On hienoa palata Afrikan työmatkalta kotiin, kun odotettavissa on hieno viikonloppu hiihtolajien parissa. Salpauselän kisoissa mukana ovat kaikki kotimaiset ja kansainväliset huippunimet 20 eri maasta. Heidän taistelunsa maailmancup-pisteistä ja Salpausselän kisojen kehuttu yleisö ovat hieno kolmipäiväinen kattaus, joka on koettava paikan päällä.

Olen ollut tämän viikon Tansaniassa ja Mosambikissa. Tätä kolumnia pääkaupunki Maputossa kirjoittaessani suunnitelmissani on kiiruhtaa kisapaikalle suoraan lentokentältä. Matkani tarkoitus on ollut tutustua Suomen, EU:n ja kansainvälisen yhteisön tekemään ilmasto- ja koulutusyhteistyöhön sekä rauhan rakentamiseen, joka on Mosambikissa juuri nyt tärkeä tehtävä. Konflikteja on ehkäistävä paremmin ja siinä kansainvälisen yhteisön ja YK:n rooli on merkittävä. Ulkomaankaupassa meillä on täällä paljon parannettavaa. Kiinaan menimme liian myöhään 20 vuotta sitten. Afrikan kanssa ei saa tehdä samaa virhettä, koska tulevaisuuden kasvu on täällä.

Salpausselän kisaviikonloppuni alkaa Ylen kisastudiosta, jossa keskustelen aiheesta ”urheilu ja ilmastonmuutos”. EU tähtää hiilineutraaliksi vuoteen 2050 mennessä, joka ei ole kovin kaukainen asia, sillä moni urheilu-uransa ensiaskeleita tällä hetkellä ottava voi yhä kilpailla vielä silloin. Hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n raportin mukaan kolme edellistä vuotta ovat olleet maapallon mittaushistorian lämpimimmät. Lämpötila nousee näillä näkymin 1,5 astetta vuosien 2030-2052 välillä. Tutkijoiden mukaan kahden asteen nousu on ihmiskunnan kannalta katastrofaalista. Kuluneen vajaan sadan vuoden aikana talviolympialaiset on 21 eri paikassa. Nykymenolla yhdeksässä niistä ei voitaisi järjestää talvikisoja vuoden 2050 jälkeen. Ainakin Sotshissa, Garmisch-Partenkirchenissa, Vancouverissa, Oslossa, Chamonix’ssa, Innsbruckissa, Grenoblessa, Sarajevossa ja Squaw Valleyssa kisojen järjestäminen olisi silloin mahdotonta.

Koska esimerkin voima on valtava, kerrotaan miten urheilussa voi olla vihreä ilman suuria kompromisseja. Länsi-Englannissa sijaitseva jalkapalloseura Forest Green on ympäristöasioiden suhteen pioneeri. Kansainvälinen jalkapalloliitto Fifa onkin nimennyt Englannin nelostasolle nousseen Forest Greenin maailman vihreimmäksi jalkapalloseuraksi. Seura on täysin hiilineutraali. Kenttä on orgaaninen, se kastellaan sadevedellä ja sen ruoho pidetään oikean pituisena aurinkoenergialla toimivalla robottileikkurilla. Maaliverkot ovat tehty kierrätysmateriaalista ja muun muassa katsomon katolla on aurinkopaneeleita. Stadionille johtavalla tiellä ja parkkipaikalla on sähköautojen latauspisteitä, joita saa käyttää koska tahansa. Kaikista eniten huomiota Forest Green on kuitenkin saanut siitä, että seura on täysin vegaaninen. Ensin joukkueen ja seuran työntekijöiden ruokavaliosta hävisi punainen liha ja pian sen tarjoilu lopetettiin myös otteluissa katsojille. Nykyään myös monet pelaajat ovat vegaaneja.

Nämä kaikki ovat hyvin pieniä asioita, mutta ilmastonmuutoksen pysäyttämisen kannalta pienikään teko ei ole merkityksetön.

Ville Skinnari

Katselen usein suurella ilolla Launeen kirkon messun väkeä. Meitä on niin mukava, kirjava joukko. Launeen kirkko on sopivan kokoinen tavallista jumalanpalvelusta varten. Siksi kirkkosali on useimmiten lähes täynnä.

