Kuukausi: syyskuu 2021

Vierailin tällä viikolla virtuaalisesti New Yorkissa ja fyysisesti Lissabonissa. YK:n yleiskokouksessa Suomea edustivat tasavallan presidentti ja ulkoministeri ja itse osallistuin tilaisuuksiin virtuaalisesti. YK järjesti kokouksen hybridimallilla, mikä tarkoittaa tilaisuuksia ja tapaamisia fyysisesti ja virtuaalisesti. YK:n ruokajärjestelmiä koskeva huippukokous, Food Systems Summit, järjestettiin virtuaalisesti 23. syyskuuta YK:n yleiskokouksen yhteydessä New Yorkissa. Suomea kokouksessa edusti presidentti Niinistö. Puhuin kouluruokailua koskevassa tilaisuudessa, koska toimin Maailman ruokaohjelman kouluruokalähettiläänä. Pääviesti YK:n huippukokouksesta on suuri huoli maailman tilanteesta: pandemiaa edeltäneet ongelmat, nälänhätä, ilmastomuutos ja humanitääriset kriisit ovat edelleen olemassa. Ilmastotoimia tarvitaan tässä nyt koko maailmassa.

Portugalissa olimme yhdessä suomalaisten yritysten kanssa hakemassa kauppamahdollisuuksia mm. EU:n elvytyspaketista. Myös Uponor oli mukana. Hyvät uutiset ovat, että saamme jo kauppaa ja hankkeita EU:n elvytysrahasta. Tapasin Portugalissa maan talouden ja digitaalisen siirtymästä, ympäristöstä ja ilmastosta sekä tieteestä ja koulutuksesta vastaavat ministerit sekä paikallisen elinkeinoelämän ja siellä toimivien suomalaisyrityksien edustajia. Portugalissa maan kasvavat investoinnit esimerkiksi bio- ja kiertotalouden, energia-, ilmasto- ja digisiirtymän aloilla avaavat paljon mahdollisuuksia Suomen viennille. Lahdestakin kannattaa nyt suunnata vientimatkoille Portugaliin ja muualle Eurooppaa.

Erityisesti koko EU:n laajuista talouskasvua ohjaaviin jäsenmaiden elpymissuunnitelmiin keskittyvät liiketoimintaratkaisut ovat nyt kysyttyjä. Elvytyseurot ovat liikkeellä kaikkialla Euroopassa, ja julkisen rahan vipuamassa kasvussa puhutaan miljardeista. EU-maiden osuus Suomen ulkomaankaupasta on 60 prosenttia, joten kyseessä on meille se kaikkein tärkein vientimarkkina-alue.

On välttämätöntä, että myös Suomi pääsee nyt heti elpymissuunnitelmien toimeenpanon alkuvaiheessa esittelemään laajasti meidän osaamistamme ja sitä mitä voimme tarjota Euroopalle. Esimerkiksi portugalilaisia kiinnostivat aivan erityisesti ilmasto- ja digitaaliseen siirtymään ja niin sanottuun resilienssiin keskittyvät suomalaisratkaisut. Nämä teemat ovat niin Portugalin kuin Suomen elpymissuunnitelmien ytimessä, joten mahdollisuuksia löytyy paljon.

Myös koulutusyhteistyö kiinnostaa Euroopassa. Tutustuimme Portugalissa suomalaisvetoiseen hankkeeseen, jossa vauhditetaan tulevaisuuden innovaatiotyötä ja vahvistetaan korkeakoulusektorin ja elinkeinoelämän tiedonvaihtoa. Mukana hankkeessa on lähes tuhat korkeakouluopettajaa, noin 600 portugalilaista yritystä ja noin 5 000 opiskelijaa 14 eri ammattikorkeakoulusta Portugalista.

Kotimaassa tapahtuu myös paljon. Tällä viikolla erittäin tärkeä uudistus lähti eteenpäin. Vanhempien tasa-arvoa, naisten yhdenvertaisuutta työelämässä ja perheiden kokonaisvaltaista hyvinvointia parantava perhevapaauudistus on nyt eduskunnan käsittelyssä. Uudistuksen tavoitteena on, että perhevapaat ja hoitovastuu jakautuvat jatkossa tasaisesti vanhempien kesken.

