Tällä viikolla kävimme Presidentti Niinistön johtamat Kultarantakeskustelut jakautuvasta maailmasta. Ukrainan sota on paljastanut jakolinjoja maailmassa, mutta puolia valitaan paljon monimutkaisemmista syistä, kun Euroopassa usein ymmärretään.
YK-päätöslauselmaäänestyksissä pidättäytyneet maat – joista moni meille välttämättömiä kauppakumppaneita ja alueellisia voimatekijöitä – muodostavat hyvin erilaisen ryhmän eikä niitä tule niputtaa yhtenäiseksi joukoksi. Se, mikä näyttäytyy haluttomuutena tuomita Ukrainan sota, voi todellisuudessa olla taloudellista riippuvuutta Venäjästä. Puolen valinta voi siis perustua vaihtoehdottomuuteen, jolla ei ole suoraa yhteyttä Ukrainan sotaan.
Myöskään Suomen tukea emme voi mieltää tueksi maiden hallinnolle. Kehitysyhteistyövaroista tuemme pääsääntöisesti kaikkien haavoittuvimpia ryhmiä ja järjestöjä: niitä ihmisiä, jotka ovat usein myös maidensa sisäisissä valtakamppailuissa altavastaajia, uudistajia, visionäärejä. Heitä, jotka tuomitsevat sodan ja jakavat länsimaiset arvot.
Maailma ei ole mustavalkoinen, vaan hyvin raadollinen ja täynnä harmaan sävyjä. Sota on palannut Eurooppaan vasta tällä vuosikymmenellä, mutta on paljon maita, jotka ovat nähneet sotaa yli sukupolvien. Ymmärtääksemme maailmanjärjestystä paremmin, meillä tulee olla kyky tarkastella eri perspektiiveistä. Kuva näyttäytyy tuolloin hyvin erilaisena, miten se Euroopasta avautuu.
Pienen maan paras valtti on jatkaa yhteydenpitoa maiden kanssa. Jännitteiden maailmassa kauppasuhteet, poliittinen dialogi sekä kehitysyhteistyö muodostavat keinon rakentaa siltoja ja sitä kautta vakaampaa maailmanjärjestystä.
Tiistai oli tunteikas päivä monella tavalla. Reilu neljä vuotta työtäyteistä Valtioneuvoston jäsenenä päättyi. Paljon teimme, paljon jäi tekemättä. Näin demokratia toimii. Suomi sai nyt sellaisen hallituksen kuin halusi. Siksi hallituksen kritisoiminen on tehtävä fiksusti. Kokoomuksen kannattajia kylmä linja ei hetkauta. Perussuomalaisten tilanne on toinen. Suomi on saanut lähes kaiken negatiivisen opin Trumpin Yhdysvalloista. Jakautunut, polarisoitunut Suomi ei ole se Suomi mihin minä olen syntynyt. Eikä se ole se Suomi mihin haluan lasteni kasvavan. Luottamusyhteiskunta on kuollut. Sopimusyhteiskunta on kuollut. Tilalle on tullut riitainen Suomi, jonka maine on jo maailmallakin kovilla. Nyt on meistä kiinni miten tästä rakennamme eteenpäin.
Ville Skinnari