeuksista on tärkeää. Urheilun merkitys on nähty kautta historian ja nähdään nytkin. Tuskin nyt keskustelussa olleet asiat olisivat edes nousseet esille, ellei kyseessä olisi maailman merkittävin urheilutapahtuma. Toki on muistettava, että yleisön ja pelaajien pitäisi myös voida nauttia. Jos he haluavat ilmaista kantojaan, siihen pitää olla mahdollisuus.

Ville Skinnari

Odotusten aika

Nyt marraskuun lopussa alkaa joulunodotus. Edelleen elämme monikriisistä aikaa: on menossa raastava sota Euroopassa, ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat pelottavia, sähkönhintanousut huolestuttavat, koronakin on vielä täällä.

Kaiken keskellä pitäytyminen ihan tavallisiin arkisiin asioihin voi auttaa hämmennykseen. Kivat asiat esimerkiksi joulun valmisteluista ihan vain kotoiluun ovat tärkeitä. Viime viikonloppuna minä otin reppuun mukaan termarin täynnä kuumaa mehua ja lisäksi keksejä, ja sitten lähdimme perheväen kanssa kiertämään läheistä järveä. Oli hieman viimaista, mutta marraskuun harmaan ja valkoisen eri sävyt metsässä ja jäätyvän järven pinnalla näyttivät kauniilta. Ajatukset tuulettuivat ja mieli parani.

Varmaan useimpien odotus on, että kunpa vaikea aika jo hellittäisi. Meidän on kuitenkin pakko elää epävarmuudessa, ja samalla voimme kuunnella herkällä korvalla hyviä uutisia. Mieleeni ovat painuneet äskettäin menehtyneen Hédi Friedin, ruotsalais-romanialaisen ja Auschwitzista selviytyneen kirjailijan sanat: ”Historia on osoittanut, että hyvä voittaa lopulta.”

Adventin sanoma tämän kaiken keskellä on siinä, että Jeesus ratsasti kerran kansansa keskuuteen. Eikä hän vain ratsastanut vain kerran, vaan yhä tänäänkin hän tulee luoksemme. Itse joulunajan valmisteluun ei liity Jumalan puolelta mitään työlistoja tai seremoniapakkoja. Tärkein viesti on, että Jumala haluaa tulla lähelle ja tahtoo auttaa läsnäolollaan, lohduttaa ja tuoda toivoa. Meidän ei tarvitse pelätä!

Rukoillaan yhdessä adventinajan rukous:

Jumala, anna joulun tulla tänäkin vuonna, sinun hyvyydestäsi me iloitsemme!
Sinä tulit niiden joukkoon, joilla ei ollut mitään – ei valtaa, ei varallisuutta.
Pienenä vauvana sinä saavuit, eikä maailma ollut entisellään.
Me rukoilemme, tule tänäkin jouluna,
tule sodan jaloissa olevien luo,
tule ilmastoahdistuneiden luo,
tule vihaisten ja katkerien luo,
tule kärsivien ja kaipaavien luo;
tule ihan jokaisen luo!
Tule ja sytytä sydämen kynttilät,
viritä usko ja toivo,niin että me uskallamme, vaikka epäröidenkin,
rukoilla kaipauksemme sanoin:
Tule, Herra Jeesus.
Aamen.
(Timo Viitasen rukous)

Kati Saukkonen

Turvallinen lapsuus on monen tekijän summa

Tällä viikolla on lapsen oikeuksien viikko. Tämän vuoden teema on turvallinen tulevaisuus. Turvallinen elämä on lapsen oikeus ja lapsia on kaikissa olosuhteissa suojeltava ensisijaisesti. Lasten ja nuorten turvallisuus muodostuu turvallisesta ympäristöstä, turvallisista ihmissuhteista ja omasta turvallisuuden kokemuksesta. Kaikkiin näihin voidaan vaikuttaa: turvallisuutta voidaan edistää esimerkiksi lainsäädännöllä, liikennesuunnittelulla, perheitä tukemalla ja syrjinnän vastaisella työllä. UNICEFin teettämän kyselyn mukaan lähes joka kolmas Suomessa asuva nuori kokee, ettei hyvästä tulevaisuudesta ole helppo unelmoida. Korona on myös tehnyt tässä osansa.

Moni lapsi pelkää kiusatuksi tulemista ja yksin jäämistä. Turvallinen koulupäivä on jokaisen lapsen oikeus. Aikuisen tulee aina puuttua kiusaamiseen. UNICEFin kysely kertoo karua faktaa; haastatteluun vastanneista lapsista 69 % oli kokenut kiusaamista tai väkivaltaa koulussa. Kouluväkivallasta kärsivät erityisesti haavoittuvassa asemassa olevat lapset. Esimerkiksi ulkomaalaistaustaiset, toimintarajoitteiset ja lastensuojelun sijoittamat lapset tulevat muita useammin kiusatuiksi.