Kyseessä on monella tapaa historiallinen uudistus, jolla korjataan nykyjärjestelmän ongelmakohtia. Nykyisellään äidit joutuvat käyttämään valtaosan vapaista. On paljon tutkittua tietoa siitä, että tämä heikentää naisten työmarkkina-asemaa sekä vaikuttaa heidän toimeentuloonsa ja urakehitykseensä koko elämän ajan. Äitien pitkittynyt poissaolo työelämästä syö myös heidän tulevia eläkkeitään, ja on siten pitkän aikavälin yhteiskunnallinen taakka.

Jatkossa perhevapaat jakautuvat kummankin vanhemman välillä tasaisemmin ja niiden käyttö on joustavampaa. Tasa-arvo toteutuu jatkossa myös perheiden välillä, kun oikeus vapaisiin turvataan kaikille huoltajille, sukupuoleen tai muihin tekijöihin katsomatta. Aivan yhtä lailla kuin mahdollisuus kotiarkeen tulee olla molemmilla vanhemmilla, myös lapsella on oikeus kasvaa yhdessä kummankin vanhemman kanssa.

Perhevapaauudistus on työelämän ja tasa-arvon korjausliikkeen ohella ennen kaikkea panostus lapsiperheiden hyvinvointiin. Se, että lapsi saa viettää aikaa kummankin vanhemman kanssa, edesauttaa niin lapsen ja vanhemman välisen läheisen suhteen muodostumista kuin vanhempien parisuhteen tasapainoa. Uudistus tulee näkymään myös perheiden palveluissa ja varhaiskasvatuksessa. Perhevapaauudistuksessa on kyse kokoaan suuremmasta arjen uudistuksesta.

Työministeri Tuula Haatainen vierailee Lahdessa maanantaina. Työllisyystoimien konkreettinen jalkauttaminen on alkanut ja nyt meillä kaikilla on näytön paikka, jotta mahdollisimman moni lahtelainen saa työtä ja toimeentuloa pitkän korona-ajan poikkeuksellisten olojen jälkeen.

Ville Skinnari

Mitä on Jumalan palveleminen? Raamatun ajan juutalaisuudessa, kuten tänä päivänä monissa uskonnoissa, ajateltiin, että Jumala odottaa uhreja. Uhraaminen nähtiin Jumalan palvelemisena ja juuri sitä varten Jerusalemin temppelissä papit toimittivat uhritoimituksia. Mutta jo vanhan testamentin profeetat opettivat, että Jumalaa me palvelemme palvelemalla lähimmäisiämme. Sunnuntain raamatunkohdassa sanotaan: ”Mitä minä kostun teidän ainaisista uhreistanne, sanoo Herra. Opetelkaa tekemään hyvää, tavoitelkaa oikeudenmukaisuutta, puolustakaa sorrettua, hankkikaa orvolle oikeus, ajakaa lesken asiaa.”

Jeesus opetti samoin, että Jumala ei tarvitse meiltä mitään, mutta lähimmäinen ehkä tarvitsee. Hän sanoi: ”Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.” Mutta näemmekö Kristuksen lähimmäisessä, apua tarvitsevassa, muiden torjumissa, syvissä vesissä kulkevassa tai unohdetussa?

Vaikka Jumala ei tarvitsekaan meiltä mitään, ehkä hän kuitenkin haluaa meiltä jotakin. Onko se jotakin hyviä tekoja? Ei mitään pientä, vaan hän haluaa kaiken. Hän haluaa meidät. Sydämemme. Se voi tuntua pelottavalta. Mutta ei hän halua meitä siksi, että voisi meiltä olla vaatimassa erinäisiä asioita, vaan voidakseen itse antaa meille. Hän tahtoo lahjoittaa meille kaiken, kaiken sen minkä tarvitsemme. Sen hän tekee antaessaan meille itsensä.

