Odotamme helluntaita

Elämme nyt sitä kevään aikaa, jota osa ihmisistä kutsuukin jo kesäksi. Viimeisimmät lumikasat ovat jo sulaneet ja vuoden lämpöennätyksiä rikotaan ympäri Suomea. Aamuauringon paistaessa ja lintujen laulaessa, pysähdyn usein ihmettelemään luonnon kauneutta. Pihani puiden lehdet ovat melkein täysikasvuisia ja monet kevätkukat kukkivat kaikissa sateenkaaren eri väreissä. On punaista, keltaista, vihreää, sinistä ja kaikkea siltä väliltä.

Ympäröivään vihreyteen tottuu nopeasti ja on hankala uskoa, että vielä jonkin aikaa sitten maa lepäsi lumipeitteen alla. Tuolloin luonnossa kohtasi useimmiten vain valkoista, mustaa ja harmaan eri sävyjä. Kuitenkin jo pääsiäisen aikana pajunkissat muistuttivat meitä siitä, että kevät on tulossa.
Kertomus Nooan arkista on yksi Raamatun tunnetuimmista. Siinä Jumala lähettää maan päälle vedenpaisumuksen, joka yltää vuorten huippuihin asti peittäen kaiken elävän. Pahuus maan päällä hukkui, mutta hyvät pelastuivat Nooan rakentamassa laivassa, arkissa, jonne hän oli kerännyt kaikenlaisia maailman eläimiä.

Vedenpaisumus kesti 150 päivää eli noin viisi kuukautta, kuten Suomen talvikin. Elämä ei kuitenkaan tuhoutunut täydellisesti. Se nukkui hyvin pienessä paketissa, siemenessä, joka itää nähdessään auringon. Myös lumi on vettä, vaikka hyvin kylmää sellaista.
Pitkän odotuksen aikana Nooa lähetti kyyhkysen ulos arkista tiedusteluretkelle. Se palasi takaisin nokassaan öljypuun tuore oksa, joka oli merkki elämän paluusta maan päälle. Kun vedenpaisumuksen vedet olivat laskeutuneet kokonaan, avattiin Nooan arkin luukut ja eläimet pääsivät jälleen laiduntamaan värikkäillä niityillä.

Värikkäitä eivät olleet ainoastaan kasvit, vaan myös Jumalan taivaalle maalama täydellinen sateenkaari.
Sateenkaari, tuo ihmeellinen valokimppu, oli Jumalan lupaus ihmisille siitä, ettei Hän enää koskaan hylkäisi ihmiskuntaa. Sen kaari nousi ylös maasta taivaaseen ja kaartui sieltä jälleen alas maan päälle. Näin Jeesuskin helatorstaina astui ylös taivaisiin, mutta hän ei jättänyt meitä yksin. Tällä viikolla me odotamme Pyhää Henkeä, kyyhkystä, joka ensi sunnuntaina, helluntaina, vuodatetaan alas meidän päällemme.

Jokainen meistä näkee maailman välillä mustavalkoisena. Mutta sillon kun sinusta tuntuu siltä, ettei tylsyydellä ole loppua, pysähdy hetkeksi ja katsele minkälaisia eri värejä on ympärilläsi. Ne ovat sinulle merkki siitä, että kolmiyhteinen Jumala on kanssasi tässä maailmassa, jonka Hän on juuri sinua varten luonut värikkääksi paikaksi.

Aleksi Vainikka
teologiharjoittelija

 

Eutanasian hyväksyminen osoittaa armeliaisuutta

Tunnen erään tapauksen henkilökohtaisesti, jossa hyvin tuntemani ihminen makaa koomassa edelleen kahden vuoden kuluttua onnettomuudesta. Itse hän ei voi tehdä asialle mitään. Hänen omaisensa ovat tehneet ns. passiivisen hoitosuunnitelman. Mikä tarkoittaa sitä, että aktiivista
hoitoa ei jatketa, jos jokin sairaus potilaalla ilmenee.

Armokuolema on nyt otettu vihreiden puolueohjelmaan ja siitä syntyi heti tietysti myös erimielisyyttä, sillä ihmisiähän me kaikki olemme.
Itse olen ehdottomasti armokuoleman hyväksymisen kannalla, sillä en todella halua maata koomassa monia vuosia tai kärsiä mielettömistä kivuista, jotka modernilla tekniikalla olisivat helposti hoidettavissa. Olen vahvasti sitä mieltä, että ihmisellä on oikeus paitsi hyvään elämään
myös arvokkaaseen kuolemaan. Meillä kaikilla pitää olla oikeus määritellä myös sen kesto ja valvotuissa olosuhteissa päättää omasta elämästämme harkinnan ja lääkärikeskustelun kautta. Toki nykyinen saattohoito kipulääkityksineen on toki hyvää, mutta ilman hoitotestamenttia
omaisten on usein vaikea ratkaista läheisensä kohtaloa.

Tässä keskustelussa on turha vedota siihen, että jokin vammainen saatettaisiin painostaa eutanasiaan vain siksi, että hän on sattunut syntymään vammaisena. Kontrollin pitää olla näissä asioissa erittäin tiukka ja yksiselitteinen: jokainen elämä on arvokasta ja laulun arvoinen.
Eutanasia pitäisikin säädellä uudelleen Suomen laissa selvästi ja niin tarkasti, että virheitä tai tulkintoja asiasta ei voisi esittää jälkikäteen.