Kirkon penkeillä istuu eri-ikäisiä ihmisiä. Joku tulee rollaattorilla, jollekulle pienelle paikallaan istuminen ylipäänsä tekee tiukkaa. Ei yhtään haittaa vaikka hän välillä kuljeskelee ihmisten jaloissa. On perheitä ja yksineläjiä, eri elämäntilanteessa olevia, on syntyperäisiä suomalaisia ja ulkomailta tulleita. Meillä on useita turvapaikanhakijoita tai jo oleskeluluvan saaneita maahanmuuttajia, jotka on kastettu kristityiksi ja jotka nyt käyvät kotikirkossaan. ”Kaikille tilaa riittää, kaikille paikkoja on”,niin kuin virressä 499 lauletaan.

Tänä sunnuntaina 1.3. maahanmuuttajat ovat myös toteuttamassa kirkkokahveja. Irakilainen perhe halusi leipoa jotakin kaikkien iloksi. Tässä messussa pääsemme maistamaan heidän maansa leivonnaisia. Samalla tulee näkyväksi se, että meidän seurakunta on osa maailmanlaajuista kirkkoa. Kristittyjen joukko on maapallon suurin uskonto. Me kuulumme yhteen vaikka olemmekin erilaisia, erimaalaisia ihmisiä.

Sinä olet myös tervetullut tähän kirjavaan kirkkokansaan. Seurakunta on monivärinen tilkkutäkki, jossa jokaiselle on paikkansa. Meitä yhdistää usko Jumalaan, meillä on sama Pelastaja Jeesus Kristus. Meidät liittää yhteen Pyhä Henki, joka luo rauhan ja ystävyyden erilaisten ihmisten välille.

Riitta Särkiö

Jokainen aikaansa seuraava tietää, kuinka Suomen sijoitus on pudonnut Pisa-tutkimuksissa kuin Nokian osake pörssissä ja syykin on paljolti sama: uusia innovaatioita ei ole ymmärretty ottaa käyttöön tai on valittu vääriä keinoja ja menetelmiä tarvittavaan kasvojen kohotukseen. Useat uudet opetustutkimukset ovat vahvistaneet niitä tuloksia, jotka ennakolta jo tiedettiin, mutta joiden korjaamiseksi ei ole tehty Suomessa mitään. Opettajakyselyissä ilmeni selvästi, että eniten ahdistusta aiheutti opettajan ammatissa auktoriteetin mureneminen ja vilkkaiden lapsien aiheuttamat työrauhaongelmat. Rauhattoman oppilaan käytökseen ei oltu puututtu tarpeeksi varhain ja keinot häiriökäyttäytymisen puuttumiseen myöhemmin olivat tehottomia, koska inkluusio ei Suomessa ole toiminut läheskään toivotulla tavalla.

Kouluviranomaiset etenkin Lahdessa, mutta myös muualla, ovat toistuvasti kieltäneet vastuunsa tästä huolestuttavasta kehityksestä, vaikka oppilaiden vanhemmat ovat asiasta reklamoineet ja valittaneet varsin kuuluvasti ja näyttävästi. Pienryhmien lakkauttaminen ja erityisopetuksen siirtäminen normaaliluokkiin oli todellinen, perustavaa laatua oleva virhe, jota kouluviranomaiset eivät myönnä, mistä syystä ongelmat opettajien arjessa ovat vain entisestään lisääntyneet.

Opetussuunnitelmiin tullut ”itseohjaavuus” ei ole sekään toiminut sillä tavalla, kuten odotettiin, koska tämä vaatii monelta oppilaalta erittäin suuria valmiuksia jo varsin varhain. Heikoimmat eivät kerkiä oikein mukaan ja vanhempien huoli kestävästä koulutiestä huolestuttaa syystä. Uusista kouluista on muokattu pulpetit poistamalla eräänlaisia ” viihtymiskeskuksia”, joihin tullaan pelailemaan erilaisia pelejä kännyköillä ja muilla vempaimilla. Ranska ja Kanada kielsivät kännykät kouluissa ja oppimistulokset paranivat heti. Suomessa ei tätä uskalleta tehdä, koska itsekkäät lapset määräävät useissa kodeissa, mitä kuuluu ja kuka käskee!

Monet vanhemmat katsovat oikeudekseen soitella opettajille vaikka yöllä, jos kullanmurua on arviotu jossain asiassa väärin. Tämä johtuu siitä, että monissa kodeissa ei ole kasvatusvastuuta ja valta on siirtynyt lapsille. Näistä curling-lapsista kasvaa aikanaan röyhkeitä aikuisia, jotka eivät kestä vastoinkäymisiä missään. Opettajat joutuvat oman työnsä ohessa osallistumaan turhiin ja pitkiin palavereihin ja käyttämään aikaansa vastailemalla Wilmaan vanhempien usein tarpeettomiin kommentteihin monta tuntia päivässä.

