Aloitetaan huumorilla. Pidän itseäni jalkapalloasiantuntijana. Todistan sen sillä, etten osaa arvostaa Kamaraa, koska hän ei laula Maamme-laulua.

Suomi meni ja hävisi Walesissa. Selvästi ja ansaitusti. Päävalmentaja Markku Kanerva saa mielestäni mennä. Hän on tehnyt mainiota työtä. Kun olisi ymmärtänyt lähteä EM-kisojen jälkeen, olisi arvosana kymppi.

Kuka tilalle, kas siinä kyssäri? Tahdon suomalaisen. Valakari, Lehkosuo tai Honkavaara käyvät minulle. Tainio olisi ollut hyvä, mutta meni Tallinnaan apuvalkuksi, ei käy! Wiss sortui naiseen. Vaihtoehdot ovat vähissä, vai tyydytäänkö Korkeakunnakseen tai Nurmelaan? Jussi Nurmela on musta hevonen.

Valmentajista puheenollen, Antti Muurinen täytti hetki sitten 70. Omalähiö onnittelee entistä Liipolan miestä. Herrasmiestä.

Robert Taylor aiheutti hälyn, koska kieltäytyi joukkueesta. Miksi häly miehestä, joka istuu usein pelit penkillä tai pelaa vartin? Ainoa, josta voisi hälyn nostaa, olisi Hradecky, jos kieltäytyisi. Tai pikkuhälyn Pukista, jota minä käyttäisin toisella puoliajalla väsynyttä vastustajaa vastaan.

Ai että on ikävä Arajuurta ja Sparvia. Ja lahtelaisia, joista nykyään loistaa vain Antti Pohja kommentaattorina.

Viime viikonloppuna Lahdessa pelattiin AY-jalkapalloa. Paperiliitto voitti, kun osuivat pilkulta.

Näytöspelissä Lahden päättäjät nuijivat Eduskunnan Urheilukerhon 4-0 Jani Petteri Uhrmanin, Jouni Kaikkosen, Lasse Peltosen ja Jarkko Nissisen loistaessa.

Eduskunnan joukkueessa Antti Lindtman ja Markus Mäkynen esittivät yhteispeliä.
Ville Skinnari pelasi energisesti ja vauhtia riitti pitkään…Pitkään.

Toivotan mahdollisille lukijoilleni oikein rauhallista pääsiäistä.

Raine Järvinen

Auringon valo tuntuu ihanalta pitkän ja pimeän talven jälkeen. Oma mielikin piristyy kummasti, kun auringon lämpimät säteet paistavat kasvoille. Ikkunalaudan kukkasetkin piristyvät saadessaan valoa. Aurinko saa lumen sulamaan ja luonnon heräämään eloon. Ilman aurinkoa ei olisi elämää.

Ilman Kristusta ei seurakunnassa olisi elämää. Kristus on meidän aurinkomme, joka saa meidät heräämään eloon synnin pauloista. Pääsiäinen on kristikunnan suurin juhla. Hiljainen viikko on pääsiäiseen valmistautumista. Kiirastorstaina muistamme, miten Jeesus asetti ehtoollisen anteeksiantamuksen ateriaksi. Pitkäperjantaina kärsimystie oli kuljettu loppuun ja Jeesus antoi ristillä henkensä. Ilman pitkäperjantain tapahtumia, ei olisi pääsiäistäkään. Siksi sitä englannin kielessä kutsutaan hyväksi perjantaiksi. Jumalan suuri rakkaus tuli ilmi siinä, että hän antoi Poikansa Jeesuksen kuolla meidän puolestamme.

Pääsiäisaamuna saamme olla naisten mukana kurkistamassa tyhjään hautaan. Jeesus Kristus on kärsimisen ja ristiinnaulitsemisen surun ja murheen jälkeen noussut ylös. Kuolema on voitettu. Virressä 105 lauletaan: ”Aurinkomme ylösnousi, paistaa voittovuorella. Lämmin valo sieltä loistaa, surut, murheet hajottaa.” Me Kristuksen seurakunnan jäsenet, saamme yhdessä iloita. Jumala on kutsunut meidät jokaisen Kristuksen valoon. Siinä valossa saamme lohdun suruun ja avun murheisiin.

Siunattua pääsiäisen aikaa!

Sanna Alanen, pastori

Pääsiäinen on kristinuskon tärkein juhla, jota vietetään monta päivää tänäkin vuonna. Me 2,4 miljardia kristittyä vietämme juhlaa Jeesuksen ylösnousemuksen kunniaksi. Jeesus voitti kuoleman
ja lupasi meille muillekin iankaikkisen elämän, jos uskomme hänen pelastussanomansa. Pääsiäisen
pitäisi siis olla ilon juhlaa suurille uskonnoille. Juutalaiset juhlivat taas pääsiäistä Egyptistä orjuuden vapautumisen muistoksi. Islam ei pääsiäistä juhli, mutta juhlii Ramadanin eli paastoajan päättymistä tänä vuonna 9 huhtikuuta. Heidän kolmipäiväiseen juhlan viettonsa kuuluu toivotus Eid mubarak, joka tarkoittaa suomeksi suurin piirtein ”siunattua juhlaa”. Merkityksen voisi kääntää myös ”kaikkea hyvää sinulle”. Pääsiäinen on siis eräs ihmiskunnan arvojuhlista.

