Joulun odotus on erityistä aikaa. Se näkyy jo siinä, että sille on oma nimensä, adventinaika. Kun menneinä vuosina kiersin kouluissa kertomassa adventista ja kysymässä lapsilta, että mitä he odottavat joulussa, he kertoivat odottavansa joulun lähestymistä, jouluperinteitä ja jouluruokaa.

Ajattelen tuon järjestyksen kuvaavan hyvin sitä, miten me valmistaudumme jouluun. Teemme ensin näkyväksi sitä, että joulu on lähestymässä, valmistelemme sitten jouluperinteitä ja joulun ollessa korvilla hankimme ja valmistamme jouluruoat ja -herkut. Kaikki tämä vaatii melkoisen määrän valmistelua. Saatamme sen keskellä huokaista, että tuleeko se joulu, kun on vielä niin paljon tekemättä.

Ehkä etenkin silloin meidän on hyvä hiljentyä adventin sanoman äärelle. Sana adventti tulee latinan sanoista adventus Domini, jotka merkitsevät Herran tulemista. Hän tulee keskellemme hyvin vaatimattomiin oloihin pienenä, heikkona ja hauraana, ilman ehtoja. Juuri siinä piilee joulun suuruus. Me emme kykene raivaamaan tietä joululle, saati tekemään sitä. Joulun tekee alusta loppuun Herra.

Roope Syngelmä

Puolustusvoimien komentaja Janne Jaakkola kertoi MTV:lle, että jalkaväkimiinoista tarvitaan keskustelua, koska turvallisuusympäristö on muuttunut. Hänen mukaansa turvallisuusympäristö on muuttunut merkittävästi sen jälkeen, kun Suomi luopui jalkaväkimiinoista ja liittyi Ottawan sopimukseen vuonna 2012. Komentajan lausuntoa on helppo ymmärtää kotimaisen keskustelun näkökulmasta. Hän ei ota suoraan kantaa pitäisikö Suomen irtaantua Ottawan sopimuksesta, koska päätös on poliittinen. Hän kuitenkin kävisi keskustelua paitsi jalkavälimiinoista, myös uusista teknologioista. Tämä viimeinen lause on etenkin niin mielenkiintoinen, että asiaa pitää ja tulee tarkastella laajemmin.
Tässä on koko asian ydin. Maailma muuttuu ja teknologiat kehittyvät, mutta me kaipaamme turvallisuutta ja jalkaväkimiinoissa on jotain sellaista perinteistä ”turvaa”. Me ymmärrämme mitä ne ovat ja miten ne toimivat. Tosiasiallisesti jalkaväkimiina on tyhmä ja vanhanaikainen ase. Sen käyttö luo suuren vaaran siviileille ja omille sotilaille.

Miten maailma toimii nykyaikana? USA:n presidentin Joe Bidenin hallinnon päätös lähettää jalkaväkimiinoja Ukrainalle koskee todennäköisesti akkukäyttöisiä miinoja, eli ne menettävät tehonsa parissa viikossa, jonka jälkeen ovat vaarattomia. Tarkoittiko puolustusvoimien komentaja jotain tällaista? Vai sittenkin jotain vanhasta maailmasta? Ottawan sopimuksen 2. artiklan mukaan jalkaväkimiina on mikä tahansa ase, joka on ”uhrikäyttöinen”, eli kohde omalla toiminnallaan laukaisee aseen. Suomella on edelleen varastoissa n. 15.000 toimintakykyistä jalkaväkimiinaa, jotka on voitu jättää tuhoamatta Ottawan sopimuksen nojalla ”koulutuskäyttöön”. Eli meillä on näitä miinoja jo, vaikkakaan ei toki niitä määriä kuin aiempina vuosikymmeninä. Komentaja ei spekuloi sillä, mistä niitä hankittaisiin lisää. Vanhanaikaisia jalkaväkimiinoja ei käytännössä valmista enää kukaan. Tai ehkä joku jossain. Suomi on itse valmistanut näitä varmaankin joskus vuosikymmeniä sitten. Suomi halunnee olla uutena Nato – maana puolustusalan uusien teknologian edelläkävijä, ei perässähiihtäjä? Siksi pitäisi puhua uusien teknologioiden mahdollisuuksista, ei paluusta johonkin vanhaan. On yleisesti tiedossa, että jo nyt modernien miinojen aktivointi ja passivointi etänä on mahdollista. Tai siten, että ne passivoituvat tietyn aikataulun mukaan. Samoin on mahdollista miinojen tarkka paikannus digitaalisesti. Asiantuntijapiireissä vanhanaikaisia ja nykyaikana tyhmäksi katsottavia jalkaväkimiinoja tuskin kukaan kaipaa takaisin.

