Suomessa on pitkät kieltolain perinteet ja aina meiltä löytyy sellaisia sosiaalitanttoja joka puolueesta, jotka ovat näin laman aikana valmiita rajoittamaan viinan myyntiä, laimentamaan keskiolutta, lyhentämään ravintoloiden aukioloaikoja, alentamaan autoilun ja veneilyn promillerajoja, kieltämään parveketupakoinnin, kriminalisoimaan seksikaupan siinä valheellisessa luulossa, että ihmiset muuttaisivat tapojaan.

Esimerkiksi oma jälkikasvuni ei ollut koskaan kuullut mistään viinakortista, joka poistui niinkin myöhään kuin vuonna 1971. Muistan elävästi kun tulimme yliopistosta juhlimaan keskioluen vapautumista vuonna 1969 Mallasjuoman portille torvisoittokunnan soittaessa riemukkaita säveliä.
Tuntui, että kieltolaista oli viimein päästy ja vapaus oli koittanut tänne Pohjan perillekin.

Ajatelkaa viinakortteja oli maassamme parhaimmillaan yli miljoonalla. Minun aikanani viinaa sai ostaa jo vapaasti kaikista Alkon kaupoista, mutta isäni kortti oli myönnetty vain tiettyyn kauppaan sen vuoksi, että trokarit eivät pääsisi kuorimaan kermaa päältä. Pimeän viinan myynti oli siihen aikaan romaanien käsissä ja kauppa kävi vilkkaana erityisesti Lahden Liipolassa ja Paavolassa.

Muistan useita hauskoja tilanteita, joihin itsekin jouduin viinanhankintareissuillani. Olimme ostamassa pimeää lestiä Vesijärvenkadulta joskus iloisella 1960- luvulla ja kumppani sattui itsekin olemaan poliisi. Meille tuttu lestin heittänyt Viki totesi maksamme sitä:” Herroille sitten virkamiesalennus”. Toisessa tilanteessa kyselin 10-vuotiaalta romaanipojalta sattuisiko hänellä olemaan kahden pöytäviinan kanssa myös mahdollisesti tupakoita myynnissä, johon julli tokaisi: ”Kuule poika ei tämä mikään kioski ole!”.

Täysi lasti siihen aikaan oli kaksi Pöytäviinaa ja kaksi Sorbusta. Kukaan tuntemani alan mies ei kaupassa käydessään kehdannut ostaa vähempää. Perjantaisin ja juhlapyhien lauantaina jonot kiemurtelivat Esan kirjapainon ympäri ja viinakauppojen omat kytät poistelivat liian humalaisia jonosta. Parempi väki sai ostaa viskinsä ilman rajoitteita, mutta talonmiehen muija kykeni ilmoituksellaan estämään ”Kunnon isän” lotraamisen. Seurauksena oli: kortti kuivumaan systeemi.

Aika entinen ei koskaan enää palaa, mutta nyt alkaa olla taas näkyvissä samanlaisia oireita ja viitteitä rajoituksien lisäämisestä.
Erityisesti sisäministeri Päivi Räsänen (tanta Number Uno) on kohdistanut hyökkäyksensä tavallisiin kohtuukäyttäjiin. Hän ei käsitä, että näillä kielloilla nykyisen lain puitteissa annetaan taas kunnon trokaajille mahdollisuus hankkia viinaksia myyntiin. Tämä tapahtuu siten, että viinaralli käynnistyy Virosta aivan samalla tavalla kuin ennenkin. Selostin tätä vaimoni amerikkalaiselle sukulaiselle, joka oli sananmukaisesti tukehtua naurusta. Kerroin, että pari vuotta sitten Torniosta vietiin olutta rekoilla Tallinnaan. mistä se tuotiin laivalla takaisin Tornioon.

Jokainen järkevä ” poliitikko” (onko heitä?) käsittää, että korkea hinta lisää salakauppaa, trokareita, ryyppäämistä ja eläkeläisten velkakierteitä, jos etyylialkoholin hankinta tehdään niin vaikeaksi kuin Räsänen kumppaneineen suunnittelee. En vähättele alkoholin haittoja, mutta turhilla kieloilla, joita ei tehokkaasti voi valvoa on turha säätää. Antaa kaikkien kukkien vain kukkia.

Jussi Melanen