Hyvää helmikuuta

Odottelin pysäkillä ratikkaa. Arviolta viisivuotias poika tuli lähelleni, silmäili Pelsu-vaatteitani ja sanoi lempeän osaaottavasti: – Ei teillä hyvin mee!

Pelsun alamäki puhuttaa ympäri maata. Keskustelupalstat ovat täynnä muka asiantuntijoita. Jaksakaa hallilla käydä. Uskon, että kirkastuu.

Ehkä helmikuu kaiken muuttaa. Lahteen saapuvat Ilves, Jukurit ja Sport. Kyllä pinnoja heruu.

Helmikuun 13. päivä alkaa entinen World cup, nyt joku neljän maan turnaus. Suomi, Ruotsi, Kanada ja USA pelaavat toisiaan vastaan ja kaksi parasta kohtaa finaalissa 21.2. Itse katson 15.2. Me vs Ruotsi ja 17.2. Me vs Kanada. Ne pelit alkavat kello 20.00. Avauspelimme USAa vastaan 14.2. alkaa kello 03.00. Katson, jos olen hereillä…

Hiihdon MM-kisat käynnistyvät 26.2. Taitaa tulla melkoiset norjalaisjuhlat, mutta kaipa Niskaset ja Jasmi jotain kairaavat.

Helmikuussa on lisäksi mm. talvilomaa, Runebergiä, Kalevalaa ja ystävänpäivää (pe 14.2.). Koitetaan elellä niin, että jokainen päivä on ystävänpäivä.

Antti Kumpulainen

Etelä-Lahtea sydämessään kantava reipashenkinen Antti Kumpulainen seuraa takuulla kaikki pelit ja kisat. Runebergin päivänä hän voisi jossain lausua komealla äänellään Saarijärven Paavon. Nauhottakaa.

On sitä helmikuussa paljon muutakin. Kuten Satosalmen nimppari, Tiina Rädyn synttäri ja hääpäiväni. Sitä ei auta unohtaa. Kerran unohdin, toista kertaa en!

Suomea kannustetaan kaikissa lajeissa. Ollaan sinivalkoisia kuten aikanaan Pekka Tiilikainen, jolla oli apunaan Raimo Häyrinen, lyseon kasvatti. Maaottelussa 1965 moukari lensi Tukholmassa katsomoon ja osui johonkin. Pekka antoi Höyrylle tehtävän:

– Menes poika katsomaan, ettei vaan osunut suomalaiseen!

Raine Järvinen

Uskoa, toivoa ja ennen kaikkea rakkautta

Muusikko Pave Maijanen on kirjoittanut laulun lähimmäisen auttamisesta. Tämä laulu, ”Pidä Huolta”, muistuttaa meitä välittämisen tärkeydestä. Siina lauletaan: ”Pidä huolta itsestäs ja niistä jotka kärsii. Anna almu sille, joka elääkseen sen tarvii!”

Tulevana sunnuntaina käynnistyy seurakuntien yhteinen ponnistus, Yhteisvastuu-keräys. Tämän vuoden keräyksen tuotto suunnataan nuorten tukemiseen Suomessa ja maailman katastrofialueilla. Yhteisvastuu viettää myös 75. juhlavuottaan. Keräys sai alkunsa vuonna 1949 jatkona sodan aikana toimineelle Kansanapu-keräykselle.

Yhteisvastuu on rakkauden ääni tässä maailmassa. Meitä kristittyjä kutsutaan uskomaan, toivomaan ja rakastamaan. Niin pysyvät usko, toivo ja rakkaus, mutta suurin niistä on rakkaus, sanotaan Korinttilaiskirjeessä. Jeesus kehottaa meitä rakastamaan toisiamme, itseämme ja Jumalaa yli kaiken. Rakastamalla toisiamme me heijastamme Jumalan rakkautta tässä maailmassa.

Pidä huolta-laulu jatkuu näin: ”Sillä jokainen, joka apua saa, sitä joskus tajuu myös antaa.”

Yhteisvastuu-keräys muistuttaa meitä siitä, että me emme ole yksin. Meistä jokainen tarvitsee joskus apua. Voimme auttaa monin tavoin: jakamalla omastamme tai rukoilemalla keräyksen ja hädässä olevien puolesta. Jokainen pieni teko on merkityksellinen.
Yhteisvasuun kautta voimme yhdessä välittää toivoa ja loistaa Kristuksen valoa tähän maailmaan.