Poikia ei ole huomioitu riittävästi peruskoulussa, koska yli 70 prosenttia opettajista on jo naisia, jonka lisäksi tytöt kypsyvät nopeammin. Peruskoulun opetussuunnitelmat suosivat ahkeria ja kilttejä tyttöjä ja tilanne korjautuu oikeastaan vasta lukion viimeisellä luokalla. Erittäin moni opettaja vaihtaa alaa, koska monikaan ei jaksa tehdä pätkätöitä pienellä palkalla, koska kunnat säästävät opettajien palkoissa valitsemalla opettajat elokuun 15. ja päättävät heidän työsuhteensa 31.5. Tuilla ketkutellaan kesä ja tätä voidaan jatkaa vuodesta toiseen mitään kipua tuntematta, koska OAJ:n lullukkamaisuus tiedetään yleisesti neuvottelukammareissa.

Opetusviranomaiset ovat tänään etäytyneet täysin opetuksen arjesta ja käytännöistä. Heistä on tullut utopistisia pilvilinnojen rakentelijoita, joilta puuttuu kokonaan elävä yhteys koulumaailmaan. Siksi monet ”muka” uudistukset, kuten inkluusioon uskominen kuin pässin uusiin sarviin, on vienyt luottamuksen monilta jaksamisensa äärirajoilla työskentelevältä ammattiopettajalta. Uran vaihtoa harkitsee yllättävän moni, eikä syyttä! Täyttä syytä siitäkään ei ole, miksi suomalaislapset ovat alakuloisia eivätkä jaksa tai viihdy koulussa hyvin, vaikka heillä on vähemmän viikkotunteja kuin kanssasisarillaan EU:ssa? Ylläoleva tiedetään varsin hyvin, mutta minkäänlaisia korjausliikkeitä ei silti ole näköpiirissä.

Juhani Melanen

”Läheinen” on kaunista ja oman kulmakunnan uutiset ja tapahtumat ovat tärkeitä meille kaikille lähiöasukkaille. Etelä-Lahden pikkujättiläinen Omalähiö on taistellut sitkeästi suurten medioiden kanssa näkyvyydestä ja ilmoitusmarkkinoista ja säilynyt hengissä yli 40 vuotta, mikä on uskomaton saavutus ja ansaitsee hatunnoston. Mediamarkkinoilla käydään kovaa peliä juuri nyt nimenomaan paikallislehdistä, koska suuret yleislehdet ovat menettämässä asiakkaitaan netin ja somen voimakkaan leviämisen myötä.

Mediayhtiö Sanoma osti Alma Median kustannuksen. Se sai haltuunsa 13 pienempää lehteä Pirkanmaalla sekä Länsi- ja Keski- Suomessa. Tämä Sanoman strateginen osto vahvisti edelleen sitä, että ihmiset ovat oikeasti kiinnostuneita alueensa tapahtumista ja kehittämisestä. Meille etelälahtelaisille omat asiamme ovat tärkeitä! Näitä ovat toimivat koulumme, lastentarhamme, kirjastomme, kirkkomme ja aivan erityisesti alueemme liikkeet ja palvelut. Tässä erittäin kovassa markkinaraossa Omalähiö on taistellut olemassaolostaan verissä päin ja sitkeästi kuin Suomi talvisodassa. Lehti on kyennyt tuomaan lisäarvoa alueellemme, koska se huomio niitä pieniä asioita, jotka eivät keskisuomalaista Etelä-Suomen Sanomia kiinnosta, mutta alueen ihmisiä sitä enemmän. Näitä ovat lähinnä alueen muuttuva infrastruktuuri, liikkeiden toimivuuden seuraaminen ja alueiden omakotiyhdistysten toiminnasta tiedottaminen.

