Saimme nuorteniltaan vieraita Brasiliasta. M18-evankelioimisryhmän porukkaa kävi kertomassa ja ennen kaikkea näyttämässä kuinka evankeliumia on mahdollista viedä eteenpäin musiikin, tanssin ja draaman kautta. Oma nuorisokin laittoi itsensä likoon ja tanssi itsensä hikeen – ja sanoi että lisää samanlaista jatkossa, kiitos.
Ryhmän nimi tulee Jeesuksen vertauksesta Matteuksen evankeliumin luvusta 18. Sadan lampaan omistaja lähtee etsimään sitä yhtä eksynyttä. Meidän taivaallinen isämme ei tahdo että yksikään joutuu hukkaan. M18-ryhmä vie evankeliumia eri keinoin niille, joita perinteinen puhuttu sana ei tavoita tai kiinnosta. Pohdin siinä iltapalaa tarjolle laittaessani että siitä tietää varmasti tulleensa täti-ikään, kun nuorten ihmisten innostus sulattaa sielun. Tein kuitenkin syvällisempiäkin löytöjä.

Yksi vierailevista tanssijoista puhui siitä, kuinka meidän omat lahjamme ovat tärkeitä. Kansainvälisyyden hengessä lainaan brittiläisen ruokaketjun slogania ”every little helps”, siis että vähäkin auttaa ja sillä on merkitys. Ei tarvitse olla paras. Tarvitsee vain olla rohkea. Tarvitsee uskaltaa laittaa itsensä likoon. Lahjojen antaja pitää lopusta huolen. Pienestäkin siemenestä Jumala kasvattaa suuren puun.

Lahjojensa käyttötarkoitusta puntaroidessa on hyvä pitää mielessä Jeesuksen meille antama tehtävä. Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Saman voi sanoa toisinkin: Jumalaa voi rakastaa siten, että antaa itsensä toisten ihmisten käyttöön. Rakkaus on lopulta palvelutehtävä.
Meidän oma elämämme on esimerkki kaikille muille maailman ihmisille. Sillä mitä teemme ja miten elämme, on suunnaton merkitys. Ehkä joku joskus tulee kysymään, että mikä meitä motivoi tekemään hyvää ja toimimaan oikein lähimmäisenrakkauden hengessä. Silloin on mahdollista sanoa, että sitä antaa siitä mitä itselle on annettu. Rakastan, koska minua on rakastettu. Ja vaikkei kukaan koskaan kysyisikään mitään, hyvän kylväminen ympärilleen ei koskaan ole turhaa. Se kasvattaa lisää hyvää.

Kävimme illan päätteeksi uusien ystäviemme kanssa yhteiseen iltapalapöytään, me eri kansallisuuksista tulevat Jumalan lapset. Keskustelu kävi sujuvasti englanniksi ja koimme olevamme yhtä perhettä. Kristus itse tekee hengessään meidän yhdeksi ja liittää meidän itseensä kuin oksat elämänpuuhun. Elimme todeksi sitä, mistä iltahartaudessa myöhemmin lauloimme: ”Monin kielin keskeltämme nousee kiitos Kristuksen. Yhteen Herraan uskallamme, määränpää on yhteinen. Luokoon keskellemme hän ykseyden näkyvän” (virrestä 449).

Anu Toivonen
(Täti-ikäinen) nuorisopappi

Emme elä ihan vielä USA:ssa, mutta samaan suuntaan olemme hyvää vauhtia menossa. Rikollinen kävelee ulos, vaikka näyttö olisi riittävä, koska pidätyshetkellä on tehty pieni tahaton virhe tai rikottu rikollisen oikeusturvaa.Suomessa ei tuomita vielä rikoksen suunnittelusta, vaikka poliisi kykenisi estämään rikoksen ennalta. Rikoksen täytyy antaa tapahtua ennen kuin siihen voidaan puuttua. Hyvänä esimerkkinä ovat olleet rahankuljetusryöstöt. Näyttö olisi riittänyt, mutta oikeudessa se ei olisi pätenyt, sillä suunnittelu ei ole rikos.

