Ihmisen kehityslinja on selvä. Muutumme viisaasta ihmisestä näpelöiväksi ihmiseksi, jolla 100.000 kuluttua on vain iso pää ja yksi näpelöivä etusormi, joka toimii myös suvunjatko välineenä.

Rentoudun työmatkalla hyvän kirjan kanssa ja siirrän mielikuvitukseni vuorille. Samassa vaunuosastossa istuu vieri vieressä 50 totista torvensoittajaa, jotka näpelöivät kukin jotain laitetta hymyttöminä, puhumattomina mykkinä. Katseessa pilkahtaa joskus kiiltoa, mutta se sulaa nopeasti pois. Tämä toistuu joka päivä samana näytelmänä. Eläköön suomalaiset pelaavat! Meidän pelintekijämme ovat nyt maailman parhaita kiitos Angry Birdsien ja Supercellien. Nyt Suomi rikastuu peleillä. Siinä on meidän uusi Nokiamme, hehkuttavat kaikki ministereitä asti. Näin on, mihin me enää tarvitsemme kouluja, kielitaitoja ja opetusta.

Esittelen teille nyt Melasen syndrooman: jokainen pelissä vietetty tunti vastaa todellisuudessa kuukautta koulussa. Etkö ole ostanut pojallesi tai tytöllesi uusimpia pelikonsoleita? Olet jälkeenjäänyt vanhempi ja joutaisit alimpaan helvettiin vanhoillisuutesi takia. Nyt kaikki joukolla pelaamaan, pelaamaan, pelaamaan! Tämä on uusi seurakuntavirsi, jota lauletaan joka niemen notkossa kautta köyhän maamme.

Muutenkin me näpelöimme jotain koko ajan. On aivan sama, mitä työtä teemme suurin osa ajastamme kuluu näpelöimällä jotain laitetta ja kirjaamassa jotain johonkin jossain, jota kukaan ei koskaan tarvitse eikä käytä. Lääkärin aika mene tietokoneen vieressä näpelöidessä tietoja potilaasta. jonka voisi tehdä erittäin hyvin joku muukin. Nykyisiltä sairaanhoitajilta menee jo pelkästään puoli tuntia työpäivästä siihen, kun he kirjautuvat erilaisiin sairaalan sisäänkirjautumisjärjestelmiin.

Kaikki ovat tuskastuneita, mutta kun tilastointia ”muka” tarvitaan, niin pakkohan se on kirjautua. Todellisuudessa turhaa työtä tehdään, koska tieto ei kulje tai ainoastaan siksi, että se on vain esimiehelle tärkeää. Turhaa tietokonenypläystä on myös varmuuden vuoksi tekeminen. Miksi kaikenlainen raportointi on pakollista? Kai myös siksi, että työntilaajalle on kyettävä esittämään, että on tehty juuri sitä työtä, jota on tilattu.

Näpelöinti tekevät usein vain väärät henkilöt. Esimiehet tekevät sihteerien töitä ja sihteerit keittävät kahvia. Yhteistä näille näpelöintitöille on kuitenkin se, että tietojen keräämiseen menee enemmän aikaa ja energiaa kuin samojen tietojen hyödyntämiseen. Turha näpelöinti, tehtävien siirrot, kömpelöt ohjelmat ja naurettavat raportoinnit vievät työltä ilon, siis jos työtä nyt voidaan yleensäkin pitää ilona. Byrokratia elättää satoja tuhansia, siis ei kun näpelöimään, näpelöimään, näpel…

Juhani Melanen

Ylläolevalla mainoslauseella tuodaan isosti esille huomista lauantai-päivää, kun sekä FC Lahden, että Pelicansin kotiottelut ajoittuvat samalle päivälle. Ihan hyvä idea joukkueilta yhdessä lähteä tekemään isompaa häppeninkiä otteluiden ympärille, sillä viimeksi joitakin viikkoja sitten kun joukkueiden ottelut olivat samaan aikaan, häviäjäksi joutui FC Lahti, jonka peliä oli katsomassa vain noin 800 henkeä. Myös Pelicansilla on ollut vaikeuksia saada tarpeeksi katsojia otteluihinsa, vaikka peli on hyvin kulkenutkin pisteiden valossa. Tosin tuo katsojakato-ongelma koskee tällä kaudella koko SM-liigaa.

Totuuden nimessä mistään superlauantaista ei voida kuitenkaan puhua. FC Lahti ei enää pelaa mitaleista ja Pelicansillakin on kyseessä vain lokakuinen runkosarjamatsi numero 17, vastustajana ei niinkään mediaseksikäs KalPa. No tuollaisilla Super-ylisanoilla on varmasti pakko mainostaa, että lahtelaiset saataisiin liikkeelle. Pisteet kuitenkin Kolulle ja Kallströmille tästä yhteistyöstä, jota pitäisi enemmän harrastaa yli lajirajojen. Kyseessä on kaikki voittaa-tilanne, jos tempaus onnistuu ja ihmiset saadaan liikkeelle kotisohviltaan.