Komentaja on oikeassa siinä, että toimintaympäristö on muuttunut, mutta ulostulon ajankohta ihmetyttää. Mikä juuri nyt on komentajan mukaan olennaisesti muuttunut? Hieman huolestuttaa, jos suomalaiselle kenraalille tulee yllätyksenä venäläinen sodankäyntitapa. Eivätkö he muka ole käyttäneet jalkaväkimiinoja ihan samalla tavalla Georgiassa, Syyriassa ja Krimillä jo vuonna 2014? Kaikki nämä vuodet, 2012 Ottawan sopimukseen liittymisestä lähtien, puolustusvoimat ovat sanoneet, että jalkaväkimiinojen suorituskyky on saatu täysimittaisesti korvattua (mm. hankkimalla tilalle vielä miinojakin karumpi asetyyppi eli rypäleammukset). Tähän minä olen uskonut, mutta hyvä, että voimme keskustella tästäkin asiasta avoimesti.

Asialla on myös suuri ulko- ja turvallisuuspoliittinen ulottuvuus. Suomen irtaantuminen Ottawan sopimuksesta olisi järisyttävä kansainvälinen uutinen ja turvallisuuspoliittinen hätäraketti taivaalle, jonka viesti olisi, että me emme pärjää täällä ja sotilaallinen varautumisemme on sen verran heikkoa, että meidän pitää irtaantua yhdestä maailmanhistorian merkittävimmästä kansainvälisestä sopimuksesta. Mitä meidän Nato-liittolaisemme miettisivät? Irtaantumisella olisi siis korkea ulko – ja turvallisuuspoliittinen hinta, eikä tällaisia päätöstä voi tehdä umpiossa. Onneksi voimme puolustuspoliittisessa selonteossa käydä tätäkin keskustelua julkisuuden lisäksi myös eduskunnassa. Tosiasiat edellä.

Ville Skinnari

Intohimoinen futismies Tuomas Virkkunen tunnetaan toki kasvoiltaan ainakin Tampereella, Hesassa ja Barcelonassa. Varsinkin Mestareiden liigaa selostava moottorileuka on vuoden 2008 Urheilutoimittaja. Eikä into sammu. Päinvastoin.

Tuomas kertoo, että on suositellut mykistysnappia, jos ääni alkaa ärsyttää. Palautetta tulee laidasta laitaan, isoja kehuja ja välillä dumataan alimpaan helvettiin.

Tuomas kokee, että selostajan tärkein tehtävä on tunnelman luominen. Siinä hän minusta onnistuu 10+. Asiantuntemus ja into paistavat läpi. Esikuvinaan mies pitää rennon tyylin Antero Mertarantaa ja Jukka Rönkää.

Tuomaksella on satoja selostuksia. Mieleen ovat jääneet esimerkiksi 2017 Barca-PSG, 2019 Liverpool-Barca ja 2019 Ajax-Tottenham. Välillä Tuomas matkustaa pelipaikkakunnalle, usein selostuspaikka on Maikkari.

Oho. Alkuaikoina Tuomas teki ennakkotyötä jopa 14 tuntia yhtä peliä varten. Nyt riittää vähemmän, kuitenkin useampi tunti siinä menee. Perusteellinen.