Lasten epätasa-arvoinen kohtelu ja hyväksikäyttö rikkovat lapsen oikeuksia. Lapset kohtaavat yhä stereotypioita ja syrjintää sukupuolen, ihonvärin tai vamman takia. Esimerkiksi tytöt ja vammaiset lapset jäävät todennäköisemmin koulutuksen ulkopuolelle. Lapset kohtaavat jokaisessa maassa myös väkivaltaa, riistoa ja hyväksikäyttöä – usein paikoissa, joissa lasten pitäisi olla eniten suojassa, kuten kotona ja koulussa.

Lapsi ei voi oppia, jos kasvuympäristö ei ole turvallinen. Heikoimmassa asemassa olevien lasten koulunkäynti on ilman väkivallan uhkaakin usein haastavaa. Meidän vanhempien rooli on keskeinen, mutta joskus hyväkin vanhempi on voimaton, jos lapsen tai nuoren mieli järkkyy. Siksi tukiverkoston ja palveluiden pitää toimia, oikea-aikaisesti ja nopeastikin.

Lahdessa järki voitti ja koulutuksesta ei leikattu, kuten suunniteltiin. Saan paljon huolestuttavia viestejä opettajilta jaksamisesta, mutta myös siitä että alan vaihto on käynyt mielessä, kun ei jaksa enää. Sosiaali – ja terveydenhuollon ammattilaiset ja heidän jaksaminen on varoittava esimerkki myös sivistystoimeen. Siksi henkilöstön hyvinvointi ja jaksaminen pitää tarkoittaa muutakin kuin valtuustostrategian kauniisti kirjoitettua otsikkoa. Ja siksi hallitus tuki kaupunkeja miljardeilla koronan aikana että koulutuksesta ei tingitä.

Ville Skinnari

Turvaa tuomiolla

Kirkkovuosi yllättää. Se loppuu tänä vuonna jo yli kuukautta ennen kuin kalenterivuosi. Tuleva sunnuntai 27.11. on Kristuksen kuninkuuden sunnuntai eli tuomiosunnuntai. Tuomioon päättyy kirkkovuosi ja se on myös ihmiselämän ja ikuisuuden raja.

Mutta millainen on Jumalan tuomio? Sunnuntain nimihän on vakava ja pelottavakin. Ei ole helppoa tulla tuomiolle, olla arvioitavana. Jokainen joutuu siinä katsomaan nöyränä alas ja polvistumaan. Omilla saavutuksilla ei voi Jumalan edessä pröystäillä kukaan.

Tuomion luonne kirkastuu, kun katsomme pyhäpäivän toista nimeä. Tuomiosunnuntai on nimittäin myös Kristuksen kuninkuuden sunnuntai. Jos Kristus on kuninkaamme ja pelastajamme, sydämemme turva, meillä ei ole mitään hätää viimeisellä tuomiolla. Silloin olemme etsineet armoa joka päivä. Silloin Jumala armahtaa meidät Kristuksen tähden. Meitä arvioidaan armahtajan silmin.

Tärkeää on nähdä ajan ja ihmiselämän arvaamattomuus. Elämänloppu ja tuomio eivät tule kalenterin tai kirkkovuoden mukaan. Ne ovat varjona elämässämme koko ajan. Meidän oma maailmanloppumme voi kohdata meidät äkkiarvaamatta ilman ennakkomerkkejä. Siksi on hyvä olla valmiina. On tärkeää pitää suhde Jumalaan ja lähimmäisiin kunnossa.

Elämä on syvää, kun saa elää Kristuksen kanssa jo tässä ajassa. Silloin tuomio ja ikuinen elämä merkitsevät oikeuden ja hyvän lopullista voittoa.

Herra, anna meille uskoa, niin että elämme sinun armosi varassa elämässä ja kuolemassa. Aamen.

Riitta Särkiö

Valvokaa!

Joko olet vaihtanut autoosi talvirenkaat?
Useamman kerran talven tulo on yllättänyt ja renkaat on joutunut vaihtamaan kovalla kiireellä lumituiskussa. Vaikka tiedämme talven tulevan, emme aina muista siihen varautua. Kesärenkailla ajaminen marraskuussa on arpapeliä, koko ajan joutuu olemaan vähän varuillaan.

Sunnuntain evankeliumissa Jeeus kertoo vertauksen odottamisesta, ja valmiina olemisesta. Vertaus päättyy kehotukseen: Valvokaa siis, sillä te ette tiedä päivää ettekä hetkeä.” (Matt. 25:13)
Jeesuksen vertauksen tarkoitus on herättää meidät välinpitämättömyyden unesta. Hän haluaa muistuttaa, että samoin kuin talvi tulee, myös jokaisen meidän elämä kerran päättyy.