Heikki Pelkonen
kirkkoherra, Laune

Kun olen tänä syksynä katsellut uutiskuvia Afganistanin lentokentän ihmisjoukoista, on mieleeni palautuneet toisenlaisetkin suuriin väkijoukkoihin liittyneet muistot, kaukaa vuodelta 1989. Silloin uutisissa kerrottiin mielenosoituksista Berliinin rajavartiopisteiden lähellä. Valtavat ihmismassat tungeksivat siellä, ja kun lopulta tullipuomit nostettiin ylös, ihmiset virtasivat Länsi-Berliinistä kauan eristettynä olleeseen Itä-Berliiniin ja päinvastoin. Tuossa hetkessä haastatellut berliiniläiset kuvailivat riehakkaasti iloisia tunnelmiaan, he itkivät kameralle, halailivat toisiaan. Näiden tapahtumien taustahan oli se, kuinka oleminen oli pitkää ollut masentavaa, ei oltu nähty rajantakaista sukua tai ystäväjoukkoa vuosikymmeniin. Oli eletty hyvin eristettyä elämää. Sitten kaikki muuttui, yhtäkkiä sai kulkea ja tavata sukulaisia vapaasti. Toivottomuus päättyi. Suurten muutosten hetki oli läsnä.

Ehkä tälläisiä kokemuksia on sinullakin muistikuvina jostakin oman elämän suurten muutosten positiivisesta hetkestä. Rakastuminen voi merkitä sitä. Myös oman lapsen syntymä. Joskus joku muu asia muuttaa oman elämän suunnan. Tunteet ja mielialat muuttuvat, toivottomuus päättyy, alkaa uusi aikakausi uusin mahdollisuuksin.

Yksi ensi sunnuntain evankeliumiteksteistä kertoo Martan ja Marian elämän suuresta muutoksen hetkestä. Jeesus muutti heidän elämänsä perusteellisesti herättämällä heidän kuolleen veljensä Lasaruksen uudelleen henkiin. Martan ja Marian sydämissä on varmasti soinut ilo kuin Berliinin katujen ihmisillä aikanaan. Lasaruksen kuolleista herättäminen oli muillekin todella ihmetystä herättänyt, uutta toivoa ja uskoa antanut tapahtuma. Kuoleman voi voittaa, Jeesuksen tähden kuolemaa ei tarvitse pelätä.

Ensi sunnuntaita sanotaan kirkkovuodessa syksyn pikku-pääsiäiseksi. Silloin iloitaan juuri siitä, että Jeesus on pelastajamme, Hän elää ja on läsnä meidän elämässä – myös suurten muutosten hetkellä. Jeesuksen ansiosta meillä kaikilla on iankaikkisen elämän ja tosi elämän toivo. Hän paransi haavoja, rohkaisi ja lohdutti, neuvoi ja ohjasi. Tänäänkin Hän kulkee vierellämme ja tahtoo rohkaista meitä oman elämänpolkumme suurissa hetkissä. Hänessä Jumala itse, elämän antaja, on rinnallamme.

Kati Saukkonen
Pastori

Lahti nousi tällä viikolla taas Ruotsinkin kartalle, kun kollegani länsinaapurista, Ruotsin ulkomaankauppaministeri Anna Hallberg vieraili kutsustani Lahdessa. Olen tehnyt tiiviisti yhteistyötä Hallbergin kanssa, joten oli hienoa päästä esittelemään hänelle Lahtea sekä lahtelaista osaamista ja tekemistä.

Suomen ja Ruotsin suhde on tiivis, ja hyvästä syystä. Maidemme välillä liikkuvat niin tavara ja investoinnit kuin työvoima, opiskelijat ja matkailijat. Kun katsoo maitamme yhdistäviä asioita, kuten huippuluokan koulutusta, julkista terveydenhuoltoa sekä puhdasta vettä ja elintarvikkeita, sieltä löytyy paljon maailmanmarkkinoiden hamuamia tuotteita. Olemme Ruotsin kanssa pöydän samalla puolella monissa asioissa myös EU:ssa sekä edistämässä avointa, vapaata kauppaa ja kansainvälisiä pelisääntöjä.

