Katselen usein Launeen kirkossa alaspäin. Silloin jalkojeni alla näkyy vanha, kauniisti patinoitunut tiililattia. Rakentajat ovat muuranneet tuhansia tiiliä kirkon lattiaan kuusikymmentä vuotta sitten. Selvästi näkyy myös vuonna 1958 valmistuneen laajennuksen raja. Tiilet ja laasti ovat hiukan erilaisia Tapparakadun puoleisessa siivessä.

Tuon tiililattian päällä on seissyt nuoria perheitä sylissään kastettava lapsi. Lattialle on levitetty vihkiryijy ja miehestä ja naisesta on tullut uusi aviopari. Välillä käytävää pitkin on kannettu ruumisarkkua. Kirkon lattialla seisovat jumalanpalvelukseen tulleet seurakuntalaiset, siellä hyppelehtivät avoimen päiväkerhon lapset. Jo kuudenkymmenen vuoden ajan Launeen kirkko on ollut mukana ihmisten elämässä. Sitä juhlitaan kohta adventtina!

Raamatussa seurakuntaa ja meitä ihmisiä verrataan rakennuskiviin. Me olemme kuin kirkon tiiliä, seinäkiviä, lautoja, meistä rakentuu seurakunta. ”Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät. Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus. Hän liittää koko rakennukset yhteen niin, että se kasvaa Herran pyhäksi temppeliksi.” Ef. 2:19-20

Meitä kaikkia tarvitaan, jotta seurakunta olisi kokonainen. Kaikilla kivillä ja tiilillä on paikkansa. Tätä Jumala tahtoo ja sitä me seurakunnan työntekijätkin toivomme. Meillä jokaisella on toki oma suhteemme kotikirkkoon ja seurakuntaan – likeisempi tai ohuempi, erilainen eri aikoina.

Omaa tietä kirkkoon ei ole aina helppo löytää. Mielellämme kuulemme toiveita ja otamme palautetta, jotta seurakunta voisi tuntua kotoisalta ja tarpeelliselta omassa elämässä. Joulukuun alun 60-vuotisjuhlat 1.12. ja avoimet ovet kirkolla 2.-4.12. ovat hyvä mahdollisuus kurkata kotikirkkoon! Tervetuloa!

Riitta Särkiö