Hollannissa ja Sveitsissä on alkanut mielenkiintoinen keskustelu siitä, johtaako eutanasian salliminen siihen, että kehitysvammaiset joutuisivat jotenkin eriarvoiseen tilanteeseen pelkästään siksi, että ovat kehitysvammaisia. Vaikeasti kehitysvammaisten kohtalosta eivät saisi päättää sellaiset ihmiset, jotka haluaisivat lopettaa heidän elämänsä jo ennen syntymää. Nykyisillä hoitomuodoilla voidaan elämää pidentää usein erittäin paljon ja kipuja lievittää. Tämä viimeinen hoitojakso on usein erittäin kallista ja omaisille erittäin raskasta.

Viime tiistaina asiasta keskustelivat tästä aiheesta televisiossa Päivi Räsänen ja Ville Itälä erittäin asiallisesti, vaikka olivatkin eri mieltä.
Räsänen korosti saattohoidon kehittämistä ja Itälä aktiivista omatoimista eutanasiaa. Ihmisen itsemääräämisoikeutta omasta kohtalostaan tulisi sallia enemmän. Keskustelua on käytävä avoimesti ja siihen on osallistuttava aktiivisesti. Ihmisen elämän lopussa ei yksilön mielettömiä kärsimyksiä enää voida inhimillisyyden takia sallia. Jokaisella on oikeus omaan näkemykseensä, mutta myös toisten erilaisia mielipiteitä täytyy voida kunnioittaa. Yksilön omaa vapautta päättää elämänsä viimeisistä päivistä ei nykyisin arvosteta Suomessa tarpeeksi.

Priorisointi täyttyy jättää lääkäreille ja asiantuntijoille. Vaikka tässä yhteydessä ei pitäisi puhua rahasta, niin lopuksi pakko todeta, että myös parantumattomasti sairaan henkilön elämän pidentäminen turhaan vuodella maksaa ”arviolta” 100.000 euroa. Olisikohan tällä rahalla muuta käyttöä?

Juhani Melanen

 

Idolit

Teinivuosieni idolit tehtailevat nyt kirjoja. Parhaillaan vien illalla sänkyyn Guns N’ Rosesin basistin muistelmat. Mötley Crüen Törkytehdas on otsikkonsa mukaista luettavaa. Välillä ei tiedä itkeäkö vai nauraa. Halusinko todella tietää, että yksi nuoruuteni kitarasankareista joi usein niin rajusti, että sammuessaan laski alleen ja hänen tyttöystävänsä pohti vakavissaan pitäisikö pojalle hankkia aikuisten vaipat. No, nyt tiedän senkin. Mielikuvaa on vaikea karistaa.

Mietin lukiessani, että näitä tarinoita kertomaan jäävät vain ne, jotka selviytyvät. Ne, jotka saavat itsensä kuosiin ja päänsä ylös pöntöstä. Kirjojen sivuilta selviää kirkkaasti se karu totuus, että läheskään kaikki eivät selviä. Basistin muistelmat ovat puolivälissä ja hautajaisia tulee kierrettyä siinä missä keikkapaikkojakin. Tätä en tiennyt kun olin nuori fani. Katsoin vain ylöspäin ja mietin että vau, jätkä on stara. Fakta on se, että jätkä on edelleen jostain syystä vastoin odotuksia elossa mutta jätkän terveys meni. Jätkä kyllä rokkaa yhä mutta sen lisäksi jätkä on narkomaani ja alkoholisti. Toipuva sellainen, mutta siinä on nipussa pari tautia joista ei parane. Ikinä.

Meikäläisen idoleihin ei teinivuosina Jeesus kuulunut vaikka seurakuntanuori olinkin. Elämänkokemusta oli niin vähän ja elämäntuskaa ja -nälkää niin paljon, että vaikka sanoma armosta kolahti, elämän esimerkiksi Jeesuksesta ei oikein ollut. Tuntui liian nössöltä. Järki alkaa kuitenkin hitaasti laskeutua näillekin lakeuksille. Elämästä ei vielä näillä vuosilla voi kauheasti sanoa tietävänsä mutta itsestään alkaa jo jotain tietää. Tiedän että tarvitsen elämääni rauhaa ja rakkautta. Tarvitsen ihmisiä lähelleni ja tarvitsen viisautta siihen, etten karkottaisi heitä pois. Ajoittaisista kaikkivoipaisuuskuvitelmistani huolimatta ymmärrän omien voimieni rajallisuuden ja oman kuolevaisuuteni ja tarvitsen jotakin itseäni suurempaa jonka varaan jäädä.

Ei kai edelleenkään olisi oikein sanoa että pitäisin Jeesusta idolina. Näen hänessä paljon enemmän. Näen hänessä Jumalan. Kun näen kuinka Jeesus toimii ihmisten keskellä, näen kuinka Jumala toimii ihmisten keskellä. Jeesuksen kautta ymmärrän jotakin siitä, millaista on Jumalan isänrakkaus ja todellinen lähimmäisenrakkaus. Ymmärrän että en voi tuoda tähän vaihtopöytään muuta kuin kaksi tyhjää kättä ja yhden keskenkasvuisen rokkitytön sydämen ja sanoa Jeesukselle että tee näillä mitä viisaaksi näet.

Helatorstain evankeliumissa Luukkaan mukaan (sieltä viimeisistä jakeista) Jeesus opettaa kärsivällisyyttä ja luottamusta. Ennen taivaaseenastumistaan hän käskee opetuslastensa odottaa: ”Pysykää tässä kaupungissa, kunnes saatte varustukseksenne voiman korkeudesta”. Tuo luvattu voima, Pyhä Henki, alkaa vaikuttaa helluntaina ja kas, näin Jeesus itse on Hengen kautta meidän keskellämme. Hän täyttää tyhjät kädet ja tyhjät sydämet tavalla, johon eivät kokaiinimarinoidut muusikot pysty.

