Kiitos Kanerva

Aloitetaan huumorilla. Pidän itseäni jalkapalloasiantuntijana. Todistan sen sillä, etten osaa arvostaa Kamaraa, koska hän ei laula Maamme-laulua.

Suomi meni ja hävisi Walesissa. Selvästi ja ansaitusti. Päävalmentaja Markku Kanerva saa mielestäni mennä. Hän on tehnyt mainiota työtä. Kun olisi ymmärtänyt lähteä EM-kisojen jälkeen, olisi arvosana kymppi.

Kuka tilalle, kas siinä kyssäri? Tahdon suomalaisen. Valakari, Lehkosuo tai Honkavaara käyvät minulle. Tainio olisi ollut hyvä, mutta meni Tallinnaan apuvalkuksi, ei käy! Wiss sortui naiseen. Vaihtoehdot ovat vähissä, vai tyydytäänkö Korkeakunnakseen tai Nurmelaan? Jussi Nurmela on musta hevonen.

Valmentajista puheenollen, Antti Muurinen täytti hetki sitten 70. Omalähiö onnittelee entistä Liipolan miestä. Herrasmiestä.

Robert Taylor aiheutti hälyn, koska kieltäytyi joukkueesta. Miksi häly miehestä, joka istuu usein pelit penkillä tai pelaa vartin? Ainoa, josta voisi hälyn nostaa, olisi Hradecky, jos kieltäytyisi. Tai pikkuhälyn Pukista, jota minä käyttäisin toisella puoliajalla väsynyttä vastustajaa vastaan.

Ai että on ikävä Arajuurta ja Sparvia. Ja lahtelaisia, joista nykyään loistaa vain Antti Pohja kommentaattorina.

Viime viikonloppuna Lahdessa pelattiin AY-jalkapalloa. Paperiliitto voitti, kun osuivat pilkulta.

Näytöspelissä Lahden päättäjät nuijivat Eduskunnan Urheilukerhon 4-0 Jani Petteri Uhrmanin, Jouni Kaikkosen, Lasse Peltosen ja Jarkko Nissisen loistaessa.

Eduskunnan joukkueessa Antti Lindtman ja Markus Mäkynen esittivät yhteispeliä.
Ville Skinnari pelasi energisesti ja vauhtia riitti pitkään…Pitkään.

Toivotan mahdollisille lukijoilleni oikein rauhallista pääsiäistä.

Raine Järvinen

Aurinkomme ylösnousi!

Auringon valo tuntuu ihanalta pitkän ja pimeän talven jälkeen. Oma mielikin piristyy kummasti, kun auringon lämpimät säteet paistavat kasvoille. Ikkunalaudan kukkasetkin piristyvät saadessaan valoa. Aurinko saa lumen sulamaan ja luonnon heräämään eloon. Ilman aurinkoa ei olisi elämää.

Ilman Kristusta ei seurakunnassa olisi elämää. Kristus on meidän aurinkomme, joka saa meidät heräämään eloon synnin pauloista. Pääsiäinen on kristikunnan suurin juhla. Hiljainen viikko on pääsiäiseen valmistautumista. Kiirastorstaina muistamme, miten Jeesus asetti ehtoollisen anteeksiantamuksen ateriaksi. Pitkäperjantaina kärsimystie oli kuljettu loppuun ja Jeesus antoi ristillä henkensä. Ilman pitkäperjantain tapahtumia, ei olisi pääsiäistäkään. Siksi sitä englannin kielessä kutsutaan hyväksi perjantaiksi. Jumalan suuri rakkaus tuli ilmi siinä, että hän antoi Poikansa Jeesuksen kuolla meidän puolestamme.

Pääsiäisaamuna saamme olla naisten mukana kurkistamassa tyhjään hautaan. Jeesus Kristus on kärsimisen ja ristiinnaulitsemisen surun ja murheen jälkeen noussut ylös. Kuolema on voitettu. Virressä 105 lauletaan: ”Aurinkomme ylösnousi, paistaa voittovuorella. Lämmin valo sieltä loistaa, surut, murheet hajottaa.” Me Kristuksen seurakunnan jäsenet, saamme yhdessä iloita. Jumala on kutsunut meidät jokaisen Kristuksen valoon. Siinä valossa saamme lohdun suruun ja avun murheisiin.