Olen pitkään ihmetellyt sitä, mikseivät Etelä-Lahden suuret marketit mainosta Omalähiössä niin sanotulla tarkoin kohdistetulla mainonnalla. Hollannissa, jossa ilmaisjakelulehdet syntyivät, tämä on huomattu ja alueiden liikkeissä asioiminen on lisääntynyt ja kassatulot tietysti sen myötä. Esimerkkeinä voisin mainita: eläkeläisten erikoislounas tiistaisin, alueen partureiden erikoistarjoukset keskiviikkoisin, lasten vaatteiden erikoistarjoukset torstaisin, naisten kosmetiikan konsultointi ja tuote- esittely perjantaisin ja vaikkapa koko perheen kevätkauden tarjoukset lauantaina. Uskovatko isot liikkeet vieläkin pelkästään siihen, että lehden suuri levikki on ratkaisevaa mainonnassa? Valitettavasti näin ei enää ole. Mainontaa tulee netistä ja älylaitteista evästeinä pursuamalla niin paljon ettei se enää erotu! Tarkasti suunnatulla kohdemainonnalla oikeassa mediavälineessä on enemmän merkitystä kuin yleensä tiedetään. Erityisen tehokasta tämä mainonta on liikkeiden kampanjoissa ja uusien tuotteiden lanseeraamisessa. Ja juuri tässä olisi se ikioman Omalähiömme voima ja markkinarako! Tämän tuntuisi kiinnostavan itse yrityksiäkin.

Mutta ilman sisältöä ei mikään lehti elä. Myös ilmaisjakelulehdessä tarvitsee olla haastavia juttuja ja aitoa kyseenalaistamista. Sitä tässäkin nyt yritetään. Asiallinen provosointi saa veren hyrräämään meissä toimittajissakin aina silloin tällöin. Entisen, loistavan Omalähiön päätoimittaja Seppo Salomaan ohjetta olen koettanut noudattaa uudenkin Salomaan eli Petrin kanssa.
”Kirjoittaa saat rohkeasti ja räväkästikin, mutta faktoista ja lähteistä tarvitsen minä tiedot. Ja pidä perkele huoli, ettemme joudu lakitupaan sanomistasi! Tämä oli nyt tässä Jussi!

Juhani Melanen

Tänä vuonna laskiaissunnuntaita vietetään viikko ystävänpäivästä. Ystävänpäivänä on muistettu ystäviä eri tavoin, laskiaisena taas laskeudutaan paastonaikaan, kulkemaan Jeesuksen kanssa kärsimystiellä kohti pääsiäisen juhlaa.

Paastonajassa ja ystävänpäivässä on yllättäen jotakin yhteistä. Molemmissa on tärkeää kääntää katse itsestämme kohti toista ihmistä, kertoa sanoilla ja teoilla, että sinä olet minulle tärkeä. Jeesuskin puhuu ystävyydestä (Joh.15:14): ”Te olette ystäviäni, kun teette sen minkä käsken teidän tehdä.”

Ehkä tänä paastonaikana voisimme laskeutua mietiskelemään Jeesuksen antamaa käskyä, sitä, joka on käskyistä tärkein: ”Rakastakaa toisianne”. Ei ole ihan helppoa rakastaa tässä lähellä olevia saati ojentaa auttava käsi kaukana olevalle lähimmäisellemme. Mutta siihen Jeesus meitä kehottaa, usein varsin painokkaasti.

Pienetkin asiat ovat hyvä alku: naapurin tervehtiminen rappukäytävässä, vastaantulijalle hymyileminen, sen kysyminen, tarvitsetko tänään apua kaupassa käyntiin tai ulkoilemiseen liukkaalla kelillä. Ja joskus voi myös muistaa sanomalla kiitos. Kiitos siitä, että juuri sinä olet ystäväni ja kuljet vierelläni.

Rakas Jeesus,

Avaa meidänkin silmämme 
näkemään
jokaisessa ihmisessä
 Jumalan kuva,
hänen kätensä jälki,
ja ne ihmiset ympärillämme,
jotka tarvitsevat apua
ja toista ihmistä vierelleen.

Pauliina Hatakka

Kävimme alkuviikosta eduskunnassa ajankohtaisen keskustelun ylivelkaantumisesta. Viime vuosina velkaantumiseen liittyvät ongelmat ovat kasvaneet suorastaan hälyttävästi ja maksuhäiriömerkintöjen määrä on kivunnut ennätyslukemiin. Numeroina ilmaistuna tämä tarkoittaa sitä, että viime vuonna suomalaiset saivat lähes 1,9 miljoonaa uutta maksuhäiriömerkintää. Velkaantuminen on moniin elämän osa-alueisiin vaikuttava ongelma, jonka täytyy pystyä pysäyttämään.