Idolit vaihtuvat ja imagot murenevat. On yksi joka pysyy ja kestää. Rokkaako Jeesus? Päätä itse.

Anu Toivonen

 

FC Lahti vaikeuksissa

FC Lahden hyvä alku on saanut seurakseen surkean jatkon. Neljä peräkkäistä tappiota on pudottanut Kuhnurit sarjataulukossa jo sijalle 9. Keskiviikkoinen vastustaja TPS majailee sijalla 4 seitsemän pistettä enemmän keränneenä. Koska kirjoittelen tätä juttua tiistaina ei keskiviikon pelin tulos ole tiedossa, mutta pahoin pelkään, että TPS aiheuttaa Lahdelle viidennen perättäisen tappion.

Mikään ei viittaa siihen, että Kuhnurit kääntäisi laivan suunnan ja vahva turkulaislauma kärsisi tappion. Anteeksi, jos olen hieman pessimisti, mutta suuriin riemunkiljahduksiin ei ole ollut alkukaudella aihetta. Tuntuu, että koko ajan tärkeitä pelaajia on sairastuvalla, keskikenttä ei saa peliä rakennettua, puolustus vuotaa ja hyökkäys on tehoton. Aika lohduttoman kuuloista, eikö totta…

Periaatteessa joukkue pelaa ”ihan kivaa futista” eikä ole pahemmin hätää kärsimässä ( paitsi Inter-pelissä ), mutta aina sinne omaan verkkoon ne pari maalia lipsahtaa. Toimistolta on kuulemma lupailtu testiin muutamia tai ainakin yksi ulkomaalainen peluri, joten mielenkiintoista nähdä minkälaista jannua tarjolla on. Kunhan ei vaan vedetä komeasti yli budjetin.
Jossain vaiheessa vähän ennen kauden alkua puhuttiin, että budjetti olisi jo käytetty, mutta sen jälkeen Kuhnureiden riveihin liittyivät vielä Taulo ja Mäkitalo. No, ehkäpä toimistolla rohkaistuttiin ottamaan pieni riski, kun Omalähiökin lähti mukaan Kuhnuriverkostoon eli ihan rahallisestikin tukemaan FC Lahtea. Tosin ei kannattaisi muutamasta satasesta kuitenkaan riehaantua siirtomarkkinoilla…


Rafaelilta odotellaan 100. Veikkausliigamaalia

Rafael palasi kentille, joten jossain vaiheessa toivon mukaan on odotettavissa herran sadas liigamaali. Toivottavasti sitä ei tarvitse kauaa odotella. Ennen maajoukkuetaukoa pelataan vielä 5 matsia. (TPS, Jaro, MyPa, HJK ja Inter ). Näistä vähimmäistavoite on kuusi pistettä eli ainakin Jaro ja MyPa pitäisi hoidella, muuten ollaan pian sarjan hännillä ja paniikki on valmis. Vähän negatiivissävytteinenhän tämä futiskatsaus nyt oli, mutta toivotaan parasta.

Kunhan Lahti saa parhaan miehistönsä kentälle, voi tuloskin olla erinäköinen. Muistakaahan tukea lahtelaista futista käymällä peleissä. Ei ne veikkausliigaseuratkaan ilman rahaa pärjää….

MM-lätkä

Tuli sitten käytyä MM-kisoissa. Ikävä kyllä juuri meikäläisen kohdalle osui Leijonien huonoin peli miesmuistiin. 5-0 turpiin jenkeiltä ja millaisella esityksellä! Heti alkuminuuteista oli selvää, ettei tänään taistella pisteistä. Kotikatsomon innostus tapettiin todella tehokkaasti ja harvoin 13 000 ihmistä pystyy olemaan niin hiljaa kuin kolmannessa erässä yleisö oli.


MM-lätkähuumaa piippuhyllyltä hintaan 155 euroa. Tässä vaiheessa ottelua näytti vielä hyvältä.

Olisi ollut kiva kokea kotikisojen hurmos, mutta tällä kertaa siihen ei ollut aihetta. Niinpä kisamatkan parhaaksi anniksi jäi hyvä seura ja makoisa nakkimuki juomineen. Sen verran voi tunnelmasta sanoa, että kyllä Lahden Isku areenassa koettiin keväällä jotain paljon hurmoksellisempaa kuin nyt Hartwall areenassa. Ensi vuonna pitää koettaa uusiksi paremmalla onnella.

Suomi saa uuden tilaisuuden jenkkejä vastaan puolivälierissä ja uskonkin, että toista kertaa ei Suomi häviä. Näissä kotikisoissa ehdoton vähimmäistavoite on olla neljän parhaan joukossa eli mitaleista pitää päästä pelaamaan. Se vaatii kuitenkin sen, että joukkueesta pitää löytyä muitakin syömähampaita kuin Koivu & Filppula. Muut kentät ovat olleet lähinnä statisteja, kun ykköskenttä ei voi olla jäällä koko ajan.

Pahiten on pettänyt osasto Granlund-Immonen-Pesonen eli viimevuotisen mestaruuden takuumiehet. Kaikilla heillä on allaan vaikea kausi seurajoukkueissaan ja se näyttää nyt heijastuvan suoraan myös maajoukkuepeleihin. Jokohan nyt Suomen kansa uskoo, ettei edes Mikke ”ilmaveivi” Granlund ole yli-ihminen, vaan vielä nuori ja kehittyvä jääkiekkoilijan alku, tosin erittäin lahjakas sellainen.