Suomen ja Ruotsin tiivistyvä talousyhteistyö tarjoaa kasvavia mahdollisuuksia myös Lahdelle. Hallbergin viesti oli selvä: Lahdella ja sen yrityskentällä on paljon tarjottavaa Ruotsille. Meillä on hyvä sauma nostaa profiiliamme esimerkiksi sähköistymisen ja energiateknologian sektoreilla, ja iskeä tätä kautta suomalais-ruotsalaiseen kauppa- ja kasvupotentiaaliin.

Myös Lahdessa pitää katsoa länsinaapuriin ja toisinpäin. Molemminpuolisella yhteistyöllä avautuu aivan uusia ovia vientiin ja tuotannon kilpailukyvyn vahvistamiseen. Kävimme Hallbergin kanssa tähän jo läpi konkreettisia askelmerkkejä Seurahuoneella, jossa olivat mukana Lahden kaupunki, LUT-yliopisto ja Lahden Teollisuusseura ja sen kärkiyritykset Kemppi, Kempower ja Polttimo. Sähköisen liikenteen klusteri kehittyy Lahdessa edelleen, kiinnostusta kumppanuuksiin on nyt Ruotsissa ja Japanissa saakka. Kaupunkien välinen yhteistyö on tärkeää. Käymme nyt läpi eri vaihtoehtoja urheilun ja kulttuurin yhteistyötä unohtamatta.

Vierailimme Hallbergin kanssa lisäksi Lahden ruotsinkielisessä koulussa, jossa saimme kuulla oppilaiden upean lauluesityksen ja paljon mutta. On tärkeää, että myös toinen kotimainen kielemme näkyy ja kuuluu Lahdessa. Kun on kaksikielinen voi olla helposti myös monikielinen ja oppii helpommin muita kieliä. Meille on muuttanut viimeisen kymmenen vuoden aikana useita ruotsinkielisiä perheitä, mikä näkyy Svenska Gårdenin kasvaneissa luokkakoissa. Monikielisyys on kilpailuvaltti, ja kieliryhmien kohtaaminen rikastuttaa koko Päijät-Hämettä.

Puualan osaaminen ja hiilineutraali rakentaminen on tosi lahtelaista osaamista. Ruotsia ja ruotsalaisia kaupunkeja ja yrityksiä kiinnostaa olla tässä tiivisti mukana. Yhdessä yritysten, Lahden kaupungin, yliopiston ja ammattikorkean sekä myös Salpauksen kanssa kutsun koolle tapaamisen jossa luomme konkreettiset askelmerkit yhteistyölle.

Lahtelaiset äänestivät kunnallisvaaleissa koulutuksen, hyvinvoinnin ja työpaikkojen puolesta. Näiden tavoitteiden tulee siksi näkyä myös kaupungin taloudenhoidossa seuraavan neljän vuoden ajan. On pidettävä huolta siitä, että Lahden tarpeet ja tulot kohtaavat ja että talouden kokonaiskuva on hallussa. Se tarkoittaa investointeja ja panostuksia henkilöstöön. Suunnitelma tämän kokonaisuuden tekemiseksi on vielä liian ohuella pohjalla, tarvitaan koko Lahden ja valtuuston vahva tahto myös uuden tekemiseen ja luomiseen.

Oli siksi aivan oikein, että sivistyslautakunta torppasi viime viikolla budjettiesitykseen sisältyneet 4,9 miljoonan euron koulutusleikkaukset. Lautakunnan omassa ehdotuksessa päädyttiin päinvastoin lisäämään määrärahoja niin perusopetukseen kuin nuorisopalveluihin ja lukioille. Lahden koulu- ja nuorisotoimen budjetissa on jo nykyisellään vajautta – liikkumatilaa on lisättävä, ei kavennettava.

Kaupungin rahanjako tarkentuu vielä syksyn mittaan budjettivalmistelun edetessä. Kuitenkin jo nyt on selvää, että äänestäjien tahdon pitää näkyä lopputuloksessa. Lahden tulevaisuus rakentuu nuorten, osaamisen ja toimivien palveluiden varaan, eikä tästä voi tinkiä.

