Suomalaisnuorten ongelmat eivät ratkea pillereillä

Suomessa on viime aikoina vastattu nuorten lisääntyvään ahdistukseen ja avunhuutoihin kemiallisesti. Viime aikainen uusin tutkimus on kuitenkin selvästi osoittanut, että mielen ailahtelut masennuksesta riehakkuuteen kuuluvat oleellisesti nuorten kehitykseen.

Suomessa tilanne on vain valitettavasti sellainen, että useat nuorisopsykiatriset osastot kamppailevat jatkuvan henkilöstöpulan, koulutuksen niukkuuden ja jatkuvien säästöjen kurimuksessa. Henkilökunta masentuu itse ja hakeutuu helposti muihin tehtäviin, joissa resurssit ovat paremmat,
aikaa on enemmän ja toimitilat ovat asianmukaiset.

Jo 1990- luvulla alkanut psykiatristen laitosten alasajo on synnyttänyt suuren joukonyksityisiä nuoria kuntouttavia yksiköitä; ikään kuin nuorten b-sairaalajärjestelmäksi. Yksityisiä nuorisokoteja on syntynyt kuin sieniä sateella. Näissä kodeissa turvaudutaan kaikkein useimmin kemialliseen hoitoon, koska henkilökunnalta puuttuu riittävä nuorisopsykiatrinen koulutus. Psykoterapeuttista koulutusta ei näissä paikoissa ole riittävästi ja heiltä yksinkertaisesti puuttuvat kyvyt arvioida nuorten tilaa ja hoitotarvetta.

On syntynyt yksityinen nuorten hoitoon sektori, jonka ensisijaisena tarkoituksena ja tavoitteena on mahdollisimman suuren voiton tuottaminen osakkeenomistajille. Köyhtyvissä kunnissa, kuten Lahdessa, syntyy epäterve kilpailutilanne, joka muistuttaa entisiä bestuumarkkinoita. Tässä huutolaissirkuksessa nuorten hoito siirtyy markkinavoimille armoille. Jokainen tietää, että pillereillä on kaikkein osaamattomimmankin helpointa lääkitä mieltään osoittavia nuoria.

Tilanne kärjistyy juuri laman aikana. Nuoret tarvitsisivat kriisiterapiaa, psykoterapiaa sekä riittävästi vanhempiensa tapaamisia ja nimenomaan keskusteluita asiantuntijoiden kanssa, jotka parhaiten heitä ymmärtävät. Nuori saattaa syrjäytyä ja jäädä yksin vahingossa, koska akuutissa tilanteessa hän ei ole saanut itselleen apua tai koulussa tätä oirehtimista on väheksytty tai sitä ei yksinkertaisesti ole huomattu ajoissa.
Jokainen veronmaksaja tietää, mitä luova taide ja nuoruusikää kunnioittavat luovuusterapiat maksavat. Veromarkkoja ei syydetä suotta nuorten musiikkiterapiaan. tanssiterapiaan, puhumattakaan sanaterapiasta, jossa nuori voisi saada aitoa kosketusta tunteisiinsa ja hahmottaa mielikuvitustaan oikealla tavalla ammattilaisilta vuorovaikutusosaajilta.

Jokainen nuori, jota ei saada työelämään, maksaa meidän yhteiskunnallamme arviolta 800.000. Se on sellainen summa, että sitä ei ihan heti käsitä.
Työssäni erityisluokanopettajana olen havainnut vuosien varrella, että mitä enemmän vuorovaikutusta olen kyennyt luomaan luokkaani, sitä vähemmän oppilaani ovat kokeneet ahdistusta ja välinpitämättömyyttä. Valitettavasti nuoria ei voida pitää odottamassa tarvitsemaansa apua kovin kauan: liika impulsiivisuus voi johtaa nopeasti tuhoon ja itsetuhoiset ajatukset saada vallan. Voimme saavuttaa tuloksia nuorien hoidossa vain satsaamalla heihin. Raha ei aina ratkaise, vaan silloin tarvitaan voimakasta myötäelämisen kykyä eikä pillereitä.

Meidän on pysäytettävä masennus-, uni- ja ahdistuslääkkeiden käsiin räjähtänyt käyttö ADHD-diagnisoitujen nuorten hoitomuotona lisäämällä terveempiä hoitomuotoja. Kukaan meistä ei varmasti halua samanlaisia mellakoita, joita Lontoossa viime viikolla koettiin tai Norjan yksityistapausta. Valitettavasti nuorena aloitettu kemiallinen lääkehoito siirtyy aikuisikään ja seurauksena saattaa olla täysin lääkeriippuvainen työhän kykenemätön yksilö, joka tulee tässä tilanteessa yhteiskunnalle todella kalliiksi.

Jussi Melanen

 

KOLUMNIT -arkisto

tammikuu 2023

joulukuu 2022

marraskuu 2022

lokakuu 2022

syyskuu 2022

elokuu 2022

heinäkuu 2022

kesäkuu 2022

toukokuu 2022

huhtikuu 2022

maaliskuu 2022

helmikuu 2022

tammikuu 2022

joulukuu 2021

marraskuu 2021

lokakuu 2021

syyskuu 2021

elokuu 2021

heinäkuu 2021

kesäkuu 2021

toukokuu 2021

huhtikuu 2021

maaliskuu 2021

helmikuu 2021

tammikuu 2021

joulukuu 2020

marraskuu 2020

lokakuu 2020

syyskuu 2020

elokuu 2020

heinäkuu 2020

kesäkuu 2020

toukokuu 2020

huhtikuu 2020

maaliskuu 2020

helmikuu 2020

tammikuu 2020

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011