Kuvissa ja mielikuvissakin Jeesus on usein voittoisa kuningas, ihmisten ympäröimä, rakastettu opettaja, hyvä paimen karitsa sylissään. Hänestä pidettiin, hänen luokseen oli suuri veto, sillä hän auttoi ihmisiä ja osoitti hyvyyttä.

Mutta ei Jeesus aina ollut näin hyvien asioiden ja ihmisten ympäröimä. Aivan maanpäällisen toimintansa alussa Jeesus oli autiomaassa Paholaisen kiusattavana. Saatana yritti saada Jeesuksen pyörtämään päätöksensä ja luopumaan tehtävästään. ”Älä tottele Jumalaa, tottele mieluummin minua, niin voisit syödä ruuaksesi leiviksi muuttuneita kiviä, saisit leikitellä enkelien varjeluksella, saisit omaksesi maailman valtakunnat ja loiston.” Kaikkiin näihin houkutuksiin Jeesus vastasi Jumalan sanalla: Ei kiitos! Jumala kutsuu minua ihan toiseen suuntaan, tahdon palvella Isääni, kaikkivaltiasta Jumalaa.

Autiomaan kiusauksista päästyään Jeesus törmäsi vastustukseen kansan johtajien edessä. Mutta välillä vihollinen löytyi myös ihan omista riveistä. Kun Jeesus alkoi kertoa opetuslapsilleen, että hänen täytyy lähteä Jerusalemiin ja siellä odottaa kärsimys ja kuolema, Pietari kauhistui. Eihän tämän näin pitäisi päättyä. Jeesuksen piti jälleen muistuttaa Pietaria ydintehtävästään. Paholainen yritti viimeiseen asti saada Jeesuksen luovuttamaan. Mutta vain kärsimällä ja kuolemalla Jeesus voisi olla kaikkien ihmisten Pelastaja. Se on vaikea tie, mutta ei auta. Jeesus ei halunnut kääntyä takaisin.

Kun kohtaamme vastoinkäymisiä, väärinymmärrystä, jopa vihaa, paetkaamme Jeesuksen lähelle. Hän tietää, millaista on olla kiusattu. Hän on voittanut kiusaukset ja vihan hyvällä. Hän antaa meillekin voimia autiomaan kuivuuteen ja karuuteen.

Riitta Särkiö