Pelicans sai tappioputkensa nippanappa poikki ja nyt olisi oiva tilaisuus jatkaa voittojen tiellä, kun liigan pahnanpohjimmainen eli Kalpa kohdataan kaksi kertaa viikonlopun aikana. Pelicansin pistekeskiarvo tippui jo alle kahden neljän peräkkäisen tappion myötä ja niinpä Kärpät odotetusti painelikin jo ohi sarjakärkeen. Lisäksi Ilves, SaiPa, Tappara ja Jyp vaanivat kolmeen pisteen sisällä, joten kärjessä on tiukkaa. Hauska yksityiskohta Pelicansin peleissä on ollut se, että peräti puolet matseista eli 8 on päättynyt lukemiin 3-2, välillä voittaen, välillä häviten samoilla lukemilla. Eli pitkävetoon voisi viikonlopun peleihin laittaa tuon 3-2. Vielä kun tietäisi, että kummalle…

Kuhnureiden pelissä suurin jännitys liittynee Rafaelin mahdollisuuksiin maalikuninkaaksi. Yksi vaivainen maali erottaa tällä hetkellä Rafaelin ja Väyrysen, joten lauantaiksi Rafaelille voitaisiin pistää tilaukseen hattutemppu.

Konsta Hietanen pistää nappulakengät naulaan ja keskittyy jatkossa enemmän musahommiin 

Vaikkei FC Lahdella enää suurta panosta tai jännitystä pelissä olekaan, niin kyllähän hiihtikselle pitää suunnata jo ihan vain sen takia, että ”Patomäen Zidane” Konsta Hietanen pelaa uransa viimeisen pelin. Mies ilmoitti tällä viikolla, että pelihommat saavat nyt jäädä. Mies on sukkuloinut viime vuodet niin liigapelaajana, personal trainerina, kolmen pienen lapsen isänä kuin muusikkonakin. Ymmmärrettävästi jotain piti pois jättää ja tällä kertaa se oli jalkapallo. Sikäli fiksua, sillä jalkapalloilijana ei Suomessa kovin moni perhettään elätä. Tosin täytyy Konstalle muistuttaa tulevaisuutta silmällä pitäen, ettei se helppoa tule olemaan muusikkonakaan.

Joka tapauksessa onnea Konstalle jatkossa ja kiitos menneistä pelivuosista FC Lahden paidassa! Konstan uuteen tai pitäisikö sanoa uusvanhaan muusikon uraan pääsee tutustumaan paremmin jo 1.11. kun miehen bändi Vox Ratio esiintyy Möysän Essolla.

-Pete Salomaa-

Namika voittojen makuun

Namika Lahti otti viikon sisään kaksi kotivoittoa aloitettuaan kauden ensin kolmella niukalla tappiolla. Voittoihin päättyneissä otteluissa oli nähtävissä samoja positiivisia ja negatiivisia asioita, kuin kauden alun tappiollisissa matseissakin.

Lauantain ottelussa kaatui tasapainoisen esityksen jälkeen Uudenkaupungin Korihait. Namika pääsi koko ottelun ajan helposti korin lähelle, josta syntyi joko helppoja nostoja tai ulossyötön jälkeisiä avoimia kolmen pisteen heittopaikkoja. Namika onnistuikin ottelussa nakuttamaan puolet kolmosistaan sisään. Kotijoukkueen onnistujista nostettakoon esiin Eldar Skamo, joka heitti tarkasti 20 pistettä ja antoi päälle neljä koriin johtanutta syöttöä. Skamon lauantaisessa ottelussa lisääntynyt pelinrakenteluvastuu näkyi tosin miehen peräti kahdeksana pallonmenetyksenä. Koko joukkueella menetyksiä kertyi kahdeksantoista, joka on ehdottomasti liikaa.

Viikon toisessa ottelussa keskiviikkona Suurhallille matkusti Namikan kaimaseura Lappeenrannasta. Jo ennakkoon heikolta lappeenrantalaisjoukkueelta puuttui vielä vahvuudestaan sairastapauksen vuoksi amerikkalaistakamies Brandon McKnight, joten kotijoukkueella oli verrattain helppo työ kuitata ottelusta voitto. Taululle jäi eroa lopulta vain viisi pistettä, mutta ottelu tuntui olevan läpeensä lahtelaisten hallussa. Lappeenranta teki hyvällä taistelullaan ottelusta kuitenkin viihdyttävän.

Kaiken kaikkiaan Namika on pystynyt pelaamaan tiukkoja otteluita sarjan parhaimpien joukkueiden kanssa ja kyennyt vääntämään helpohkot voitot sarjan heikompia nippuja vastaan. Keskiviikon Lappeenranta-ottelussa oli kotijoukkueen osalta nähtävissä ajoittain pientä löysäilyä, johon lahtelaisjoukkueella ei parempia joukkueita vastaan ole missään nimessä varaa. Kovalla intensiteetillä ja taistelevalla puolustusilmeellä pelaava Namika Lahti näyttäisi olevan ainakin tässä vaiheessa kautta inhottava vastustaja joukkueella kuin joukkueelle.

Tässä mielessä myös Namikan vahvistusvalinnat näyttävät osuneen nappiin: Namikan amerikkalaiset kun pelaavat kovaa kaikki ne minuutit, jotka he otteluissa saavat. Lahtelaisjoukkueen yhteishenki on myös silminnähden korkealla tasolla, ja se oli sitä myös kauden alun tappiollisissa otteluissa.

Korisliigan otteluohjelman tekijä on taas rankaissut lahtelaisyleisöä, sillä nyt kahden perättäisen kotiottelun jälkeen Lahdessa pelataan seuraavaksi vasta 13.11. Tätä ennen Namika pelaa kuitenkin kolme vierasottelua, jotka kertonevat paljon joukkueen syyskauden suunnasta. Nyt viiden pelatun ottelun jälkeen tuntuu vielä turvalliselta sanoa, että kyllähän tästä pudotuspeleihin mennään että heilahtaa.

