Itsenäinen Suomi

Torstaina vietetään itsenäisyyspäivää. Oma itsenäisyyspäiväni koostuu aamu- ja iltapäivän tilaisuuksista Lahdessa sekä päättyy tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanottoon Helsingissä. Viime vuonna juhlittiin 100-vuotiasta Suomea.

Itsenäisyyspäivänä on hyvä lukea pari riviä Suomen perustuslakia. Minä tosin saan perustuslakivaliokunnan jäsenenä katsoa sitä yleensä neljänä päivänä viikossa, kun perustuslakivaliokunta kokoontuu eduskunnassa. Suomen perustuslain mukaan ”valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta, joka päättää myös valtiontaloudesta. Hallitusvaltaa käyttävät tasavallan presidentti sekä valtioneuvosto, jonka jäsenten tulee nauttia eduskunnan luottamusta. Tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet, ylimpinä tuomioistuimina korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus”.

Tässä ei ole mitään uutta, mutta kun katsoo mitä maailmalla tapahtuu ja miten demokratiaa toteutetaan – tai ei toteuta – voi sanoa, että meillä Suomessa asiat ovat hyvin. Ongelmia toki on, mutta silti kansainvälisesti vertailtuna meillä demokratia ja yhteiskunta toimivat. Siitä voi ja pitääkin olla eri mieltä, miten demokraattisesti valittu kukin hallitus vuorollaan Suomea johtaa, mutta silti heidät on valittu demokratian pelisääntöjen mukaisesti.

Vuonna 2015 valmistauduin ensimmäiselle tasavallan presidentin itsenäisyyspäivävastaanotolle. Tätä ennen olin kuullut tilaisuuden luonteesta isältäni ja äidiltäni. Isäni kertoi usein, miten tilaisuuden luonne on elänyt ja muuttunut eri presidenttien mukaan. Hän vieraili linnassa viiden eri presidentin eli Kekkosen, Koiviston, Ahtisaaren, Halosen ja Niinistönkin aikakausina eli näkökulmia oli erilaisia. Isä muistutti minua myös arvokkaan käytöksen merkityksestä ja korosti, että lahtelaisena kansanedustajana sinä (ja vaimosi) et edusta siellä vain itseäsi, vaan samalla äänestäjiäsi. He ovat sinun esimiehiäsi ja näinhän se on. Sitä Suomen perustuslakikin tarkoittaa ja sanoo.

Isäni, valtiopäiväneuvos Jouko Skinnarin muistoreliefi sijoitetaan lauantaina Lahden rautatieasemalle. Reliefin paljastustilaisuus järjestetään lauantaina 8.12. klo 14.00-14.30. Muistoreliefi kiinnitetään asemarakennuksen Mannerheimintien puoleisen pääsisäänkäynnin viereen. Pronssisen reliefin paljastajana toimii pitkäaikainen pääministeri ja eduskunnan puhemies Paavo Lipponen. Samalla julkistetaan isäni nimeä kantava muistorahasto, jonka tarkoituksena on edistää ja tukee niitä yhteisöjä sekä yksityisiä henkilöitä, jotka haluavat kehittää Lahdessa, Päijät-Hämeessä, Suomessa ja samalla laajemmin kansainvälisesti kulttuuria, koulutusta, tieteitä, sosiaalisia ja taloudellisia olosuhteita, ihmisten ja ympäristön hyvinvointia sekä ilmastonmuutoksen torjuntaa. Tämä oli isäni viimeinen toive, jota nyt vihdoin pääsemme toteuttamaan.

Paikkana rautatieasema sopii myös erinomaisesti kuvaamaan Isäni uraa, koska asema ja junat olivat suuri osa hänen elämää. Etelä-Lahdesta Ali-Juhakkalasta kiirehdittiin junalle lähes joka aamu jo 1970-luvulta lähtien. Tarina kertoo, että VR:n henkilökuntakin osasi aamuisin odottaa juoksevaa eduskunnan valiokuntaneuvosta ja vuodesta 1980 alkaen kansanedustajaa. Tätä kun pohdin niin mikään ei tässä suhteessa ole muuttunut. Otan juoksuaskelia aika usein, viimeksi tänä aamuna. Silloin kansanedustajaa ehkä juna vielä odotti. Nyt ei enää näin ole.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Ville Skinnari
kansanedustaja

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kolumnistin muut kolumnit

KOLUMNISTIT

Melastelua

Papin Palsta

Rainen Sananen

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Kalle Aaltonen: En ole koskaan uskonut, että Malva olisi pitkässä juoksussa taloudellisesti kannattava
Launeen kirkon vanha asuntosiipi päivitetään – Laajempi remontti alkaa vuonna 2027
Lahti-oppaat juhlivat 50-vuotista taivaltaan – Kesä on täynnä kierroksia ja uusia tarinoita
Toni Putula: Lahti on edelleen Suomen johtava ympäristökaupunki
Kimi Uosukainen: Luottamuspaikkajaosta saavutettu sopu kuvastaa lahtelaisten puolueiden halua sopia yhteisistä asioista
Ohjaaja Arthur Franck: Helsinki Effect on dokumentti, joka syntyi uuden uhan varjossa
Pekka Räty: Aina kun tulen Lahteen, tuntuu kuin tulisin kotiin
Mika Kari, Kalle Aaltonen ja Minerva Kastehelmi Etelä-Lahden ääniharavat
Milla Bruneau: Jokainen kaupungissa vieraileva tapahtumakävijä on myös potentiaalinen tuleva lahtelainen
Vaalimainokset ovat kalliita ja ilkivalta aiheuttaa ehdokkaille ylimääräisiä kustannuksia
Johanna Ekman: Mielenterveyspalveluihin tulee päästä nopeammin ja matalammalla kynnyksellä
Pääesiintyjiltä riimejä ja riitasointuja
Tauno Ylä-Soininmäki: Launeen kirjastoa ja Saksalan uimahallia ei saa lopettaa
Kirsi Lehtimäki: Nopeita matalankynnyksen palveluita tarvitaan nuorille lisää hyvinvointialueella
Kirkkoherra Heikki Pelkonen: Seurakuntien työtä arvostetaan ja sen työlle on yhä olemassa sosiaalinen tilaus
Tomi Sairomaa: Lapset ovat meidän tulevaisuutemme ja heihin pitää panostaa
Kari Kallio: Hoitopaikoissa tulee kerätä palautteet hoidon onnistumisesta
Marja Salomaa 1937–2025
Seppo Korhonen: Työttömät ovat sysätty kuntien vastuulle antamatta riittäviä resursseja työllistämistehtävien hoitamiseen
Kolmospolttaja Heikki Laine pokkasi elämänurapalkinnon
ARKISTO