Ville Skinnari

”Paina leukaa kohti rintaa ja rullaa nikama kerrallaan ja selkä pyöreänä alas asti. Anna käsien roikkua rentoina kohti lattiaa. Hengitä ulos, päästä irti jännityksestä ja anna taakkojen pudota harteiltasi.”

Näillä sanoilla Hiljaisuuden joogan opettajani ohjaa ryhmäläisiään päästämään irti ja olemaan kannateltuna Jumalan edessä. Samalla saan rukoilla: ”Olen Jumalan edessä sellaisena kuin olen. Hänen hyväksyvässä rakkaudessaan voin löytää kokoiseni paikan tässä elämässä, tässä maailmassa ja luomakunnassa.”

Ajattelen, että juuri tästä on kyse myös sunnuntain aiheen äärellä. Pyhäpäivän Psalmi puhuu Jumalan armosta ja huolenpidosta. Miten hyvä Jumala onkaan, antaa anteeksi ja jakaa runsaasti armoaan kaikille, jotka sitä häneltä pyytävät. Ja Jumala kuulee, kaikki rukoukset, kaikki avunhuudot, kaikki sydämen huokaukset.

Rukoilla voin monella tavalla: kädet ristissä hiljaa itsekseen, ikiaikaisten rukousten sanoin kirkonpenkissä, iltalenkillä koiran kanssa, sienimetsässä kuljeskellessa, saunan lauteilla rentoutuen, omaa kehoaan rukouksessa huoltaen ja venytellen. Missä tahansa ja miten tahansa rukoilet, muista tämä Psalmin lupaus voimalauseena tulevaan viikkoon:

”Jätä taakkasi Herran käteen,
hän pitää sinusta huolen.”

Pauliina Hatakka

Tämän viikon keskiviikkona vietettiin kansainvälistä lukutaidon päivää. Lukutaito on välttämätön kansalaistaito. Siinä ei ole kyse vain kieliopista tai pänttäämisestä, vaan tiedon kriittisestä arvioinnista – siis ympäröivän yhteiskunnan ja maailman asioiden ymmärtämisestä.

Lukutaito on kaksisuuntainen väylä: se on paitsi keino paitsi vastaanottaa tietoa ja käsitellä sitä, myös ilmaista omia mielipiteitämme ja tunteitamme. Lukutaito on samalla keskustelutaidon ydintä: se auttaa meitä kommunikoimaan ympärillämme olevien ihmisten kanssa ja vaihtamaan ajatuksia.

Kolmen lapsen isänä huomaan jo kotona sen, että lukeminen ei enää ole itsestään selvyys. Liikkuvaa kuvaa on helpompi kuluttaa. Lukemisen taito heikentyy, ja huoli lasten ja nuorten lukuinnon hiipumisesta on aiheellinen. Myös aikuisilla – mukaan lukien itselläni – lukeminen saattaa työkiireiden keskellä jäädä ajoittain otsikkotasolle. Mutta kuitenkin juuri se monipuolinen lukeminen, aina kaunokirjallisuudesta urheilu-uutisiin, kehittää tehokkaimmin omaa ajattelua ja tietopohjaa.

Suomen koulutusjärjestelmän kulmakivi, peruskoulu, täyttää pian 50 vuotta. Se muodostaa yleissivistävän koulutuksemme perustan. Suomalainen peruskoulu on menestystuote, ja olemme hyvästä syystä tottuneet pitämään itseämme koulutuksen suurvaltana. Mutta nyt on tehtävä nopeat korjausliikkeet. Siksi Lahden kaupungin kaavailemat leikkaukset sivistyksen toimialaan tuntuvat käsittämättömiltä. Näinkö turvataan lahtelaisten tulevien aikuisten osaaminen?

Suomen sijoitus myös koululaisten osaamista mittaavissa Pisa-tutkimuksissa on laskenut. Tulosten mukaan peruskoulun päättävistä jopa 13,5 prosentilla on heikko lukutaito. Mikä huolestuttavinta, oppimistulokset jakautuvat meillä yhä selkeämmin koulujen ja alueiden välillä.