Maija-Reetta Katajisto

Vaikeita ja helppoja päätöksiä

Mitä minä voisin tehdä Suomen ja suomalaisten elämän ja arjen parantamiseksi? Mitä me voisimme yhdessä tehdä paremmin? Miksi me olemme kansana ja lahtelaisina siinä tilanteessa, kun olemme? Elämme Orpon ja Purran enemmistöhallituksen Suomessa ja sen tekemiset vaikuttavat meihin kaikkiin myös kuntatasolla – pidimme me niistä tai emme. Seuraavan kerran Suomessa äänestetään vaihtoehdoista keväällä 2027 jollei hallitus kaadu sitä ennen.

Olen pitkän ja huolellisen harkinnan jälkeen päättänyt, että en asetu ehdolle tänä keväänä kunta – tai aluevaaleissa. Aloitin politiikassa juuri kuntavaaleilla 2012 ja olen toiminut sen jälkeen valtuutettuna 12 vuotta. Tähän aikaan mahtuu kuusi vuotta sairaanhoitopiirin puheenjohtajatehtäviä niin hallituksessa kun valtuustossa, neljä vuotta Lahti Energian varapuheenjohtajana, kymmeniä tai itse asiassa satoja tapaamisia, kohtaamisia ja kokouksia maakunnassa ja Lahdessa. Takana on samalla noin 10 vuotta työtä kansanedustajana, neljä vuotta ministerinä ulkoministeriössä, kuusi vuotta SDP:n varapuheenjohtajana ja yhdeksän vuotta SDP:n puoluehallituksen jäsenenä sekä neljä vuotta Pohjoismaiden Neuvostossa.

Nyt toimin eduskunnassa perustuslakivaliokunnan ja ulkoasianvaliokunnan jäsenenä sekä suuren valiokunnan (EU – asiat) varajäsenenä (jossa läsnäoloa kuitenkin tarvitaan) ja Euroopan turvallisuus ja yhteistyöjärjestön ETYJ:n parlamentaarisen valtuuskunnan jäsenenä. 57 maan järjestön, jossa Suomi toimii nyt puheenjohtajana ja joka on ainoa olemassa oleva yhteistyön foorumi Vladivostokista San Fransiscoon pääpaikkana Wien.

Eduskunnassa työ on muuttunut entistä tiiviimmäksi ja edes maanantaipäivät eivät ole samalla tavalla vapaita paikalliseen tai maakunnalliseen tekemiseen kuin ennen. Olen myös jo aiemmin tuonut esille sen, että Ruotsissa kansanedustajat eivät osallistu kuntapolitiikkaan tai alueiden päätöksentekoon. Kansanedustajan työtä tehdään 100 prosenttisesti. Suomessa monet edustajat ovat mukana ainakin kahdella tasolla tai jopa kolmella ja voi hyvin kysyä kuinka hyvin silloin pystyy paneutumaan kaikkiin asioihin tarvittavan syvällisesti. Pelkkä läsnäolo kokouksissa ei pidä olla se mittari.
Tämä ei tarkoita, ettenkö voisi vaikuttaa ja olla mukana kehittämässä Lahtea ja maakuntaa laajemmin. Itse asiassa näen sen jopa niin, että nyt minun on helpompi keskittyä niihin valtakunnan tasolla asioihin, jotka todella vaikuttavat meidän lahtelaisten arkeemme.

Työ jatkuu myös Etelä-Lahden Demareissa tiiviisti ja olen mukana aktiivisesti myös kampanjatyössä. Luvassa on ajankohtaista keskustelua Lahden työllisyyden parantamisesta, energia-alan tulevaisuuden ratkaisuista sekä myös Lahden liikenneyhteyksistä, joissa mustia pilviä on näkyvissä raideliikenteen ostopalveluissa (poikittaiset yhteydet) uusista tieverkkoinvestoinneista huolimatta. Urheilussa ja kulttuurissa puhumme tietenkin teatterin ja sinfoniaorkesterin merkityksestä sekä uuden monitoimiareenan ja olosuhteiden merkityksestä kaikille palloilulajeille ja harrastamiselle.