Siunattua pääsiäisen aikaa!


Sanna Alanen
, pastori

Mitä virpoisin?

Pohjolassa on palmusunnuntaina tyydyttävä pajunoksiin. Meillä ei ole vehreitä palmuja, joiden lehviä voisimme heiluttaa ja niin toivottaa Jeesuksen tervetulleeksi. Mutta kekseliäät esi-ihmisemme päättivät koristella pajunkissoja ja ottaa ne palmusunnuntaina käyttöön. Kansa otti Jeesuksen iloisesti vastaan kerran Jerusalemissa. Nyt me käytämme virpomavitsoja ja toivotamme toisillemme tuoreutta, terveyttä, siunausta ja kaikkea hyvää.

Jeesuksen kohdalla nuo toivotukset eivät toteutuneet – ainakaan heti. Hän aloitti palmusunnuntaina Kunnian kuninkaan alennustien, joka vei hänet pilkattavaksi, kiusattavaksi ja lopulta ristiinnaulittavaksi. Hänestä ei tullut noina päivinä terveempi vaan heikompi, hauraampi, kun hän kärsi ihmisten käsissä.

Jeesus teki kaiken rakkaudesta meihin ja rakkaudesta Isään, jonka pelastussuunnitelmaa hän elämällään ja kuolemallaan toteutti. Hän halusi tehdä meistä sielua myöten terveitä ja armahdettuja, pelastettuja. Hän tahtoi siunata meitä, vaikka se vei hänet itsensä kirottavaksi ristinpuulle. Palmusunnuntai, hiljainen viikko ja pääsiäisen juhla on täynnä paradokseja, käsittämättömiä salaisuuksia. Jeesus alentuu orjaksi, jotta meistä tulisi vapaita.

Tänä palmusunnuntaina tahtoisin virpoa sinulle kaikinpuolista hyvää, Jumalan läsnäoloa, iloa ja rauhaa. Jeesuksen kärsimyksen ja oman elämän huolten keskellä aavistamme jo pääsiäisen valon. Jeesus voitti lopulta synnin ja kuoleman. Hänessä meilläkin on pelastuksen toivo.


Riitta Särkiö

PS. Tervetuloa hiljaisen viikon ja pääsiäisen moniin tilaisuuksiin, myös suureen Kärsimystie-katunäytelmään!

Aluepolitiikkaa pitää tehdä oikeudenmukaisesti

Eduskunta keskusteli keskiviikkona Suomen aluepolitiikan tilasta. Olen jo aiemmin kirjoittanut tässäkin lehdessä Orpon hallituksen tavasta pilkkoa Suomi osiin ja jättää Lahti, Jyväskylä ja Kuopio väliinputoajiksi. Tämä siitä huolimatta, että Lahdesta tuli MAL – sopimuksen myötä suuri kaupunki edellisen hallituksen toimesta. Tämä siis tarkoittaa suomeksi pääsyä mukaan suurempien rahoitusmahdollisuuksien joukkoon maakäytössä, asumisessa ja liikenteessä. Nyt Opron hallitus palaa kuntaministeri Ikosen johdolla vanhaan. Suuret kaupungit Helsinki, Tampere, Turku, Vantaa, Espoo ja Oulu ovat omassa sarjassaan eli perustettiin taas suljettu liiga Suomeen.