Henkirikoksesta Suomen laki määrää. että siitä on tuomittava ehdottomaan vankeusrangaistukseen tai vaihtoehtoisesti pakkohoitoon, mikäli rikokseen syyllistynyt on ollut tekohetkellä täyttä ymmärrystä vaille eli syyntakeeton. Omalaatuisin oikeusmurha on juuri nyt tapahtunut Suomessa, sillä ensimmäisen kerran maamme oikeushistoriassa ihmisen surmannut henkilö kävelee yhdeksän kuukauden tutkintavankeuden jälkeen vapaalle jalalle ilman mitään seuramusta. Mytologi Igor B0ckin tappo on juuri kyseinen oikeuskummajainen.
Helsingin käräjäoikeus oli tuominnut käräjätuomarin ja kolmen lautamiehen avulla juuri siten, kuten laki sanoo. Mutta sitten tulee se terveyspykälä. Tappaja oli ollut tekohetkellä sairas, mutta hän oli parantunut jo mielentilatutkimukseen mennessä. Niinpä hänet vapautettiin. Jokainen ymmärtää, että ongelmallista on se, että tuntien mielenterveyspalvelumme, on suuri vaara, että sairas henkilö surmaa toisenkin kerran.

Suomalaisia kyrsii monta muutakin lakia. Näitä ovat handsfree-laki, joka voitaisiin saman tien heittää romukoppaan, koska kukaan ei sitä noudata, sillä sen täysimääräinen valvominen on mahdottomuus. Minua ajeli kesällä vastaan Taipalsaarella nimismies kännykkä korvalla. Mitä hel.. sellaisella lailla on tosielämän kanssa tekemistä elleivät viranomaisetkaan sitä noudata.

Taloyhtiöiden tupakointi kielto on ristiriidassa perustuslain kanssa. Mutta kuitenkin yksi järjettömimmistä oikeuden ratkaisuista koskee puolestaan yksityistä pysäköinninvalvontaa. Eduskunnan lakivaliokuntakin on arvoisan KKO:N kanssa täysin eri linjoilla. Korkein oikeushan teki ennakkoratkaisu, että sen mukaan parkkifirmoilla on oikeus harjoittaa kyseistä bisnestä laillisesti. Mutta muistakaa etelälahtelaiset kiistää asia ellei yksityinen pysäkinvalvoja kykene osoittamaan , että juuri te ajoitte auto. Tämä näyttö vaaditaan yksityisiltä.

Ristiriitaisuuksia on erittäin paljon vielä lainsäädännössämme ja riita-asioissa oman vastuun suuri osuus saa suomalaiset epätasa-arvoiseen asemaan lain edessä. Rikas jyrää köyhän, koska asian käsittelyajat ovat Suomessa liian pitkiä. Suomi saanut näistä huomautuksia EU tuomioistuimilta, mutta meno jatkuu samanlaisena. Laki on niin kuin se luetaan. Mikä Suomessa tarkoittaa, että asioiden annetaan tahallaan vanhentua.
Jokamiehen oikeudet eivät toteudu meillä valitettavasti. Kansalaisoikeusliikkeitä ja siviilivastarintaa tarvitaan näilläkin raukoilla rajoilla.

Jussi Melanen

Parivuotias tyttö oli Launeen kirkon avoimen päiväkerhon vakituinen kävijä. Perjantaiaamun kirkkohetkessä hän oppi laulamaan aamenet ja osallistumaan kaikkeen muuhunkin. Hän seurasi silmä tarkkana, kun pappi kertoi päivän raamatunkertomuksen milloin nukeilla, milloin piirtämällä. Jeesus tuli hänelle tutuksi. Hän oppi, että Jeesus auttaa, parantaa ja pelastaa. Pienen jumalanpalveluksen jälkeen maistui mehu ja voileipä. Sitten olikin jo aika askarrella, leikkiä ja laulaa.

Kun tämä tyttö näkee auton ikkunasta tai lastenrattaiden istuimelta Launeen kirkon, hän huudahtaa: tuolla on meidän kirkko. Lapsi osuu oikeaan! Oman seurakunnan kirkko on meidän kaikkien kirkko.