Kristityn valvominen ei kuitenkaan ole pelokasta varuillaan olemista, jatkuvaa tekemistä ja varmistelua, vaan rauhaa ja iloa. Valvominen on omien syntien anteeksi uskomista, Jumalan armon ja anteeksiantamuksen varassa elämistä. Kuolemaa ei tarvitse pelätä vaan saa turvata ikiaikojen Jumalaan. Kristus tuli maailmaan ja kuoli puolestamme, jotta meillä olisi iankaikkinen elämä.

Hyvät talvirenkaat alla on mukava odottaa talven hiihtokelejä.

Janne Suomala

Mielenterveyspalveluita tarvitsevan on oikeus tulla kuulluksi

Joka kuukausi toteutuvat kansalaiskahvit polkaistiin käyntiin Lahdessa Mariankadun Sinuhessa. Tapaan kansalaisia kahvipöydän ääressä joka kuun ensimmäinen maanantai. Nämä ovat hienoja kohtaamisia, niin vanhojen kuin uusien tuttujen kanssa. Keskustelua riitti ja tunnelma oli mukava. Joku kutsuikin tätä myös ministerin kyselytunniksi, mutta kyllä se on enemmän tilaisuus keskustella aidosti.

Tällä viikolla vietetään miesten viikkoa. Etenkin miesten mielenterveyspalvelut ovat puhuttaneet viime vuosina. Lahdessakin esimerkiksi Faija – klubi on tehnyt hyvää työtä. Mielenterveyspalveluiden ja kriisiavun tarve on Suomessa lisääntynyt korona-ajan jälkeen kovalla vauhdilla. Valtakunnalliseen kriisipuhelimeen soitetaan yhä useammin, mutta miesten osuus soittajista ei ole kasvanut samaan tahtiin. Miehet ovat aliedustettuina mielenterveyteen liittyvien palveluiden hakemisessa, heitä on vain noin kolmannes. Tähän johtaa usea tekijä, esimerkiksi valitettavan moni ei usko huoliensa olevan riittävän vakavia. Taustalla elää edelleen ajatus perinteisestä miehen mallista. Monelle palveluiden tuntemus on myös tekijä – auttavista tahoista ei ole viestitty tarpeeksi. Miestyön asiantuntijan Juho Heikan mukaan, miehille toimivat selkeästi nimenomaan heille suunnatut palvelut.

Miesten kynnystä hakeutua avun piiriin laskee maksuttomuus sekä anonymiteetti. Matala kynnys on ehdottoman tärkeä, liian varhain ei mieltä painavien asioiden kanssa voi olla liikkeellä. Mielenterveysongelmat voivat jo pienessä ajassa johtaa syrjäytymiseen. Syrjäytymistilastoissa miehet ovat myös valitettavan yliedustettuina.

Tietoisuuden lisääminen, matalan kynnyksen palvelut, sekä se miten miehet kohdataan yhteiskunnassamme, on avain tekijöitä. Pojista, jotka tulevat kuulluksi ja ymmärretyksi, kasvaa miehiä, jotka uskaltavat rohkeammin tuoda huolensa esiin ilman pelkoa tulla tuomituksi. Mielenterveyspalveluihin hakeutujalla onkin usein tarve tulla kuulluksi.

Nuorten ongelmien ymmärtäminen ei ole aina helppoa. Siksi kuunteleminen on tärkeää. Ratkaisuja ei aina heti löydy – tai sellaista palvelua ei ole mitä nuori todella tarvitsee – sekin on hyväksyttävä. Usein se ratkaisu on toimiva arki, ystävät, itseluottamus tai tärkeät läheiset. Siksi yhteisöllisyydellä on nyt vaikeina aikoina suurempi tarve kuin pitkään, pitkään aikaan.

Ville Skinnari

Nuorten tukeminen on sijoitus tulevaisuuteen

Marraskuun markkinapäivänä Lahden torilla oli keskiviikkona harmaasta säästä huolimatta lämmin tunnelma ja saimme hyvää keskustelu aikaan arjesta ja sen haasteista. Arjen asiat huolettavat lahtelaisia ja syystä: korot nousevat, sähkö on kallista, kouluissa on levotonta, monen eläkeläisen ja perheen toimeentulo on tiukassa, terveyspalveluissa on haasteita ja maailmalla myrskyää monella tavalla. Vaikka Lahdessa moni asia on hyvin, meillä on paljon parannettavaa. Hallituksen mittavista tukitoimista huolimatta moni on vaikeuksissa. Lisää ratkaisuja tarvitaan paikallisesti ja valtakunnan tasolla.