Olisi väärin kaataa koko kurasanko vasta parikymppisen Granlundin niskaan, sillä alisuorittamista on löytynyt laajassa mitassa koko joukkueesta. Tosin kaikki voi vielä muuttua, sillä voittamalla oikeat pelit ( Tami: Win the right games!”) me ollaan taas sankareita kaikki…Jopa Pelikaaneihin vahvasti huhuiltu ”sikailija” Anssi Salmela.

Pete Salomaa

Kauhujen kesä tulossa – ole valmis!

Nythän on niin, että ensi kesä tullee olemaan Suomen historian synkin. Olen henkisesti käynyt opissa henkiparantajilla, Suomen merkonomiseuran tulevaisuusseminaarissa sekä ufotutkimuskeskuksessa Uhtuan Kuittiärvellä tutkailemassa, miten valmistautua tähän katastrofiaaltoon. Äiti Amman , Jari Sarasvuo sekä muut johtavat Suomen tulevaisuustutkijat ovat auttaneet minua muodostamaan tämän prognoosini. Siispä asiaan!

Kaikki alkaa heti helatorstain jälkeen, jolloin hirmuhelteet tuovat Suomeen sellaisen kesän, että vanhukset joutuvat kärsimään siitä aivan erityisesti. Heille on varattava juomisia monta vanha maitotonkkaa, jotta selvittäisiin juhannukseen. Ennen näkemätön siitepölypilvi saa kaikki Suomen allergiapotilaat voimaan pahoin ja astmapiippuja on syytä ryhtyä hamstraamaan jo hyvissä ajoin, kuten kananmunia.
Mutta tämä on pientä sen rinnalla, että suunnattoman suuret sääskiparvet tulevat vitsauksiksemme kuin ennen vanhaan raamatun egyptiläisille. Ne imevät verta ja punkkien armeija hyökkäävät Ahvenanmaan suunnalta ja ”boriolis lymfio” kaivautuu pikkulasten aivoihin kuin jääpiikki voihin.

Auringon ultraviolettisäteily nousee taas 11 vuoden jälkeen ennätyslukemiin ja siltä suojautuminen on tehtävä pelastuslaitoksemme taholta pakolliseksi. Otsonikato Suomessa on tosiasia. Hyvä keino estyä tästä, on ostaa armeijan lakkautettavista ylijäämävarastoista foliopaperia, jolla voi suojautua myös mahdollisilta ydinlaskeumilta ja säteilyltä, jotka saattavat kulkeutua meillekin asti Lähi-idästä, jos Israelin pojat polkaisevat Iranin ydinlaitokset taivaan tuulin ja Syyriaa ei saada muuten kuriin kuin pommittamalla se kivikauteen.

Yksi hyväkin asia tässä on pitää mielessä , sillä Kreikkaan ei tarvitse lähteä lomailemaan, koska euroilla ei siellä enää voi maksaa ja drakhman arvoa on vaikea ennustaa, koska maa ajautuu konkurssiin ja syvään lamaan. Espanjassa ja Italiassa alkavat myös vaikeudet, sillä nuorisotyöttömyys aiheuttaa sen, että lakkoliikkeet ja ääriainekset ottavat vallan ja syöksevät kinkkumies Berlusconin vallasta ja hän menettää kaikki lahjonnalla hankkimansa TV asemat nuorille radikaaleille, jotka aloittavat vihreän vallankumouksen periaatteella: 50-vuotiaIna pois äidin ja iskuin asunnosta nostamaan eläkettä.

Kesän tilannetta pahentavat vielä erilaiset vieraslajit, kuten jättiputki ja villit lupiinit, jotka sananmukaisesti villiintyvät valtaavat maaseudut. Ruotsissa onkin jo perustettu kunnallisia vieraslajien tuhoojapartioita; menkäämme ja tehkäämme samoin. Myös hirvikärpäset ja kaikenlaiset puoliserkut yrittävät tunkeutua meidän kesämökkiläisten tonteille ja yrittävät lahjoa kahvipaketeilla meitä antamaan heille sijaa majatalossa. Tähän on syytä varustautua kaivamalla isoisän piilottama suomikonepistooli naftaliinista ja ottaa se esille pelotukseksi.

Mätäkuussa alkaa tilanne jo vaikuttaa toivottomalta sillä jättiläisetanat ovat syöneet mökkipuutarhojemme sadon ja hevosmuurahaiset saunamme, luultavasti myös lapsenlapsemme. Mutta onneksi ex oriente lux eli vähemmän latinaa opiskelemattomille suomennettuna idästä loistaa taas valo. Tsaari Putin joukkoineen rientää Suomi-pojan avuksi ja pääsemme venäläisten herkkujen pariin syömään belunga kaviaaria ja juomaan aitoa venäläistä vodkaa. O tempora o mores eli oi aikoja oi tapoja! Ja lopuksi sateella kannattaa mennä kalaan vaikkei tärppäisikään. Nauttikaa kesästä; tämä voi olla viimeisenne.

Jussi Melanen

Rukoilevia äitejä on paljon!

