Koulu ja terveyspalvelut puhuttivat kokouksessa

Etelä-Lahden demareiden syyskokousta vietettiin iloisissa tunnelmissa Lahdessa kahvila Muta & Kakussa viime tiistaina. Keskusteltavaa riitti ajankohtaisista aiheista. Yksi aiheista oli Gaudia-lukio ja siihen liittyvät uudistukset. Lahden kaupunki on aikeissa yhdistää Harjun sekä Tiirismaan peruskoulut Paavolan kampusalueelle. Jos muutos edistyy suunnitellusti, ensi vuonna keskustassa asuvat oppilaat hakevat tammikuussa ensimmäiselle luokalle joko Tiirismaan tai Lotilan kouluihin. Uusi Tiirismaan koulu aloittaisi ensi elokuussa Paavolan kampuksella.

Myös Harjun terveyspalvelut puhuttivat. Moni on kokenut terveyspalvelut epätasa-arvoisina ja hoitoon pääsyä on joutunut odottamaan pitkään. Potilaiden kokemus on, että heitä palvellaan valikoivasti. Kiireettömät potilaat voivat joutua jonottamaan lääkärille useita kuukausia. Ruuhkautunut terveydenhuolto ei ainoastaan turhauta potilasta, vaan on stressitekijä myös hoitajille ja lääkäreille. Syynä ruuhkautumiseen on esimerkiksi henkilökunnan saatavuuteen liittyvät ongelmat. Etenkin hammashoitoon pääseminen voi viedä kuukausia. Hyvinvointiyhtymässä on tehty paljon hyvää, mutta nämä asiat on saatava kuntoon.

Suomen kauppasuhteet Qatarin kanssa ovat monipuoliset ja niitä pyritään edelleen kehittämään. Esimerkiksi lentoyhteyksien vuoksi Qatar on Suomelle tärkeä kumppani nykyisessä geopoliittisessa tilanteessa. Doha on solmukohta moneen suuntaan, etenkin nyt kun Venäjän ilmatila ei ole vaihtoehto. Qatarin ihmisoikeustilanne on aiheuttanut ankaraa kritiikkiä sen jälkeen, kun maalle myönnettiin MM-kisat vuonna 2010. Muun muassa siirtotyöntekijöiden ja seksuaalivähemmistöjen riisto on ollut säännöllisesti otsikoissa. Suomi on sitoutunut vastuullisuusohjelmiin, ja suosittelemme myös ulkomailla toimivien suomalaisten yritysten noudattavan niitä. Suomi pitää yhä vahvistuvaa jalansijaa Qatariin.

Suomalaisia yrityksiä on Qatarissa tällä hetkellä alle kymmenen, mutta lisää on menossa. Ja Suomi-koulu Dohassa tunnetaan hyvin. Me voimme yritysten kanssa tuoda paljon teknologiaratkaisuja: Nesteytetyn maakaasun (lng) tuottajana Qatar on maailman kolmen suurimman maan joukossa Yhdysvaltojen ja Australian kanssa. Maakaasua ostetaan kansainvälisillä markkinoilla ja hinta määräytyy sen mukaan. Suomeen tuotiin qatarilaista maakaasua 72 miljoonan euron arvosta vuonna 2021. Nesteytettyä kaasua oli tästä summasta 9,6 miljoonan euron arvosta.

Urheilun kautta noussut keskustelu ihmisoikeuksista on tärkeää. Urheilun merkitys on nähty kautta historian ja nähdään nytkin. Tuskin nyt keskustelussa olleet asiat olisivat edes nousseet esille, ellei kyseessä olisi maailman merkittävin urheilutapahtuma. Toki on muistettava, että yleisön ja pelaajien pitäisi myös voida nauttia. Jos he haluavat ilmaista kantojaan, siihen pitää olla mahdollisuus.

Ville Skinnari

Kykenevätkö poliitikot säilyttämään hyvinvointivaltiomme?

Suomen seuraava hallitus ja eduskunta ovat suurten asioiden edessä ensi vaalikaudella. Korona, Venäjän sota ja inflaatio sekä Suomen nykyisen hallituksen lepsu omistajanohjaus eivät enää riitä syiksi huonoon taloushallintaan ja tulevaisuuden ennakointiin. Valtion velka on 136,18 miljardia eli me jokainen suomalainen olemme velkaa 24 449 euroa. Korkoa maksamme 1,5 miljardia vuodessa ja seuraava budjetti on alijäämäinen 8 miljardia, mikä tarkoittaa lisää syömävelkaa. Kysymys kuuluukin: kykenemmekö enää säilyttämään tällä menolla nykyisen hyvinvointivaltiomme siinä mittakaavassa, jollainen meillä on vielä nyt?