Seurakunta ja sen kirkkorakennukset eivät ole vain joitain harvoja varten. Kirkko ei ole aktiivisten jäsenten, työntekijöiden tai luottamushenkilöiden kirkko. Se on Jumalan perheen kokoontumispaikka, ja perheeseen kuuluu jokainen seurakunnan jäsen. Tässäkään perheessä ei ole täydellistä eivätkä sen jäsenet aina toteuta ihanteita. Mutta silti se on Jumalan perhe, jossa kaikilla on sama Taivaallinen Isä.

Jollekin on tärkeää käydä kirkossa, hän saa jumalanpalveluksesta ja muista tilaisuuksista voimaa ja siunausta elämäänsä. Hän saa rohkaisua uskolleen, kun kirkossa julistetaan armoa. Hän tarvitsee ehtoollista, yhteyden ja anteeksiannon ateriaa. Joku toinen ei usein käy kirkossa, mutta voi olla, että tuo rakennus on silti hänelle tärkeä. Hän tietää, että siellä rukoillaan meidän ja koko maailman puolesta. Tuntuu hyvältä, että siellä muistetaan kastettuja lapsia, avioon aikovia pareja ja tästä elämästä lähteneitä kuolleita. Kirkossa autetaan hädässä olevia.

Toivon, että mahdollisimman moni voisi Launeella tuntea pienen tytön tavoin: Tuolla on meidän kirkko. Siihen kokemukseen voi päästä monella eri tavalla. Löydä oma tapasi.

Riitta Särkiö

Hyväksikäytön pitkät perinteet

Lukemattomat erilaiset uskonnolliset ryhmittyvät ja lahkot ovat todellisuudessa pedofilian saarekkeita. Erityisesti Suomessa vanhoillislestadiolaisuus ja muualla katolinen kirkko eivät ymmärrä pedofilian vakavuutta ja perusongelmaa oikein. Halu salata on edelleen näiden ryhmien tapa toimia.

Asiasta on kirjoitettu jopa kirja. Ihmisoikeusjuristi Geoffrey Robertson raportoi kirjassaan ” The case of Pope: Vatican Accountability for Human Rights Abuse”, että nykyinen paavi Joseph Ratziger pitäsi asettaa syytteeseen teoistaan. Jo vuonna 2004 John Jay raportin mukaan katolliselle kirkolle tehtiin 10667 valitusta pedofiliasta vuosina 1950-2002. Yli 80 % näistä olivat poikia .

Törkeimpiä tapauksia oli isä Lawrence Murphy, joka raiskasi yli 200 kuuroa poikaa Wisconsinissa useiden vuosien ajan. Ratzingerin kakkosmies , kardinaali Tarciosio Bertone (nykyisin Pyhän istuimen pääministeri) kehotti hiippakuntaa luopumaan oikeudenkäynnistä ja käyttämään ”pastoraalisia toimenpiteitä” ongelman ratkaisemiseksi. Uskomatonta välinpitämättömyyttä ja ihmisoikeuksia halventavaa toimintaa.

Pedofiliaan syytettyjä pappeja on kehotettu itsetutkiskeluun, kun olisi pitänyt nostaa rikossyytteitä. Koko pedofilia ongelman oikeudellisen käsittelyn tiellä on ollut Vatikaanin ja Pyhän istuimen valtiollinen status. Vatikaanivaltiolla ei ole omaa hallintoa, vaan lateraanisopimuksen mukaan Pyhä istuin on Vatikaanin suvereeni valtio. Se kykenee lopettamaan pedofilia oikeudenkäynnit vetoamalla suvereenin valtion oikeuksiinsa. Mikä yksinkertaisesti tarkoittaa, että sen toimia ei voi altistaa oikeudenkäynteihin toisessa valtiossa.

Nyt ollaan oikealla tiellä. Mikäli paavia asetettaisiin syytteeseen ja raiskaukset katsottaisiin rikoksiksi ihmiskuntaa kohtaan ja ihmisyyttä kohtaan, olisi paavin rikosoikeudellinen vastuu esimiehenä mahdollinen. Paavi on tiennyt rikoksista ja hän uskonopin kongeregaation johtajana on viime kädessä vastuussa näistä kirkkonsa pedofilia tapauksista. Suomessa oikeusviranomaiset taas ovat törmänneet puhumattomuuden muuriin tutkiessaan vanhoillislestadiolaisia raiskauksia. Kirkon johtajat ja ”vanhimmat” ovat kyenneet pakenemaan vastuutaan monia vuosia, koska todistamistaakka on niin vaikeaa.