Iso kiitos kaikille kollegoille ja niille kenen kanssa olen saanut tehdä 12 vuotta yhdessä työtä valtuustossa ja erityisesti Etelä-Lahden Demareille. Ilman teidän kannustustanne ja tukea en olisi koskaan edes lähtenyt politiikkaan.
Ainakin se on varmaa, että työt jatkuvat ja haasteet on tehty voitettaviksi!

Ville Skinnari

Luottamus

Viikon sunnuntain aiheena on ”Jeesus herättää uskon”. Monissa kyselyissä ihmiset sanovat uskovansa mutta ei niin kuin kirkko opettaa. Mielikuvissa ja ajatuksissa uskominen voi saada monenlaisia merkityksiä. Olenko silloin uskossa, jos kuulun kirkkoon? Tai vaatiiko uskominen jotakin poikkeuksellista, joka ei kuulu normaaliin elämään.

Ranskalainen Taizé-yhteisö, joka kokoaa vuosittain tuhansia nuoria yhteisen rukouksen ääreen, ei puhu lainkaan uskomisesta. He puhuvat ennen kaikkea luottamuksesta. Siihen on tavallisen nuoren ja aikuisenkin helpompi yhtyä. Me jokainen olemme ainakin toivottavasti saaneet kokea luottamusta. Parisuhde ei toimi, elleivät puolisot luota toisiinsa. Hyvä esimies luottaa alaiseensa ja uskoo hänen pyrkivän hyvään suoritukseen. Usein sanotaan, että jos ihmisten välillä ei ole luottamusta niin silloin ei ole mitään.

Kun seuraavan kerran pysähdyt pohtimaan Jumalaa ja sitä kaikkea mitä Hän on meille valmistanut, voit samalla pohtia luottamusta. Jumala luottaa sinuun. Hän antaa lahjansa sinun käyttöösi. Hän iloitsee ja riemuitsee sinusta.


Ville Hakulinen

Vuoden urheilija

Valituksi tuli Barkov. Hyvä valinta. Toiseksi tuli Hradecky. Hyvä valinta.

Jos minulta olisi kysytty, olisin jakanut palkinnon. Kumpikin sen ansaitsi. Näytöt kippareilla olivat loistavat. Tosin mietityttää, että jalkapallolla on liki 300 miljoonaa harrastajaa, kiekolla 1,5 miljoonaa.

Jos joku jäärä tivaa, että sano nyt kumpi, niin mielipiteeni löytyy tämän tarinan lopusta.

Urheilugaala oli hieno ohjelma. Ennen puheissa kiiteltiin sitä, sitä ja sitä. Seuraavana päivänä puhuja varmaan huomasi, että kiittämättä jäi se, se ja se. Nyt on puheissa alkanut olla oikeaa asiaa.

Seurapiiritoimittajillakin riitti puuhaa. Kuka olikaan Sami Hyypiän daami? Minkäs ukon se Wilma Murto on kihlannut?

Mikko Ilonen toi esiin Veikko Kankkosen. Viki on minuakin opettanut. Ei oppi Messilän mäessä oikein tarttunut. Minna Kauppi puhui kauniisti: ”Urheillaan ihmisiksi!”

Mustafe Muuse se vasta puhuja oli. ”Jokainen voi ojentaa kätensä kaatuneelle.” Lasse Virenkin vetisteli. Muuse on ajatteleva nuori mies sanoillaan, että urheilu on siltojen rakentamista.

Mielipideasioita ovat osaltaan. Jalkapallonuoremme olisivat saaneet vuoden odottaa, nythän ovat ennen kisoja kuin puoliajalla. Tyttöjen EM-kultajoukkue olisi ansainnut pystin. Samoin jäi huomiotta selostajalegenda Tapio Suominen. RIP.

Kari Kangasaho

Yksi lahtelaisen urheilun elämäntyön on tehnyt Kari Kangasaho. Hänet voisi jossain banketista palkita isosti niin jalkapallon pelaamisesta kuin valmentamisesta. Ja muustakin, onhan miehellä jo Respect-titteli ja Salpausselän kisojen talkoomitali. Onnittelut Kängi! Sen juhlapuheen haluan kuulla.

Hradecky.

Raine Järvinen

Lammas, susi vai paimen?

Vanhat sanonnat ovat joskus viisaita. Harvinaisen viisaita. Joku viisas sanoi lampaiden viettävän koko elämänsä sutta peläten, sitten paimen syö ne. Molemmat. Tämä sanonta voi muuttua todeksi maapallolla, joka on tällä hetkellä erittäin epävarma.