Eduskunnassa keskusteltiin siis Keskustan ja Liike Nytin tekemän välikysymyksen pohjalta. Perussuomalaiset syyttivät Keskustaa oikeastaan ihan kaikesta. Jos joku meni oikein, se oli liikennepolitiikka eli nk. hankeyhtiöt, jotka Keskusta halusi käynnistää pääministeri Sipilän kaudella silloisen liikenneministeri Anne Bernerin toimesta. Annika Saarikko totesi eduskunnassa aivan oikein, että valtiovarainministeriön (VM) selvityksen jälkeen myös Keskustan mieli muuttui. VM totesi suoraan, että mikään hankeyhtiöistä ei ole elinkelpoinen eli Itärata, Metsärata ja Turun tunnin juna joutavat roskakoriin. Orpon hallitus jostain syystä haluaa kuitenkin edistää Turun tunnin junaa, eikä Itärataakaan ole vielä lopullisesti kuopattu, vaikka rahaa siihen ei enää kenelläkään ole.

Omassa puheenvuorossani vastasin lähinnä Perussuomalaisten höyryämiseen. Kun koko Suomi syöksyy, mitä tekee hallitus? Missä ovat ne luvatut investoinnit esimerkiksi vihreään siirtymään? Sanoin, että tämä välikysymys on erittäin aiheellinen aluepolitiikan tilasta, ja arvostan suuresti sitä, että keskusta ja Liike Nyt ovat tehneet aiheesta välikysymyksen. Kysymys on siitä, että ei voi tehdä aluepolitiikkaa, jos ei ole näkemystä koko Suomen kasvusta.

Pyysin suoraan, että nimetkää nyt ne hankkeet, ne miljardihankkeet, mitkä Suomessa käynnistyvät. Nyt nimiä pöytään ja lukuja pöytään. Hallitus on puhunut, että hankkeita on tulossa. Mitä hankkeita? Jo puhutaan nyt ihan suomeksi ja käydään nyt läpi ihan maakunta maakunnalta, mitä hankkeita on tulossa. Ja miten liikennepolitiikka sitä tukee; miten pääsee Norjaan ja Ruotsiin, missä kasvua on; miten ylipäätään hallitus aikoo tehdä fiksua aluepolitiikkaa tässä ajassa. Ja huomiona tähän, että lakkoja tässä on turha syyttää.

Fakta on, että vain kuusi suurinta kaupunkia on sisällytetty hallituksen strategiseen kumppanuuteen, jättäen paitsioon mm. Lahden, Jyväskylä ja Kuopion. Merkittävät kehittämispanostukset kohdistuvat muutamille suurimmille kaupunkiseuduille, kun taas muu maa jää oman onnensa nojaan. Orpon ja Purran hallitus aikoo käyttää lähes puoli miljardia euroa kannattamattomaksi arvioituun Turun tunnin junahankkeeseen. Junan kokonaiskustannusten odotetaan tulevaisuudessa nousevan useisiin miljardeihin euroihin veronmaksajien kustannuksella.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden leikkaukset ovat ennennäkemättömiä. Hallituksen määräämillä pakkosäästöillä heikennetään lääkäripalveluiden saavutettavuutta ja suljetaan vanhusten tarvitsemia hoivapalveluita entisestään. Lähipalvelut maakunnissa ovat usein ihmisten ensimmäinen kontakti terveydenhuoltojärjestelmään. Niiden säilyttäminen on erityisen tärkeää alueilla, joilla välimatkat ovat pitkiä ja josta pääsy suurempiin kaupunkeihin on haasteellista.

Ville Skinnari

Pelsun pojat ulos

Pelicansin A-, B-, ja C-nuoret, anteeksi U20, U18 ja U16 putosivat kaikki kolme täpärästi pudotuspelien aluksi. Vanhimpien kohtaloksi koitui JYP, C:n Tappara ja B:n HIFK, joka oli kolme kertaa parempi, kun jatkettiin yli 60 minuutin.

Olin Kaukajärvellä katsomassa, kun Pelsu tuli kuustoistaryhmällä horjuttamaan vahvaa Tapparaa. Katsomoon asti näki, että yritys oli tapissa. Juhlapäivää korosti poikien komea pukupukeutuminen.

Koska minulla on kotiintuloaika kello 21, eikä siitä tingitä, niin jouduin poistumaan kahden erän jälkeen. Tappara johti 4-2. Avauserässä Pelicansilla oli hulppeita paikkoja karata useammankin maalin johtoon, mutta kun ei mennyt, ei mennyt.