Kirkko ollut aina epätasa-arvoinen ja suvaitsematon

Koko historiansa ajan eli 1500 vuoden ajan, jolloin kristinuskolla on ollut täydellinen ja ehdoton ideologinen ylivalta Euroopassa, eivät hyvinvointivaltio, tasa-arvo ja julkiset palvelut ole toteutuneet missään. Kristilliset kirkot ovat siunanneet feodaaliajan äärimmäisen epätasa-arvon, maaorjuuden, yksinvaltiaiden hirmuteot, noitien polttamisen ja inkvisition julmuudet.

Meidän oma uskonpuhdistajamme Martin Luther oli todellinen vihakirjoittelija. Hänen juutalaisvastaisuutensa oli samaa luokka Adolf Hitlerin kanssa ja Halla-ahokin on hänen rinnallaan pelkkä näpertelijä. Martti poika vaati juutalaisten käsien katkomista ja päiden leikkaamista. Kirkon brändi on koko ajan ollut epädemokratian palvominen ja todellisten ihmisoikeuksien sortaminen. Uskonnoton on heidän kielessään sama kuin moraaliton. Kirkon konservatiivinen ajattelu on onneksi saanut ihmiset viimein tajuamaan kirkon kaksinaismoraalisuuden ja epätasa-arvon.

Puheet homoseksuaalisuudesta ja seksuaalisuuden kieltäminen ovat ajaneet kirkon ristiriitaan sen kristillisen doktriininsa ”rakkaudellisuuden” kanssa. Kun ihmisten perustavimmat halut nimetään synniksi, voidaan todeta kaikkien olevan syntisiä. Synti leimaa ihmisyyden alhaiseksi ja
hävettäväksi , kun taas uskonto esiintyy retoriikassaan ja symboliikassaan kaiken ylimaallisen ja korkea-arvoisuuden tyyssijana. Miksi ajattelevat ihmiset ovat antaneet kirkolle monopolin syntien anteeksiantamiseen ja niiden nimeämiseen? Keskustelu valtiokirkosta on jatkuttava!

Juhani Melanen

Jotenkin näin voisi muotoilla tämän viikonvaihteen sanoman. Kirkollinen sanoma liittyy kristityn vapauteen. Siinä tulee tai toivoisin tulevan esiin ajatuksia siitä, kuinka oma elämä voi rakentua sekalaisten perinnäissääntöjen ja muiden ihmisten asettamien normien mukaan. Tällaiseen pitää suhtautua arvoivasti. Kristus päästää seuraajansa vapauteen vääristä ja vääristävistä perinnäissäännöksistä, mutta sitoo seuraajansa totuuteen ja rakkauteen. Rakkaus näyttää suuntaa valinnoille.

Siis tyhmyyksiä ei ole pakko tehdä ja olla noudattamatta kaikkia sääntöjä ja lakipykäliä. Järkeä saa käyttää. Ei kannata olla lapsellinen ja aiheuttaa tyhmyydellä entistä suurempaa vahinkoa. Viisauden suuntaan ohjaavat erilaiset kasvatus-, koulutus- ja vanhemmuusjärjestelmät. Varmentajana toimivat yhteisesti annetuilla valtuuksilla erityiset kontrollijärjestelmät erilaisine sanktioineen.

Mutta missä sydämeni on? Mitä todella haluan? Mihin minut on luotu ja millaiseen elämään kasteessani sidottu?
Tänään meitä muistutetaan siitä, kuinka Kristuksessa meillä on kaikki. Hän sitoo meidät rakkauteen. Siksi omaa elämää on lupa elää. Ja on tehtävä antaa muiden elää. Ja suostua kulkemaan yhdessä Taivaan kotia kohti.