Nuorten ongelmista on puhuttu paljon. Koronan aikana harrastaminen vaikeutui paljon. Moni lopetti, moni ei koskaan edes aloittanut. Mutta mikä on harrastamisen hinta ja liikuntaan panostamisen hyödyt? Tai kulttuurin? Tai kirjaston? Nyt ainakin koripallon harrastamisen yhteiskunnallinen arvo on nyt laskettu. Lahti Basketball Junioreiden tuottama summa on huimat kahdeksan miljoonaa euroa. Tämän on laskettu EUFA SROI-mallinnuksen mukaan. Summa koostuu sosiaalisista hyödyistä, suorista taloudellisista hyödyistä sekä terveydellisistä hyödyistä. Mallinnus kertoo, miten tärkeää seuratoiminta on yhteiskunnallisesti ja että varsinkin lapsien ja nuorten toimintaa kannattaa tukea.

On hieno asia, että LaBa pääsi hankkeen pilottiin mukaan. Toiminnalla on valtava vaikutus Lahdessa nuorten urheilupiireissä. Urheilutoiminnalla on talouden ohella myös terveydellinen hyöty. Se ennaltaehkäisee vastaan tulevat sairastumiset, masentuminen, syrjäytyminen ja muut vastoinkäymiset, mitkä maksavat yhteiskunnalle tulevaisuudessa. Tämä tarkoittaa kunnalle säästöjä. Kunnan täytyykin tukea ja mahdollistaa tätä harrastustoimintaa.

Olen itse seurannut LaBan toimintaa yhden juniorin isänä. Arvostan tekemistä. Jokainen pelaaja on tärkeä. Jokainen seurassa harrastava tuottaa karkealla laskutoimituksella yhteiskunnalle tuloja n. 16.000 euroa per pelaaja. Myös muissa lajeissa tehdään hienoa työtä eikä lajeja pidä asetella ainakaan vastakkain. Lahti on urheilukaupunki, Lahti on kulttuurikaupunki, Lahti on hieno kaupunki elää ja asua. Siksi on tärkeää, että arvostamme arvokasta työtä mitä seuroissa talkoilla tehdään valmentajien, joukkueenjohtajien, huoltajien ja vanhempien toimesta.

Ville Skinnari

Ikävä

”Anteeksi!” pyytää keskustelukumppanini, kun kyyneleet alkavat vieriä tämän poskia pitkin. Hyvin usein reaktio yllättäen alkaneeseen itkuun on pahoitteleminen. Itkeminen on monesti jotain, mitä ei haluta muiden näkevän, ikään kuin siinä olisi jotain hävettävää. Toki itkeminen paljastaa muille palasen herkkyyttämme ja luo haavoittuvaisen olon ja onkin ymmärrettävää, että tuota puolta haluaa myös varjella muilta. Itkemisessä ei ole kuitenkaan mitään pahaa tai väärää, päinvastoin. Se on merkki siitä, että suree. Suru voi toki ilmetä myös muilla tavoin, olemme tässäkin asiassa yksilöitä. Joka tapauksessa suru on tärkeä vieras ottaa vastaan, vaikka sitä ei mielellään tekisikään, sillä vain suremisen kautta selviämme menetyksen pahimmasta tuskasta. Kyyneleet tai suru itsessään kertovat myös jostain kauniista. Ne kertovat siitä, kuinka paljon on toista rakastanut.

Ilta tummuu ja kaunis kynttilöiden synnyttämä valomeri täyttää maiseman. Pyhäinpäivä nostaa pinnalle niin tuoreen kuin vanhankin kaipauksen edesmenneitä rakkaita kohtaan. Ikävä on kova. Pyhäinpäivä saattaa tuntua synkältä ja ahdistavalta ajalta. Käydään hautausmailla ja puhutaan kuolemasta. Pyhäinpäivä tarjoaa kuitenkin aivan erityisen ajankohdan, jolloin elävät ja kuolleet saavat olla hetken jälleen ikään kuin rinnakkain. Voimme pysähtyä kaikkien niiden muistojen ääreen, joita olemme saaneet tallettaa sydämeemme. Saamme pienen eleen, kynttilän sytyttämisen kautta osoittaa, että muistamme yhä. Välitämme yhä.

Pyhäinpäivän sanoma muistuttaa surun keskellä myös toivon sanomasta. Kristittyinä me saamme toivoa siihen, että vaikka maanpäällinen elämämme päättyisikin, se ei ole kaiken loppu.
”Me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen telttamajamme puretaankin, Jumalalla
on taivaassa meitä varten ikuinen asunto, joka ei ole ihmiskätten työtä.” 2.Kor. 5:1

Mari-Elena Ruuska