Lopuksi kuvittelen, miten Tuomas selostaa tulevan kesän kävelyfutisottelua.

”Ai kauheaa. Nyt tehdään historiaa. Puolilihava Järvinen riistää pallon keskialueella kyseenalaisin keinoin. Pilli ei soi. Järvinen etenee uskomattoman nopeasti, mutta ei sitä voi juoksuksi tulkita. Laukaus lähtee, aivan järjetön veto! Maali. Maa-aa-liii! En ole eläissäni nähnyt vastaavaa. Verkko repeää. Ei tarvita VARia!”

Raine Järvinen

Sosiaali – ja terveydenhuollon kokonaisuus on laaja ja sitä laajempi on poliittinen keskustelu ja todellisuus. Tällä viikolla Perussuomalainen ministeri Kaisa Juuso nosti esille omalääkäri mallin edistämisestä. Hieno avaus! Mutta miten se omalääkärimalli nyt menikään aiemmin esimerkiksi Lahdessa? Miksi se ylipäätään aikoinaan ajettiin alas? Omalääkärimalli pelasti aikoinaan paljon perusterveydenhuoltoa. Se aloitettiin 1990-luvulla ja se toimi hyvin siihen asti, kun lääkäripula iski. Malli houkutteli myös lääkäreitä ja virkoihin jopa haluttiin (tämän vahvisti minulle lääkärikansanedustaja Aki Linden, joka mallia käynnisti Porissa 1990-luvulla).

Omalääkärimallissa alueen väestö jaetaan ryhmiin, joille kullekin nimetään oma lääkäri paikalliselta terveysasemalta. Ministeri Juuson mukaan tämä merkitsee suurta muutosta suomalaisille.
Aki Linden osaa avata ammattilaisena hyvin syitä miksi omalääkärimalli kariutui ja rapautui 2000-luvulla. Kun potilaat alkoivat päästä terveyskeskuksiin, lisääntyi lääkäreiden kuormitus huomattavasti ja työpäivät venyivät. Toiseksi, kuntien olisi pitänyt lisätä lääkäreiden määrää. Mutta miten kävi? Kolmanneksi, 2000-luvulla lisättiin resursseja erikoissairaanhoidossa, työterveyshuollossa ja erityisesti yksityisten lääkäripalveluiden tarjonta kasvoi. Julkisten terveyskeskusten resurssit polkivat paikoillaan.

Kuulostaa niin tutulta. Lääkäripula? Yksityisten palveluiden ostaminen? Julkisen terveydenhuollon (tietoinen) alasajo? Eli ongelmia, johon ei ole yhtä syyllistä tai ratkaisua. Lahdessa muistan hämärästi keskustelun 1990-luvulla ja minua paremmin asian muistavat varmaan voivat tässä auttaa. Sen muistan, että ministerinä Aki Linden käynnisti vuonna 2022 omalääkäriasian valmistelun. Hyvä, jos se nyt etenee.

Nyt Orpo-Purran hallitus on ilmoittanut edistävänsä omalääkärimallia, mutta 130 miljoonan euron leikkaukset perusterveydenhuollosta uhkaavat hankkeen toteutumista. Leikkaukset heikentäisivät hoitoon pääsyä ja vähentäisivät terveyskeskusten resursseja, mikä vaarantaisi omalääkärimallin onnistumisen. Kela-korvaukset eivät riitä paikkaamaan julkisen terveydenhuollon puutteita, erityisesti alueilla, joilla on paljon iäkkäitä asukkaita. Tätä muuten esitimme jo viime kaudella.

Hallituksen on nyt peruttava hyvinvointialuiden perusterveydenhuollon leikkaukset ja turvattava hoitotakuun toteutuminen. Omalääkärimalli voi olla samalla myös omaishoitajamalli, mutta se tarvitsee nyt sen rahoituksen. Muuten tämäkin sinänsä hyvä ajatus on vain unelmahöttöä.