Esa Kekki

Ilmastokeskustelua käydään koko ajan kummallisilla argumenteilla ja tykistöllä ammutaan toisinajattelijoita kuin kyyhkysiä. Toista ryhmittymää johtaa Al Gore (melkein presidentti) ja toista rintamaa yksittäiset ajattelijat ja ilmastokriittiset ihmiset.

Ihminen lämmittää ilmasto tuottamalla kasvihuonekaasua ja nokihiukkasia ja keinotekoisia yläpilviä. Otsoniaukko Etelänavalla kasvaa ja ilmastotieteilijät povaavat Suomeen täksi talveksi poikkeuksellisen kylmiä ilmoja. Tätä tukee myös joka yhdentoista vuoden välein tapahtuva auringon vähäinen energiasäteily.

Ilmastotiede on yhtä monimutkaista kuin taloustiede eikä kukaan varmuudella kykene sanomaan millainen tulevaisuus meitä odottaa. Muuttaako Golf-virta suuntaansa, tuleeko pohjoiseen lämmintä vai kylmää? Grönlannissa tosin on selvästi nähtävissä lämpeneminen ja se on todella vaarallista.

Erittäin mielenkiintoisia tuloksia on esittänyt hollantilainen nobelisti Paul Crutzen, joka esitti Berliinissä pidetyssä seminaarissa, että rikki- ja typpioksidit ja muut ilmasto viilentävät pienhiukkaset ovat saattaneet kumota kolme neljäsosaa ilmaston lämpenemisestä.
Yhdysvalloissa NASA on päässyt tutkimuksissa hyvin samoihin tuloksiin satelliiteillaan. On laskettu, että Kiinan, Intian ja muiden maiden valtamerillä kulkevien laivojen lisääntyneet rikki- ja typpipäästöt ovat kumonneet kasvavan osan ilmastoa lämmittävien tekijöiden vaikutuksesta.
Tällä ei näytä olevan mitään merkitystä, sillä kukaan ei ole halunnut monimutkaistaa ja muutenkin mielikuvituksellisen monimutkaisia ilmastoneuvotteluja entisestään. Asiasta ei ole käyty vakavaa keskustelua. Laivojen päästöt eivät jakaudu tasaisesti, vaan ne keskittyvät tietyille vilkkaasti liikennöidyille merialueille, kuten Pohjois- Atlantille.

Jos rikkisateenvarjo vedetään pois Pohjois-Atlantin yltä, meriveteen sitoutuva lisälämpö matkaa tuulen ja merivirtojen mukana kohti Grönllanin mannerjäätikköä ja Jäämerta. Tämä voisi olla todella vaarallista, koska se voi vapauttaa meren pohjalta ja ikiroudasta suuria määriä metaania ja hiilidioksidia. Tärkeintä mielestäni ilmastokeskustelussa on kuitenkin se, että kaikkia osapuolia kunnellaan herkällä korvalla.

Juhani Melanen

Kolme paimenta oli paimenessa lähellä Kuolluttamerta vuonna 1947. Yksi heistä huomasi aukon jyrkänteessä ja heitti sinne kiven. Luolasta kuului särkyvän astian helähdys. Niinpä hän kiipesi luolaan katsomaan ja löysi sieltä saviruukkuja. Näissä ruukuissa oli kirjakääröjä, jotka sisälsivät mm. Raamatun tekstejä. Myöhemmin on selvinnyt, että nämä Qumranin käsikirjoitukset on kirjoitettu satoja vuosia aikaisemmin kuin vanhimmat siihen mennessä tunnetut ja säilyneet Raamatun käsikirjoituslöydöt. Vaatimattomien saviruukkujen sisällä oli suunnattoman arvokas aarre, jotka tutkijat ovat tutkineet vuosikymmeniä.