Pahimmat uhkat Suomen hyvinvointivaltiolle ovat eriarvoisuus, polarisaatio, suhteellinen köyhyys, järjestelmän kalleus, keskiluokan suuri verotus, liika sääntely, kannustinloukut, hallinnon byrokratia, väestön ikääntyminen, syntyvyyden vähentyminen, turhat tuet menestyville yrityksille, konsulttien luoma digitalisaatioviidakko, monimutkainen ja kallis työeläkeyhtiörakenne sekä uusliberalistisen talousajattelun hyväksyminen ratkaisukeskeiseksi keinoksi Amerikan Trump-mallilla. Jätän nyt pois tarkoituksella kaikki suuret globaalit uhkat, kuten ilmaston lämpeneminen, ympäristötuhot, lajikato, Afrikan ruokapula ja väestön lisääntyminen, vaikka ne kaikki tulevatkin koskemaan lastenlapsiamme myös Suomessa.

Pahimmat ongelmat Suomessa ovat tällä hetkellä suhteellinen köyhyys, kannustinloukut sekä työttömyyden kohtaamattomuus. Vastakkain ovat edelleen suuri rakenteellinen työttömyys ja uuden teknologian työpaikat, joihin ei saada tarvittavaa osaavaa henkilökuntaa edes ulkomailta turhan suomalaisen byrokratian takia. Köyhyysraja Suomessa on noin 1 200 euroa käteen/kk, se on alle 60 % kansallisesta mediaanitulosta. Työtä ei kannata yksinkertaisesti ottaa vastaan, sillä tuilla eläminen on turvallisempaa kuin ns. paskaduunit tai marjanpoiminta, jonka hoitavat thaimaalaiset orjapalkalla.

Erityisesti köyhyys koskee 1,5 miljoonaa eläkeläistä, joista suurin osa saa erilaisia tukia niin valtiolta kuin kunnilta, tosin kaikki eri luukuilta. Monet eläkeläiset ovat tehneet 40 vuotta töitä pienellä palkalla ja nettoeläke jää silti alle köyhyysrajan. Voidaanko Suomessa enää tällöin puhua tasa-arvosta, jos eläkkeellä olevat eläkevakuutusjohtajat loisivat maksamatta veroa Suomeen veroparatiiseissa 80 000 euron eläkkeellä siksi, että Suomi on ainoa sivistysvaltio, jossa ei ole määritelty eläkekattoa?

Poliitikkomme joutuvat karsimaan valtion menoja eri kriteerein ja painotuksin. Tarvitsemme selkeitä priorisointeja moniin käytännön asiaa. Jokainen tietää, mitä perheen rakenteellinen köyhyys aiheuttaa erityisesti näiden perheiden lapsille. Suomessa on 20 000 lasta sijoitettuna kotien ulkopuolelle. Se maksaa valtiolle 1,8 miljardia euroa eli saman verran kuin maamme syöpien hoito. Missä on ollut ennalta ehkäisevä toiminta? Kodinhoitajia oli vielä 1990-luvulla 90 000, nyt heitä on enää 30 000. Yhteiskunnan ulkopuolisuus lisääntyy ja syrjäytyminen maksaa yhteiskunnalle vuosi vuodelta enemmän. Nämä luovat hyvän alustan nuorisorikollisuudelle ja jengeille. Yksi yhteiskunnan rattailta pudonnut maksaa suomalaisille veronmaksajille arviolta noin miljoona euroa. Onko meillä enää tähän varaa?

Ratkaisuina voisi olla koulutus, mutta sitä vähennetään nyt kaikkialla. Suomalainen peruskoulu on pudonnut kauas entisestä loistosta ja PISA-testeissä pyörimme Romanian ja Chilen kanssa samassa sarjassa. Millaisia nuorisotakuita voisimme taata jälkikasvullemme on juuri sellainen asia, joka kuuluu seuraavissa vaaleissa valittaville poliitikoillemme. Me tarvitsemme vastuuta enemmän yksilöille, turhien palveluiden karsimista, riskien ennakoimista ja sosiaaliturvajärjestelmämme yksinkertaistamista. Voimmeko olla varmoja, että kallis sote-uudistus takaa jokaiselle suomalaiselle samanarvoisen terveydenhoidon asuinpaikasta riippumatta?