Teknologiajättien valta, Trumpin nousu presidentiksi, heikko Eurooppa ja Euroopan Unioni, Kiinan pitkä peli maailman ykköseksi, Venäjä, Afrikan mantereen mahdollisuudet ja vallan kasvu sekä tietenkin pienen Suomen rooli Euroopan koillisessa kulmassa Venäjän naapurina. Tästä nyt jokainen voi päätellä kuka on kukin. Lammas, susi vai paimen? Ainakaan vuosikymmeniä Yhdysvaltojen johdolla rakennettu yhteinen maailmanjärjestys ei ole se paimen. Yhteiset säännöt ovat olemassa, mutta niitä ei noudateta tai jos noudatetaan niin omien etujen ja intressien mukaan ja niiden ajamiseksi. Kaksoisstandardit ovat arkipäivää tosin meillekin, kuten Suomen hallituksen suhtautuminen Palestiinan tilanteeseen on osoittanut.

Trumpin paluu presidentiksi oli juuri sitä mitä odotettiin. Onko Euroopan unioni valmis kohtaamaan sen mukanaan tuomat haasteet? EU on nyt kovilla eikä komission esiintymiset ole vakuuttaneet. Mutta Trump ei arvosta pehmeyttä, kuten ei kukaan muukaan suurvallan johtaja. Mihin on jäänyt se vahva viesti pohjoismaista esimerkiksi Grönlannin kysymyksessä? Ei ainakaan se amerikkalainen not in my backyard eli takapihan valtaamisesta on saanut puhua, vaikka se nyt kuuluukin Tanskalle. Amerikkalaiset teknologiajätit odottavat myös suomalaisen komissaarin Henna Virkkusen vastauksia. Ainakaan vielä niitä ei ole saatu. Trump ei arvosta EU:ta, vaan haluaa toimia pääkaupunkien kanssa henkilökohtaisesti. Mutta ei Bryssel ole merkinnyt ennenkään paljoa suurvalloille. Kiinan presidentti ei sinne edes Euroopan matkallaan matkustanut. Siksi Suomi tarvitsee entistä vahvempia kumppaneita pohjoismaiden ja EU:n lisäksi myös Britanniasta ja esimerkiksi Japanista – etenkin taloudessa.

Maapallokaan ei kestä loputtomiin ja siksi se paimen kyllä on varmuudella ainakin luonto eli maapallo itse, jollei ihminen ehdi itse ensin fiksuuntua tai sitten tuhota itse itseään. Ilmastonmuutoksen vähättely ei meitä ainakaan pelasta.
Viikon toinen puheenaihe on ollut Lahden Pelicans. Uudet tuulet puhaltavat ja pian nähdään, miten paljon löytyy lampaita, susia, paimenia tai jopa leijonia Isku-areenalta. Liiga on huippu-urheilua eikä sääliä siinä tunneta tai pidä lietsoa. Pelicansin pelaaminen on sarjataulukon mukaista ja säätäminen tällä kaudella on ollut omituista kaukalon ulkopuolellakin, ja tiedottaminen viime viikolla ainutlaatuisen sekavaa. Se jättää särön muuten niin upeaan lähihistoriaan. Silti pelaajien rooli on tässä tilanteessa se kaikkien karuin ja kovin, koska sekoilu kulisseissa ja valmennuskokoonpanon muutokset vaikuttavat koko joukkueeseen. Muutos on silti aina mahdollisuus. Perjantain ja lauantain KooKoo – ottelut näyttävät suuntaa, minne päin Pelsu keväällä lentää.

Mutta omaan visioon ja tekemiseen pitää uskoa. Sitä itseluottamusta löytynee Pelicansinkin taustalta. Toivottavasti myös Brysselistä, Helsingistä ja Lahdestakin yleensäkin. Siksi pitää olla rohkea eikä nöyristellä. Muuten käy, kuten lampaalle ja sudelle.

Ville Skinnari

Suomi tarvitsee uutta energia, mutta mitä ja miten?

”Me panostamme kasvuun”. Meillä on 500 toimenpidettä. Luomme 100 000 uutta työpaikkaa. Leikkaamme, mutta oikeudenmukaisesti. Panostamme Soteen.”. Tässä alkuun muutama sitaatti Orpon ja Purran hallitukselta ja näitä yhden lauseen onelinereita riittää. Todellisuuden tiedämme. Ei tarvitse kuin katsoa ympärille ja keskustella tavallisten ihmisten tai yrittäjien kanssa. Elämme selviytymistaistelua, jossa visio puuttuu ja pelottelulla viedään viimeinenkin toivo.