Hoitotakuu on samalla ”silta” myös omalääkärimalliin, jos ja kun sellainen halutaan toteuttaa.
Mutta Orpolle ja Purralle toistaiseksi on ollut tärkeämpää tukea yksityisiä terveysjättejä. Katsotaan miten käy?

Ville Skinnari

Vanhenin. Nyt on iso luku. Sain lahjaksi Mika-Matti Paatelaisen kirjan. The fighting big finn. Luin päivässä puolessa. Ei ihmeitä, mutta ymmärrän ja arvostan miestä.

Kirjassa Mixu avaa tapaus-Litmasta ja joulukuusta paljastamatta oikein mitään. Pelikentillä nähtyä räväkkyyttä olisin toivonut kirjaankin.

Oli Mixu maaliahne pelaaja. Treenasi paljon. Oli Mixu omanlaisensa valmentaja. Jääräpää. Mutta hienon kansainvälisen uran teki. Thaimaa, Hongkong jne. Eikä ura ole loppu.

Mixusta tehtiin laulukin mukaillen Wiskarin Sirpaa. ”Miksu lähti nuorena Skotlantiin, tutustumaan viskiin ja oluisiin. Myös Suomeen uudet opit toi, niitä Alajakin ihannoi, Huuhkajista paikka avautui. Gijonissa venyttiin ihmeeseen, hetkeksi taivas tuntui auenneen, no jatkossa totuus paljastui. Stadikalla fanit huusi, tunge hanuriisi joulukuusi. Paatelainen vastasi kritiikkiin, taas on pystytty hyviin hyökkäyksiin, tuskin pallonhallinta hyödyttää, jos maalimäärät aina nollaan jää.”

Jotenkin vaikuttaa myös Riveltä.

Idea. Kalle Veirto lisätöihin. Yksiin kansiin lahtelaisten tarinoita. Piristä Hapeen ja monia muita. Kyllä tulis värikästä juttua, jos pojat eivät niitä panttaisi.

Sarjassani legendat on vuorossa Risto Paulamäki, josta myös kirjan saisi nimellä Pedagogin maratooni. Oli hieno tavata vuosien jälkeen. Eräät eivät vanhene.

Raine Järvinen

Tänä syksynä on taas monessa maassa käyty presidentin vaaleja. Seuraamme niitä, koska maailma on tätä nykyä yhä enemmän yhteinen. Muiden maiden päätökset ja asiat vaikuttavat meihin. Huolta ja epävarmuuttakin sisältyy yhteisen maailmamme tulevaisuuteen.

Kirkkovuoden päättävä tuomiosunnuntai on yhdeltä nimeltään Kristuksen kuninkuuden sunnuntai. Meille kristityille Kristus on kaikkeuden Herra. Hän sanoo viimeisen sanan, hän on pahuuden ja kuoleman voittaja.
Miten pystyisimme säilyttämään luottamukseen suureen kuninkaaseemme maailman myrskyjen keskellä? Joskushan tuntuu, että kaikki on vain ihmisten varassa: valtionpäämiehet ajavat itsekkäästi omaa etuaan, on paljon väkivaltaa, ilmasto kuumenee, luonto tuhoutuu. Nämä huolet ovat aivan tosia. Niiden eteen on pienten ihmisten ja suurten päättäjien tehtävä töitä kukin omalla tontillaan.

Mutta kaiken tämän takana ja alla ja yläpuolella minä näen Jumalan. Hänellä on lopulta kaikki valta. Hän haluaa antaa meille tulevaisuuden ja toivon. Hän on antanut Poikansa maailman pelastajaksi ja armolliseksi tuomariksi. Lopulta kaikki kääntyy hyväksi, jos jätämme itsemme Jumalan haltuun. Pidetään tästä toivosta kiinni.

Riitta Särkiö

Pohjoisessa on kuulemma marraskuisten iltojen aikaa vietetty ihan omalla tavallaan. Lapissa se illan hämärtyvä sinisyys on tärkeä hetki, joka on otettu vastaan niin, että sen alkaessa keskeytetään askareet ja istahdetaan vaikka kiikkustuoliin. Valoja ei sytytetä vaan annetaan hämärän laskeutua. Vasta kun on täysin pimeää, sytytetään valot ja jatketaan askareita. Tälläinen hämäränhyssyn viettäminen tuntuu kauniilta ja viisaalta tavalta. Se kunnioittaa vuorokauden rytmiä ja tuo jokaiseen päivään hiljentymishetken.