Kirkkovuoden kalenterissa on äitienpäivänä rukoussunnuntai. Voisiko paremmin sattua? Tuntuu nimittäin siltä, että äitinä olo ajaa rukoilemaan.
Rukous on kulkenut omassa äitiydessäni mukana siitä asti, kun yli 20 vuotta sitten sain tietää odottavani esikoista. Kaikki oli uutta, ihmeellistä. Lapsi kasvoi kohdussa. Paistoin ruokani valurautapannussa, jotta hemoglobiiniarvot nousisivat. Huolehdin levosta ja liikunnasta, mutta hyvin paljon jäi omien vaikuttamismahdollisuuksieni ulkopuolelle. Silloin halusin rukoilla syntyvän lapsen puolesta. Huojensin huolien ja pelkojen kuormaa. Jätin lapsen Taivaallisen Isän huomaan.

Samaa saa äitinä tehdä jatkuvasti. Äiti ei kerkiä joka paikkaan. Äiti ei pysty vaikuttamaan lapsen elämään – varsinkaan silloin, kun lapset ovat jo isoja ja elävät omillaan. Äiti tekee väärin ja tyhmästi. On hyvää ja huojentavaa rukoilla lastensa puolesta. Samalla täytyy rukoilla itsensäkin puolesta, pyytää anteeksiantoa, taitoa ja viisautta. Äitinä epäonnistuu usein ja silloin tarvitsen Jumalan armoa. Rukous antaa luottamusta.

Jumala kuulee kaikkien ihmisten rukoukset. Paavali kehotti meitä rukoilemaan lakkaamatta (1. Tess. 5:17). Se ei tarkoita, että olisi aina pidettävä kädet ristissä, pää kumarassa ja rukoiltava sillä tavalla. Rukous on kristityn ihmisen hiljaista puhetta Jumalalle, huokailua pitkin päivää. Rukous on kuin hengitystä – niin kiinteästi elämään kuuluvaa, koko ajan tapahtuvaa. Sitä varten ei tarvitse ponnistella. Jumala on lähellä ja kuulee, niin kuin äidit ja isät tahtovat olla kuulolla lastensa elämässä.

Äitienpäivänä saa laulaa ja rukoilla: ” Oi, Jeesus, siunaa äitiä, suo rauhan, onnen päiviä. Pois pyyhi murheen kyyneleet. Hyväksi kaiken, Jeesus, teet. Kun äiti meitä palvelee ja puolestamme rukoilee, niin kuule äidin huokaus ja anna huoliin lohdutus. Virsi 467:1-2

Riitta Särkiö

 

MM-lätkää

Suomessa pitäisi tällä hetkellä riehua uskomaton kiekkokuume, kun viime vuoden maailmanmestarit jahtaavat kotikisoissaan uutta mestaruutta. Yllättäen kisojen suurin puheenaihe onkin ollut Kalervo Kummola ja jääkiekkoliiton uskomaton rahanahneus. Täytyy myöntää, että 155 euroa jääkiekko-otteluun on ehdottomasti liikaa. Liikaa jopa kaltaiselleni lätkähullulle. Jos kyseessä olisi finaalimatsin lippu, niin jotenkin voisi ymmärtää, mutta se, että esim. Suomi-Kazakstan-pelistä pitäisi maksaa tuo sama summa. Huh! Huh!

Ihan kalkkiviivoilla Kale myöntyi ja Leijonien Kazakstan ja Ranska-peleihin sai neljä lippua yhden hinnalla. Tämä ei tietystikään enää mitään auttanut, kun löysät olivat jo jääkiekkoliitolla housuissa. Mahtoi rautakansleri Kummolaa ottaa entistä enemmän päähän, kun kaiken lisäksi ”kommunistinulikka” kulttuuri-ja urheiluministeri Arhinmäki kehtasi arvostella kisalippujen hintoja röyhkeiksi. Kale: Myönnä nyt ihmeessä, että homma sössittiin ja pahasti ja pyydä suomalaisilta lätkäfaneilta anteeksi. Joskus on vain pakko olla nöyrä…

No, sen verran idiootti ja lätkähullu minä kuitenkin olen, että ostin kolme lippua sunnuntaiseen Suomi-USA matsiin. Liput kolmelle maksoivat vaatimattomasti 476 euroa. Siihen päälle sitten junaliput, ruoat, juomat ja ehkä jotain kisakrääsää muistoksi. Sillä hinnalla oltaisiin lennetty mukavasti etelän lämpöön viikoksi. Lippujen ostoa on kotona selitetty sillä, että kyseessä on pojan ja isän yhteinen synttärilahja ja tietenkin äidin äitienpäivälahja. Oikeastaan tuolla summalla liput ovat myös perheen joululahja etukäteen. Lisäselityksenä menköön se, että jenkkien joukkueessa pelaa sentään muuan Ryan Lasch…

Olen yrittänyt seurata kisoja TV:stä, mutta eihän siitä mitään tule ilman maksukanavia. Ilmaiskanavilla nähdään ainoastaan Suomen pelit ja nekin karvalakkiversiona. Niinpä minkäänlaista kisafiilistä ja huumaa ei ole päässyt syntymään, kun edes yhteenvetoja tai maalikimaroita muista otteluista ei näe mistään. No, netistä varmastikin löytyisi, mutta ei se ole sama asia.

Lisäksi maikkarin toteutus kisoista on sitä samaa schaissea, mitä yleensäkin MTV:ltä on urheilutapahtumista nähty. Helvetinmoinen hehkutus on päällä ja itse sisältöä sitten onkin hyvin vähän Esim. ennen Suomen peliä haastateltiin Jukka Jalosta, mutta kesken haastattelun tuli ilmeisesti välttämätön pakko näyttää mainoksia ja haastattelu loppui kesken lauseen. Kauhea kasa on kommentaattoreita ja asiantuntijoita studioon raahattu ja sitten kenelläkään heistä ei ole mitään sen kummempaa sanottavaa.