-Mikko Blomberg-

Anteeksi antaminen saattaa tuntua aiheelta, joka sopii paremmin pienille lapsille kuin isoille aikuisille. Lapsille opetetaan kouluissa,kerhoissa ja kodeissa, että riidan jälkeen pitää sopia ja antaa toiselle anteeksi. Sitä kautta lapsi oppii, että toista kohtaan ei voi käyttäytyä miten haluaa ja kanssaeläjien tunteet on otettava huomioon. Sopimisen ja anteeksiannon myötä asian katsotaan olevan loppuun käsitelty. Sen jälkeen on aika jatkaa eteenpäin.

Ensi pyhän aiheena on anteeksianto. Sen pohjana on Jeesuksen vertaus Matteuksen evankeliumissa, jossa taivasten valtakuntaa verrataan kuninkaaseen ja hänen palvelijaansa. Kuningas vaati palvelijoiltaan tilitykset, mutta yhdellä palvelijalla ei ollut millä maksaa. Hän oli velkaa kuninkaalle valtavan omaisuuden. Kuningas armahti palvelijaa ja antoi hänelle velan anteeksi. Palvelija sen sijaan ei armahtanut kollegaansa, vaan pani hänet tilille pikku summasta.

Jeesuksen vertauksessa tällaista toimintaa ei voitu hyväksyä. Paljon anteeksi saaneen olisi pitänyt armahtaa myös työtoveriaan. Jeesus siis opettaa meitä aikuisiakin, että koko sydämestään on annettava toiselle anteeksi, koska olemme itse saaneet valtavasti anteeksi.

Välillä tuntuu, että lapset osaavat anteeksiannon paremmin kuin me aikuiset. Kuinka paljon pahaa me olemmekaan saaneet aikaiseksi sen vuoksi, että emme ole pystyneet antamaan anteeksi toiselle. Anteeksiantamattomuus aiheuttaa vihaa ja katkeruutta. Se sitoo meidät asioihin niin, että emme pysty jatkamaan eteenpäin, vaan jäämme vellomaan omassa tilanteessamme. Katkeruus on kuin syöpä, joka pahimmillaan sairastuttaa sisimpämme.

Mitä jos minua on kohdeltu kaltoin tai niin väärin, että anteeksi antaminen ei ole mahdollista? Jos olen joutunut uhriksi, pitäisikö minun silti kyetä anteeksiantoon? Joskus anteeksi antaminen ei ehkä ole mahdollista. Joskus pitää antaa anteeksi itselleen. Anteeksianto ei tee asiaa tekemättömäksi, mutta tarjoaa mahdollisuuden jatkaa elämässä eteenpäin. Katkeruuteen jääminen ei milloinkaan saisi olla vaihtoehto.

Kaiken anteeksiannon pohjana on Jumalan anteeksianto meitä ihmisiä kohtaan. Kristus sovitti syyllisyytemme niin, että meillä ihmisillä on mahdollisuus jatkaa elämäämme toivoen ja uskoen. Armosta jaksamme taas askeltaa eteenpäin.

Ville Hakulinen

Ajan riento on rajua. Olemme Suomessa sellaisessa tilanteessa, että juuri nyt on pohdittava ankarasti sitä, miksi useimmat suomalaiset eivät työllisty enää perinteisiin palkkatöihin, vaan heidän työpanoksensa halutaan käyttöön muutoin kuin työsuhteessa tehtävänä työnä eli alihankintana.

Erityyppisiä yksinyrittäjiä on nykyään eri laskutoimituksien mukaan noin 170.000. Määrä on kasvanut 50.000:lla kymmenen viime vuoden aikana. Ja lisää tulee. Tästä pitävät huolen koko ajan suomalaisissa yrityksissä olevat YT-neuvottelut. Herrat julistavat juhlapuheissaan, kuinka suhtautuminen yrittäjyyteen on muuttunut ja kuinka uusia yrityksiä syntyy enemmän kuin aikaisempina vuosina. No tottahan tämä on. Mutta todellisuudessa nämä syntyvät yritykset eivät työllistä pääsääntöisesti muuta kuin  perustajansa tai hänen aviosiippansa.

Suomalaiseen yrityselämään on syntynyt työläisen ja yrittäjän risteys tai risteymä. Kutsuttakoon tätä aikamme yritysmuotoa stiganfuuliaksi eli mitään merkityksettömäksi asiaksi tai paskapuheeksi. Tällä yrittäjätyypillä ei ole etuuksia, tosin sitä eivät rasita myöskään ihan tavalliset työaikalait.
Tunnen muutamia tämän statuksen täyttäviä yrittäjiä ja arvostan heitä suunnattomasti. Vasta nyt olen tajunnut erään suomalaisen sananlaskun ytimen. Tiedän, mitä tarkoittaa, että yöllä päivät jatketaan.

Tämä yksinyrittäminen on ehkä suurin ansiotyön tekemisen muutos, joka suomalaisessa yhteiskunnassa on viimeisten vuosien saatossa tapahtunut. Tämä on tosiasiassa kuitenkin tilastoharha, joka ei kerro kuinka monta näistä perustetuista yrityksistä toimii enää kolmen vuoden kuluttua. Olen nähnyt, kuinka hektisesti vuorotta työtä painanut yrittäjä, ei huomaa maksaa itselleen riittävän suurta yrittäjäeläkettä ja saattaa pudota eläkkeellä tyhjän päälle. Nämä ”aikamme sankarit” nauravat paskaisesti partaansa ja pudistelevat päätään lukiessaan mediasta, kuinka AY öykkärit vääntävät kättä ihan tosissaan muutamasta joutavasta koulutuspäivästä.