Samalla tavoin kirkkovuoden tarkoitus on tukea ihmiselämälle tärkeää rytmiä. Kirkkovuosi värittää vuodenaikojen kiertoa ja antaa aineksia jokaisen päivän henkilökohtaiseen hiljentymiseen. Ensi sunnuntaina kirkkovuosi lähestyy kohti dramaattista loppuaan. On tulossa toiseksi viimeinen sunnuntai, Valvomisen sunnuntai, juuri ennen Kristuksen kuninkuuden sunnuntaita, toiselta nimeltään tuomiosunnuntaita. Nyt Jeesus puhuu sunnuntain evankeliumitekstissä paljon hengellisestä valvomisesta.

On kristityn osa valvoa. Se tarkoittaa esimerkiksi, että kukin pyrkii toteuttamaan vastuullisesti Jumalan kullekin antamaa elämänosaa tässä maailmassa. Se voisi tämän lisäksi tarkoittaa aktiivista pyrkimystä vastustaa pahaa. Ja tänään ajattelen, että valvominen on myös hitauden kulttuurin arvostamista. Voisinko kulkea tänään jalan/pyöräillen auton sijaan? Liitynkö mukaan lasten leikkiin, luenko kirjaa, kirjoitanko kirjeen? Ajattelenko rauhassa lähimmäisiäni ja annan itsellenikin lepoa. Tietysti kristitty odottaa myös Kristuksen kohtaamista, sydäntään tarkaten, mutta levollisen valppaana, luottamuksessa eläen. Hämäränhyssyssä pysähtyen, siitä nauttien ja siinä leväten.

Pastori Kati Saukkonen

Olen houkutellut kavereitani Lahteen. Ei lyö kipinää, vaikka lupaudun oppaaksi. Halvalla. Olen jo silti hahmotellut ohjelmaa.

Aloitamme Malvasta, jossa varsinkin Jyrkät viihtyisivät pitkään. Malva on loistopaikka, vaikka viime kerran jälkeen alkoi päässäni soida Wiskarin Tässäkö tää oli?Historialliseen museoon, niin fantastinen paikka kuin se onkin, en vieraitani veisi. Sieltä ikkunoista nimittäin näkyy Kisapuisto ja sitä en voi vierailleni näyttää.

Satamassa kahviteltaisiin sillä aikaa kun Kolet vetävät portaita. Juuri oikean korkeita.Torilla pitää tietysti käydä. Siellä näkee kuuluisuuksia, jopa ex-palloilijoita. Kesällä enemmän, talvellakin muutaman.

Vielä pitää pistäytyä Anttilanmäellä, varsinkin Liisankadulla ja koulussa. Joudumme tyytymään koulun pihaan ja kurkisteluun ikkunoista, jollei sitten Markku Pekkalasta olisi apua.Radiomäellä on ihan pakko käydä, museossa myös. Malit tykkäisivät vanhoista mustavalko-ohjelmista ja tahtoisivat myös konserttiin, jos Kaseva esiintyisi.

Myöhäisilta olisi vapaata, mutta kierros alkaisi Tirrasta. Olisikohan mukava Antti Sirvo paikalla?Aamulla veisin Sihvot Matti Satosalmen kanssa kalaan. Muut voisivat jo tahtoa takaisin Pirkanmaalle. Olisihan yö ollut raju, raju lainausmerkeissä.

Lisäohjeita kysyisin legendalta, siis Auvo Niemiseltä, jos sattuisi olemaan Suomessa. Avelle olen ikikiitollinen kaikista neuvoistaan niin työelämässä, jalkapallossa kuin suklaan syönnissä. Avella oli pallokentillä pakit solmuttanut harhautus ja paukkuva vasuri. Lisäksi miehessä olisi ollut ainesta opetusministeriksi. Vieläkin?