Tämän toteuttamiseksi kuluttajien velkaongelmien ennaltaehkäiseminen ja vähentäminen on otettu myös hallituksen asialistalle. Hallitusohjelmaan on linjattu lukuisia tilanteeseen puuttuvia kirjauksia, kuten maksuhäiriömerkintöjen kestoajan lyhentäminen ja positiivisen luottorekisterin käyttöönotto. Jälkimmäisellä tarkoitetaan järjestelmää, johon kirjataan maksuhäiriömerkintöjen ohella muut henkilön talouteen vaikuttavat häiriömerkinnät. Maksukyvyn, luottojen hoitamisen ja luottoluokituksen kirjaamisen tarkoituksena on antaa kokonaiskuva henkilön maksukyvystä. Lisäksi äskettäin tiukennetun kuluttaja- ja pikaluottoja koskevan sääntelyn tehokkuutta aiotaan seurata ja tehdä siihen tarvittaessa lisää kiristyksiä. Viime vuosina pikavippejä on mainostettu aika härskisti myös nuorten kohderyhmälle. Koska tällaiset epäeettiset mainokset voivat olla hyvinkin haitallisia, on hallitusohjelmaan kirjattu aggressiivisen markkinoinnin hillitseminen.

Ylivelkaantuminen on ongelma, jonka hoidossa näkökulma tulisi siirtää luotonantajista velkaantuneisiin ihmisiin. Yllämainittujen hallitusohjelman keinojen lisäksi olisi aiheellista vahvistaa ihmisten mahdollisuuksia hallita omia velkojaan. Nykyteknologia mahdollistaisi esimerkiksi kaikkien velkojen saamisen yhteen näkymään, jolloin ihminen näkisi kännykkänsä näytöltä tai muulta ruudulta lainojensa kokonaisuuden, niiden eräpäivät, jolloin hän voisi nykyistä paremmin tietää milloin pitää pyytää eräpäivän siirtoa tai hakea velkajärjestelyä. Tämä toisi ihmisille enemmän ymmärrystä omasta tilanteestaan. Lahti voi olla edelläkävijä tässä asiassa esimerkiksi Hyvinvointiyhtymä ja Lahti Energia voisivat näyttää mallia. Näin raha ei valuisi perintäyhtiöille. 

Lopuksi vielä Lahdelle tärkeästä asiasta. Me Etelä-Lahden Sosiaalidemokraatit ilmaisimme torstaina selkeästi kantamme Lahti Energian tilanteesta: Lahden kaupungin ei tule luopua Lahti Energian sataprosenttisesta omistuksesta, vaan omistaja-arvoa tulee kehittää pitkäjänteisesti yhteistyössä omistajan ja Lahti Energian johdon kanssa. Lisäksi Lahti Energian tulee olla aktiivinen uusien liiketoimintaratkaisujen kehittäjä ja tarjoaja sekä jatkossakin kestävän kehityksen suomalainen ja eurooppalainen edelläkävijä.  Tämä on Lahden ja lahtelaisten etu.

Ville Skinnari

Maanantaina tapasin Asikkalan Lehmonkärjessä matkailualan toimijoita Päijät-Hämeestä, Kanta-Hämeestä ja Keski-Suomesta. Ilmastonmuutos haastaa meidät kaikki. Finlandia-hiihdon peruuntuminen on toivottavasti kaikki herättävä uutinen. Ongelmien keskellä tulee kuitenkin nähdä mahdollisuuksia.  Kestävä matkailu etsii nyt voittavia ratkaisuja eri puolilta maailmaa. Meillä on osaamisen elementtejä Suomessa kiertotaloudesta energiatehokkuuteen ja muotoiluun. Kansainväliseen Lappiin verrattuna meidän ongelma Järvi-Suomessa on tunnettuuden puute sekä toimijoiden ja toimintojen pirstaleisuus. Siksi viimeistään nyt pitää luoda ainakin Päijänteen alueen toiminnallinen kokonaisuus yhdessä yritysten kanssa. Suomeksi se tarkoittaa sitä, että pitää päästä mahdollisuuksista puhumisesta todelliseen tekemiseen. Tätä varten Marinin hallitus on luonut resursseja esimerkiksi luontomatkailun ja kansallispuistoverkoston kehittämiseen. Kiertotalouden uusille ratkaisuille on varattu yli 80 miljoonaa euroa.

Päijänne on Euroopan helmi. Samoin Vesijärvi on upea työnäyte, miten teollisuuden saastuttama järvi pelastetaan kestävästi. Meillä on kansainvälisestikin erittäin ainutlaatuisia kohteita, kuten esimerkiksi Salpausselät, joille haetaan Geopark-statusta UNESCO:lta. Tämä kertoo sen, että ne ovat ainutlaatuisia ja kansainvälisesti merkittäviä luontokohteita. Nykyiset kansallispuistot pitää paremmin liimata toiminnallisiksi kokonaisuuksiksi ja tätä työtä nyt Evon ja Päijänteen osalta tehdään. Samoin muidenkin.