Mutta tänä arvon vuonna 2024 koko maailma tuntuu olevan vihaa täynnä. Meillä muka Luojan luomille on annettu mahdollisuus osoittaa vihamme eri tavoin ja eri välinein. Erityisten helpoksi vihan ilmentäminen on mahdollistettu sosiaalisessa mediassa. Tavallinen härmäläinen Väinö Vähäuskokin tarttuu pienessä hiprakassa sanan miekkaan ja antaa palaa mielipahansa ilmoille raivolla erilaisissa medioissa, koska kukaan ei ole katsomassa häntä silmiin ja kysymässä, mitä sinä Väinö olet nyt tekemässä. Muista! Olet myös netissä vastuussa sanoistasi, jos ne ylittävät kunnianloukkauskriteerit. Verkkoviha onkin juuri tätä päivää. Väinö on voinut liittyä verkossa myös satoihin eri vihasanomaa levittäviin ryhmiin ja hakea vahvistustaan uskolleen tai vihansa kohteille. Tämän mahdollistaa eri maiden puutteellinen vihalainsäädäntö netissä ja digiviestimissä. Nimettömänä anonyyminä pimeässä verkossa huutelu on helpompaa kuin mielenosoitukseen osallistuminen Senaatintorilla.

Laturaivoon verrattavaa mediaraivoa ei näytetä pidettävän edes rikoksena jossain ryhmissä, vaikka juuri toksinen kuplautuminen vahvistuu nettiraivossa. Erilaiset vinksahtaneet Viljot alkavat elää
outoa rinnakkaistodellisuutta ja uskoa täysin käsittämättömiin salaliittoteorioihin kuin joulupukkiin. Paras esimerkki tästä on Trumpin jengi, joka syyttää kaikista työpaikkojen menetyksestä ja Amerikan huolista pakolaisia. Hän levittää vihasanomaansa tehokkaasti sloganilla ”Make America great again!” Äärimmillään nämä vihapuheet johtavat terroritekoihin, kuten Capitoliumin valtaus Washingtonissa selvästi osoitti.

Onneksi suurin osa suomalaisista ymmärtää eri ihmisryhmiin kohdistuvan vihapuheen vaarat ja tiedostaa oman historiamme perustella, mihin viha voi kansakunnan pahimmassa tapauksessa johtaa: sisällissotaan. Sotaa käydään nyt Euroopan sydämessä ja se voi eskaloitua kolmanneksi maailmansodaksi siksi, että emme kykene osoittamaan myötätuntoa toisinajattelevia kohtaan. Ihmisethän lietsotaan toisiaan vastaan juuri vihapuheilla, kuten Hitler ja Trump ovat historian saatossa osoittaneet. Hyvin manipuloitu vihapuhe eri viestimissä on erinomaista polttoainetta konflikteille ja sodille. Me elämme keskellä Ukrainan sotaa, jonka täysin inhimillisistä arvoista piittaamaton Venäjän hirmuhallitsija Putin aloitti kuten Hitler vaatien uutta elintilaa.

Tänä pääsisäisenä me varustaudumme uuteen sotaan Euroopassakin ennen näkemättömällä vauhdilla. Hamasin terroristit tiesivät tasan tarkkaan, miten Israel tulee vastaamaan heidän silmittömään hyökkäykseensä siviilejä kohtaan. Pakostakin tässä tulee se mieleen se opettavainen tarina sammakosta ja skorpionista. Sammakko lupasi viedä skorpionin virran yli, mutta pelkäsi, että se saattaisi pistää, jolloin he kumpikin kuolisivat. Näinhän tapahtuikin. Ennen kuolemaansa sammakko kuitenkin kysyi, miksi skorpioni teki niin, jolloin se vastasi: ”En voi luonnolleni mitään.” Onko todella niin, että ihmiskunnan geeneihin on jotenkin sidottu tämä itsemurhaominaisuus? Eikö juuri omien geenien siirtäminen jälkeläisille pitäisi olla eräs ihmiselämän tarkoituksen päämääristä, kuten ihmisarvoinen, toisia ihmisiä kunnioittavan elämän arvostaminen.

Tämä pääsiäisen ilosanoma ei tunnu välittyvän ihmiskunnalle millään tavalla, sillä ahneuden ja rahan kuoleman synnit ovat voittaneet inhimillisyyden ja rauhan sanoman. Ihminen, eikä Jumala, on
siirretty kaiken mitaksi ja oma etu ajaa kaiken muun edelle. Epäjumalat ja viha saavat mellastaa mielin määrin ja voittaa maailmassa, jossa vain sotilaallisella voimalla pyritään ratkaisemaan taas, kansojen kohtalot.

Pakostakin en voi olla ajattelematta tätä ihmiskunnan mielipuolisuutta siitä lähtökohdasta, mitä
tarjoamme jälkeläisillemme. Meidänhän pitäisi pyrkiä yhdessä vaikuttamaan ilmastoon, lajikatoon, luonnon ja merien saastumisiin eikä kaivaa enää lisää sotakirveitä. Mihin ovat hävinneet
ihmiskunnan armo ja anteeksianto ? Hyvää pääsiäistä silti kaikille säädyille!