Raine Järvinen

Suomi osallistuu ilmastokokouksiin ja lupaa uusia ilmastorahoituksia kehitysmaille, mutta leikkaa omaa budjettiaan näistä määristä moninkertaisesti. Tämä toistui sekä tiistaina alkaneessa Bakun ilmastokokouksessa Azerbaidžanissa että vuosi sitten Dubain ilmastokokouksessa Arabiemiraateissa. Stubb ilmoitti Bakussa, että Suomi lisää ilmastorahoitustaan kaikkein köyhimmille maille. Presidentti mainitsi erityisesti saarivaltiot, joiden elinolosuhteet ovat ilmastokriisin vuoksi akuutissa vaarassa merenpinnan nousun myötä. Kyseessä on SOFF -rahasto, (systematic observations finance facility) johon Suomi aikoo Stubbin mukaan sijoittaa kolme miljoonaa euroa. Tällä rahalla haavoittuvimmat maat voivat hankkia muun muassa järjestelmiä, jotka torjuvat sään ääri-ilmiöitä.

Presidentin ja pääministerin esittämät lupaukset ovat ristiriidassa hallituksen käytännön toimien kanssa. Orpon hallitus leikkaa merkittävästi köyhien maiden ilmastotyöhön suunnattua rahoitusta. Samalla Suomen vientimahdollisuudet maailmalle kaventuvat pitkällä aikavälillä.
Vierailin maanantaina Orimattilassa ja Kokkolassa tiistaina Material Week – tapahtumassa. Orimattilassa vierailimme Vainion Teurastamolla sekä tapasimme kaupungin johdon kanssa. Kokkolassa on erittäin pirteä teollisuus ja uusia investointeja kasapäin. Myös uusi upea jäähalli ja monitoimiareena nousee Kokkolaan, noin 70 MEUR investoinnilla. Uskalletaan tehdä. Pohjanmaalla ei valiteta tai pelätä tulevaisuutta, vaikka kuntatalouden tila ei sielläkään ole häävi.

Torstaina keskustelimme jo aamusta Yhdysvaltain presidentinvaalien tuloksista toimittaja Sanna Ukkolan haastattelussa Helsingissä yhdessä muiden kansanedustajien kanssa.

Lahdessa valtuusto väänsi maanantaina veroista. 0,3 prosenttiyksikön korotus oli meidän eli SDP:n esitys, jotta rahaa olisi edes vähän edemmän opetukseen kouluille, joukkoliikenteeseen tai kulttuuriin. Pienestä asiasta syntyi taas suuri keskustelu. Eli mikään ei ole muuttunut Lahdessa. Miksi Lahdessa ei puhuta todellisista ongelmista ja tehdä niille jotain eli koulutustason ja työllisyyden todellisille ongelmille? Avainasemassa taloudessa on työllisyys. Piste. Esimerkiksi tukityöllistäminen on edelleen pistemäistä puuhastelua ja esimerkiksi Inspiksen rahoitus on edelleen epäselvä. Miksi tarpeellisiin asioihin ei voida tehdä selvää vuosien panostusta? Jokainen syrjäytymisestä pelastettu nuori maksaa itsensä takaisin monin kertaisesti. Tai uudelleen koulutusta tarvitseva aikuinen. Uusia toimia tarvitaan ja nopeasti. Olemme työllisyydessä haastavassa tilanteessa, koska avoimia työpaikkoja ei ole. Vaihtoehtona on maksaa miljoonien sakkomaksuja valtiolle. Ainakaan minulle ei aukea miten Lahti tätä solmua edelleenkään aikoo avata. Eli mikään ei ole muuttunut ja kiistellään pikkuasioista.

Eikä Lahden valtuustossa ei oikeisto oikein tunnu ymmärtävän sitä, että Orpon ja Purran hallituksen leikkaukset kunnilta ja esimerkiksi aikuiskoulutuksen rahoitukseen osuvat suoraan Lahteen. Vai onko sekin SDP:n vika?