Tällä hetkellä Suomessa uusliberalistiset talous-, sosiaali- ja terveyspolitiikan sekä hyvinvointivaltion arvot ja käytäntö ovat yhä suuremmassa ristiriidassa keskenään. Pahinta tässä tilanteessa on se, että tavallinen suomalainen yksiö ajautuu marginaaliin ilman yhteiskunnan turvaverkkoa. Terapian tarve kasvaa ja maksaa. Silloin kun suomalaisen nuorison valtaa täysi näköalattomuus, olemme menettäneet pelin. Ymmärrämme ihmisten haavoittuvuuden ja kompuroinnin ja pelon. Siksi tarvitsemme modernin keskinäisen tuen ja turvaverkkojen järjestelmä, jota kutsutaan myös hyvinvointivaltioksi.

Juhani Melanen

Odotusten aika

Nyt marraskuun lopussa alkaa joulunodotus. Edelleen elämme monikriisistä aikaa: on menossa raastava sota Euroopassa, ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat pelottavia, sähkönhintanousut huolestuttavat, koronakin on vielä täällä.

Kaiken keskellä pitäytyminen ihan tavallisiin arkisiin asioihin voi auttaa hämmennykseen. Kivat asiat esimerkiksi joulun valmisteluista ihan vain kotoiluun ovat tärkeitä. Viime viikonloppuna minä otin reppuun mukaan termarin täynnä kuumaa mehua ja lisäksi keksejä, ja sitten lähdimme perheväen kanssa kiertämään läheistä järveä. Oli hieman viimaista, mutta marraskuun harmaan ja valkoisen eri sävyt metsässä ja jäätyvän järven pinnalla näyttivät kauniilta. Ajatukset tuulettuivat ja mieli parani.

Varmaan useimpien odotus on, että kunpa vaikea aika jo hellittäisi. Meidän on kuitenkin pakko elää epävarmuudessa, ja samalla voimme kuunnella herkällä korvalla hyviä uutisia. Mieleeni ovat painuneet äskettäin menehtyneen Hédi Friedin, ruotsalais-romanialaisen ja Auschwitzista selviytyneen kirjailijan sanat: ”Historia on osoittanut, että hyvä voittaa lopulta.”

Adventin sanoma tämän kaiken keskellä on siinä, että Jeesus ratsasti kerran kansansa keskuuteen. Eikä hän vain ratsastanut vain kerran, vaan yhä tänäänkin hän tulee luoksemme. Itse joulunajan valmisteluun ei liity Jumalan puolelta mitään työlistoja tai seremoniapakkoja. Tärkein viesti on, että Jumala haluaa tulla lähelle ja tahtoo auttaa läsnäolollaan, lohduttaa ja tuoda toivoa. Meidän ei tarvitse pelätä!

Rukoillaan yhdessä adventinajan rukous:

Jumala, anna joulun tulla tänäkin vuonna, sinun hyvyydestäsi me iloitsemme!
Sinä tulit niiden joukkoon, joilla ei ollut mitään – ei valtaa, ei varallisuutta.
Pienenä vauvana sinä saavuit, eikä maailma ollut entisellään.
Me rukoilemme, tule tänäkin jouluna,
tule sodan jaloissa olevien luo,
tule ilmastoahdistuneiden luo,
tule vihaisten ja katkerien luo,
tule kärsivien ja kaipaavien luo;
tule ihan jokaisen luo!

Tule ja sytytä sydämen kynttilät,
viritä usko ja toivo,niin että me uskallamme, vaikka epäröidenkin,
rukoilla kaipauksemme sanoin:
Tule, Herra Jeesus.
Aamen.

(Timo Viitasen rukous)


Kati Saukkonen

Turvallinen lapsuus on monen tekijän summa

Tällä viikolla on lapsen oikeuksien viikko. Tämän vuoden teema on turvallinen tulevaisuus. Turvallinen elämä on lapsen oikeus ja lapsia on kaikissa olosuhteissa suojeltava ensisijaisesti. Lasten ja nuorten turvallisuus muodostuu turvallisesta ympäristöstä, turvallisista ihmissuhteista ja omasta turvallisuuden kokemuksesta. Kaikkiin näihin voidaan vaikuttaa: turvallisuutta voidaan edistää esimerkiksi lainsäädännöllä, liikennesuunnittelulla, perheitä tukemalla ja syrjinnän vastaisella työllä. UNICEFin teettämän kyselyn mukaan lähes joka kolmas Suomessa asuva nuori kokee, ettei hyvästä tulevaisuudesta ole helppo unelmoida. Korona on myös tehnyt tässä osansa.

Moni lapsi pelkää kiusatuksi tulemista ja yksin jäämistä. Turvallinen koulupäivä on jokaisen lapsen oikeus. Aikuisen tulee aina puuttua kiusaamiseen. UNICEFin kysely kertoo karua faktaa; haastatteluun vastanneista lapsista 69 % oli kokenut kiusaamista tai väkivaltaa koulussa. Kouluväkivallasta kärsivät erityisesti haavoittuvassa asemassa olevat lapset. Esimerkiksi ulkomaalaistaustaiset, toimintarajoitteiset ja lastensuojelun sijoittamat lapset tulevat muita useammin kiusatuiksi.