Juhani Melanen

Pohjolassa on palmusunnuntaina tyydyttävä pajunoksiin. Meillä ei ole vehreitä palmuja, joiden lehviä voisimme heiluttaa ja niin toivottaa Jeesuksen tervetulleeksi. Mutta kekseliäät esi-ihmisemme päättivät koristella pajunkissoja ja ottaa ne palmusunnuntaina käyttöön. Kansa otti Jeesuksen iloisesti vastaan kerran Jerusalemissa. Nyt me käytämme virpomavitsoja ja toivotamme toisillemme tuoreutta, terveyttä, siunausta ja kaikkea hyvää.

Jeesuksen kohdalla nuo toivotukset eivät toteutuneet – ainakaan heti. Hän aloitti palmusunnuntaina Kunnian kuninkaan alennustien, joka vei hänet pilkattavaksi, kiusattavaksi ja lopulta ristiinnaulittavaksi. Hänestä ei tullut noina päivinä terveempi vaan heikompi, hauraampi, kun hän kärsi ihmisten käsissä.

Jeesus teki kaiken rakkaudesta meihin ja rakkaudesta Isään, jonka pelastussuunnitelmaa hän elämällään ja kuolemallaan toteutti. Hän halusi tehdä meistä sielua myöten terveitä ja armahdettuja, pelastettuja. Hän tahtoi siunata meitä, vaikka se vei hänet itsensä kirottavaksi ristinpuulle. Palmusunnuntai, hiljainen viikko ja pääsiäisen juhla on täynnä paradokseja, käsittämättömiä salaisuuksia. Jeesus alentuu orjaksi, jotta meistä tulisi vapaita.

Tänä palmusunnuntaina tahtoisin virpoa sinulle kaikinpuolista hyvää, Jumalan läsnäoloa, iloa ja rauhaa. Jeesuksen kärsimyksen ja oman elämän huolten keskellä aavistamme jo pääsiäisen valon. Jeesus voitti lopulta synnin ja kuoleman. Hänessä meilläkin on pelastuksen toivo.

Riitta Särkiö

PS. Tervetuloa hiljaisen viikon ja pääsiäisen moniin tilaisuuksiin, myös suureen Kärsimystie-katunäytelmään!

Eduskunta keskusteli keskiviikkona Suomen aluepolitiikan tilasta. Olen jo aiemmin kirjoittanut tässäkin lehdessä Orpon hallituksen tavasta pilkkoa Suomi osiin ja jättää Lahti, Jyväskylä ja Kuopio väliinputoajiksi. Tämä siitä huolimatta, että Lahdesta tuli MAL – sopimuksen myötä suuri kaupunki edellisen hallituksen toimesta. Tämä siis tarkoittaa suomeksi pääsyä mukaan suurempien rahoitusmahdollisuuksien joukkoon maakäytössä, asumisessa ja liikenteessä. Nyt Opron hallitus palaa kuntaministeri Ikosen johdolla vanhaan. Suuret kaupungit Helsinki, Tampere, Turku, Vantaa, Espoo ja Oulu ovat omassa sarjassaan eli perustettiin taas suljettu liiga Suomeen.

Eduskunnassa keskusteltiin siis Keskustan ja Liike Nytin tekemän välikysymyksen pohjalta. Perussuomalaiset syyttivät Keskustaa oikeastaan ihan kaikesta. Jos joku meni oikein, se oli liikennepolitiikka eli nk. hankeyhtiöt, jotka Keskusta halusi käynnistää pääministeri Sipilän kaudella silloisen liikenneministeri Anne Bernerin toimesta. Annika Saarikko totesi eduskunnassa aivan oikein, että valtiovarainministeriön (VM) selvityksen jälkeen myös Keskustan mieli muuttui. VM totesi suoraan, että mikään hankeyhtiöistä ei ole elinkelpoinen eli Itärata, Metsärata ja Turun tunnin juna joutavat roskakoriin. Orpon hallitus jostain syystä haluaa kuitenkin edistää Turun tunnin junaa, eikä Itärataakaan ole vielä lopullisesti kuopattu, vaikka rahaa siihen ei enää kenelläkään ole.

Omassa puheenvuorossani vastasin lähinnä Perussuomalaisten höyryämiseen. Kun koko Suomi syöksyy, mitä tekee hallitus? Missä ovat ne luvatut investoinnit esimerkiksi vihreään siirtymään? Sanoin, että tämä välikysymys on erittäin aiheellinen aluepolitiikan tilasta, ja arvostan suuresti sitä, että keskusta ja Liike Nyt ovat tehneet aiheesta välikysymyksen. Kysymys on siitä, että ei voi tehdä aluepolitiikkaa, jos ei ole näkemystä koko Suomen kasvusta.

Pyysin suoraan, että nimetkää nyt ne hankkeet, ne miljardihankkeet, mitkä Suomessa käynnistyvät. Nyt nimiä pöytään ja lukuja pöytään. Hallitus on puhunut, että hankkeita on tulossa. Mitä hankkeita? Jo puhutaan nyt ihan suomeksi ja käydään nyt läpi ihan maakunta maakunnalta, mitä hankkeita on tulossa. Ja miten liikennepolitiikka sitä tukee; miten pääsee Norjaan ja Ruotsiin, missä kasvua on; miten ylipäätään hallitus aikoo tehdä fiksua aluepolitiikkaa tässä ajassa. Ja huomiona tähän, että lakkoja tässä on turha syyttää.

