Päijät-Hämeen keskussairaalan uudisosa (RV7) vihittiin käyttöön pari viikkoa sitten. Uudisrakennuksen toteutus oli vuonna 1976 valmistuneen sairaalan koko historian mittavin hanke. Päijät-Hämeen keskussairaala on maakuntamme sydän ja Suomen toiseksi suurimpana keskussairaalan myös samalla osaamisen keskittymä, jonka vuosikymmenten aikana luodusta osaamisesta on syytä olla ylpeä. Meillä on yksi Suomen parhaista keskussairaaloista, ellei paras, vaikka ongelmiakin on paljon kuten kaikkialla Suomessa. Puheessani avajaistilaisuudessa kiitin erityisesti henkilökuntaa ja asiakkaita jaksamisesta remontin aikana ja muutenkin kriisien keskellä. Uudisrakennuksen myötä sairaalan tilojen, laitteiden ja henkilöresurssien joustavampi yhteiskäyttö lisääntyy, jolloin moniammatillista hoitotyötä pystytään hyödyntämään huomattavasti paremmin. Potilaan keskeinen hyöty uusista tiloista on hoitoprosessin selkeytyminen ja joustavuus. Seuraavan rakennusvaiheen (RV8) on suunniteltu alkavan ensi vuoden keväällä purku-urakalla. Rakennukseen suunnitellaan uudet tilat sisätautien, neurologian, keuhkosairauksien, nuorisopsykiatrian osastoille sekä ortopedisen ja neurologisen kuntoutuksen osastoille. Lisäksi rakennukseen on suunniteltu tilat lastentautien kokonaisuudelle ja kuvantamiselle sekä Lahden kaupungin sairaalakoululle. Hyvinvointiyhtymän johto eli virkamiehet ja luottamushenkilöt ovat paljon vartijoina. Maan hallitus panosti koronan hoitoon ja sote – sektoriin todella paljon rahaa ja se raha annettiin kaupungeille ja kunnille. Nyt tätä rahaa tulee käyttää viisaasti siihen mihin se on tarkoitettu eli palveluihin ja niiden toimivuuteen sekä jonojen purkamiseen.

Viime viikkoina eduskunnassa on keskusteltu paljon hoitajista. Ensin käsittelyssämme oli potilasturvallisuutta koskeva väliaikainen lainsäädäntö, jolla hoitoalan työntekijöiden työtaistelutilanteessa turvaamme ihmisten henkeä ja terveyden vakavaa vaarantumista. Yleensä suojelutyöstä on pystytty sopimaan niin, että välttämättömimmät tehtävät voidaan hoitaa myös lakon aikana. Nyt tässä ei ole kuitenkaan onnistuttu ja siksi tämä laki säädettiin viimesijaiseksi keinoksi. Kyse ei ole lakko-oikeuden murtamisesta lailla, vaan ihmishenkien turvaaminen. Velvoitteet ovat ensisijaisesti työnantajilla ja tämän lain myötä ensin suojelutyöstä sopimisessa neuvotellen ja vasta lopuksi suojelutyöhön määräämisessä. Tärkeimpänä ratkaisuna tilanteessa kuitenkin pidän sitä, että työmarkkinaosapuolet pääsisivät hyvään sopimukseen mahdollisimman nopeasti.

Pitkän ajan kuluessa kehittyneeseen henkilöstöpulaan sote-alalla ei ole pikaratkaisuja. Siitä keskustelimme eduskunnassa opposition esittämän välikysymyksen pohjalta keskiviikkona. Haasteisiin vastaamiseksi tarvitaan nyt akuuttien työmarkkinaratkaisujen lisäksi monipuolisia toimia. Keskeistä on huolehtia sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön riittävistä koulutusmääristä, mitä hallitus onkin määrätietoisesti tehnyt, mm. lisäämällä lähihoitajien ja hoiva-avustajien koulutuspaikkoja. Tarvitaan myös työnjakoa ja työn organisoimista työpaikoilla, työhyvinvoinnin ja johtamisen parantamista eri keinoin sekä teknologisten ratkaisujen monipuolista hyödyntämistä. Päijät-Hämeessä meillä on edelleen parannettava myös koulutuksen toteutusta. Salpauksen kanssa järjestämme ensi maanantaina Lahdessa seminaarin, jossa varmasta tätäkin aihetta käsitellään. Ketään nuorta ei saisi hukata koulutuspolun aikana. Omaishoito vaatii myös panostuksia. Paljon on tehty, mutta se ei vielä riitä.

Suomessa sosiaali- ja terveydenhuolto on maailman mitassa huipputasoa, suuri kiitos siitä kuuluu alan ammattilaisille. On välttämätöntä, että meillä on myös tulevaisuudessa toimivat ja entistä paremmat sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut. Meillä päättäjillä, niin eduskunnassa kuin kaikissa Suomen kunnissa ja tulevilla hyvinvointialueilla, on velvollisuus tehdä kaikkemme tämän eteen.

Ville Skinnari