Päätöserän alussa Aleksi Rintala kavensi ja Vili Jämsen tasoitti. Sitten tulivat kotipojat. Samoin Lahdessa Tappara paineli lopussa ohi, vaikka Mici Kasurinen teki 3-3 ja Romea Mikkonen 4-3.

Pelicansin pojista moni pisti silmään. Pakeista Joona Ranta tööttäili niin että hirvitti. Reino Rouhiainen osasi nostaa peliä voimalla. Lupaava Michal Jordan kulkee isänsä jäljessä, matkaa on vielä.

Joel Kontiosta näki heti, että pelimies tulossa. Väkkärä Luca Kampman meni välillä niin kovaa, ettei vanhan silmä pysynyt perässä.

Harmistuin, kun nuoret käyttivät surutta mailaa muuhunkin kuin kiekon kanssa touhuamiseen. Maalin edessä sai poikkaria antaa kerran, kaksi ja kolme. Miksi?
En koskaan arvostele tuomareita, ja nyt taas, mutta kyllä Tampereen pelissä jäi lahtelaisilta useitakin ylivoimia saamatta. Ei turhaan toinen valmentaja Karri Rämö vähän hiiltynyt.

Lahdesta oli kannattajia paikalla 28. Eikä tarvi asua Lahdessa, että kannattaa Pelsuja. Esimerkkeinä Viljamaan Matti, minä ja Felix Virtanen, joka tulee vielä näkemään kannattamaltaan seuralta hurjia voittoja.

Ei nämä putoamiset ole katastrofi. Olkoon siemen parempaan huomiseen ja valtavaan harjoitusintoon. Yksilölliset ohjelmat on jo varmaan tehty, eikä monipuolisuutta unohdettu.

Raine Järvinen


Felix Virtanen

Maria

Tänään mietin sinua, Maria, Jeesuksen äiti. Oliko sinulla unelmia? Varmasti oli. Kaikilla nuorilla on jonkinlaisia haaveita tai toiveita, vaikka tulevaisuuden suunnitelmat olisivatkin vielä hakusessa. Ja saavat ollakin! Tosin sinulla, Maria, oli aika selvää, millainen tulevaisuutesi olisi. Olit siinä ajassa ja kulttuurissa hyvässä tilanteessa, sinut oli luvattu vaimoksi hyvälle miehelle, joka pystyi elättämään sinut ja tulevan perheenne. Ehkä unelmasi olikin päästä rakentamaan kotia, olla hyvä emäntä ja puoliso. Hieno unelma, joskin nykynaisen korvaan saattaa tuntua siltä, että unelmia voisi olla enemmänkin. Ajat olivat niin erilaiset.

Mikä meidän unelmiamme rajoittaa tässä ajassa? Uskon, että elämä antaa meille tietyt raamit. Mutta niiden sisällä, lähes kaikki on mahdollista, jos vain on valmis tekemään työtä tavoitteidensa eteen. Etenkin Suomessa ne raamit ovat vieläpä melko kapeat. Toki täälläkin toisten elämässä on enemmän rajoittavia tekijöitä, kuin toisilla. Mutta suurimmat rajoitteet ovat usein päässämme. Uskottelemme itsellemme, ettemme pysty tai ettemme ansaitse. Mistä saisimme enemmän rohkeutta tavoitella unelmiamme? Koska totta kai me ne ansaitsemme!

Kun sait kuulla uskomattomasta tehtävästäsi, jota Jumala sinulta toivoi, mitä mahdoit ajatella? Suostuit siihen, vaikka varmasti tiesit, että kaikki unelmasi saattaisivat musertua sen myötä. Raskaus ennen avioliittoa, eikä tuleva aviomiehesi ole edes lapsen isä. Olisit voinut jäädä lapsen kanssa aivan tyhjän päälle. Ehkä joutunut kaduille kerjäämään päivittäisiä ruoka-annoksianne. Luottamuksesi Jumalaan oli aivan käsittämättömän luja.