Tätä uutta yrittämisen muotoa voisi kutsua myös ”pakkoyrittämiseksi”, koska ansiotyötä ei yksinkertaisesti ole tarjolla. Nämä yrittäjät näkevät punaista lukiessaan ” sossu Tatusta”, joka huilaa yhteisillä varoillamme ja nauttii täyttä kansalaisluottamusta.

Seuraakin jutun antikliimaksi ja retorinen kysymys. Missä kuuluvat näiden yksinyrittäjien ääni yhteiskunnasamme? No ei tietysti missään. Yksinyrittäjät ansaitsivat patsaan, ei ”pashkaa” päättäjiltä, mutta heidän näyttää silti olevan tyytyminen.

Juhani Melanen

Kun ylemmäs ei enää pääse, on usein edessä matka alaspäin. Näin on juuri käymässä Lahden turkoosinutuille SM-liigassa. Kolme viimeisintä peliä on päättynyt tappioihin. Tosin Tapparalta saatiin nyhjäistyä edes piste Smolenakin viime sekuntien maalilla.

Viimeiset pelit ovat näyttäneet huonoilta. Pelicans näyttää luulevan pääsevän helpolla kiinni pisteiden syrjään ja taistelemaan herätään ikäänkuin vasta pakon edessä, kun pelikello näyttää liki täyttä aikaa. Aravirta onkin jo ehtinyt vaatimaan pelaajiltaan tiukempaa otetta peliin koko 60 minuutin ajan. Olisiko loistavasti käyntiin lähtenyt kausi vähän saanut muutaman kaverin luulemaan itsestään liikoja? Pisteitä kerättiin aluksi aika helpolla, kun muiden joukkueiden peli oli enemmän tai vähemmän sekaisin.

Nyt monet joukkueet, Kärpät, JYP ja Tappara etunenässä, ovat parantaneet otteitaan ennakko-odotusten tasolle, joten jatkossa voittojen kairaaminen tulee vaatimaan jokaiselta pelaajalta 100% panosta. Ei muuten tarvi olla kummoinenkaan ennustajaeukko, jos ennustaa että tuo Kärpät, JYP ja Tappara-kolmikko on varsin pian liigan kärkitrio.

Pitäisikö tässä sitten huolestua? No ei. Pelicans on kokenut joukkue, jossa pelattuja SM-liigaotteluita on hurja määrä. Kyllä joukkue klaaraa myös nämä huonommatkin ajat, sillä ei taito mihinkään katoa. SM-liiga on todella tasainen sarja, joten muutama tappio putkeen tulee eteen varmasti kaikille joukkueille. Lisäksi edelleen Pelicans johtaa sarjaa ja vaikka muutama joukkue piakkoin Pelicansin sarjataulukossa ohittaakin, niin paniikkinappulaa ei vielä kannata edes etsiä.

Hyvän alun ansiosta Pelicansin realistinen tavoite on sarjassa varmastikin sijat 6-10. Sitä paremmat sijoitukset ovat huuhaa-miesten höpöjuttuja, jotka eivät perustu mihinkään muuhun, kun loistavaan lentokeliin ensimmäisissä kymmenessä pelissä, joka antoi ehkä liiankin hyvän kuvan ja olon Pelicansin reaalitasosta.

Loistavan alun siivittämänä on Pelicansinkin pelaajista sitten löytynyt sitä tähtikulttia, joka kuulemma kiinnostaa aina KHL:ssa asti. Ennen kauden alkuahan kaikki mediat toitottivat sitä, kuinka hajuton, väritön ja mauton joukkue on. Nyt Smolenak, Sopanen ja Myllyniemi kelpaisivat kuulemma Venäjälle, ainakin jos uskomme hevosmiesten tietotoimiston höpinöitä. Kukkuu sanon minä. Korkeintaan noista mainituista Smolenak voi lähteä, sillä miehen maalivainu ( 14 ottelua/12 maalia) on ainakin SM-liigaan tasoon nähden kovaa valuuttaa.

Tosin miehen paluuta Venäjälle voi hieman toppuutella mönkään mennyt reissu viime kaudella. Rahalla kyllä on sellainen kumma vaikutus, että se usein saa miehen pään kääntymään, vaikka muuten olisikin huonoja kokemuksia KHL:stä, joten Kaarna voi jo alkaa odottelemaan tarjouksia Venäjältä ja Saarinen katselemaan korvaavaa pelaajaa Smolenakin tilalle.

Pelicansilla on kautta jäljellä vielä 46 ottelua runkosarjassa. FC Lahdella sen sijaan enää kaksi. Sunnuntaina Kuhnurit matkaavat Espooseen Hongan vieraiksi. Lahdelle ei ottelusta kelpaa mikään muu kuin voitto, sillä pronssitaistelu on hyvin jännittävässä vaihessa. Mielenkiintoista nähdä, mikä on joukkueen vire parin viikon tauon jälkeen. Ennen taukoahan se oli loistava, mistä todistavat 10 tehtyä maalia kahdessa edellisessä ottelussa.