Apostoli Paavali sanoo: ”Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta eikä meistä itsestämme.” Olemme monella tavalla hauraita ja helposti särkyviä. Harva meistä on ulkoisesti säihkyvä. Mutta halpakin astia voi kantaa sisällään jotakin arvokasta. Uskon lahja on arvokkainta, mitä meillä voi olla. Uskon omistaminen ja säilyttäminen ei ole kiinni siitä, millaisia ”astioita” me olemme. Ehkäpä pikemminkin päinvastoin Jumalan voima tulee paremmin esiin ja näkyviin meidän vajavaisuuttamme vasten. Syntisinä, puutteellisina ja heikkoina saamme ottaa vastaan evankeliumin, ilosanoman Jeesuksesta ja siitä, mitä hän on tehnyt puolestamme. Tuo valtava voima, uskon voima, voi näin vaikuttaa meissä.

Heikki Pelkonen

Hyväuskoiset suomalaiset luulivat, että liittyessään EU:n elintarvikemenomme halpenisivat, koska elintarvikkeiden raaka-ainehinnat laskisivat. Näin hetkeksi tapahtuikin, mutta notkahdus oli vain kosmeettinen ja lyhyt. Elintarvikkeiden jakeluketjussa on tapahtunut jotain kummallista. Raaka-aineiden hinnan alennuksen korvaaminen osittain tukijärjestelmällä ei ole hyödyttänyt viljelijöitä, vaan maatalouden kannattavuus on jatkuvasti alentunut tilakoon kasvusta huolimatta.

Nykyiset tuet ohjautuvat yhä edelleen lähinnä maataloutta harjoittamattomille maanomistajille peltomaan hinnan nousun myötä sekä elintarviketeollisuudelle halpojen raaka-aineiden muodossa.
Kun lisäksi vaarallisia raaka-aineita kierrätetään turkiseläinten rehuksi, on vaarassa syntyä kontrolloimattomia hullun lehmän tauteja ja muita tauteja. Samalla itsenäisen talonpojan asema on muuttunut byrokratian rengeiksi, jotka totalitaarisen valvonnan alaisena joutuvat nöyristelemään EU virkamiesten edessä ja todistelemaan heille pilkun tarkkuudella tukiehtojen noudattamista.

Monikaan valistunut kuluttaja ei tiedä, että raaka-aineiden osuus elintarvikkeiden hinnanmuodostuksesta on vain noin 14 prosenttia.
Alkutuotannon osuus suomalaisen kuluttajien ruokamenoista on noin 30 prosenttia, mikä koostuu raaka-aineista ja maataloustuesta. Maataloustuotannon arvo henkeä kohti laskettuna on 377 euroa ja maataloustuen 450 euroa.

Suomalaisen kuluttajan kannalta voidaan tehdä aiheellinen kysymys: onko tässä mitään järkeä? Nykyistä tulonjakaumaa hinnanmuodostuksessa muuttamatta, voidaan laskea raaka-aineiden hintojen voivan nousta keskimäärin 2,2 -kertaiseksi, jos nykyisestä tukijärjestelmästä luovuttaisiin.
Viljelijän kannalta kyseinen hinnannousu kattaisi tuotantokustannukset ja mahdollistaisi maatalouden pääsyn reaalitalouden pelikentille.
Alkuperäismerkintöjä vaaditaan vasta nyt ja keskustelu ruuan tuottamiseen käytettävien tuotantopanosten hinnan noususta on virittänyt maailmalla kiivasta väittelyä. Puheet maailmanmarkkinahinnoista ovat teoreetikkojen höpinöitä, sillä ylijäämäeriä dumpataan aina polkumyynnillä eteenpäin jossain päin maailmaa.

EU:n pinta-alasidonnaiset tuet ovat johtivat matalien tuottajahintojen aikana näennäisviljelyn voimistumiseen. Nyt kohoavilla hinnoilla viljelijän kannattaa huolellisesti paneutua, mitä viljelee ja ennen kaikkea miten viljelee.
Onneksi ammattitaito ja erikoistuminen ovat taas Suomessa nousemassa kunniaan. Tärkeää olisi luoda oikeaa viljelyosaamista. Tätä osaamista voisimme viedä ulkomaillekin. Vain sopusointi turvaa tulevaisuuden. Silti suuret globaalit virheet, kuten polttoaineiden tuottaminen viljasta, tulevat
nostamaan ruuan hintoja myös Suomessa. Me tarvitsemme oman maataloutemme, sillä kriiseissä apua on muualta vaikea saada ja typerää hakea.

Jussi Melanen