Kirjoitin jo pari vuotta sitten Uuteen Lahteen siitä, millaisia synergiaetuja Suomi saisi, jos se siirtyisi Kanadan malliin, jossa nykyisen 10 eläkevakuutusyhtiön sijasta siirtyisimme
vain yhteen yhtiöön. Elämme parhaillaan taantuvassa taloudessa, jossa inflaatio laukkaa ja Venäjän aloittama sota iskee Suomeen taloudellisesti pahiten Euroopassa. Tässä tilanteessa kaikki sellaiset toimet ovat kannatettavia, jotka alentavat koko maassa kunnallisia kustannuksia tai luovat jopa mahdollisia säästöjä tulevaisuudessa. Suomen on pakko investoida maanpuolustukseen ja tärkeä kysymys onkin, miten se tapahtuu helpommin?
Lukuisten työeläkeyhtiöiden suurin ongelma on täysin ala-arvoinen sijoitusosaaminen. Työeläkeyhtiöidemme sijoitustoiminnan vuosikustannus on 0,9 % pääomasta eli suomeksi tähän kuluu yli 2 miljardia euroa vuodessa. Vertailun vuoksi valtion Solidium pääsi samaan aikaan 36 % vuosituottoon! Työeläkeyhtiöissä paljastuneet sotkut ovat osoittaneet, että ne eivät ole hoitaneet asioita siten, että siitä olisi koitunut hyötyjä Suomen 700 000 köyhälle eläkeläiselle, jotka elävät 800-1200 eurolla kuukaudessa. Tyäeläkeyhtiöissä on ollut lisäksi erittäin huonoa hallintoa eikä niitä valvova Finanssivalvonta eli Fiva ole kyennyt korjaamaan esiintulevia asioita, koska Suomen lainsäädäntö ei ole mahdollistanut sille rahallisten sanktioiden määräämistä, vaikka lakia on rikottu toistuvasti. Lakia on rikottu mm. jakamalla luvattomia työhyvinvointirahoja vuosina 2009-2022 yli 5 miljardia euroa. Ne ovat ohjautuneet ammattiyhdistysten ja suurten liittojen johtajille Lapin matkailuun ja muuhun virkistystoimintaan luvattomasti Fivan antamista huomautuksista huolimatta.
Suomalaisilla poliitikoilla on nyt uskomaton mahdollisuus vähentää turhia kuluja ja lakkauttaa turhat eläkeyhtiöt ja siirtää näin säästetyt rahat maanpuolustukseen ja erittäin herkässä vaiheessa olevaan sote-uudistukseen. Nämä tulevat nielemään rahaa seuraavina vuosina runsaasti enemmän kun niihin tällä hetkellä suunnitelluissa budjeteissa on arveltu kuluvan. Putin muutti kaiken!
Aika on ajanut pahasti ohi vanhasta järjestelmästä, joka luotiin jo 1960-luvulla. Tässä tilanteessa olisi luotava sellainen luotettava juridinen järjestelmä, jolla massiivinen 255 miljardin euron työeläkeyhtiöiden omaisuuusmassa siirrettäisiin perustettavalle uudelle yhtiölle. Onneksi sopimusosaamista Suomesta löytyy tarvittaessa. Riskinottoa voitaisiin hajauttaa ja ohjausta lisätä. Me tarvitsemme tätä uudistusta kipeästi, sillä Suomella ei ole niin sanottua finanssipoliitista ankkuria, jonka avulla valtiolaivaa voisi myrskyissä
reivata silloin, kun taloustilanne sitä vaatisi nopeasti ja joustavasti.
Tulevina lamavuosina me tarvitsemme Suomeen sellaisen kokonaisvaltaisen parlamentaarisen sopimusluonnoksen, jossa joka vuosi kykenisimme supistamaan valtiontalouden alijäämää ja tekemään yli vaalikauden tehtäviä rakenteellisia päätöksiä. Vain rakenteellisilla muutoksilla kykenisimme hallitsemaan jatkuvaa velkaantumistamme.
Jo vuosi sitten Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen raportissa Jukka Lassila ja Tarmo Valkonen esittivät saman ajatuksen, josta olin jo kaksi vuotta aiemmin kirjoittanut Uudessa Lahdessa. Viime vuoden lopussa samasta asiasta kirjoitti Helsingin Sanomiin napakan kirjoituksen Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen ja vaati selväsanaisesti Kanadan malliin siirtymistä. Asia on sen jälkeen yritetty unohtaa, mutta se ei suinkaan ole unohtunut meiltä vireiltä asioita seuraavilta eläkeläisiltä. Asia on nyt Suomen kansanedustajien käsissä! Kimmo Kiljusella on juuri niin sanottu ”tuhannen taalan ” paikka tehdä ehdotusta eläkeyhtiölainsäädännön muuttamisesta siten, että rahojamme hallinnoi vain yksi työeläkeyhtiö tulevaisuudessa. Luulisi tämän olevan parempi vaihtoehto kansanedustajille kuin suuret veronkorotukset ja erittäin kivuliaat menoleikkaukset joka vuosi vanhusten hoidosta, koulutuksesta ja kulttuurista. Nyt Natolle ja työeläkeyhtiöiden yhdistämiselle on Suomessa tilaus, josta ei voi kieltäytyä! Mutta ymmärtävätkö kansanedustajat tämän? Niinpä!
Juhani Melanen