Voittamalla kaksi viimeistä otteluaan ( Honka ja TPS) Lahti on lähellä pronssia. Olisihan se melkoinen ihme kaiken koetun jälkeen. Kuka olisi uskonut kesäkuussa, että Lahti yleensä on edes mukana pronssitaistelussa? Silloin näytti huomattavasti todennäköisemmältä, se että Lahti putoaa ykköseen.
Toivottavasti pronssit pujotetaan lahtelaisten kaulaan TPS-pelin jälkeen 26.10. Lahden Hiihtiksellä, 5000 ihmisen todistaessa pronssijuhlaa…

-Pete Salomaa-

Namika saalistaa yhä avausvoittoaan

Niinhän siinä kävi, että Namikan 2013-2014 kauden avausvoitto jäi ottamatta kotiinviemisiksi Kotkan reissultakin. Tehokkaasti kautensa aloittanut KTP nujersi lahtelaiset kolmannen jakson irtiotollaan, kun Kotkan poikien kahden pisteen puoliaikajohto venähti hetkessä yli kymmeneen pisteeseen. Liekö lahtelaisyleisölle melkoisen tuttu Sami Toiviainen juottanut joukkueelleen voimajuomaa, mutta kotkalaisten peli-ilme oli toisella puoliskolla huomattavasti ottelun alkua tuimempi.

Tappiollisella Kotkan reissulla esiin nousi kuitenkin uusi lahtelaisonnistuja, kun kolmannessa pelissään selkeästi tasoaan nostanut Storm Warren pääsi irti 25 pisteen edestä. Kenties aiemmissa otteluissa virhevaikeuksiin itsensä paininut jässikkä sai perjantain ottelusta uutta voimaa ja itseluottamusta. Muutkin amerikkalaiset onnistuivat ainakin hyökkäyspäässä kohtuullisesti, vaikka kultaranne Robert Arnold olikin selvästi kotkalaisittain merkitty mies.

Joukkueen puolustuspeli jätti perjantai-illan matsissa paljon toivomisen varaa. Kotkalaiset pääsivät pyörittämään heittomyllyään, joka johti jopa kahteentoista onnistuneeseen kolmoseen kahdellakymmenelläyhdellä yrittämällä. Tilastojen valossa tässä onkin syy ottelun ratkaisuun: Namikan prosentti kaaren takaa kun jäi vaatimattomaan 28%:n.

Tilastoihin syvemmälle sukeltaessa osuu silmiin Namikan levypallopelin onnistuminen, eikä KTP-matsi ollut ainoa laatuaan. Kotkassa levarit menivät lahtelaisille 38-28, ja Namika onkin kolmessa ensimmäisessä ottelussaan voittanut levypallotaistelut keskimäärin kuudella irtopallolla. Koripallon kirjoittamaton sääntöhän kertoo, että levypallopeliä hallitseva joukkue päätyy yleensä myös voittamaan pelin, mutta näin ei vielä toistaiseksi ole tapahtunut Namikan kohdalla. Irtopallovoitot nimittäin nollaantuvat menetyksillä, joita kertyy lahtelaisille niin ikään noin kuusi kappaletta vastustajia enemmän ottelua kohden.

Tilastoista voidaankin päätellä, että Namika on heikko pelinrakentelussa ja vahvoilla korinaluskamppailuissa. Joukkueen hankala tilanne amerikkalaisvahvistusten suhteen jatkuu: mikäli toinen korinaluspelaajista vaihdettaisiin pelinrakentajaan, olisi sama ongelma edessä käänteisenä.

Nyt on syytä kääntää katseet jo kuitenkin tulevaan lauantaihin, jolloin Namika kohtaa Suurhallilla Uudenkaupungin Korihait. Joukkueella on myös toinen mahdollisuus avata voittotilinsä, kun jo keskiviikkona Lappeenrannan kaimaseura matkaa lahteen testaamaan uuden hallin parkettia. Avausvoitto on nyt syytä ottaa, eikä perättäisten kotipelien klaaraaminenkaan ole mahdotonta.

-Mikko Blomberg-

Onko totta, mitä uskot?

Näin voi ihan provosoimatta kysyä. Mitä vastaat provosoitumatta? Tuntuu epämieluisalta kysymykseltä. Niin kuin useimmat kyselyt, jotka elämän näkymättömiin ulottuvuuksiin liittyvät. Kysyin siksi, kun tämä viikonvaihde kirkkokansan vaelluksessa liittyy uskonpuhdistuksen nimellä kulkevaan tapahtumasarjaan 1500-luvulla Euroopassa.

Silloinhan ei ollut Suomea tai nykyisenkaltaisia valtiomuodostelmia tai luterilaista kirkkoa yms.
Vaan kaikki ei ollut hyvin. Nousi useita kirkon uudistusta vaativia liikkeitä eri puolilla Eurooppaa. Vaadittiin kirkolliskokousta koolle keskustelemaan ja päättämään kiistakysymyksistä. Mutta Eurooppa hajosi ja kirkko hajosi.

Lutherin ja muiden reformaattorien pyrkimys oli käydä läpi perusteita ja perata pois hallinnasta riistäytyneitä asioita. Haluttiin palata Raamattuun ja sen julistamaan uskonvanhurskauteen. Hienoa ja jaloa ja monien kohdalla myös surman suuhun johtanutta. Kun uudistuspyrkimykset saivat aikaan paniikin, seuraukset olivat hyvin traagisia ja tuhoavia.

Meidän tehtävämme on yhä uudelleen miettiä ja ottaa todesta se, miksi uskomme ja mitä uskomme.
Lopuksi ja aluksi: ”Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea.” ( 1. Kor. 3:11 )

Esa Kekki

No nythän on niin, että rauhan aikana tämä maanpuolustus on enemmänkin herrasväen puuhastelua, mutta sodan aikana tarvitaan sitten köyhemmän kansan sankarivainajia sitäkin kipeämmin. Olen vuosikaudet ehdotellut asevelvollisuuden muuttamista vapaaehtoiseksi ja liittymistä Natoon, mutta ehdotukseni on juuttunut jonnekin Mannerheim- Tannerheim linjalle.