Ville Skinnari

(Kolumni on kirjoitettu tiistaina, ennen vaalitulosta.)

Saavuin Yhdysvaltoihin suoraan Kiinasta. Alibaba ja TikTok ovat täällä näkyvästi esillä mainonnassa ja arjessa. Missä siis käytännössä näkyy se anti-Kiina-politiikka? Suomessa tilannetta Yhdysvalloissa katsotaan hyvin toisin, mutta täällä raha näyttää ratkaisevan.

Täällä Kiinaa tai edes Eurooppaa ei juuri mainita – oma talous on keskiössä. Kadulla ihmiset muistuttavat, että vaikka Trump on mitä on, hän ainakin tekee, mitä lupaa. Maa on kuitenkin selvästi jakautunut. Suurin uhka tai vihollinen Yhdysvalloille tuntuu olevan itse Yhdysvallat. Sisäisesti rikkonainen valtio ei koskaan ole ulkoisesti vahva, ainakaan pitkään.

Voisiko Suomessa kiinalainen suuryritys toimia sponsorina urheilussa ja kulttuurissa? Täällä se on täysin mahdollista.

Yhdysvaltojen vaalijärjestelmä on monimutkainen – kyseessä ovat sekä osavaltiokohtaiset että kansalliset vaalit, ja osavaltioiden omat erityispiirteet korostuvat. 50 eri järjestelmää muuttuu eri tilanteissa tuhansiksi eri järjestelmiksi – tai jopa miljooniksi, jos mukaan tulee esimerkiksi virheitä.
Aloitin vaalitarkkailun taustatapaamisilla Washington DC:ssä lauantaina ja sunnuntaina. Maanantaina siirryimme 40-henkisen Etyj-tarkkailijaryhmän kanssa Kaliforniaan, Los Angelesiin. Tänään tiistaina kierrän äänestyspaikkoja Georgian ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja Nikolos Samkraradzen kanssa, joka on suuri Suomen ystävä.
Disinformaatio ja viestinnän luotettavuus – jopa suoranaiset valheet – ovat täällä suuri kysymys ja ongelma. Televisiossa on vähän luotettavia uutislähteitä, ja kotiin jaetaan mainoksia kasapäin. Raha ratkaisee tässäkin, ja sosiaalinen media luo oman todellisuutensa. Miten esimerkiksi espanjankieliset äänestäjät voivat saada luotettavaa tietoa ehdokkaiden mielipiteistä Kaliforniassa tai Texasissa?
Äänestyslipukkeella äänestetään täällä paljon muustakin kuin presidentistä, ja se voi olla useita sivuja pitkä. Edustajainhuoneen ja senaatin kokoonpano on merkittävä tekijä, ja listalla on paljon valintoja. Vähän kuin jos yhdistäisimme kaikki vaalit samaan tapahtumaan ja valitsisimme vielä tuomioistuimen jäseniä samalla kertaa.

Ennakkoon on äänestänyt täällä noin 70 prosenttia. Se tarkoittaa, että tänään voi olla äänestyspaikoilla hiljaista.

Mitä vaalitulos sitten merkitsee Suomelle, EU:lle tai monenkeskiselle maailmalle? Yhdysvalloissa moni asia pysyy ennallaan – tukipolitiikka ja protektionismi jatkuvat, vaikkakin eri muodoissa, jos Trump valitaan. YK:n tai muiden monenkeskisten toimijoiden vahvempi rooli ei kuulu hänen ajatteluunsa. Suomelle on kuitenkin merkittävää, miten hän tai Harris suhtautuvat esimerkiksi Etyjin rooliin rauhan ja turvallisuuden rakentajana sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä, sillä Etyj on ainoa toimija, jossa länsi ja itä kohtaavat.

Entä NATO:n rahoitus? Prosenteista ei täällä juuri puhuta, mutta se on meille iso kysymys.

Ville Skinnari