Olit myös uskomattoman vahva. Tulevaisuutesi muuttui kertaheitolla, mutta uusista lähtökohdista käsin lähdit rohkeasti rakentamaan elämääsi. Toisinaan meidänkin unelmiltamme ja tulevaisuudensuunnitelmiltamme putoaa pohja. Voisimmeko siinäkin oppia jotain sinulta? Yrittäisimme löytää uuden suunnan ja uudet haaveet luottaen siihen, että kyllä me pärjäämme. Kävi, miten kävi.

Mari Ruuska

Mihin menee Suomen Sote?

Hyvinvointialueiden tilanteesta ja tulevaisuudesta on puhuttu, mutta onko todella ymmärretty millainen ongelma meillä, on käsissä ja miten ongelma tulisi ratkaista? Hyvinvointialueiden rahoitus on tässä ytimessä, mutta paljon on kyse muustakin.

Valtakunnallisesti tilanne on todella haastava. Toimipisteitä suljetaan eri puolilla maata. Taloutta sopeutetaan ja palveluja supistetaan. Henkilöstöä vähennetään. Palveluja tarvitsevien keskuudessa on hätä ja syystä. Alueiden rahoituksesta valtaosa tulee suoraan valtion budjetista. Mitä tässä tilanteessa tulisi tehdä ja miten Orpon hallitus nyt tähän tilanteeseen suhtautuu? Monimutkainen asia lähtee liikkeelle hyvinvointialueiden rahoitusmallista. Ensin on tarkasteltava vuotta 2023 eli hyvinvointialueiden ensimmäistä toimintavuotta ja myös edeltävää vuotta 2022 eli kuntarahoituksen aikaa sekä myös valtion vuoden 2024 talousarviota. Yhteensä kunnilta siirtyy hyvinvointialueille sosiaali- ja terveydenhuoltoon ja pelastustoimeen liittyviä nettokustannuksia 21,2 mrd. euroa vuoden 2022 tasossa.” (Valtion talousarvio 2023).

Nettokustannus tarkoittaa tässä sitä rahoituksen määrää, jolla kunnat vuonna 2022 rahoittivat verotuloillaan ja valtionosuuksillaan sosiaali-, terveys- ja pelastuspalveluja, ja josta valtio huolehtii vuonna 2023. Nettokustannukset ovat noin 85 prosenttia hyvinvointialueiden kustannuksista. Merkittävimmät muut tulot ovat asiakasmaksutulot ja palveluiden myyntitoiminnan tulot. Nämä kaikki yhdessä kattavat alueiden toimintakulut. Hyvinvointialueiden yhteinen alijäämä vuonna 2023 oli 1,35 mrd. euroa. Alijäämää syntyy, kun toimintakulut ylittävät tulot. Alijäämien syntyminen hyvinvointialueilla on seurausta kahdesta syystä: kustannustason noususta ja vuoden 2022 todellisen rahoitustason aliarvioinnista.

Rahoituslaki huomioi todelliset kulut, mutta jälkikäteen. Olisi vaikea tietää etukäteen budjettia laadittaessa tarkasti mikä on seuraavan vuoden yleinen palkkatason muutos tai yleinen kustannustason muutos, Siksi rahoituslaissa on jälkikäteistarkistus. Sillä korvataan koko maan tasolla hyvinvointialueiden rahoitusosuuksien suhteessa edellistä vuotta edeltävän vuoden rahoituksen alijäämä tai ylijäämä. Hyvinvointialueen ei siis tarvitsisi vuoden 2023 alijäämän perusteella tehdä rajuja palveluiden leikkauksia ja talouden supistustoimenpiteitä, ellei alijäämä ylitä selvästi koko maan keskiarvoa. Tärkeintä on tarkastella hyvinvointialueen taloutta koko vuosien 2023-2026 kaudella.