Fakta on, että vain kuusi suurinta kaupunkia on sisällytetty hallituksen strategiseen kumppanuuteen, jättäen paitsioon mm. Lahden, Jyväskylä ja Kuopion. Merkittävät kehittämispanostukset kohdistuvat muutamille suurimmille kaupunkiseuduille, kun taas muu maa jää oman onnensa nojaan. Orpon ja Purran hallitus aikoo käyttää lähes puoli miljardia euroa kannattamattomaksi arvioituun Turun tunnin junahankkeeseen. Junan kokonaiskustannusten odotetaan tulevaisuudessa nousevan useisiin miljardeihin euroihin veronmaksajien kustannuksella.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden leikkaukset ovat ennennäkemättömiä. Hallituksen määräämillä pakkosäästöillä heikennetään lääkäripalveluiden saavutettavuutta ja suljetaan vanhusten tarvitsemia hoivapalveluita entisestään. Lähipalvelut maakunnissa ovat usein ihmisten ensimmäinen kontakti terveydenhuoltojärjestelmään. Niiden säilyttäminen on erityisen tärkeää alueilla, joilla välimatkat ovat pitkiä ja josta pääsy suurempiin kaupunkeihin on haasteellista.

Ville Skinnari

Pelicansin A-, B-, ja C-nuoret, anteeksi U20, U18 ja U16 putosivat kaikki kolme täpärästi pudotuspelien aluksi. Vanhimpien kohtaloksi koitui JYP, C:n Tappara ja B:n HIFK, joka oli kolme kertaa parempi, kun jatkettiin yli 60 minuutin.

Olin Kaukajärvellä katsomassa, kun Pelsu tuli kuustoistaryhmällä horjuttamaan vahvaa Tapparaa. Katsomoon asti näki, että yritys oli tapissa. Juhlapäivää korosti poikien komea pukupukeutuminen.

Koska minulla on kotiintuloaika kello 21, eikä siitä tingitä, niin jouduin poistumaan kahden erän jälkeen. Tappara johti 4-2. Avauserässä Pelicansilla oli hulppeita paikkoja karata useammankin maalin johtoon, mutta kun ei mennyt, ei mennyt.

Päätöserän alussa Aleksi Rintala kavensi ja Vili Jämsen tasoitti. Sitten tulivat kotipojat. Samoin Lahdessa Tappara paineli lopussa ohi, vaikka Mici Kasurinen teki 3-3 ja Romea Mikkonen 4-3.

Pelicansin pojista moni pisti silmään. Pakeista Joona Ranta tööttäili niin että hirvitti. Reino Rouhiainen osasi nostaa peliä voimalla. Lupaava Michal Jordan kulkee isänsä jäljessä, matkaa on vielä.

Joel Kontiosta näki heti, että pelimies tulossa. Väkkärä Luca Kampman meni välillä niin kovaa, ettei vanhan silmä pysynyt perässä.

Harmistuin, kun nuoret käyttivät surutta mailaa muuhunkin kuin kiekon kanssa touhuamiseen. Maalin edessä sai poikkaria antaa kerran, kaksi ja kolme. Miksi?
En koskaan arvostele tuomareita, ja nyt taas, mutta kyllä Tampereen pelissä jäi lahtelaisilta useitakin ylivoimia saamatta. Ei turhaan toinen valmentaja Karri Rämö vähän hiiltynyt.

Lahdesta oli kannattajia paikalla 28. Eikä tarvi asua Lahdessa, että kannattaa Pelsuja. Esimerkkeinä Viljamaan Matti, minä ja Felix Virtanen, joka tulee vielä näkemään kannattamaltaan seuralta hurjia voittoja.

Ei nämä putoamiset ole katastrofi. Olkoon siemen parempaan huomiseen ja valtavaan harjoitusintoon. Yksilölliset ohjelmat on jo varmaan tehty, eikä monipuolisuutta unohdettu.

Raine Järvinen

Felix Virtanen

Me boomerit olimme sodan hedelmiä! Puutetta oli silloin niin rikkailla kun köyhilläkin, koska kulutettavaa ja tavaraakin kaupoissa oli vähän ja kahvi ja sokeri olivat vielä kortilla. Mutta puutetta ei ollut raittiista ilmasta, puhtaasta vedestä, rikkaasta luonnosta, ilmaisesta koulutuksesta, jokamiehen oikeuksista, kavereista, koulukurista ja vanhempien kunnioituksesta. Ja nämähän ovat juuri niitä asioita, jotka usein mainitaan niissä kriteereissä, joilla onnellisuutta eri mittareilla arvioidaan nykymaailmassa. Me leikimme ilman kypäriä ja turvaliivejä sellaisia leikkejä, että nyt meitä pidettäisiin nykysivilisaatiossa ehkä jaloina villeinä.

