Elämän rikkaus jää toisinaan huomaamatta. Ja monen asian arvoa ei huomaa, kuin ehkä vasta sitten kun sen menettää. Pysähdypä hetkeksi miettimään niitä hyviä ja kauniita asioita, joita elämässäsi on. Kun unelmoimme ja haaveilemme jostakin tulevaisuudessa – mikä sinänsä on ihan hyväkin asia – niin se, mitä jo nyt meillä on, voi jäädä kuin varjoon tai pimentoon.

Uskon, että kiitollisuutta voi oppia ja opetella. Mutta voidaksemme olla kiitollisia, meidän on opeteltava näkemään elämän rikkaus. Jos kuitenkin huomioni on siinä, mitä minulla ei ole, mutta ehkä ystävälläni tai naapurillani on, kiitollisuutta voi olla vaikea löytää. Siksi kiitollisuuden löytymisen avain on näkemisessä. Elämässäni on paljon hyvää ja minulla on paljon, mistä voin kiittää.

Entä sitten vaikeat ja pahat asiat, koettelemukset, joita myös elämään mahtuu? Varmaankin on niin, että vaikeuksista on vaikea kiittää. Kuitenkin monesti jälkeenpäin voi nähdä myös niihin on sisältynyt myös jotakin sellaista, jolla on ollut merkitystä elämälleni. Sen olen huomannut, että kiitollisuus ei ole kiinni rikkaudesta, terveydestä tai muista hyvistä ja arvokkaista asioista. Olen tavannut ihmisiä, jotka menetyksen tai vastoinkäymisen keskelläkin ovat olleet kiitollisia ja iloisia. Silloin olen ajatellut, että minäkin voin opetella kiitollisuutta ja että kiitollisuus on lahja.

Kunpa Jumala antaisi minullekin sellaiset silmät ja sellaisen sydämen, että näkisin hänen hyvyytensä. Se ilo ylittää ymmärryksemme.

Heikki Pelkonen
kirkkoherra, Laune