Katsotaan vaikkapa Tamin maaleja vuodelta miekka ja kilpi. Kammottavin ilmestys on laidan takana kyttäävä ”toimittaja” Mika Kortelainen. Kortelainen oli hyvä pelaaja ja ihan OK asiantuntija studiossa, mutta oikeasti kaverin paikka ei ole toimittajana kaukalon laidalla. Eikö sinne olisi löytynyt joku oikea, ammattitaitoinen toimittaja? Toisaalta maikkarin tasosta kertoo se, että toinen kaukalon laidalta raportoiva toimittaja on Viivi ”Ihqu” Avellan…

Lisäksi tuntuu siltä, että Mertarannalla on ns. näytön paikka selostuksissaan nyt kun ne on maksukortin taakse piilotettu. Sen verran normaalia enemmän typeriä puujalkavitsejä ja hölmöjä hehkutuksia sisältyi Antsan avausmatsin selostukseen ( siis siihen minkä armeliaasti ilmaiseksi saimme…), että Mika Saukkonenkin ( se meidän köyhien selostaja) kuulosti sen jälkeen ihan mukiinmenevältä.

Toivon totisesti, että seuraavan kerran, kun lätkän MM-kisojen televisiointioikeudet ovat myynnissä, ei YLE pihistele, vaan ostaa kisat takaisin itselleen. Eikös sitä varten se mediaverokin saatu aikaan, että saadaan YLE:stä jatkossa kilpailukykyinen kanava näillä urheilun mediamarkkinoilla? Suomen lätkähullu kansa ansaitsee kisat ilmaiskanaville kaikkien katsottavaksi.
Maikkari ja jääkiekkoliitto: Pitäkää tunkkinne!

P.S Leijonille pidetään kaikesta huolimatta peukkuja!

-Pete Salomaa-

Amerikka uppoaa, meneekö Eurooppa mukana?

Stagnaatio ja 18.000 miljardin velka

Olemme kummallisessa tilanteessa , sillä Yhdysvaltojen tuottavuus on hiipumassa ja USA:n velkataakka rajussa kasvussa edelleen. Lyhyellä aikavälillä rahaa suolletaan USA:n markkinoille kuin paperituketta vuotokohtaan, mutta pitemmällä aika välillä talouskasvu henkeä kohtaan
saattaa olla alhaisempi kuin koskaan aiemmin maan historiassa. Taloustieteilijät eri puolella maailmaa katselevat tilannetta todella Titanicin kansituoleilta. Globaalin kriisin myötä Yhdysvaltain heikkoudet ovat vain korostuneet. Maailman talousveturi yskii ja uusien kilpailukykytutkijoiden mukaan on vasta kolmantena.

USA:lla on vielä tiettyjä kilpailuetuja, joita ovat yhä voimakkaat innovatiiviset yritykset, joustavat työmarkkinat, korkeatasoinen tutkimus, kehittämistyö ja huipputason yliopistot, mutta mutta….Kasvavista heikkouksista kielivät puolestaan julkisen vallan lisääntynyt interventio yksityisellä sektorilla ja makrotalouden epätasapaino, jota jatkuvat budjettialijäämät ja syvenevä julkinen velka pahentavat.

Rahapolitiikan instrumentit ovat pian käytetyt jo lähes loppuun. Kansantaloutta elvytetään yhä uusimilla tukipaketeilla, joita ei enää kutsuta elvyttämiseksi. Jokainen tietää ilman kansantalouden professuuria, että talouskasvu alkaa hiipua, kun julkinen velka ylittää 90 prosenttia bruttokansantuotteesta. Jenkeissä se on tällä hetkellä jo 93 prosenttia ja lähivuosina velka alkaa verottaa myös USA:n kasvua.

Hidas elpyminen syventää työttömyyttä ja myönteinen vire ehtyy vuoden 2011 alkupuolella. USA:ssa talouskasvu riippuu täysin kulutuksesta ja investoineista. USA:n talous reagoi nopeasti ja joustavasti elvytykseen, mikä tarkoittaa sitä, että sen vaikutukset näkyvät Euroopassa yleensä 6-12 kuukautta aiemmin kuin Euroopassa. Tämä lienee syy, että USA:n ja Euroopan elvytyskehitys ymmärretään eri tavalla Atlantin molemmilla puolilla.

Hidas elpyminen syventää työttömyyttä USA:ssa entisestään. Jotta USA:n veturi alkaisi vetää, pitäisi maahan syntyä yli 120.000 työpaikkaa joka kuukausi. 2000- luvun alkupuolella luotiin maahan parhaimmillaan 210.000 uutta työpaikka. Tämäkään tahti ei riitä, sillä kestäisi yli 10 vuotta ennen kuin USA:ssa saavutettaisiin kriisiä edeltänyt työllisyystaso. Ongelmallisinta on 16-25 vuotiaiden työttömien määrä, joka nousi viime kuussa 18.7 miljoonaan. Tämä tarkoitta, että vain 49 prosenttia nuorista oli töissä- eli vähemmän kuin koskaan vuoden 1948, jolloin työttömyystilastointi aloitettiin.