Meillä on edelleen eräs maailman parhaita koululaitoksia puutteineen ja huolimatta PISA-tutkimuksien nykytuloksista. Terveydenhoitomme on kelvollista, vaikka poliitikkomme tekevät kaikkensa sen romuttamisen eteen, sosiaaliturvamme on sellaisella tasolla, että hulluhan sellainen on joka omatoimisesti menee töihin, jos saman palkan saa makoilemalla äitimuorin kamarissa vuositolkulla. Työtä ei tarvitse ottaa vastaan, jos koulutusta vastaavaa duunia ei ole tarjolla. Paskaduunit ovat tarkoitettu maahanmuuttajille, kouluttamattomille naisille sitarin kassalla ja pappojen perseenpyyhkijöille eli ulkolaisille lähihoitajille. Nuorten mieliammatteja ovat nykyään influenssari, nettiblogari, ammattiurheilija, konsultti, konsulentti control designer, tietokoneanalyytikko, alustasuunnittelija ja pörssimeklari. Nuorten palkkatoivomus ensimmäistä työpaikasta on 5000 euroa ja autoetu. Menestyminen pitää näyttää ulkopuolisille katumaastureilla ja älytaloilla.

Suomi on jakautunut ja polarisoitunut. Suomalaisista erilaisia tukia saa 80 prosenttia kansalaisista. Työttömyysturvaa saa yli 400000 suomalaista ja siihen käytettiin vuonna 2021 jopa 2,26 miljardia euroa. Yleistä asumistukea sai Suomessa viime vuonna 382 000 kotitaloutta. Orpon hallitus vähentää tätä tukea yksinasuvilta, mistä syystä asumistuen määrät nousevat taas Suomessa. Kelan jonot pitenevät. Samaan aikaa meillä elää köyhiä eläkeläisiä yhteensä 193000 eli 13,6 prosenttia eläkeläisväestöstä. Takuueläke on Suomessa vain 700 euroa ja keskieläke on 1845 euroa kuukaudessa. Suomessa on eläkeläisiä 1,3 miljoonaa ja yli puolet ovat jonkinlaisen avun varassa. Suomessa ei ole eläkekattoa ja eniten eläkettä yli 40000 euroa kuukaudessa saavat isänmaalliset eläkejohtajat ovat siirtyneet ulkomaille Suomen korkean verotuksen takia. Ahneus ei tunne rajoja.

Veroja eivät Suomen Härmässä enää maksa lainkaan rikkaimmat, vaan keskiluokka, joka puurtaa nöyrästi 50 vuotta ja saa sitten maksettua asuntonsa, jonka arvo on nollautunut etenkin maaseutukaupungeissa siten, että perilliset eivät ota perintöjään vastaan niiden kalliiden kustannusten vuoksi. Maaseutu autioituu, mutta eriarvoisuus kasvaa etenkin Etelä-Suomessa. Rikkaat ja ylempi keskiluokka hakeutuu arvoalueille, joissa sijaitsevat parhaat koulut ja opinahjot. Tämä kaikki tehdään tyhmän Suomen valtion verottajan avulla, joka on jättänyt riittävästi porsaanreikiä rikkaiden verotukseen. Nerokkaat veroasiantuntijat tarjoavat rikkaille laillista verosuunnittelua apuvälineenä ulkomaiset vakuutusyhtiöt, joiden vakuutusten sisään rikkaat suomalaiset sijoittavat varojaan. Kyse on ns. vakuutuskuorista. Niiden avulla rikas sijoittaja voi esimerkiksi siirtää verotustaan hamaan tulevaisuuteen. Asiakkaina ovat Suomen rikkaimmat perheet, ammattiurheilijat ja sellaiset yrittäjät, jotka kokevat Suomen verot muka liian korkeiksi, vaikka ovat saaneet ilmaisen koulutuksen ja perusterveydenhoidon peruspalvelut.

Suomessa on vähemmistöillä maailman parhaat oltavat. Pieni ruotsalainen vähemmistö nauttii uskomattomia etuoikeuksia. Ahvenanmaalla ei tarvitse mennä armeijaan ja sadat ruotsalaiset säätiöt huolehtivat verottomasti, etteivät pääomat valu rahvaalle. Kielilaki suosii heitä useissa työpaikoissa ja etninen erottelu suosii heitä. Heillä on omat yliopistot ja tukijaryhmänsä, joihin rahvas ei pääse häiritsemään ankkalammen todellisuutta. Suomessa vähemmistöjen edut on turvattu lainsäädännöllä. Maahanmuuttajien asioita hoitavat tuhannet eri viranomaiset. Maahanmuuton kustannukset on arvioitu eri lähteiden mukaan 1,36 miljardista eurosta Pekka Vahteran 3,2 miljardiin arvioon. Työperäinen maahanmuutto Suomeen on koko ajan vähentynyt ja vähenee.

