Tästä ei ole kauaakaan, kun pieni sukulaislapsi kieltäytyi syömästä iltapalaa. Silloin lapsen mummo keksi keittää mannapuuroa, ja hetken houkuttelun jälkeen pieni innostui makeasta, pehmeästä puurosta ja pisteli poskeensa koko lautasellisen. Mannapuuro on suomalaista ruokaperinnettä, jonka nimi juontaa juurensa Raamattuun ja kertomukseen siitä, miten Jumala ruokki israelin kansan autiomaavaelluksen aikana. Joka aamu israelilaiset keräsivät vaaleaa, hunajaleivän makuista mannaa, jota ei voinut varastoida.
Minulle manna on kuva Jumalan huolenpidosta ja lupauksista. Erämaavaelluksen aikana Jumalan kansan oli vain luotettava Jumalaan selviytyäkseen. Mannaa ei voinut kerätä talteen tai varastoida pahan päivän varalle. Joka päivä oli vain uskottava siihen, että Jumala pitää huolen omistaan. Oli vain uskottava, että huomennakin Jumala minusta huolehtii lupaustensa mukaan. Eikä vain minusta, vaan lapsistani ja koko perheestäni, kaikista läheisistäni. Manna kertoo Jumalasta, joka pitää huolta omistaa ja kansasta, joka luottaa Jumalaan.
Jeesus kertoo Raamatussa olevansa elämän leipä. Hän sanoo olevansa jotain enemmän kuin manna, taivaasta satanut leipä, joka ruokki nälkäiset ja osoitti Jumalan huolenpidon. Jeesus on elämän leipä, taivaasta annettu lahja, vastaus kaipuuseemme ja hengelliseen nälkäämme. Hän on Jumalan armo ja rakkaus lihaksi tulleena ja lahjaksi annettuna.
Maija-Reetta Katajisto