Lasten epätasa-arvoinen kohtelu ja hyväksikäyttö rikkovat lapsen oikeuksia. Lapset kohtaavat yhä stereotypioita ja syrjintää sukupuolen, ihonvärin tai vamman takia. Esimerkiksi tytöt ja vammaiset lapset jäävät todennäköisemmin koulutuksen ulkopuolelle. Lapset kohtaavat jokaisessa maassa myös väkivaltaa, riistoa ja hyväksikäyttöä – usein paikoissa, joissa lasten pitäisi olla eniten suojassa, kuten kotona ja koulussa.

Lapsi ei voi oppia, jos kasvuympäristö ei ole turvallinen. Heikoimmassa asemassa olevien lasten koulunkäynti on ilman väkivallan uhkaakin usein haastavaa. Meidän vanhempien rooli on keskeinen, mutta joskus hyväkin vanhempi on voimaton, jos lapsen tai nuoren mieli järkkyy. Siksi tukiverkoston ja palveluiden pitää toimia, oikea-aikaisesti ja nopeastikin.

Lahdessa järki voitti ja koulutuksesta ei leikattu, kuten suunniteltiin. Saan paljon huolestuttavia viestejä opettajilta jaksamisesta, mutta myös siitä että alan vaihto on käynyt mielessä, kun ei jaksa enää. Sosiaali – ja terveydenhuollon ammattilaiset ja heidän jaksaminen on varoittava esimerkki myös sivistystoimeen. Siksi henkilöstön hyvinvointi ja jaksaminen pitää tarkoittaa muutakin kuin valtuustostrategian kauniisti kirjoitettua otsikkoa. Ja siksi hallitus tuki kaupunkeja miljardeilla koronan aikana että koulutuksesta ei tingitä.

Ville Skinnari

Suomi maksaa kovaa hintaa valitsemastaan velkastrategiasta

Tosiasia on se, että Suomen valtion velka itsessään ei rasita talouttamme, koska velkaa ei ole
tarkoitettukaan maksaa kokonaan pois. Nyt kuitenkin inflaation laukatessa ja korkojen noustessa iso velka kasvattaa korkokuluja nopeasti. Vuodelle 2023 arvioitu 1,8 miljardia euroa korkoihin ei riitä, vaan korkomenot nousevat reilusti yli 3 miljardiin. Suomen valtion velka ylittää 150 miljardin rajan ensi vuonna. Velkaa otetaan lisää 8 miljardia. Kaikki uusi laina, jota Suomi ottaa on kuitenkin selvästi kalliimpaa kuin viimeiseen 10 vuoteen. Maallikon on vaikea hahmottaa summaa, mutta se on todellakin suuri.

Pienet esimerkit ehkä auttavat. Korkokulu on kuusi kertaa suurempi kuin Fortumista vuosittain valtion tuloihin saadut osinkotulot. Se on peräti 60 prosenttia 5 miljardin euron yhteisöverosta, joka on budjetoitu vuoden 2023 tuloihin. Kulupuolella se on suurin piirtein saman verran kuin kunnille maksettava valtionavustus peruspalveluiden järjestämiseen. Etsikää tästä huumoria!

Äkillinen korkojen nousu kääntää Suomen talouden kokonaan toiseen asentoon ja selvääkin selvempää on, että pitkä vakaa kausi taloudessamme päättyy. Suomen valtio on alijäämiensä kattamiseksi ottanut paljon lisää velkaa vuosien saatossa. Vuonna 2008 valtion velka oli 54, 4 miljardia euroa ja 28 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen, mutta ensi vuonna velka on yli 150 miljardia ja jo 55 prosenttia bruttokansantuotteestamme. Suomen valtion velkaa hallinnoiva Valtionkonttori on laskenut tänä vuonna kolme viitelainaa ja järjestänyt useita huutokauppoja, joissa markkinoille myydään lisäeriä olemassa oleviin lainoihin. Näin tehdään, kun hankitaan lyhyttä lainaa. Markkinat määräävät sen hintatason, jolla Suomi saa velkaa.