Seksuaalivähemmistön edut ovat muiden Pohjoismaiden kanssa maailman parhaat ja niitä tuetaan valtion budjetista enemmän kuin muualla maailmalla.Suurin ongelma Suomessa on kutistunut kansalaisuus. Yksilö on ulkoistanut vastuun omasta elämästään valtiolle ja viranomaisille. Meistä suomalaista on tullut passiivisia seurailijoita eikä oman elämämme herroja. Vakituisia työpaikkoja ei enää ole. Tarvitsemme uutta energiaa, biopolttoaineita, puhdasta ruokaa, kestävää kasvua, tehokasta koulutusta, huippututkimusta ja pienempää julista sektoria. Niin kivuliasta kuin se onkin työmarkkinat vapautuvat ja etujärjestöjen valta tulee vähenemään. Useat päättäjät Suomessa tietävät, mitä pitäisi ehkä tehdä, mutta heitä ei valittaisi uudelleen enää Arkadianmäelle, koska neljä vuotta ei riitä näihin muutoksiin.

Juhani Melanen

Tänään mietin sinua, Maria, Jeesuksen äiti. Oliko sinulla unelmia? Varmasti oli. Kaikilla nuorilla on jonkinlaisia haaveita tai toiveita, vaikka tulevaisuuden suunnitelmat olisivatkin vielä hakusessa. Ja saavat ollakin! Tosin sinulla, Maria, oli aika selvää, millainen tulevaisuutesi olisi. Olit siinä ajassa ja kulttuurissa hyvässä tilanteessa, sinut oli luvattu vaimoksi hyvälle miehelle, joka pystyi elättämään sinut ja tulevan perheenne. Ehkä unelmasi olikin päästä rakentamaan kotia, olla hyvä emäntä ja puoliso. Hieno unelma, joskin nykynaisen korvaan saattaa tuntua siltä, että unelmia voisi olla enemmänkin. Ajat olivat niin erilaiset.

Mikä meidän unelmiamme rajoittaa tässä ajassa? Uskon, että elämä antaa meille tietyt raamit. Mutta niiden sisällä, lähes kaikki on mahdollista, jos vain on valmis tekemään työtä tavoitteidensa eteen. Etenkin Suomessa ne raamit ovat vieläpä melko kapeat. Toki täälläkin toisten elämässä on enemmän rajoittavia tekijöitä, kuin toisilla. Mutta suurimmat rajoitteet ovat usein päässämme. Uskottelemme itsellemme, ettemme pysty tai ettemme ansaitse. Mistä saisimme enemmän rohkeutta tavoitella unelmiamme? Koska totta kai me ne ansaitsemme!

Kun sait kuulla uskomattomasta tehtävästäsi, jota Jumala sinulta toivoi, mitä mahdoit ajatella? Suostuit siihen, vaikka varmasti tiesit, että kaikki unelmasi saattaisivat musertua sen myötä. Raskaus ennen avioliittoa, eikä tuleva aviomiehesi ole edes lapsen isä. Olisit voinut jäädä lapsen kanssa aivan tyhjän päälle. Ehkä joutunut kaduille kerjäämään päivittäisiä ruoka-annoksianne. Luottamuksesi Jumalaan oli aivan käsittämättömän luja.

Olit myös uskomattoman vahva. Tulevaisuutesi muuttui kertaheitolla, mutta uusista lähtökohdista käsin lähdit rohkeasti rakentamaan elämääsi. Toisinaan meidänkin unelmiltamme ja tulevaisuudensuunnitelmiltamme putoaa pohja. Voisimmeko siinäkin oppia jotain sinulta? Yrittäisimme löytää uuden suunnan ja uudet haaveet luottaen siihen, että kyllä me pärjäämme. Kävi, miten kävi.

Mari Ruuska

Kiitti taas palautteesta, kaikki etelälahtelaiset ja muutkin kaverini. Ilman teidän kannustustanne olisin siirtynyt jo aikaa sitten Uhtuan Kuittijärvelle porotalouden harrastajaksi. No asiaan!

Vielä 1950- ja 60-luvulla me nykyiset boomerit olimme täysin jenkkien lumoissa. Suomessa me kuljimme sarkahousuissa ja katselimme Pekka Puupäitä, ennen kuin Elvis, James Dean ja farkut räjäyttivät tietoisuuteemme, millaista oli ns. nuorisokulttuuri. Katsoin ”Nuoren kapinallisen” neljä kertaa ja ”Alastoman sataman” kahdesti luikertamalla tuttujen elokuvavahtimestareiden ansioista elokuvateatteri Kareen ja Jukoon. Silloin Amerikka oli meille yhtä kaukana kuin taivas ja sellainen ihmemaa, että jo 10-vuotiaana päätin Hennalassa, että kerran vielä kerran sinne menisin. Sen olekin sitten toteuttanut jo kokonaista kuusi kertaa.

Huimin reissu oli Lahden 1978 MM- kisojen jälkeen, jolloin tutustuin ”hotellin johtajana” (Lahden Diakonissalaitos) oli vuokrattu MM- organisaation käyttöön, jolloin tapasin amerikkalaiset mäkituomarit Rudi Maen ja Paul Jacobsin, jotka kutsuivat minut Jenkkilään seuraavana kesänä. Kiertelin kolme kuukautta Greyhoundilla ympäri mannerta silmät ympyriäisenä ja imin discomusaa kuin pesusieni ja vähän muutakin, mutta se onkin kokonaan jo toinen tarina. Silloin siellä oli kaikki toisin ja Härmä oli pelkkä Perähikiä. Amerikkalaisen kulttuuri oli jo Suomessakin. Se oli yksinkertaista hegemoniaa ja hampurilaisia sai jo meilläkin mäkkäreistä ja baareissa cocacolaa lisättiin backardiin. Jossain kaukana valtameren takana oli ihmeellinen USA, jossa kaikki oli suurempaa, parempaa ja rikkaampaa.