Koulutuksellinen tasa-arvo tarvitsee puolustajia nyt enemmän kuin koskaan. Hallitus teki viime syksynä yhden itsenäisen Suomen historian merkittävimmistä koulutusteoista päättäessään laajentaa oppivelvollisuutta ja turvata toisen asteen koulutuksen maksuttomuus. Uudistus auttaa varmistamaan sen, että jokainen suomalainen nuori saa mahdollisimman kattavat valmiudet työelämään.

Koulutuksen tulevaisuutta tarkasteltaessa on katsottava riittävän pitkälle tulevaisuuteen. Ei seuraavan kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päähän, vaan esimerkiksi vuoteen 2050. Tänä syksynä opinpolkunsa aloittavat ekaluokkalaiset ovat silloin jo omalla työurallaan, osa ehkä saattaa jo omia lapsiaankin koulutielle. Miltä maailma näyttää silloin? Mitkä ovat ne tulevaisuuden työelämän ja yhteiskunnan tarpeet, joihin tulisi jo nyt varautua?

Sanotaan, että maailmalla ollaan ajautumassa totuuden jälkeiseen aikaan. Tällä viitataan siihen kasvavaan virheellisen tai tarkoituksella harhaanjohtajan tiedon määrään, joka leviää etenkin verkossa. Sosiaalinen media on tarjonnut lähes rajattoman äänitorven sellaisille äärilaidoille, joiden viesti ei muuten keräisi kuulijoita.

Parhaita keinoja suojata yhteiskuntaa disinformaation vaaroilta on vahvistaa sen jokaisen yksilön kykyä tunnistaa ja torjua väärää tietoa. Erityisesti korona on muistuttanut meitä siitä, kuinka tärkeää tutkittuun tietoon pohjaava päätöksenteko on aina valtiojohdosta arkielämässä tapahtuviin valintoihin.

Lukutaito ja kriittinen ajattelu ovatkin itse demokratian elinehtoja. Kun meillä on yhteisymmärrys siitä, mikä on totta ja mikä ei, on yhteisistä pelisäännöistä ja tavoitteistakin huomattavasti helpompaa pitää kiinni.

Ville Skinnari

Kuka on minun lähimmäiseni? Lähimmäisyyden reuna-alueita voi hahmotella kysymällä itseltään, keiden ihmisten elämään minulla on vaikutusta omassa elämänpiirissäni?

Ihmisinä meillä on kyky ymmärtää toistemme tilanteita ja tukea ja auttaa toisiamme, silloin kun se on mahdollista.
Silloin kun ei pysty auttamaan, ihmisen voi sulkea Jumalan huolenpitoon rukoilemalla hänen puolestaan tai siunaamalla Herran siunauksella.

Rukouksella ja siunauksella on salattu voima, koska se milloin ja miten Jumala toimii, on vain Hänen tiedossaan. Mutta kuulla ja auttaa Jumala on luvannut.

Inhimillisyys on lähimmäisyyden toinen nimi. Ehkä meidän pitäisi olla enemmän ihmisiä toisillemme.
Kun olemme lähellä toisiamme ja toisiamme varten, meissä oleva Jumalan valo ja hyvyys pääsee paremmin hehkumaan.

Antti Kilpi
pastori, Launeen srk

Olen tällä hetkellä Japanissa, minulle hyvin tutussa maassa. Osallistun täällä Tokion paralympialaisiin ja tapaan myös maan avainministereitä, kuten ulkoministerin, digiministerin ja lentoliikenteestä sekä rakentamisesta vastaavat ministerit, sekä japanilaisten yritysten edustajia.

5G ja 6G -osaamisen lisäksi esittelin Tokiossa suomalaista puurakentamista. Sibelius-talo ihastuttaa edelleen alan ammattilaisia. Lahdessa käynnistetty hiilineutraalin rakentamisen keskus kiinnostaa ja se pääsee näyttämään osaamistaan, kun japanilaiset saapuvat Lahteen vierailulle, kun se on mahdollista. Yhdessä voimme tehdä paljon enemmän. Japanilaiset tuovat mukanaan osaamisen lisäksi myös kaivattuja resursseja ja verkostoja eri puolille maailmaa.