Puolustusvoimien komentaja Ari Puheloinen on aidosti huolestunut sotilaallisesta kyvykkyydestämme ja ehdotteli keskiviikkona jo vakoilulainsäädännön muuttamista nopeasti. Aika on muuttunut, mutta Suomen armeija ei sen mukana. Ydinkysymys tietysti on se, mitkä ovat uhkakuvat ja miten ne torjutaan? Tietääkö armeijamme johtokaan ihan varmasti tämän?

Pari viikkoa sitten järjestetyssä Maanpuolustuspäivässä se asia ei ainakaan selvinnyt. Tilaisuudessa Sofi Oksanen kuulutti tasa-arvosta Suomen vientituotetta, mutta muuten tasa-arvosta oltiin hiljaa. Silti meillä on epätasa-arvosta kosolti näyttöä juuri varusmiespalvelussa. Nyt kaikki epäsosiaalinen aines tyrkätään huumetesteillä maitojunalla siviiliin, siis juuri maahanmuuttajat ja muut luuserit, joille asevelvollisuuden suorittaminen olisi eräs kriteeri kansakunnan täysivaltaiseksi jäseneksi ottamiseksi.

Me todella tarvitsemme uutta ajattelua, mutta sitä hämärtää koko ajan vanhakantainen dogmi yleisestä asevelvollisuudesta. Perinne istuu sitkeästi nykyistenkin päättäjien päänupissa ja siitä on yhtä vaikea luopua kuin neitsyydestä, mutta lopulta se on kuitenkin tehtävä. Sodankäynti on teknistynyt ja ammatillisuus lisääntynyt, joten on vaikea uskoa, että millään massa- armeijalla kyettäisiin vastaamaan nopeisiin ilmaiskuihin ja voimakkaiden
maahanlaskujoukkojen tukeutumiseen rysäyksellä maahamme. Nykyinen rekrytointi kestää liian kauan ja vihollisen tekemä totaalinen kyberhyökkäys maamme teollisuuteen ja sen infrastruktuureihin lamauttaisi maamme hetkessä.

Ruotsissa puolustusvoimien päällikkö sai tuta kovaa kritiikkiä väittäessään, että Ruotsi ei kestäisi kahdeksaa tuntia kauempaa totaalista ja hyvin
suunniteltua offensiivia vastaan. Entä pojat kansan urhokkaat? Kyllä me olemme samassa tilanteessa, kuin Svea mamman pojat. Housut kintuissa meidät arkiaskareissa yllätettäisiin ja katseella vain seuraisimme tapahtunutta.

Johtamisessa ja etenkin armeijan johtamisessa on tärkeää priorisoida uhkakuvat. Asian voisi sanoa vaikkapa näin: junnaaminen samoissa poteroissa, estää meitä näkemästä sen, että aikoinaan oikeiden asioiden tekemistä on tehty liian pitkään. MOT

Juhani Melanen

Julkkikset ovat julkista riistaa, kuten sanonta kuuluu. Näin on Näkkäläjärvet,! Piste ja pinoon. Aina meillä on ”köyhät joukossamme”, sanoo sana. Mutta missä kulkee kohtuullisuuden ja  myötähäpeän välinen ohut raja? Jokainen sanankäyttäjä ratkaisee sen henkilökohtaisesti tietysti itse. Mutta milloin, riepottelu mediassa saa sellaiset mittasuhteet, että sääli on sairautta toteamus  ei yksinkertaisesti enää toimi?

Viime viikolla kansanedustaja James Hirvisaari osoitti todellista valtiomiestaitoa napsimalla kuvia natsitervehdystä tekevästä kaveristaan. No sitä saa , mitä tilaa. Hän tiesi mitä teki ja kantaa vastuun tekemisistään. ”Kyllä kansa tietää” ajattelevat persut ja valitsevat hänet Suomen Sisu-paidassa
uudelleen Arkadianmäelle.

Kolme viikkoa sitten katselin suuren ihmetyksen vallassa nuorten suosiossa olevaa Stara.fi nettisivustoa, jonka tyttären tyttäreni minulle neuvoi. Siinä Hello Kitty-verkkareihin sonnustautunut Johanna Tukiainen (tuo ulkoministeri Ikemme sähköpostikaveri) sössötti lahtelaisessa baarissa mikrofoniin
jotain tukalasta elämäntilanteestaan ja keikutteli ruhoaan biljardipöydällä. Näky oli karmiva, epätoivoinen ja masentava. Kysymyksiä pulpahti mieleeni välittömästi. Osaakohan Tukiainen itse hakeutua hoitoon? Mitä tämä sosiaaliporno oikein tavoittelee? Miksi ihmiset alentuvat kommentoimaan Tukiaisesta näkemiään videoita? Kuinka kylmän viileitä kommentteja asiasta omalla nimellä lausuttiin. ” Voi ,jestas, mikä kalkkuna”, ” Miten toi biljardipöytä kestää” olivat  lievemmästä päästä.