No maailma muuttuu, Eskoseni. Kuussakin olivat mokomat jo kävelleet ja Hollywoodin kakkosluokan tähti Ronald Reagan julisti 1980 luvulla Pahan akseli -käsitteen ja tuhosi Urho Kekkosen ja hänen perässähiihtäjiensä ihaileman Neuvostoliiton avaruussotahuuhaallaan ja kilpavarustelullaan kadotetuksi. Luultiin, että demokratia koko maailmassa sai kuoliniskun, mutta näinhän ei suinkaan käynyt. Yhtä väärässä ei kukaan historioitsija ole ollut kuin amerikkalainen Francis Fukuyama kirjassaan ”Historian loppu”, jossa hän ennusti länsimaisen vapaan demokratian olevan lopullinen voittaja maailman historiassa.

Vielä silloin ei osattu olla huolissaan ilmaston lämpenemisestä ja lajikadosta, mitä nyt öljyn hinta nousi pilviin Israelin sotien seurauksena. Kaikki muuttui 11.9 2001, kun tornit New Yorkissa romahtivat ja terrorismin pelko valtasi maailman. Nyt 2020-luvulla Yhdysvallat painii isoissa ongelmia ja on jakautunut ja polarisoitunut enemmän kuin mikään demokratia maailmassa. Omana elinaikani en ole nähnyt yhtä tulehtunutta tilannetta kuin tänään Yhdysvalloissa. Trumpin valinta oli osoitus, millainen vaikutus on totaalisella valheella ja kansan kyvyttömyydestä ymmärtää aikaansa. Some ja sadat trollit jauhavat tätä Trumpin yksipuolista propagandaa sadoilla viestimillä yksinkertaisille ruostevyöhykkeen duunareille, joille hän lupaa olemattomia työpaikkoja hihnalla. Trumpin politiikka viilisi niin syvän haavan demokraattien ja republikaanien välille, että arpi ei tunnu ainakaan hetkeen umpeutuvan. Maa on jakautunut kahtia ja valtapuolueiden välillä vallitsee ennen näkemätön luottamuspula. Kansaa repivät roturistiriidat, eriarvoisuus, valtavat tuloerot, maahanmuuttopolitiikka ja huoli tulevaisuudesta.

Kiina haastaa jenkit tuotteillaan ja ajaa pian kansantaloutena ohi. Jenkit pitävät Trumpia Jeesuksenaan ja vahvana johtajana, joka johtaa heidät paratiisiin sloganilla America first!” Trump ihailee Putinia ja on sanonut, että hän lopettaisi Ukrainan sodan vuorokaudessa. Muutaman kerran olen miettinyt, millainen tulevaisuus USA:lla on edessään. Pysyykö se pystyssä ja yhtenäisenä totalitaaristen valtioiden paineessa vai syttyykö vielä jonkinlainen sisällissota? Kaiken takana on se, että ääripäät ovat koko ajan äänessä ja erimieliset mediat työntävät sanomaansa niin somessa kuin muissakin viestimissä uskomattoman karkealla tavalla, joka vielä kymmen vuotta sitten olisi ollut mahdotonta. Tilanne on sama nyt kuin Venäjällä: uskotaan ja vannotaan vain omien nimeen. Suomessa ei todellakaan käsitetä sitä, että USA:ssa on 50 osavaltiota, jotka ovat niin erilaisia kuin vain voivat ja hyvinkin keinotekoisia. Tuntuu, että muuta yhtenäisyyttä ei enää ole kuin tähtilippu ja kansakunnan perustajaisien kunnioitetut symboliset reliktit.

Pahinta on ns. cancel-kulttuurin kahdet kasvot USA:ssa. Canceloinnillahan tarkoitetaan tarvetta boikotoida henkilöä, instituutioita tai yritystä, jonka toiminta koetaan epäeettiseksi. Se esiintyy nyt kärjekkäimpänä kuin koskaan Yhdysvaltojen historiassa. Se alkoi me-too – ja Black lives maters -liikkeinä, mutta on nyt muuttumassa totaaliseksi kiusaamiseksi kaikkea kohtaan, jota ei hyväksytä omissa ryhmissä. Erilaisuus on parhaimmillaan aitoa demokratian voimaa, mutta pahimmillaan sitä, mitä Jenkkilässä nyt nähdään. Pääseekö Trump ehdokkaaksi, vaikka hänellä on 91 syytettä? Uskon, että pääsee, sillä hän on nimittänyt korkeimman oikeuden henkilökohtaisesti kolme uusinta jäsentä.

Juhani Melanen

Hyvinvointialueiden tilanteesta ja tulevaisuudesta on puhuttu, mutta onko todella ymmärretty millainen ongelma meillä, on käsissä ja miten ongelma tulisi ratkaista? Hyvinvointialueiden rahoitus on tässä ytimessä, mutta paljon on kyse muustakin.