Tähän kaikkeen pirisitävä uutinen oli energia-asioista vielä vähän aikaa vastaavan ministerin eli Kai Mykkäsen ulostulo uuden ydinvoimalan tarpeellisuudesta Suomeen. Fakta on, että Suomeen tarvitaan vakaata ja edullista sähköä. Eikä tuuli tai aurinko sitä ole. Uuden ydinvoimalan rakentaminen kuitenkin kestää ja siksi olisi tärkeää, että Suomessa olisi ja tänne olisi tulossa tarpeeksi teollista kysyntää sähkölle. Nyt suunta on päinvastainen eli kysyntä laskee, kun teollisuus supistuu. Datakeskukset ovat toki tähän piristys, mutta mitään työllistävää teollisuutta se ei ole sanan varsinaisessa merkityksessä. Vetylaitokset tarvitsevat myös vakaata perusvoimaa, mutta ne eivät ole realistisia ilman merkittävää julkista tukea. Ennen Suomessa oli teollisuutta, joka halusi ja tarvitsi ydinvoimaa ja oli siksi siihen halukas sijoittamaan. Nyt halukkaita on vähemmän, mutta ehdottoman kannattavaa olisi nyt liikkua nopeasti, koska aika ei ole puolellamme. Se on itseasiassa Ruotsin puolella, jonne on syntynyt koko ajan uutta teollisuutta ja investointeja.

Orpon hallitus lupasi hallitusohjelmassa uuden energiastrategian, mutta vasta nyt kuulemme jotain suurempaa ajattelua. Mikä kesti näin kauan? Hallituskausi alkaa olla puolivälissä. Suomessa on vuosikymmeniä tehty fiksua energiapolitiikkaa ja ilman uutta (Venäjän) raaka-ainepulaa hinnoittelu olisi edelleen maltillisempaa esimerkiksi Lahdessa. Omistaja luonnollisesti päättää millaisen tuoton se haluaa.
Tuulivoimaa on jo tarpeeksi eikä uudet hankkeen enää menee edes kaupaksi. Silti esimerkiksi Päijät-Hämeeseen Padasjoelle ja Pirkanmaalle Kuhmoisiin suunnitellaan väkipakolla tuulivoimaa kuntien taloutta ”pelastamaan”. Toivottavasti kuntapäättäjistä löytyy voimaa sanoa ei konsulttien kiimalle. Tätä samaahan nähtiin Lahdessa, kun Lahti Energiaa haluttiin väkisin myydä eikä Mikkelin esimerkki silloin vielä ollut kertonut ilmeisesti tarpeeksi selkeästi tosiasioita.

Mutta miten uusi ydinvoimala nyt sitten rahoitettaisiin? Käytännössä ministeri Mykkänen kertoo, että valtion eli veronmaksajien piikki uudelle ydinvoimalalle on auki. Olisi ollut reilua myös kertoa, mitä hallitus tekee Suomea koettelevalle krooniselle investointivajeelle ja korjaisi esimerkiksi Fazerin jätti-investoinnin peruneet verolinjaukset.

SDP ei asetu poikkiteloin uuden ydinvoimalan tielle, se on selvää. Mutta peräämme hallitukselta nyt vastuuta ja visiota siitä, miten Suomi nostetaan suosta. Uuden ydinvoimalainvestoinnin on tuotava Suomeen työtä, toimeentuloja ja investointeja ennen kuin suomalaisten rahapussille mennään.
On toki mahdollista, että samaan aikaan kun Suomen hallitus odottelee kädet ristissä talouskasvun alkamista, Fortum tekee päätöksen ydinvoimalan rakentamisesta Ruotsiin, jossa näkymät ovat monin tavoin valoisammat.

Ville Skinnari

PS. Mikkelin jäljet eivät tunnu pelottajan ainakaan kaikkia porilaisia. Pori äänestää pian oman energiayhtiön myynnistä sijoittajille. Olisiko nyt aika tehdä lainsäädäntöä, joka kieltää vesiyhtiöiden lisäksi myös julkisessa omistuksessa olevien energiayhtiöiden myynnin ulkopuolisille? Mielestäni olisi ja siksi tähän liittyvän kansalaisaloitteen lisäksi vastuuministerin tulisi valmistella lakiesitys välittömästi. Se olisi nopein tapa saada laki voimaan.