Kumppanuus ja yhteistyö eri tahojen välillä on välttämätöntä tällaisissa hankkeissa. Saavutettavuudessa olemme keskeisellä paikalla. Helsinki-Vantaan lentoasemalta on tunnin matka Lahteen. Yhdistämällä tähän hyvät tuotteet ja tehokkaan markkinoinnin olemme erittäin vahvoja kasvukohteita ympärivuotisen matkailun näkökulmasta.

Lahdessa tapahtuu myös paljon, mutta kysymysmerkkejäkin on. Asikkalassa ihmettelin ääneen Lahden ja Hollolan (Messilä) halua rakentaa kaksi kylpylähotellia samalle alueelle. 1980-luvulla se oli kova sana kansainvälisestikin, mutta nyt kansainvälinen matkailija etsii jotain aivan muuta. Luonnon ja sen kestävän kohtelun merkitys on tässä keskiössä, samoin hyvinvoinnin, terveyden ja muotoilun ratkaisut. Pari vuotta sitten käynnistimme Lahdessa keskustelun laajan vision rakentamiseksi Lahden alueen matkailulle vuoteen 2030 saakka. Tämä työ on nyt käynnissä, mutta tuntuu kestävän ja kestävän. Viime viikolla tiedustelin konsulttiselvityksen tilaa ja minulle vastattiin, että se valmistuu vasta syksyllä. Samaan aikaan muut kaupungit jo käynnistävät ja tekevät suurhankkeitaan. Viimeisenä Helsinki ilmoitti eilen uuden Garden-hankkeen käynnistämisestä. Täällä keskustelu on tasoa Kisapuisto – kyllä vai ei ilman näkemystä kokonaisuudesta mitä tarvitaan tulevina vuosikymmeninä. Vihreän pääkaupungin status olisi vuonna 2021 mahdollisuus kertoa jostain todella kiinnostavasta. Näin ei vain voi jatkua. Muuten Lahden stadion muuttuu kirjaimellisesti hiihtomuseoksi, jossa muistellaan menneitä, koska ei osattu katsoa tarpeeksi rohkeasti tulevaisuuteen.

Meillä on edelleen mahdollisuus luoda kestävän matkailun voittavia ratkaisuja ja tehdä niistä samalla myös näyttämöitä viennin uusille ratkaisuille. Osaamista tähän löytyy jo ihan Lahdestakin. Muun muassa Mäntän uusi jäähalli ja tuleva Äänekosken halli ovat lahtelaista energiaosaamisen käsialaa. Mäntän halli muuten maksoi noin kolme miljoonaa euroa. Lahdessa ei tähän hintaan saada edes tekojäärataa. Tosin paikalliset osaajat senkin tekisivät paljon halvemmalla. Laune ja Kisapuisto voitaisiin tehdä edullisestikin. Radiomäki noin 200.000 eurolla. Mutta heiltä ei tietenkään ole kysytty. Puhumattakaan, että ministerin kanssa keskusteltaisiin eri ratkaisuvaihtoehdoista. Mutta toivottavasti konsulttien visioiden valmistuessa tämäkin korjaantuu. Kuten kaikessa, myös urheilu- ja liikuntarakentamisessa on tultava ulos eri organisaatioiden hallinnoista ja poteroista. Tilakeskuksen, Spatiumin ja Lahden kaupungin koko konsernin toimijoiden pitää pystyä näkemään ja tekemään yhdessä eri sidosryhmien kanssa. Poliitikkojen tehtävä on johtaa ja määritellä suunta ja lautakunnan luoda ja sopia toiminnan suuret linjat. Näin se pitää olla ministeriöissäkin. Eikä päinvastoin.

Ville Skinnari

Helmikuun 14. päivänä on Valentinin nimipäivä… on ollut jo kauan. Jo vuonna 496 ryhdyttiin viettämään Pyhän Valentinus roomalaisen päivää 14.2. Hän oli legendan mukaan rakkauden suojelija, oli mm. vihkinyt sotilaita avioliittoon, vaikka heiltä oli avioliitto kielletty. Vähin erin Valentinuksen päivästä tuli varsinkin Amerikassa Valentine’s Day, rakastavaisten päivä, vaaleanpunainen <3 -päivä.