On ollut hienoa seurata suomalaisten kisamatkaa, vaikka koronan myötä tunnelma stadionilla onkin erilainen. Ratakelaajat Toni Piispanen ja Leo-Pekka Tähti sekä tuolikeihäänheittäjä Marjaana Heikkinen avasivat Suomen mitalitilin komeilla tuloksilla. Myös kolminkertainen maailmanmestari Amanda Kotaja kelasi satasen paralympiahopeaa huippuajalla ja saavutti samalla uransa ensimmäisen paralympiamitalin.

Pajulahden valmennus – ja leiritysosaaminen tunnetaan Japanissa ja koko paraurheiluperheessä ympäri maailmaa. Uusia leirityksiä odotetaan jo innolla. Koronarajoitukset ovat Japanissa Suomea paljon tiukemmat eikä matkustaminen ole helppoa.

Suomella on paljon tarjottavaa Japanille ja Japanilla myös meille. Japani on kolmanneksi suurin kauppakumppanimme Euroopan ulkopuolella. Japanin panostukset suuriin yhteiskunnallisiin hankkeisiin, kuten digitalisaatioon ja vihreään siirtymään, ja myös alueen kulutustottumukset tarjoavat isoja bisnesmahdollisuuksia suomalaisille yrityksille. Kysyntää ja potentiaalia kaupalle siis löytyy.

Myös Suomen maakuva on Japanissa erinomainen. Japanilaiset tuntevat meidät korkean tason osaamisesta, teknologiasta ja puhtaasta luonnosta. Japanin ja Suomen kulttuureissa ja toimintatavoissa on paljon eroavaisuuksia, mutta toisaalta hämmästyttävän paljon samaa. Perisuomalaiset hyveet, kuten rehellisyys ja täsmällisyys, ovat myös täällä suuressa arvossa.

Suomen ja Japanin välisen lentoliikenteen palauttaminen normaaliin on ollut vierailuni asialistan kärjessä. Finnairin suorat yhteydet Japanin suuriin kaupunkeihin Tokioon, Osakaan, Fukuokaan ja aina pohjoiseen Sapporoon saakka ovat olleet iso kilpailuvaltti, joka on mahdollistanut niin matkustajien kuin rahdin kulun Japaniin ja takaisin paitsi Suomesta myös Euroopan markkinoilta. Lahdesta lähtee Japaniin joulukuussa yritysryhmä, jonka myötä syntyy uutta vientiä ja yhteistyötä, mikä näkyy myös työpaikkoina.

Ensi sunnuntaina vietetään Yrittäjän päivää. Yrittäjätoiminnan tukemiseen ja yrittäjyyden arvostuksen edistämiseen tähtäävää päivää on vietetty vuodesta 1997 alkaen.

Ilman yrittäjyyttä ei olisi kasvua ja työllisyyttä. Yritystoiminnan merkitys Suomen taloudelle on korvaamattoman suuri, aina vientimenestyjistä pien- ja yksinyrittäjiin. Yrittäjyys on myös hyvinvointiyhteiskunnan kivijalka: julkisten palvelujen rahoitus on riippuvainen liiketoiminnan luomasta tulovirrasta.

Moni yrittäjä on ollut kovilla korona-aikana. Myös Lahdessa ja Päijät-Hämeessä löytyy paljon yrittäjiä, jotka ovat joutuneet tekemään vielä normaaliakin pidempää päivää ja miettimään oman firman ratkaisuja uudelleen. Toisaalta meiltä löytyy myös iso joukko kasvuyrityksiä, jotka ovat jo nyt luomassa loikkaa koronanjälkeiseen maailmaan.

Kun ostaa kotimaista ja kannattaa paikallista yrittäjää, ostaa samalla työtä Suomeen. Yrittäjä – aivan kuten työntekijäkin – on päivänsä ja arvostuksensa ansainnut.

Ville Skinnari