Kehuja ja onnitteluja

Luin joululomalla (millä hiton lomalla?) Eva-Riitta Siitosen perhekirjan, jossa maukasta tarinaa mm. Fredistä. Siitosten edesmennyt tytär antoi ohjeen, jota minäkin aion noudattaa. ”Ystävällisyys on paras kosto.” Näiltä riveiltä on turha tämän jälkeen etsiä minkään sortin negailua. Paitsi joskus. Nyt siis kehumaan.

Seurasin useammassakin haastattelussa Nuorten Leijonien kipparin Aaro Kiviharjun jutustelua. Olipahan kypsä poika loistavalla ulosannilla. Ja kaiken kukkuraksi Pelimies.

Antti Tuisku on tuonut väriä hiihtomaailmaan. Positiivinen mies hienolla asenteella. Ei tärkeintä ole voitto vaan jalo kilpa! Luulin jo, että musiikkimestari hallitsee myös lentoelämää, sillä tekstitv otsikoi, että tuisku sotki lentämisen. No, se korjattiin, että lumituisku.

Sydäntä lämmitti, kun näin telkkarissa, kuinka Juhamatti Yli-Junnila naurahti. Jospa mies rentoutuisi kuten koko piristyvä Pelsu.

Pelicansin A-nuoret, siis U20, kävi Tampereella nuijimassa Ville Niemisen valmentaman Tapparan. Laitetaan mieleen joukkueen pelaajista esimerkiksi teholinko Joonas Paqvalin, pakki Onni Amhandi ja molari Frantisek Poletin.

Jo vuodesta 1969 vaikuttanut Kortteliliiga ansaitsee kehut vaikka joka numerossa. Poimin palkintogaalasta nimet Ismo Takala, Mika Lindgren ja Kirsi Orjamo, esimerkillisiä toimijoita muiden mainioiden joukossa.

Kari Hyytiä

Lopuksi onnittelut tänä perjantaina synttäreitään viettävälle Kari Hyytiälle. Vanhene Lyde, mutta älä koskaan enempää aikuistu.
Mukkulasta mies lähti, Saksalassa siitä tuli tähti. Liipolassa aikaa vietti, Hesassa asioita mietti, nyt juhlii Hollolassa, Lennartin hoivassa. Onnea!

Runon poikasen väsäsi kaveruudesta kiittävä
Raine Järvinen

Ilo

”Ilo pintaan, vaik syän märkänis.” Tämä monelle karjalaisjuuriselle tuttu sananlasku on pyörinyt mielessäni paljon viimeisten kuukausien aikana. Karjalasta evakkona muualle Suomeen siirtyneet saivat takuulla oman osansa surua, murheita, luopumisen tuskaa ja ikävää. Ja ehkäpä kaiken kurjuuden keskellä tämä sanonta auttoi selviämään.

Olen pohtinut, kun tämän päivän maailmaa katselee historian valossa, niin lieneekö paljon muuttunut. Nykyinen teknologia ainoastaan takaa tiedon välittymisen huomattavasti nopeammin. Itse huomaan vältelleeni tietoisesti television uutisia ja sanomalehtiä, koska uutiset maailmalta ja Suomesta ovat pääasiassa niin masentavia ja synkkiä, että syntyy tarve suojata itseään kaikelta siltä tiedolta. ja löytää ilon lähteitä.

Vaikka vanha sananlasku ei ehkä sellaisenaan tai yksinään ole täysin toimina elämänohje, on siinä kuitenkin jonkinlainen viisauden siemen. Vaikka suru tai kurjuus ei häviä sillä, että sen siirtää pois mielestä, liian suuri määrä surua ja pettymyksiä kaventaa kykyä nähdä ympärillä oleva maailma ja vie kaiken elämänilon. Ilo sen sijaan on hyvä vastalääke silloin, kun elämä tuntuu liian synkältä ja ahdistavalta. Ilo voi olla ikään kuin keidas surun keskellä. Silloin kun suru on tuoretta ja kaiken nielevää ei ehkä edes kaipaa iloa, mutta jos suru ja ahdistus jatkuu pitkään, jopa vuosien ajan, ilon keitaat tuovat kaivatun lepohetken suremiselle.