Suomessa ei olla niin totuttu rakkaudentunnustuksiin eikä hempeyksiin. Siksi on kuvaavaa, että rakastavaisten päivästä tuli Suomessa ystävänpäivä. Täällä puhutaan rakkaudesta vähän matalammalla profiililla ja laajennettiin päivä ystävien huomioimiseen. Rakkaudella ja ystävyydellä on omat paikkansa. On tärkeä osoittaa lämpimiä tunteita niin rakkaimmalle kuin kaikille tärkeille ihmisille. Kannattaa sanoa ääneen, että tykkää.

Virressä 273 lauletaan: ”Jeesus, parhain ystäväni, löytäisinkö vertaista?” Se on aika paljon sanottu! Jeesus ei korvaa ystävää. Hän on meille jotain enemmän kuin ihmisystävä: hän armahtaa ja pelastaa, hän kuulee rukoukset ja on meidän kanssamme kaikki päivät, maailman loppuun asti.

Jeesus, veljemme ja ystävämme. Kiitos rakkaista ihmisistä. Auta meitä elämään yhdessä. Ole yksinäisinä hetkinä kanssamme. Kanna ja johdata eteenpäin. Aamen.

Riitta Särkiö

Iän karttuessa ja sairauksien ristipaineessa siirtymiseni Golgatan palloon ajankohtaistuu minun ja ystävieni kohdalla vääjäämättä. Siksi vanhana partio- ja seurakuntapoikana olen yrittänyt
seurata aina keskustelua niin kirkon kuin tieteenkin piirissä tapahtuvasta ikuisesta kiistasta Jumalan olemassaolosta, sillä tietomme todellisuudesta on tulkintamme maailmasta. Jumalaa ja kuolemaa meidän jokaisen kannattaa miettiä vaikkapa vain olemassaolomme mielekkyyden vuoksi. Elämmekö vain siirtääksemme geenimme jälkeläisillemme? Keitä olemme? Mistä tulemme?
Mihin olemme matkalla? Näitä kyselevät miljoonat ihmiset joka päivä. Availen pakettia osaltani.

Viime vuoden marraskuussa 2019 kymmenen piispaa julkaisi kirjasen ”Tieteiden lahja – Piispojen puheenvuoro tieteiden arvosta ja tehtävästä Jumalan luomakunnassa”. Heppoinen teos sai rauhaa rakastavan kantansa takia oudon myönteisen vastaanoton, mutta miksikään kulttuurihitiksi se ei noussut, pikemminkin kädenojennukseksi ja diplomaattiseksi kohteliaisuudeksi tiedeyhteisölle. Teos kiertelee kaikkien tärkeimpiä erimielisyyksiä. Onko Jumalaa olemassa? Onko kuolemanjälkeistä elämää? Onko todellisuus pelkää atomaarista hiukkasten liikettä? Piispojen haaste suuntautuu väärin, sillä eri tieteenalojen spesialistit eivät ole parhaita yksilöitä pohtimaan näitä asioita, vaan heidän olisi pitänyt uskaltaa haastaa keskusteluun taustafilosofia: lähinnä luonnontieteiden ja psykologian tuloksille rakentuva ontologia (joka vastaa kysymykseen, mitä on olemassa) ja epistemologia (mitä voimme tietää).

Viimeaikainen tieteen filosofian tutkimus on harpannut aimo askeleen eteenpäin ja sen perustaksi on noussut mielenkiintoinen fenomeloginen näkemys. Suomeksi se tarkoittaa suunnilleen sitä, että katsomme tietomme todellisuudesta olevan tulkintamme maailmasta. Egon Fridell sanoo saman asian napakasti: ” Kaikki on ihmisen lävitse kulkenutta luontoa.” Eli kaikki mitä koemme, havaitsemme, kuvittelemme ja päättelemme ovat maailman hahmottamista kokonaisuutena ja jäsentyneinä sen osiin, jotka nekin ovat hahmotustapahtuman tulosta; tulkintaa. Tulkitussa maailmassamme ei Jumalan olemassaolosta ole uskottavaa evidenssiä. Mutta sitten seuraakin kysymys: ”Onko mielentöntä pitää olemassaolevana vain sellaista, josta on evidenssiä?”