Kriisi synnyttää paradokseja. Kriisin jälkeen myös eurooppalaiset pankit ovat kiristäneet lainoitusperusteita. Lainansaanti on entistä vaikeampaa eritoten pk- yrityksille, jotka työllistävät jenkeissä eniten. Julkisen velan kasvu merkitsee korkeampia veroja, vähemmän investointeja ja siten heikompaa kasvua. Syitä on useita: suuret ikäluokat ovat siirtymässä eläkkeelle, uusia teknologiavetoisia tuottavuuslisäyksiä ei ole näköpiirissä. Republikaanit eivät halua lisää veroja, demokraatit haluavat rahaa julkisiin palveluihin. Ristiriita antagonistinen eli sovittamaton.

Viime vuosien suhdannelama, jota länsimainen finanssikriisi on kärjistänyt, täydentyy rakennesiirtymällä, jossa kasvun moottorit siirtyvät kehittyneistä talouksista kehittyviin Kiinaan ja Intiaan. Euroopassa mennään samaa tahtia. Julkinen sektori kasvaa ja riskit suurenevat. Tosin pitkällä
tähtäimellä tai kuten taloustermi ”pitkällä aikavälillä”, me olemme kaikki kuolleita.

Jussi Melanen

 

FC Lahti kylmässä kyydissä

Hienosti kautensa aloittanut FC Lahti koki totaalisen mahalaskun kotonaan, kun Inter murskasi Kuhnurit tylysti 0- 5. Ikävintä oli tietenkin se, ettei Lahdella ollut ottelussa ainuttakaan maalipaikkaa, mikä on kyllä aika harvinaista. Lisäksi Inter tuhlasi 2-3 varmaa maalipaikkaa, joten numerot olisivat voineet olla vielä paljon rumemmat.

Näyttää siltä, ettei Pelsu-huuma ole siirtynyt millään tavoin FC Lahden peleihin, sillä kolkossa katsomossa värjötteli vain hieman rapiat 1300 katsojaa. Ehkäpä katsojat ovat tottuneet jopa liian hyvään keväisessä Pelsu-huumassa ja nyt ei enää jakseta innostua tavanomaisesta veikkausliigamatsista? Ja ne lätkän MM-kisatkin alkavat kohta…

Täytyy myöntää, että itsekin puoliajalla ryystäessäni ”pakollista” tauko-olutta naamariin mietin, että kyllä lahtelaisella jääkiekolla on tällä hetkellä pullat hyvin uunissa verrattuna lahtelaiseen jalkapalloon. Tämähän ei ole tietenkään itse jalkapallon vika, sillä parhaimmillaan futis kyllä vetää vertoja lätkälle. Viime sunnuntainen selkäsauna ei kuitenkaan lisäfaneja Kuhnureille tuottanut, se on varma.

Itse lähdin kotiin 70. minuutin kohdalla pelin ollessa jo 0-3. Asia, jota teen aniharvoin, mutta rajansa se on masokismillakin…Sitä paitsi katsomossa oli oikeasti kylmä, kun aurinko ei enää paistanut toisella puoliajalla kuin ajoittain.
OK, myönnän olevani kermaperse, jolle ottelutapahtumassa merkitsevät myös muutkin toiminnot kuin pelkkä peli, mutta luulen, etten ole ihan yksin ajatuksineni.

Viime kesänä ehdin jo tottumaan Kisapuistoon, joten Hiihtis tuntui ehkäpä entistäkin kolkommalta paikalta ja näytti, että kenttä on vielä kauempana katsomoista kuin ennen.Tai sitten peli oli vain yksinkertaisesti sanottuna paska…
Onneksi kyseessä oli vain yksi epäonnistunut sarjapeli ja sitä ei kannata jäädä pitkäksi aikaa murehtimaan. Näitä sattuu ja sillä siisti. Mutta harvoin näkee koko joukkueen epäonnistuvan noin totaalisesti.

Toivottavasti Lahti saa pian mukaan Mäkitalon, Rafaelin ja saksalaisen iso-H:n. Lisäksi Kemppinen vaihtopelaajana olisi terveenä hieman eri kaliiberia kärjessä kuin nuoret pojat Tynkkynen ja Saastamoinen.

No, ei vaivuta epätoivoon yhden matsin takia, sillä Kautosen pataljoona voi suorittaa kasvojen pesun jo lauantaina Jyväskylässä tai viimeistään perjantaina 13. päivä ( Hui!) Maarianhaminassa.

Näinköhän kaikki FC Lahden fanit muistavat hypätä laivasta pois Maarianhaminassa? Lahtelainen legenda kertoo muutamastakin fanista, jotka löysivät itsensä Tukholmasta, kun eivät ehtineet saarella hypätä laivasta pois…

 

Pelicans uudistuu

Nyt eletään sitä aikaa, kun SM-liigajoukkueet kilvan ilmoittavat uusista pelaajasopimuksista ja ensi kauden joukkueiden kasaaminen on kuumimmillaan. Torstaina myös Pelicans tiedotti uusista jatkosopimuksista ja muutamasta uudestakin sopimuksesta.

Lahdessa jatkavat ensi kaudellakin Jarkko Immonen, Marko Pöyhönen ja Joni Isomäki. Lisäksi sopimus sorvattiin A-juniori Kimi Koivistolle.
Uusia pelaajia julkistettiin tällä kertaa neljä kappaletta. Ensi syksynä turkoosipaidan pukevat ylleen vanha sotaratsu Timo Pärssinen, puolustajat Oskari Korpikari ja Antti Ylönen sekä maalivahti Jere Myllyniemi.