Suomen velkojen uudelleenhinnoittelu tapahtuu muihin euromaihin verrattuna nopeasti. Keskimäärin Suomen valtion velkojen uusiutuminen on noin viisi vuotta, kun monella muulla euromaalla aika on noin 7- 8 vuotta tai jopa kymmenen.  Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että korkojen nousu kolahtaa meihin paljon nopeammin kuin muihin euromaihin. Nyt tämä Suomen velanhoitostrategia on osoittautunut taas kerran erittäin ongelmalliseksi. Suomi valitsi tämän strategin 2000-luvun alussa pyrkiessään riskitasolla velanhoitokustannusten minimointiin. Suomen valtio on ottanut euromaiden keskiarvoon verrattuna lyhyempiä velkoja joissa on korkeampi korko. Lisäksi johdannaisilla on entisestään painettu valtion lainojen uudelleenhinnoitteluaikaa lyhyemmäksi. Kiistämätön tosiasia on, että tämä toimi hyvin
pari vuosikymmentä, koska korkomenoja säästyi ja rahaa kyettiin osoittamaan muihin valtion tärkeisiin investointikohteisiin. Riski hyväksyttiin yhteisesti ja nyt sitten taas ihmetellään yhdessä, miten tässä näin oikein kävi?

Tärkeitä kysymyksiä voidaan toki aina esittää Suomen rahoista vastaavalle Valtionkonttorille, mutta se on jälkiviisautta. Tärkein on se, miksei nollakorkojen tai jopa negatiivisten korkojen aikana otettu enemmän pitkäaikaisia ja kiinteäkorkoisia lainoja? Tiedämme, että osa euromaista ymmärsi pidentää halpoja lainoja ja nollakokoja ja edullisista lainoista kauemmin. Valtionvarainministeriössä olisi korkea aika ryhtyä muovaaman muutosta entisiin strategioihin, sillä tuntuu tyhmyydeltä, että edes nollakorkojen aikana ei ymmärretty ottaa 20 vuoden kiinteäkorkoisia ja pitkäaikaisia velkoja, vaikka monet euromaat niin tekivät! Tästä syytä Suomi maksaa nyt korkeita korkokustannuksia liikaa suhteessa muihin euromaihin!

Ongelmia Suomen taloudessa riittää: energiakriisi, ilmastokriisi, lajikato, korkea inflaatio jne.
Todennäköisiä voittajamaita ovat tulevaisuudessa kuitenkin sellaiset maat, jotka uudistavat
toimintansa siten, että ne satsaavat kestävään kehitykseen perustuvaan uuteen ympäristöteknologiaan ja pyrkivät rakentamaan ekologisesti yhteiskunnan. Suomi päättää tulevaisuudestaan itse!

Juhani Melanen

Turvaa tuomiolla

Kirkkovuosi yllättää. Se loppuu tänä vuonna jo yli kuukautta ennen kuin kalenterivuosi. Tuleva sunnuntai 27.11. on Kristuksen kuninkuuden sunnuntai eli tuomiosunnuntai. Tuomioon päättyy kirkkovuosi ja se on myös ihmiselämän ja ikuisuuden raja.

Mutta millainen on Jumalan tuomio? Sunnuntain nimihän on vakava ja pelottavakin. Ei ole helppoa tulla tuomiolle, olla arvioitavana. Jokainen joutuu siinä katsomaan nöyränä alas ja polvistumaan. Omilla saavutuksilla ei voi Jumalan edessä pröystäillä kukaan.

Tuomion luonne kirkastuu, kun katsomme pyhäpäivän toista nimeä. Tuomiosunnuntai on nimittäin myös Kristuksen kuninkuuden sunnuntai. Jos Kristus on kuninkaamme ja pelastajamme, sydämemme turva, meillä ei ole mitään hätää viimeisellä tuomiolla. Silloin olemme etsineet armoa joka päivä. Silloin Jumala armahtaa meidät Kristuksen tähden. Meitä arvioidaan armahtajan silmin.

Tärkeää on nähdä ajan ja ihmiselämän arvaamattomuus. Elämänloppu ja tuomio eivät tule kalenterin tai kirkkovuoden mukaan. Ne ovat varjona elämässämme koko ajan. Meidän oma maailmanloppumme voi kohdata meidät äkkiarvaamatta ilman ennakkomerkkejä. Siksi on hyvä olla valmiina. On tärkeää pitää suhde Jumalaan ja lähimmäisiin kunnossa.

Elämä on syvää, kun saa elää Kristuksen kanssa jo tässä ajassa. Silloin tuomio ja ikuinen elämä merkitsevät oikeuden ja hyvän lopullista voittoa.

Herra, anna meille uskoa, niin että elämme sinun armosi varassa elämässä ja kuolemassa. Aamen.


Riitta Särkiö

 

Valvokaa!