Tietysti voidaan väittää, että Tukiainen ja Hakkarainen ovat itse tunkeneet julkisuuteen, joten riepottelu ja lausuntojen siteeraaminen on oikeutettua, mutta eikö syöksykierre jo ala näkyä. Karuselli Tukiaisen ympärillä muistuttaa kaukaisesti Olavi Virran herjaamista laulavaksi lihapullaksi ja Timo K Mukan leimaamista aiheettomasti pedofiiliksi. Onneksi laki yrittää suojata tai sen ainakin pitäisi suojata yksityisyyttä edes jollain tavalla. Seiska edustaa juuri tätä tirkistelykulttuuria Suomessa parhaiten. Sen sivustoilla Tukiainen esittelee vip-videoilla rintojaan ja koskettelee alapäätään.

Osa mediasta on siirtynyt Tukiaisen arvostelussa ala-arvoiseen ja lohduttomaan aikalaiskuvaan, joka voi johtaa yksilön kohdalla jopa itsemurhaan. Tätä taustaa vasten, voidaankin oikeutetusti kysyä ravintoloiden ja keikkapaikkojen vastuuta, jos näin jatkuu. Näen ne lehdet, jotka hääräävät Tukiaisen
kimpussa koulukiusaajina ja jonkin sortin sadisteina. Kuljetaan riman alta, kun muu tarjonta on niukkaa. Nykänen on terve partiopoika, Tukiainen kohta laitapuolen kulkija.

Jussi Melanen

Veikkausliigan otteluohjelman laatija näytti jälleen kyntensä. Kun kaksi kierrosta on enää pelaamatta ja jännitys pronssimitaleiden kohtalosta suurimmillaan, pitää liiga kahden viikon tauon.

Tietenkin tauon syynä on maaottelu Ranskaa vastaan sekä samana päivänä pelattava 21-vuotiaiden EM-karsintamatsi Moldovaa vastaan. Ymmärrettävää toki, mutta olisihan tuon voinut ottaa huomioon sarjaohjelmaa laadittaessa. Varsinkin näin lahtelaisena olisi toivonut, että jäljellä olevat kaksi peliä olisi pelattu nopealla aikataululla, sillä niin komeassa lennossa Kuhnurit tällä hetkellä liitävät. Joukkuehan paukuttelee enemmän maaleja kuin naapurissa operoiva Pelicans.

Rafaelin maalikuninkuutta uhkaa enää Hongan Tim Väyrynen, joten seuraavalla kierroksella 20.10 Honka -FC Lahti-pelissä nähdään kumpi ottaa etulyöntiaseman maalikuninkaan titteliin ennen viimeistä kierrosta. Kovin tehottomasti ei ole pelannut Tucokaan, kuusi peliä, tuloksena viisi maalia. Ensi kaudella Lahdella on heti kauden alusta kyllä sellainen kaksikko kärjessä, että alta pois!

Kävin muuten ennustajaeukolla ja kysyin miten loppukausi liigassa menee. Kenelle pronssit matkaavat? Näin eukko ennusti: Lahti voittaa molemmat pelinsä ja nappaa siis 6 pistettä. VPS voittaa Jaron, mutta häviää Maarianhaminalle. Vaasalle siis 3 pistettä. Maarianhamina voittaa VPS:n ja TPS:n, tuloksena siis 6 pistettä. Näin kaikki kolme joukkuetta päätyvät pistemäärään 51. Pronssin ratkaisee siis maaliero. Sitä eukko ei suostunut kertomaan kenellä se on paras…

Pelicans, sarjakärki

Onhan tämä outoa. Pelicans porskuttaa ottelusta toiseen pisteitä keräten. Kaulaa sarjakakkoseen on tällä hetkellä huimat 7 pistettä, kun otteluita on pelattu vasta 10-12 joukkueesta riippuen. Pelicans on kerännyt ottelua kohden peräti 2,5 pistettä. Ilvestä vastaan oltiin jo pari maalia takana, mutta taas joukkue näytti kyntensä ja kipusi tasoihin ja voittomaalikilpailussa voittoon.

Yleisömäärissä ei menestys kuitenkaan ole vielä näkynyt. Yhtään ottelua ei ole vielä myyty loppuun eikä päästy edes yli 5000 katsojan. Viime vuoden katsojakeskiarvo oli 4246 ja tällä hetkellä se on 4296. Siis pienen pientä nousua on kuitenkin havaittavissa. Luulenpa, että suurin syy kehnohkoihin yleisölukuihin SM-liigassa on Nelosen todella kattava ja tasokas televisiopalvelu, joka ei ole liian hinnakas, jos sitä verrataan ottelulipun hintaan.

Kolmella kympillä kuussa katsot kaikki liigan pelit kotisohvaltasi, kun paikan päälle mennessäsi maksat yhden ottelun istumalipusta 21- 29 euroa. Siihen sitten lisäksi vielä pakollinen kahvi & munkki tai olut & makkara. Esim. lokakuun aikana Nelosen palvelussa voin katsoa 11 Pelicans-ottelua, joten yhden matsin hinnaksi tulee alle 3 euroa. Jos lasketaan, että katsot kaikki 60 Pelicans-peliä televisiosta, niin hinnaksi tulee noin 6 euroa/peli. Tämä siksi, että pakettia pitää tietenkin maksaa 12 kk ja kausi kestää vain 6 kk. Eipä ihme, että näinä epävakaina aikoina monet valitsevat kotisohvan…

-Pete Salomaa-

Namika starttasi Korisliigakautensa lupaavilla tappioilla

Namika Lahden organisaatio on kuluneen puolen vuoden aikana tehnyt hyvää työtä seuran profiilin nostamisen eteen. Vaikka erottuvin muutos edellisiin kausiin onkin joukkueen pelaaminen Urheilutalon sijaan suurhallilla, ovat seuran tiedotus ja yleisilme ottaneet harppauksia oikeaan suuntaan. Kun asioita aletaan tehdä oikein, seuraa menestystä väistämättä myös urheilullisella puolella.

