Tulevana viikonloppuna on aihetta juhlaan. Moni nuori valmistuu lukiosta ja ammatillisesta oppilaitoksesta, ja saa vastata moneen kertaan kysymykseen, mitä nyt seuraavaksi. Viimeiset vuodet ovat olleet nuorille opiskelijoille vaikeita. Korona vaikutti melkein kaikkeen ja etänä opiskelu ei koskaan korvaa keskinäistä kanssakäymistä.
Nuoret ovat oikeutettuja kysymään meiltä omasta tulevaisuudestaan? Millaisen Suomen me saamme tulevaisuudessa? Millaiseen työelämään me valmistumme? Rehellinen vastaus on, että erittäin haastavan ja vaikean, koska moni asia on epävarma, epävarmempi paljon kuin meidän lapsuudessamme. Minä valmistuin Salpauselän urheilulukiosta keväällä 1993. Vaikka elimme Lahdessa laman keskellä, meillä oli valtava halu ja tahto menestyä ja parantaa maailmaa. Suomi ja maailma ympärillä oli silloinkin sekaisin, mutta ei niin vaikeassa tilanteessa kuin nyt. Neuvostoliitto oli hajonnut, Suomi liittymässä Euroopan Unioniin ja syvästä lamasta haluttiin nousta yhdessä. Ei riidelleen, vaan rakentaen. Kävin armeijan urheilukoulussa 1993–1994 ja sen jälkeen muutin Hollantiin 1995. Halu oppia uutta oli valtava ja minua jopa siihen kannustettiin.
Nyt eripuraa ja syvät jakolinjat ovat paljon syvemmällä ja uutisista nähdään sotaa, kuolemaa ja talouden kurimusta. Eikä valoa ole näkyvissä maailmalla, päinvastoin. Huoli toimeentulosta kaivaa mieltä kodeissa. Mutta luovuttaakaan ei voi eikä pidä. Paljon on kiinni meistä itsestämme, miten me luomme tulevaisuuden uskoa ja toivoa lapsillemme. Koulutus on tässäkin se avainsana. Toisen asteen tutkinto on ehkä se tärkein askel kohti uutta, opiskelua ja työelämää. Lahden työllisyystilanteessa näkyy edelleen meidän alhainen koulutustasomme. Ilman toisen asteen tutkintoa työllistymisen mahdollisuudet ovat tilastollisesti paljon heikompia. Siksi meidän tulee tehdä kaikkemme, että jokaisella on mahdollisuus – vaikka vähän vanhempanakin – motivoitua ammatillisen tai lukion suorittamiseen. Samoin meidän pitää kannustaa nuoria lähtemään kokeilemaan siipiä myös Suomen ulkopuolelle.Yksi EU:n vahvuus on hyvin toimiva koulutusyhteistyö ja rahallisestikin on mahdollista löytää erittäin hyviä ratkaisuja, koska tukijärjestelmät toimivat myös EU:n laajuisesti. Samalla haluan vedota yrityksiin ja työnantajiin. Antakaa nuorille mahdollisuus. Ensimmäinen työpaikka on usein se tärkein, jotta pääsee eteenpäin.
Meillä on myös ylioppilasjuhlat lauantaina. Todistuksen arvosanoista emme ole paljon puhuneet, mutta tärkeintä on valmistuminen. Muistan itse, kun keskustelu ällien (L) tai ämmien (M) määrästä kävi kuumana, mutta enää niitä ei tässä iässä kysytä tai sitten todella harvoin. Salppurin Urheilulukio on nyt Lahden Lyseossa eli tämän nyt voi varmaan tulkita laajasti jopa siten, että olemme nyt kolmannessa polvessa valmistuneet samasta koulusta.
Onnea kaikille valmistuneille ja tietenkin myös vanhemmille ja isovanhemmille! Hyvää ja ansaittua lomaa tai kesätyön aikaa!
Ville Skinnari