Joko olet vaihtanut autoosi talvirenkaat?
Useamman kerran talven tulo on yllättänyt ja renkaat on joutunut vaihtamaan kovalla kiireellä lumituiskussa. Vaikka tiedämme talven tulevan, emme aina muista siihen varautua. Kesärenkailla ajaminen marraskuussa on arpapeliä, koko ajan joutuu olemaan vähän varuillaan.

Sunnuntain evankeliumissa Jeeus kertoo vertauksen odottamisesta, ja valmiina olemisesta. Vertaus päättyy kehotukseen: Valvokaa siis, sillä te ette tiedä päivää ettekä hetkeä.” (Matt. 25:13)
Jeesuksen vertauksen tarkoitus on herättää meidät välinpitämättömyyden unesta. Hän haluaa muistuttaa, että samoin kuin talvi tulee, myös jokaisen meidän elämä kerran päättyy.

Kristityn valvominen ei kuitenkaan ole pelokasta varuillaan olemista, jatkuvaa tekemistä ja varmistelua, vaan rauhaa ja iloa. Valvominen on omien syntien anteeksi uskomista, Jumalan armon ja anteeksiantamuksen varassa elämistä. Kuolemaa ei tarvitse pelätä vaan saa turvata ikiaikojen Jumalaan. Kristus tuli maailmaan ja kuoli puolestamme, jotta meillä olisi iankaikkinen elämä.

Hyvät talvirenkaat alla on mukava odottaa talven hiihtokelejä.


Janne Suomala

 

 

 

 

Mielenterveyspalveluita tarvitsevan on oikeus tulla kuulluksi

Joka kuukausi toteutuvat kansalaiskahvit polkaistiin käyntiin Lahdessa Mariankadun Sinuhessa. Tapaan kansalaisia kahvipöydän ääressä joka kuun ensimmäinen maanantai. Nämä ovat hienoja kohtaamisia, niin vanhojen kuin uusien tuttujen kanssa. Keskustelua riitti ja tunnelma oli mukava. Joku kutsuikin tätä myös ministerin kyselytunniksi, mutta kyllä se on enemmän tilaisuus keskustella aidosti.

Tällä viikolla vietetään miesten viikkoa. Etenkin miesten mielenterveyspalvelut ovat puhuttaneet viime vuosina. Lahdessakin esimerkiksi Faija – klubi on tehnyt hyvää työtä. Mielenterveyspalveluiden ja kriisiavun tarve on Suomessa lisääntynyt korona-ajan jälkeen kovalla vauhdilla. Valtakunnalliseen kriisipuhelimeen soitetaan yhä useammin, mutta miesten osuus soittajista ei ole kasvanut samaan tahtiin. Miehet ovat aliedustettuina mielenterveyteen liittyvien palveluiden hakemisessa, heitä on vain noin kolmannes. Tähän johtaa usea tekijä, esimerkiksi valitettavan moni ei usko huoliensa olevan riittävän vakavia. Taustalla elää edelleen ajatus perinteisestä miehen mallista. Monelle palveluiden tuntemus on myös tekijä – auttavista tahoista ei ole viestitty tarpeeksi. Miestyön asiantuntijan Juho Heikan mukaan, miehille toimivat selkeästi nimenomaan heille suunnatut palvelut.

Miesten kynnystä hakeutua avun piiriin laskee maksuttomuus sekä anonymiteetti. Matala kynnys on ehdottoman tärkeä, liian varhain ei mieltä painavien asioiden kanssa voi olla liikkeellä. Mielenterveysongelmat voivat jo pienessä ajassa johtaa syrjäytymiseen. Syrjäytymistilastoissa miehet ovat myös valitettavan yliedustettuina.

Tietoisuuden lisääminen, matalan kynnyksen palvelut, sekä se miten miehet kohdataan yhteiskunnassamme, on avain tekijöitä. Pojista, jotka tulevat kuulluksi ja ymmärretyksi, kasvaa miehiä, jotka uskaltavat rohkeammin tuoda huolensa esiin ilman pelkoa tulla tuomituksi. Mielenterveyspalveluihin hakeutujalla onkin usein tarve tulla kuulluksi.

Nuorten ongelmien ymmärtäminen ei ole aina helppoa. Siksi kuunteleminen on tärkeää. Ratkaisuja ei aina heti löydy – tai sellaista palvelua ei ole mitä nuori todella tarvitsee – sekin on hyväksyttävä. Usein se ratkaisu on toimiva arki, ystävät, itseluottamus tai tärkeät läheiset. Siksi yhteisöllisyydellä on nyt vaikeina aikoina suurempi tarve kuin pitkään, pitkään aikaan.