Käsite ”tulkittu maailma” tuo tullesseen käsitteen ”tulkitsematon todellisuus”- onko sellaista olemassa vai ei? Tiede on valtavirassa pitänyt kiinni ns. 0-hypoteesistä: on olemassa vain se, mistä on evidenssiä, se, mikä on todennettu (havainnoissa tai havainnoista pääteltynä). David Eagelmanin possibilianismi eli mahdollisuuksien filosofia esitettiin vuonna 2009 ja se hautasi 0- hypoteesin. Uusi possibilianismi on haaste ateisteille, koska se jättää Jumalalle tieteellisen mahdollisuuden eli tulkitsematonta on olemassa. Immannuel Kant tarkoitti suunnilleen samaa esittäessään tieto-opin loogisen totuuden, että transkendenttisesta (das Ding an sich) maailmasta meillä ei voi olla tietoa. Se on samaa kuin tulkitsematon.

Odottelen mielenkiinnolla suurten ateistien, kuten Richard Dawkinsin ja monien evoluutiobiologien vastauksia. Minä en usko, että koko evoluutiomme olisi pelkästään itsekkäiden geenien aikaansaanosta. Uskonasioista saa ja pitää kiistellä. Peli alkakoon!

Juhani Melanen

”Aika entinen ei koskaan enää palaa,” pohtii vanha salakuljettaja Laitinen Junnun ikivihreässä, eikä vois olla enempää väärässä. Maailman ja erityisesti Suomen tila on millä mittareilla tahansa maailman eliittiä ja meidän osaamis- ja koulutustasostamme otetaan mallia maailmalla. Me suomalaiset säilytimme ja maksoimme itsenäisyydestämme kalliin hinnan viime sodissa ja säilytimme demokraattiset oikeudet ja sananvapautemme. Me sodan jälkeinen sukupolvi olemme aitiosta saanet seurata rakentaja-isiemme sinnikkyyttä puutteellisissa oloissa ja itse kyenneet kouluttamaan itsemme oppikoulun avulla yliopistoissa tai ammattikoulussa ammatteihin, joihin ennen sotia ei ollut köyhimmillä juuri mahdollisuutta.

Toki taivaallamme on mustia pisteitä, kuten ilmaston lämpeneminen, ydinsodan uhka ja alkuperäisluonnon häviäminen, muoviroskan hävittämisen vaikeus, nuorten parien lapsikato ja suuri lisääntyvä eläkeläisten määrä. Erääksi vaikeimmista jokapäiväisessä elämässä eteen tulleista ongelmista on digitalouden laajuus sekä kansalaistemme tietoturvat sadoissa erilaisissa ja huonosti toimivissa yrityksissä ja valtionhallinnon organisaatioissa. Tietojärjestelmien kehittämiseen on mennyt uskomattomat kuusi miljardia euroa, eivätkä ne kaikki läheskään ole vielä valmiita. Terveys Apottia on kehitetty kymmenen vuotta ja rahaa siihen on uponnut 1,8 miljardia! Uusin ydinvoimalamme Olkiluoto 3 on kohta 20 vuotta myöhässä ja avataan viimeisen tiedon mukaan vuonna 2021 keväällä.

Saamme nauttia monista eduista, jotka maailman monille maille ovat täyttä utopiaa. Puhdas vesi ja laajat kansallispuistomme tarjoavat meille kaikille sellaisia jokamiehen oikeuksia, että ulkomaisen maahanmuuttajan on sitä täysin vaikea tajuta, kuten poikien ja tyttöjen tasa-arvoa ja koulutusväyliä. Nämä hyvinvoinnin mukanaan tuomat hedelmät unohtuvat helposti, mutta esimerkiksi sairaalamaksujen kohtuudessa, yleisessä sosiaaliturvan ja asumistukien maksamisessa, olemme maailman eliittiä ja todellisia tasa-arvoisuuden ritareita maailman silmissä!

Vanhustemme hoitoa pyrimme kehittämään edelleen paremmaksi kaikki keinot punniten ja sellaiseksi muokaten, että se täyttää hoidon kaikki normit ja kunnioittaa vanhuksia yksilöinä. Olemme maailman ehdotonta huippua puunjalostusteollisuudessa, ajanvietepelien suunnittelussa ja jopa elektronisten pelien maailman huippua. Mutta lakkoilussa me olemme armottomia, kostonhaluisia ja valmiita mittaamaan mahdolliset palkankorotukset ulos pitkissä itsekkäissä työtaisteluissa. Voisimme olla tiennäyttäjinä väestönkasvun ehkäisemisessä ja ilmastotalkoissa, mutta Kekkosen sanoin, onko maallamme malttia rikastua? Olemme ylipainoisia, rehellisiä, ujoja, omaan napaan tuijottelijoita ja mököttäjiä, jotka kuitenkin heräävät, kun kansalliset edut sitä vaativat. Kuka helvetissä oiken hoitaa viimein sen soten?

Juhani Melanen