Ensi sunnuntain Raamatunteksti kertoo Kaanan häistä ja ihmeestä, jossa Jeesus muuttaa veden viiniksi. Ollaan ilon keskellä hääjuhlassa. Tämä kertomus muistuttaa myös meitä pysähtymään ilon hetkiin. Mikä sinulle tuottaa iloa? Yhdenkin iloa tuottavan asian huomaaminen saattaa muuttaa harmaan päivän aurinkoiseksi.


Hanna Rikkanen
pappi, Launeen srk

Tinan kertomaa

Viimeksi jäätiin laulamaan ja laulaen se vaihtui vuosikin. Sävelten lomassa ennustelin tulevaa. Tinasta, tinasta. Innostuin, kun tina tiesi nuorten hopean. Onnea Nieminen, Kumpulainen ja Kiiskinen, jota edelleen pidän pelsuna.

Ensin tina näytti huonot puolensa. Sen mukaan lihon edelleen ja Pelsu vaihtaa sarjaa.

Pleioutissa Jukurit lyö Turkoosit jatkoaikamaalilla, jonka viimeistelee Alex Haatanen Sakke Hämäläisen syötöstä.

Myös liigakarsinnoissa mennään pitkän kaavan kautta, koska Bartosak ja Tyrväinen pitävät toiveita yllä. Ratkaisevassa taistossa Jokerit kuitenkin voittaa 3-2. Juhis Aaltonen iskee kypärätempun. Juhis pyytää julkisesti anteeksi.

Otin toisen tinan. Näytti paremmalta. Sellaiselta, että Pelicans pääsi hurmokseen ja nousi pronssipeliin asti. En saanut selvää, miten siinä kävi. Vastus oli Ilves ja Niemelän naama totinen. Mutta ei hymyillyt valmennuksen avuksi tullut Nurminenkaan…

Jalkapallossa näytti siltä, että FC Lahti nousee kirkkaasti takaisin. Hiihtostadikalla joukkue voittaa kaikki pelinsä ja cupissa tulee välieräpaikka. Ilves on kuitenkin 2-1 parempi. Huovila tekee maalin ja ampuu kaksi tolppaa. Jää jossiteltavaa.

Koriksessa Namika, anteeksi LaBa, nousee myös. Säbässä LaSB pitää paikkansa koettuaan tammikuun lopussa herätyksen. Ringetessä Lahteen tulee pronssia, sillä Ollilat mättävät maaleja pelissä kuin pelissä.

Jorma ”Rommi” Kallio

Niin tai näin, mennään elämässä sillä samanlaisella positiivisuudella, jolla Milkin kasvatti, keskikentän hidalgo, Jorma Rommi Kallio johti Kuusysin aikanaan hurjaan menestykseen.

Mukavaa kuluvaa vuotta toivoo

Raine Järvinen

KOLUMNIT -arkisto

helmikuu 2025

tammikuu 2025

joulukuu 2024

marraskuu 2024

lokakuu 2024

syyskuu 2024

elokuu 2024

kesäkuu 2024

toukokuu 2024

huhtikuu 2024

maaliskuu 2024

helmikuu 2024

tammikuu 2024

joulukuu 2023

marraskuu 2023

lokakuu 2023

syyskuu 2023

elokuu 2023

kesäkuu 2023

toukokuu 2023

huhtikuu 2023

maaliskuu 2023

helmikuu 2023

tammikuu 2023

joulukuu 2022

marraskuu 2022

lokakuu 2022

syyskuu 2022

elokuu 2022

heinäkuu 2022

kesäkuu 2022

toukokuu 2022

huhtikuu 2022

maaliskuu 2022

helmikuu 2022

tammikuu 2022

joulukuu 2021

marraskuu 2021

lokakuu 2021

syyskuu 2021

elokuu 2021

heinäkuu 2021

kesäkuu 2021

toukokuu 2021

huhtikuu 2021

maaliskuu 2021

helmikuu 2021

tammikuu 2021

joulukuu 2020

marraskuu 2020

lokakuu 2020

syyskuu 2020

elokuu 2020

heinäkuu 2020

kesäkuu 2020

toukokuu 2020

huhtikuu 2020

maaliskuu 2020

helmikuu 2020

tammikuu 2020

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011