Ville Skinnari

Yksityiset hoivayhtiöt irtisanovat sopimuksensa perusterveydenhoidosta

Tärkein kysymys hoivayhtiöissä kuuluu juuri nyt: Tiedettiinkö Päijät-Hämeen Hyvinvointiyhtymässä etukäteen, että suuret ylikansalliset toimijat kuten Attendo, Mehiläinen ja Esperi Care uhkaavat ja haluavat irtisanoa sopimuksensa, vaikka ne ovat voimassa 1.4.2023 saakka? Jokainen tietää, että suurille kansainvälisille terveystoimijoille on tärkeää vain raha. Suurin virhe Päijät-Hämeessä tehtiin silloin kun annettiin tuki yhteisyrityksen sananvallalle. Kantavatko Lahden ja Päijät-Hämeen poliittiset päättäjät nyt vastuun alueen hyvinvointipalveluista nimenomaan perusterveydenhoidon osalta?

Kansainväliset terveystoimijat nauravat nyt partaansa, sillä he kykenevät poimimaan rusinat pullasta ja keskittyvät erikoissairaanhoitoon ja jättävät köyhät ja vanhukset hoitamatta uhkaamalla mm. PHHYKY:ä pitkäaikaisten sopimusten purkamisella ja irtisanomisilla. Erityisen röyhkeää on ollut nimenomaan Attendon toiminta. Se on häikäilemättömästi osoittanut rahan mahdin ja röyhkeytensä ja lähettänyt varoituksia irtisanomisistaan suoraan vanhuksille ja heidän omaisilleen. Tämä toiminta muistuttaa syndikalismia ja osoittaa, että Attendon tärkein tehtävä onkin ajaa suomalainen hyvinvointivaltio alas Amerikan malliin. Terveys ei voi olla Suomessa bisnestä, vaan oikeudenmukaista ja tasa-arvoista turvaa kaikille kansalaisille. Sen pitäisi olla perustuslaillinen oikeus, kuten sananvapauskin lain edessä.

Onneksi kuntaministeri Paatero on uskaltanut tulla poterostaan ulos ja tyrmätä hoivayhtiöiden hyvinvointialueiden lisärahavaatimukset kiristyksenä. Tehty hoitajamitoitus on kunnille haastava, sillä monet katsovat, että ensi vuodeksi hyvinvointialueelle on budjetoitu rahaa riittämättömästi. Nyt rahoituksen pohjana on uudet kuntien taloustietojen mukaan siirtyvät sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen kustannukset. Tähän tasoon on tehty nyt kuuden prosentin korotus eli lisätty 1,3 miljardia euroa. Paatero totesi napakasti:” Meillä on muitakin avoimia kysymyksiä, kuin inflaatio, korona ja palkkakustannukset.” Kaikkea seurataan ja neuvotella voidaan, mutta sopimuksista on silti pidettävä kiinni, totesi Paatero.

Attendon toimitusjohtaja Virpi Holmqvist mukaan nykyiset sopimukset ovat liian pitkäkestoisia ja hoitajamitoitus liian vaativa. Paateron mukaan lausunto on hämmästyttävä, sillä hän ei voi mitenkään ymmärtää, miten hoitajamitoituksen nostaminen 0,60 hoitajasta 0,65 voisi nostaa kustannuksia niinkin radikaalisti, että siitä aiheutuisi 20-30 prosentin korotukset.

Olisi ollut erittäin perusteellista käydä tämä keskustelu myös Suomessa perinpohjaisesti ennen kuin ryhdyttiin luomaan näitä yhteisyrityksiä kunnallisten hyvinvointitoimijoiden kanssa. Nyt suuret terveyspääomat ja voitot siirtyvät Suomesta verottomina ja laillisten verokikkailujen ansiosta veroparatiiseihin, joihin Suomen verottajalla ei ole mitään asiaa. Kyseessä on ns. kansallinen moraalinen vastuu ja ihmisoikeudet. Miksei tätä periaatteellista keskustelua koskaan käyty oikein kunnolla Suomessa? Suomen eri paikkakunnat ovat erilaisia ja niissä noudatetaan sellaisia hyvinvointisopimuksia, jotka on tehty silmällä pitäen Suomen kansalaisten yhdenmukaista kohtelua. Tämän ohje pitää olla selkeä lähtökohta, jolla Suomen suurin terveystoimi toteutetaan.

Attendo on Pohjoismaiden suurin hoiva-alan yhtiö. Se on listautunut Tukholman pörssiin. Täällä Päijät -Hämessä sillä on 11 hoitokotia. Esperi konsernin emoyritys on Irepse Oy, jonka enemmistöosakas on sijoitusyhtiö Triton, vähemmistöosakkaina ovat mm. Danske Bank ja SEB pankki sekä eläkeyhtiö Ilmarinen.Mehiläisen pääomistaja on CVC-Capital Partnersin hallinnoimat rahastot. Sen omistajiin kuuluvat myös LähiTapiola-ryhmä, Valtion eläkerahasto, Apteekkien Eläkekassa ja Valtion Eläkekassa sekä yhtiön johto.