Kauden avausviikko oli lahtelaisittain kahdesta tappiosta huolimatta duurivoittoinen. Ensin Namika hävisi viikko sitten sarja-avauksessaan sarjan kärkikahinoihin povatulle Kauhajoella Karhulle niukasti luvuin 73-71 johdettuaan peliä parhaimmillaan jo 15 pisteellä. Suurhallin ensimmäisen Korisliigamatsi keskiviikkona päättyi niin ikään tappioon, kun loimaalainen Nilan Bisons niisti Namikalta voiton lopun kovalla puristuksella 76-81. Ottelu oli vielä pari minuuttia ennen tasapisteissä, mutta maajoukkuemiehiä kuhiseva Bisons pystyi hoitamaan pelin nimiinsä kovalla rutiinilla ja riittävällä kylmäpäisyydellä.

Namikan tekeminen näytti ainakin keskiviikon perusteella olevan olemassa olevalla miehityksellä sillä tasolla, että voittoja pitäisi ruveta napsumaan pian. Suurimmat ongelmat olivat odotetusti pelinrakennuksen alueella, joka suorastaan huutaa Ilkka Vuoren tai vastaavan kokeneen takamiehen ohjaavaa otetta. Pelintekijän paikalla ovat kahdessa ensimmäisessä ottelussa esiintyneet vuorovedoin Valtteri Mäkäläinen ja Vesa Heinonen, joista varsinkaan jälkimmäinen ei ykköspaikan pelaajaksi istu.

Amerikkalaiskolmikostakin uskaltaa jo nähdyn perusteella sanoa sanasen. Dan Oppland on pätevän oloinen yleissentteri, joka erikoisesta heittotekniikastaan huolimatta osaa rankaista hieman kauempaakin korista. Robert Arnold on kakkospaikan korintekijänä mies paikallaan. Vaikka väkkärämäinen takamies sortuikin liialliseen pallon pomputteluun keskiviikon ottelussa, oli hän silti koko Namikan hyökkäyspelin sielu.
Storm Warren ei sen sijaan ole vielä löytänyt omaa rooliaan joukkueessa. Tästä kertoo esimerkiksi se, että mies kokeili kahta kolmen pisteen heittoa Bisons-ottelussa siitä huolimatta, ettei hän ole ammattilaisena tai edes yliopistossa kertaakaan osunut bonuskaaren takaa.

Tässä vaiheessa kautta maltti on kuitenkin valttia. Namika kohtaa vielä perjantaina kovan KTP:n Kotkassa, jonka jälkeen vastustajien taso ainakin paperilla tippuu selvästi. Ottelut astetta heikompia joukkueita vastaan osoittavat tarkemmin lahtelaisnipun tämänhetkisen tason.

-Mikko Blomberg-

Maailmassa on valtavasti eri tahojen lähettiläitä. Nyt en tarkoita vain valtioiden suurlähettiläitä, vaan laajemmin. Monet yhdistykset tai järjestöt ovat valinneet itselleen lähettiläitä pitämään esillä sanomaansa. Esimerkiksi UNICEF on nimittänyt suuren joukon julkisuuden henkilöitä hyvän tahdon lähettiläiksi niin täällä Suomessa kuin ympäri maailmaa. Kirkon ulkomaanapu on tänä vuonna nimennyt lähettiläikseen Lauri Tähkän ja Jesse Kaikurannan. Jonkun sortin lähettiläitä ovat myös firmojen yhteiskuntasuhteista vastaavat. Brysseliin on syntynyt oma lobbaajien ammattikuntansa. Kaikilla on suuri toive saada asiansa esille.

Jeesus lähettää omansa maailmaan todistamaan Jumalan armosta ja palvelemaan ihmisiä hänen nimessään. Kristitty on Vapahtajan lähettiläs. Tätä tehtävää ei siis ole uskottu vain joillekin papeille tai piispoille tai seurakunnan työntekijöille. Jeesuksen lähettiläitä eivät ole vain vaalilla valitut seurakunnan luottamushenkilöt. Tämä tehtävä on annettu jokaiselle kastetulle kristitylle.

Itse asiassa minä vien viestiä koko ajan, tiedostinpa asiaa tai en. Se miten toimin, mitä puhun, miten pukeudun, missä liikun, kaikki mitä teen, sekin välittää viestiä. Jos pappina toimin hyvin tai huonosti, sillä luon kuvaa seurakunnasta ja kristillisestä uskosta. Aina välillä saa kuulla, että ”sellaisia ne uskovaiset on!” Eikö meistä kristityistä ole sanottu, että me olemme ”viides evankeliumi”, jota tämä maailma lukee paljon enemmän ja tarkemmin kuin niitä neljää muuta.

Se, että meitä luetaan, on sekä oikein että väärin. Väärin se on siksi, että oman syntisyyteni ja pahuuteni tähden kovin huonosti voin välittää Jumalan rakkautta. Oikein se taas on siksi, että usko tulee todeksi juuri arjessa, sen valinnoissa tekemisissä tai tekemättä jättämisissä. Kunpa tämän viestien paljouden keskellä olisi tilaa hyville uutisille ja sanoma Kristuksen rakkaudesta voisi tavoittaa meidät! Minä voin yrittää tehdä oman osani.

Heikki Pelkonen
kirkkoherra, Laune