Valtakunnallisesti tilanne on todella haastava. Toimipisteitä suljetaan eri puolilla maata. Taloutta sopeutetaan ja palveluja supistetaan. Henkilöstöä vähennetään. Palveluja tarvitsevien keskuudessa on hätä ja syystä. Alueiden rahoituksesta valtaosa tulee suoraan valtion budjetista. Mitä tässä tilanteessa tulisi tehdä ja miten Orpon hallitus nyt tähän tilanteeseen suhtautuu? Monimutkainen asia lähtee liikkeelle hyvinvointialueiden rahoitusmallista. Ensin on tarkasteltava vuotta 2023 eli hyvinvointialueiden ensimmäistä toimintavuotta ja myös edeltävää vuotta 2022 eli kuntarahoituksen aikaa sekä myös valtion vuoden 2024 talousarviota. Yhteensä kunnilta siirtyy hyvinvointialueille sosiaali- ja terveydenhuoltoon ja pelastustoimeen liittyviä nettokustannuksia 21,2 mrd. euroa vuoden 2022 tasossa.” (Valtion talousarvio 2023).

Nettokustannus tarkoittaa tässä sitä rahoituksen määrää, jolla kunnat vuonna 2022 rahoittivat verotuloillaan ja valtionosuuksillaan sosiaali-, terveys- ja pelastuspalveluja, ja josta valtio huolehtii vuonna 2023. Nettokustannukset ovat noin 85 prosenttia hyvinvointialueiden kustannuksista. Merkittävimmät muut tulot ovat asiakasmaksutulot ja palveluiden myyntitoiminnan tulot. Nämä kaikki yhdessä kattavat alueiden toimintakulut. Hyvinvointialueiden yhteinen alijäämä vuonna 2023 oli 1,35 mrd. euroa. Alijäämää syntyy, kun toimintakulut ylittävät tulot. Alijäämien syntyminen hyvinvointialueilla on seurausta kahdesta syystä: kustannustason noususta ja vuoden 2022 todellisen rahoitustason aliarvioinnista.

Rahoituslaki huomioi todelliset kulut, mutta jälkikäteen. Olisi vaikea tietää etukäteen budjettia laadittaessa tarkasti mikä on seuraavan vuoden yleinen palkkatason muutos tai yleinen kustannustason muutos, Siksi rahoituslaissa on jälkikäteistarkistus. Sillä korvataan koko maan tasolla hyvinvointialueiden rahoitusosuuksien suhteessa edellistä vuotta edeltävän vuoden rahoituksen alijäämä tai ylijäämä. Hyvinvointialueen ei siis tarvitsisi vuoden 2023 alijäämän perusteella tehdä rajuja palveluiden leikkauksia ja talouden supistustoimenpiteitä, ellei alijäämä ylitä selvästi koko maan keskiarvoa. Tärkeintä on tarkastella hyvinvointialueen taloutta koko vuosien 2023-2026 kaudella.

Haasteeksi on nyt muodostunut myös hyvinvointialueiden lainanottovaltuus. Valtiovarainministeriö on pitänyt tiukasti kiinni siitä, että alueille voidaan myöntää lainanottovaltuuksia investointien suorittamiseksi vain, mikäli niiden talous on saatu tasapainoon vuoteen 2026 mennessä. Vuosina 2025 ja 2026 tulevat alueet saamaan vuosien 2023 ja 2024 jälkikäteistarkistuksen rahoitusosuuden, mutta niiden vuosien varsinaisen rahoituksen tulee riittää kattamaan toimintakulut. Tämä on vaativa tehtävä ja sen onnistuminen riippuu paljolti kyseisten vuosien kustannustason muutoksesta ja siitä, kuinka hyvin se pystytään hyvinvointialueiden indeksissä huomioimaan. Laajasti jaetun näkemyksen mukaan talouden tasapainottaminen vuoden 2026 loppuun mennessä on mahdoton tehtävä. Ja fakta on, että talouden sopeutussuunnitelmat perustuvat paljolti perusterveydenhuollon ja ennalta ehkäisevien palveluiden karsimiseen – kun päinvastoin – perusterveydenhuoltoon ja ennaltaehkäiseviin palveluihin tulisi panostaa. Omalääkäri- ja omahoitajamalli olisi ollut keskeinen tapa vahvistaa hoidon jatkuvuutta perustasolla, mutta Lahdessakin mentiin toiseen suuntaan. Sen on osoitettu vähentävän päivystyspalveluiden tarvetta, sairaalahoitojaksoja ja pidentävän elinajanodotetta.

Rahoituksen ratkaisu olisi esimerkiksi se, että vuodelle 2025 ennakoidusta vuoden 2023 jälkikäteistarkistuksesta osa, esimerkiksi 500 MEUR, olisi voitu aikaistaa vuodelle 2024. Tällöin olisi alueilla voitu välttää paniikkisäästöt. Myös talouden tasapainotuksen pidentäminen esimerkiksi kahdella vuodella antaisi alueille mahdollisuuksia pehmeämpään sopeutukseen. Toiminnan tehostaminen ja tuottavuuden parantaminen on välttämätöntä, mutta virheellisesti painotetut leikkaukset johtavat päinvastaisiin seurauksiin.

Ville Skinnari