Tätä omistusta tutkiessa ei voi välttyä siltä ajatukselta, että terveydenhoidon kustannukset Suomessa tuntuvat siirtyvän täältä pois yhteiskuntamme hyväksyvällä tavalla. Olisiko nyt oikea aika tarkastella näitä vielä kerran kansantaloudellisesta näkökulmasta?

Juhani Melanen

Nuorten tukeminen on sijoitus tulevaisuuteen

Marraskuun markkinapäivänä Lahden torilla oli keskiviikkona harmaasta säästä huolimatta lämmin tunnelma ja saimme hyvää keskustelu aikaan arjesta ja sen haasteista. Arjen asiat huolettavat lahtelaisia ja syystä: korot nousevat, sähkö on kallista, kouluissa on levotonta, monen eläkeläisen ja perheen toimeentulo on tiukassa, terveyspalveluissa on haasteita ja maailmalla myrskyää monella tavalla. Vaikka Lahdessa moni asia on hyvin, meillä on paljon parannettavaa. Hallituksen mittavista tukitoimista huolimatta moni on vaikeuksissa. Lisää ratkaisuja tarvitaan paikallisesti ja valtakunnan tasolla.

Nuorten ongelmista on puhuttu paljon. Koronan aikana harrastaminen vaikeutui paljon. Moni lopetti, moni ei koskaan edes aloittanut. Mutta mikä on harrastamisen hinta ja liikuntaan panostamisen hyödyt? Tai kulttuurin? Tai kirjaston? Nyt ainakin koripallon harrastamisen yhteiskunnallinen arvo on nyt laskettu. Lahti Basketball Junioreiden tuottama summa on huimat kahdeksan miljoonaa euroa. Tämän on laskettu EUFA SROI-mallinnuksen mukaan. Summa koostuu sosiaalisista hyödyistä, suorista taloudellisista hyödyistä sekä terveydellisistä hyödyistä. Mallinnus kertoo, miten tärkeää seuratoiminta on yhteiskunnallisesti ja että varsinkin lapsien ja nuorten toimintaa kannattaa tukea.

On hieno asia, että LaBa pääsi hankkeen pilottiin mukaan. Toiminnalla on valtava vaikutus Lahdessa nuorten urheilupiireissä. Urheilutoiminnalla on talouden ohella myös terveydellinen hyöty. Se ennaltaehkäisee vastaan tulevat sairastumiset, masentuminen, syrjäytyminen ja muut vastoinkäymiset, mitkä maksavat yhteiskunnalle tulevaisuudessa. Tämä tarkoittaa kunnalle säästöjä. Kunnan täytyykin tukea ja mahdollistaa tätä harrastustoimintaa.

Olen itse seurannut LaBan toimintaa yhden juniorin isänä. Arvostan tekemistä. Jokainen pelaaja on tärkeä. Jokainen seurassa harrastava tuottaa karkealla laskutoimituksella yhteiskunnalle tuloja n. 16.000 euroa per pelaaja. Myös muissa lajeissa tehdään hienoa työtä eikä lajeja pidä asetella ainakaan vastakkain. Lahti on urheilukaupunki, Lahti on kulttuurikaupunki, Lahti on hieno kaupunki elää ja asua. Siksi on tärkeää, että arvostamme arvokasta työtä mitä seuroissa talkoilla tehdään valmentajien, joukkueenjohtajien, huoltajien ja vanhempien toimesta.

Ville Skinnari

KOLUMNIT -arkisto

helmikuu 2023

tammikuu 2023

joulukuu 2022

marraskuu 2022

lokakuu 2022

syyskuu 2022

elokuu 2022

heinäkuu 2022

kesäkuu 2022

toukokuu 2022

huhtikuu 2022

maaliskuu 2022

helmikuu 2022

tammikuu 2022

joulukuu 2021

marraskuu 2021

lokakuu 2021

syyskuu 2021

elokuu 2021

heinäkuu 2021

kesäkuu 2021

toukokuu 2021

huhtikuu 2021

maaliskuu 2021

helmikuu 2021

tammikuu 2021

joulukuu 2020

marraskuu 2020

lokakuu 2020

syyskuu 2020

elokuu 2020

heinäkuu 2020

kesäkuu 2020

toukokuu 2020

huhtikuu 2020

maaliskuu 2020

helmikuu 2020

tammikuu 2020

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011