Puolustaja Oskari Korpikari ja hyökkääjä Timo Pärssinen olivat paikalla Pelicansin tiedotustilaisuudessa torstaina

Valmentaja Suikkasen mukaan joukkueeseen etsitään vielä (tai on jo löydetty, muttei vielä julkaistu) kahta keskushyökkääjää, kahta puolustajaa ja ehkä yhtä laitahyökkääjää, joten varmastikin MM-kisojen jälkeen julkaistaan lisää sopimuksia. Tällä hetkellä joukkueella on 22 sopimuspelaajaa.

Lisää ikäviäkin uutisia oli, sillä Joonas Järvinen suuntaa hyvin suurella todennäköisyydellä ensi kaudeksi NHL:aan, joten lisää paikkaajia tarvitaan.

Eipä kateeksi käy, kun loistavasti sujuneen kauden jälkeen joukkueen tärkeimmät palikat viedän käsistä ja joukkue joudutaan rakentamaan uudestaan. Toisaalta se tärkein palikka eli valmentaja pysyy. Luotto siihen, että Suikkanen saa jalkeille kilpailukykyisen joukkueen myös ensi kaudeksi, on kova.

Pelicans aloittaa kautensa Rauman Pitsiturnauksessa 3.8. eli aika tarkalleen kolmen kuukauden päästä.

-Pete Salomaa-

Hallintarekisteri mahdollistaa pääomatulon kierron

Etelä-Suomen Sanomat julkaisi viime viikolla todellisen vanhan ajan ”uutisankan” väittäessään harmaan talouden vähenevän Suomesta. Lehti ei vahingossakaan ole kertonut , että Suomen hallitus jatkaa kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa omistusten todellisen salauksen eli hallintarekisterin
laajentamisen.

Miksi asia on ristiriitainen? Hallituspuolueet ovat kirjanneet kaksi tavoitetta ohjelmiinsa: omistusten läpinäkyvyyden ja julkisuuden, mutta toisaalta parantaneet finanssialan kilpailukykyä uudella hallintarekisterillä, jossa todellinen omistaja jää salaisuudeksi.
Hallintarekisterin kirjataan vain arvopapereiden etävälittäjä, kuten Dutch Bankin nimi, jolloin todellinen omistaja jää piiloon. Juuri tämä mahdollistaa helposti pääomatulojen kiertämisen.

VM valmistelee tätä mahdollisuutta myös suomalaisille sijoittajille. Mikä tarkoittaa yhtiöiden piilotetun pääoman salauksen. Miksi? Käytännössä tämä tarkoittaisi, että suomalaiset poliitikot ja virkamiehet voisivat salata omistuksensa suomalaisyhtiöissä, joiden toimintaa he lainsäädännön kautta vaikuttavat. Jonkin tässä yhtälössä mättää pahasti! Jo nyt suomalaiset sijoittajat kiertävät veroja ulkomaisten etävälittäjien kautta. Eräs arvio on 820 miljoonaa euroa vuodessa. Sillä rahalla voitaisiin nuorisotyöttömyyteen jo vaikuttaa erittäin paljon. puhumattakaan terveydenhoitomme
kipupisteitä. Perusteluna asialle esitetään usein tehokkuuden ja kilpailukyvyn lisääminen, mutta unohdetaan, että veronkierto mahdollistetaan täten lailla. Jokainen täysijärkinen tajuaa, että pelkkä viranomaisvalvonta ei riitä.

Suomessa ei kukaan kanna poliittista vastuuta. Luulisi kansanedustajien käsittävän, että vaalirahakohu, finanssikriisi, Kreikan lainat ja eläkeyhtiöiden suhmuroinnit sekä järjettömät bonus- ja erorahat saavat median varpailleen. Hallitus on joko erittäin typerä tai äärimmäisen häikäilemätön ajaessaan hallintarekisteri muutosta. Vuonna 2005 poistettiin rikkaiden varallisuusvero. Demarit häärivät siinäkin mukana ja kokoomus kiitti. Varallisuustiedot eivät säilyneet julkisina. On erinomainen asia, että esimerkiksi rahoitusmarkkinoiden lainsäädäntöä selkeytetään ja valvontaa tehostetaan, mutta siihen sopii hallintarekisterin todellisen omistajan salaaminen?

Seurasin mediasta, että ennen eduskuntavaaleja yksikään poliitikko ei lähtenyt kannattamaan tätä hanketta. Tätä taustaa vasten onkin varsin erikoista, että loppukeväällä eduskunnan käsittelyyn tuleva lakipaketti sisältää edelleen hallintarekisterin laajentamisen. Miten me toimittajat saamme
enää selville poliitikkojen tai virkamiesten erilaiset kytkökset. Tärkein kysymys kuuluukin, miten omistusten julkisuus säilytetään, jos hallintarekisteri säilytetään?

Juhani Melanen

 

KOLUMNIT -arkisto

tammikuu 2023

joulukuu 2022

marraskuu 2022

lokakuu 2022

syyskuu 2022

elokuu 2022

heinäkuu 2022

kesäkuu 2022

toukokuu 2022

huhtikuu 2022

maaliskuu 2022

helmikuu 2022

tammikuu 2022

joulukuu 2021

marraskuu 2021

lokakuu 2021

syyskuu 2021

elokuu 2021

heinäkuu 2021

kesäkuu 2021

toukokuu 2021

huhtikuu 2021

maaliskuu 2021

helmikuu 2021

tammikuu 2021

joulukuu 2020

marraskuu 2020

lokakuu 2020

syyskuu 2020

elokuu 2020

heinäkuu 2020

kesäkuu 2020

toukokuu 2020

huhtikuu 2020

maaliskuu 2020

helmikuu 2020

tammikuu 2020

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011