Jeesus tiesi ihmisen ikiaikaisen luonteen. Me huolehdimme. Me murehdimme, mitä söisimme, mitä pukisimme päälle, miten kaikki menee. Joskus nämä huolet vievät kaiken huomion, niin että oikeasti tärkeät asiat jäävät sivuun. Vuorisaarnassa (Matt. 6) Jeesus kehottaa oppimaan taivaan linnuista: ne eivät kylvä eivätkä kokoa varastoon, ja silti Taivaallinen Isä ruokkii ne. Yhtä hyviä opettajia ovat myös kedon kukat. Ne eivät näe vaivaa eivätkä murehdi ja kuitenkin: ”Edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä.”

Luoja herättää luonnon, kasvattaa kauneutta ja satoa. Luonnon ihmeellisyys muistuttaa meitä siitä, että ihminen ei ole ainoa kaunis maan päällä. Eläimet ja kasvit hämmästyttävät ja ihastuttavat. Joskus kauneus on ilmeistä, joskus sen huomaa vasta, kun kumartuu maahan, siristää silmiään ja katsoo suurennuslasilla. Jumala toimii luomakunnassa ja hän pitää huolta myös meistä ihmisistä.

Tämän sunnuntain aiheena kirkossa on Jumalan huolenpito. Taivaallinen Isä tietää tarpeemme eikä unohda arkisia huoliamme. Mutta hän tahtoisi meidän pysähtyvän erityisesti hänen eteensä. Jeesus sanoo: Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan. Tärkeintä on se, että uskomme Jumalaan, että rakastamme Jumalaa ja lähimmäistä. Silloin saamme luottaa siihen, että koko elämämme on Jumalan hallussa. Hän ei estä vaikeuksien tuloa, mutta hän pitää niidenkin myllerryksessä meistä huolta.

Linnut liitelevät vielä Suomen taivaalla ja syyskesän viimeiset kukat kukkivat. Ne tuovat meille viestiä Jumalasta. Luoja pitää huolta luoduistaan ja huomispäivästä.

Riitta Särkiö