”Herra, sinä valmistat meille rauhan.
Myös se on sinun tekoasi,
niin kuin kaikki mitä me olemme saaneet aikaan.”
Joskus kuulee sen tapaisia kommentteja, kuten ”Omillani olen tullut toimeen” tai ”En ole apua keneltäkään tarvinnut”. On hienoa, jos elämässä ei ole joutunut liian tiukille. Mutta lauseissa on jotakin surullistakin. Ja mahtavatko ne olla edes totta? Eikö elämä ole jakamista, antamista ja saamista? Me olemme kyllä saaneet elämäämme monenlaista toisilta ihmisiltä. Sitä ovat antaneet vanhempamme, opettajamme, ystävämme, jne. Ja varmaan olen voinut myös antaa joillekin jotakin. Ehkä emme aina edes huomaa tätä saamista ja antamista.
On tärkeää, että itsekkyyden keskellä pidetään esillä jakamisen suurta merkitystä ja sen tuomaa siunausta. Edesmenneen runoilijan Anna-Maija Raittilan sanoin ”Elämän saan lahjaksi, jos sen annan alttiiksi.”
Tekemisessämme ja jakamisessamme on viime kädessä kysymys Jumalan lahjoista. Jo elämäni on lahjaa Jumalalta ja hänen lahjojaan on elämäni täynnä. Sen, mitä olen Jumalalta saanut aineellisesti, henkisesti ja hengellisesti, sen voin jakaa. Että voin tehdä työtä, se on mahdollista, jos olen terve. Opiskeluni on mahdollista vakaan yhteiskunnallisen tilanteen ansiosta.
Se miten näen asiat, vaikuttaa myös siihen, miten toimin. Jospa voisin nähdä uskon silmin Jumalan lahjoja elämässäni! Silloin katkeruus tai kateus eivät pääse myrkyttämään elämääni. Mutta kiitollisuutta tuntiessani haluan antaa kunnian Jumalalle ja laittaa hänen antamansa lahjat jakoon.
Heikki Pelkonen
khra Laune