Haasteeksi on nyt muodostunut myös hyvinvointialueiden lainanottovaltuus. Valtiovarainministeriö on pitänyt tiukasti kiinni siitä, että alueille voidaan myöntää lainanottovaltuuksia investointien suorittamiseksi vain, mikäli niiden talous on saatu tasapainoon vuoteen 2026 mennessä. Vuosina 2025 ja 2026 tulevat alueet saamaan vuosien 2023 ja 2024 jälkikäteistarkistuksen rahoitusosuuden, mutta niiden vuosien varsinaisen rahoituksen tulee riittää kattamaan toimintakulut. Tämä on vaativa tehtävä ja sen onnistuminen riippuu paljolti kyseisten vuosien kustannustason muutoksesta ja siitä, kuinka hyvin se pystytään hyvinvointialueiden indeksissä huomioimaan. Laajasti jaetun näkemyksen mukaan talouden tasapainottaminen vuoden 2026 loppuun mennessä on mahdoton tehtävä. Ja fakta on, että talouden sopeutussuunnitelmat perustuvat paljolti perusterveydenhuollon ja ennalta ehkäisevien palveluiden karsimiseen – kun päinvastoin – perusterveydenhuoltoon ja ennaltaehkäiseviin palveluihin tulisi panostaa. Omalääkäri- ja omahoitajamalli olisi ollut keskeinen tapa vahvistaa hoidon jatkuvuutta perustasolla, mutta Lahdessakin mentiin toiseen suuntaan. Sen on osoitettu vähentävän päivystyspalveluiden tarvetta, sairaalahoitojaksoja ja pidentävän elinajanodotetta.

Rahoituksen ratkaisu olisi esimerkiksi se, että vuodelle 2025 ennakoidusta vuoden 2023 jälkikäteistarkistuksesta osa, esimerkiksi 500 MEUR, olisi voitu aikaistaa vuodelle 2024. Tällöin olisi alueilla voitu välttää paniikkisäästöt. Myös talouden tasapainotuksen pidentäminen esimerkiksi kahdella vuodella antaisi alueille mahdollisuuksia pehmeämpään sopeutukseen. Toiminnan tehostaminen ja tuottavuuden parantaminen on välttämätöntä, mutta virheellisesti painotetut leikkaukset johtavat päinvastaisiin seurauksiin.

Ville Skinnari

Suomen liikunnan ja urheilun rahoitus tarvitsee uusiutumista

Suomi on liikunnan ja urheilun maana kokoaan suurempi. Näin on ollut, mutta miten jatkossa? Muutos rahoituksessa on dramaattinen ja vuonna 2027 Orpon hallituksen leikkaukset ovat todella merkittäviä.

Jätin tämän viikon maanantaina lakialoitteen urheilun ja liikunnan edistämiseen tehtävien lahjoituksen verovähennyskelpoisuudesta.

Suomalaisen urheilun ja liikunnan rahoitus on suuressa muutoksessa ja edessä on julkisen rahoituksen merkittävä pudotus vuonna 2027.
Vuoden 2023 valtion talousarviossa liikuntaan ja urheiluun oli varattu n. 154 miljoonaa euroa. Tästä yli 115 miljoonaa euroa koostui Veikkauksen tuotoista. Lähivuosina tähän summaan on tulossa lähes 40 miljoonan euron lovi. Syynä ovat valtion säästötoimet sekä Suomen rahapelijärjestelmään liittyvät muutokset.

Lakialoitteella pyritään muuttamaan tuloverolain 57. pykälää niin, että urheiluun ja liikuntaan kohdistuva lahjoitus mahdollistaisi verovähennyksen. Tämä lisäisi etenkin suomalaisten pienten ja keskisuurten yritysten mahdollisuuksia ja halukkuutta lahjoittaa rahaa hyvään tarkoitukseen. Tavoitteena on, että vuoteen 2030 mennessä 1000 suomalaista yritystä lahjoittaa 50.000 euroa liikuntaan ja urheiluun, mikä tarkoittaisi merkittävää 50 miljoonan lisärahoitusta vuositasolla.

Miksi uskon uuteen rahoitukseen? Valtioneuvosto on varannut 20 MEUR julkista rahoitusta nk. Olympiarahastoon jos yksityiseltä sekrorilta saadaan toinen puoli eli 20 MEUR. Yksityistä rahaa kerätty vasta 1,2 MEUR, joten hanke käytännössä kuivui kokoon. Nyt kerättävistä varoista jos tavoite 50 MEUR menee valtion veromenetyksiin tällä muutoksella 10 MEUR (yhteisövero 20 %). Näin ollen valtio ”säästää” tässä sen 10 MEUR mikä olisi mennyt julkisena panoksena Olympiarahastoon ja koko summakin on vielä 10 MEUR enemmän. Tällä verovähennyksellä voidaan saada yrityksiä lahjoittamaan enemmän kun niillä on oikeus vähennykseen.

Esimerkiksi Läpimurtorahasto on onnistunut säätiönä hyvin ja uskon, että heillä on eväät ja luottamus kerätä tarvittava rahoitus yksityiseltä sektorilta.

Lakialoite tavoittelee myös suomalaisen urheilun ja liikunnan kulttuuriperinnön säilyttämistä luomalla toimintaedellytyksiä niille urheilulajeille, jotka nyt ovat vaarassa näivettyä, esimerkiksi paini, keihäs, miksei mäkihyppy. Uskon, että eduskunnassa nähdään uudistuksen tarve eli saamme hyvin nimiä aloitteen taakse, mutta myös valtiovarainministeriön tahtotilaa vastuuministeriönä tarvitaan.

Valtion rahoitus on Suomessa Pohjoismaisittain pientä. Samoin yritysten. Kuntien rooli on merkittävä. Esimerkiksi Helsingin kaupungin urheilun ja liikunnan budjetti on suurempi kuin valtion. Lahdessakin tämä pitää ymmärtää.

Lahti on urheilukaupunki ja siksi on tärkeää, että olemme myös monipuolinen sellainen. Koripallon putoaminen pääsarjatasolta olkoon hälytysmerkki myös olosuhteista vastaaville tahoille. Emme voi menestyä, jos junioreiden puhumattakaan edustustason olosuhteet eivät ole muiden tasolla. Aina kyse ei ole edes rahasta, vaan tahdosta ja osaamisesta.

Ville Skinnari

Onnea Naiset!

Perjantain kunniaksi kaunis aforismi (kv.sanonta): Miehet tekevät talot, naiset kodit.

Olen sukeltanut taiteen maailmaan museokorttini myötä. Taide on kaunista kuin naiset. Ei taidekaan avaudu heti.

Vierailin ihailemassa Anne Jyrkiäisen (nimi mieleen) akvarelleja. Siveltimen siisti sivallus soi sielussani kuin tekijän sydämen sivistys. Mainiot taulut laittavat unohtamaan ajan ja paikan. Rentouttavaa!


Anne Jyrkiäinen

Jatkan silti myös urheilun seuraamista. Aloin muistella lahtelaisten naisten palloilutekoja. Ja niitähän riittää.
Sampo loisti aikaan niin jalkapallossa kuin koripallossa. Eva Jare oli edelläkävijä silloin kun vielä puhuttiin mimmifutiksesta.

Koriksessa Sampo veti 36 pääsarjakautta. Kultaa tuli 8 kertaa, hopeaa 4 kertaa ja pronssia samoin. Lahtelaisen naiskoriksen emo Lea Hakala matkasi myöhemmin muualle, myös ulkomaille. Hän voitti urallaan 16 SM-kultaa!

Ursula Turunen, Anu Rajaniemi, Paula Penttilä ja Ritva Niemi vedettäköön tähän esiin malliksi. Ursula 189 peliä, 9 kautta pistekeskiarvolla 9,1.

Kimmo juhli lentopallossa naisten kultaa 1960, 62 ja 64. Viimeisin pronssi tuli 1976.

Kimmon riveissä pelasi Helena Tasanko 155 pääsarjapeliä, Anneli Kostensalo kaksi vähemmän. Saksalan pallotaituri, sympaattinen ja energinen Arja Kurikka veti seitsemän yli sadan. Itse muistan kentiltä myös mm. Raili Aallosen, Raija Silvennoisen ja Pirjo Willmanin.

Oi niitä aikoja!

Naisten kunniaksi teen tosissani ehdotuksen. Kun kerran naiset ovat jo olleet pressana ja pääministerinä, niin on aika ottaa nainen miesten sarjaan päävalmentajaksi. Jospa Yli-Junnila odottaisi vielä kaksi vuotta ja Niemelän tilalle otettaisiin Annina Rajahuhta! Ja Pelsu historiaan…

Raine Järvinen

Mannapuuroa ja elämän leipää

Tästä ei ole kauaakaan, kun pieni sukulaislapsi kieltäytyi syömästä iltapalaa. Silloin lapsen mummo keksi keittää mannapuuroa, ja hetken houkuttelun jälkeen pieni innostui makeasta, pehmeästä puurosta ja pisteli poskeensa koko lautasellisen. Mannapuuro on suomalaista ruokaperinnettä, jonka nimi juontaa juurensa Raamattuun ja kertomukseen siitä, miten Jumala ruokki israelin kansan autiomaavaelluksen aikana. Joka aamu israelilaiset keräsivät vaaleaa, hunajaleivän makuista mannaa, jota ei voinut varastoida.

Minulle manna on kuva Jumalan huolenpidosta ja lupauksista. Erämaavaelluksen aikana Jumalan kansan oli vain luotettava Jumalaan selviytyäkseen. Mannaa ei voinut kerätä talteen tai varastoida pahan päivän varalle. Joka päivä oli vain uskottava siihen, että Jumala pitää huolen omistaan. Oli vain uskottava, että huomennakin Jumala minusta huolehtii lupaustensa mukaan. Eikä vain minusta, vaan lapsistani ja koko perheestäni, kaikista läheisistäni. Manna kertoo Jumalasta, joka pitää huolta omistaa ja kansasta, joka luottaa Jumalaan.

Jeesus kertoo Raamatussa olevansa elämän leipä. Hän sanoo olevansa jotain enemmän kuin manna, taivaasta satanut leipä, joka ruokki nälkäiset ja osoitti Jumalan huolenpidon. Jeesus on elämän leipä, taivaasta annettu lahja, vastaus kaipuuseemme ja hengelliseen nälkäämme. Hän on Jumalan armo ja rakkaus lihaksi tulleena ja lahjaksi annettuna.


Maija-Reetta Katajisto

KOLUMNIT -arkisto

toukokuu 2026

huhtikuu 2026

maaliskuu 2026

helmikuu 2026

tammikuu 2026

joulukuu 2025

marraskuu 2025

lokakuu 2025

syyskuu 2025

elokuu 2025

kesäkuu 2025

toukokuu 2025

huhtikuu 2025

maaliskuu 2025

helmikuu 2025

tammikuu 2025

joulukuu 2024

marraskuu 2024

lokakuu 2024

syyskuu 2024

elokuu 2024

kesäkuu 2024

toukokuu 2024

huhtikuu 2024

maaliskuu 2024

helmikuu 2024

tammikuu 2024

joulukuu 2023

marraskuu 2023

lokakuu 2023

syyskuu 2023

elokuu 2023

kesäkuu 2023

toukokuu 2023

huhtikuu 2023

maaliskuu 2023

helmikuu 2023

tammikuu 2023

joulukuu 2022

marraskuu 2022

lokakuu 2022

syyskuu 2022

elokuu 2022

heinäkuu 2022

kesäkuu 2022

toukokuu 2022

huhtikuu 2022

maaliskuu 2022

helmikuu 2022

tammikuu 2022

joulukuu 2021

marraskuu 2021

lokakuu 2021

syyskuu 2021

elokuu 2021

heinäkuu 2021

kesäkuu 2021

toukokuu 2021

huhtikuu 2021

maaliskuu 2021

helmikuu 2021

tammikuu 2021

joulukuu 2020

marraskuu 2020

lokakuu 2020

syyskuu 2020

elokuu 2020

heinäkuu 2020

kesäkuu 2020

toukokuu 2020

huhtikuu 2020

maaliskuu 2020

helmikuu 2020

tammikuu 2020

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011