Tiistaina eduskunnan täysistunnossa käytiin tärkeä ajankohtaiskeskustelu Ukrainasta. Venäjän täysimittainen hyökkäyssota on jatkunut pian kaksi vuotta. Kaksi vuotta sotaa Euroopassa, 22 puolustustarvikeapulähetystä Suomesta Ukrainalle. Suomen tuki Ukrainalle jatkuu ja on vankkumaton, siitä ei eduskunnan isossa salissa ole erimielisyyttä. Mutta tuen lisäksi Suomen on tehtävä enemmän.
Suomen hallituksen on nopeasti löydettävä tapa vahvistaa varautumistamme. Suomi voi olla kokoaan suurempi turvallisuuden tuottaja puolustusalalla, kuten digitaalisissa ratkaisuissa ja puolustustarviketuotannossa. Tätä osaamistamme tulee kehittää ja vahvistaa yhdessä eurooppalaisten ja pohjoismaisten kumppaniemme kanssa. Suomen vienninedistäminen puolustussektorilla on oma etumme, mutta se palvelee myös Ukrainan asiaa ja vahvistaa näin koko Euroopan turvallisuutta.
Turvallisuus ja varautuminen ei ole kuitenkaan vain sotilaallisesta puolustuskyvystä ja ratkaisuista huolehtimista. Se on paljon muuta, kuten liikenneyhteyksien parantamista, ruokaturvaa, ilmastonmuutoksen vaikutuksiin varautumista ja suomalaisen yhteiskunnan yhtenäisyyden vahvistamista. Suomen kokoisella maalla ei ole varaa antaa turvallisuuden eri sektorien siiloutua, vaan on tehtävä aiempaa syvempää yhteistyötä.
Suomi on nyt jäämässä pahasti jälkeen panostuksista teollisiin ja digitaalisen turvallisuuden ratkaisuihin. Etenkin yksityisen sektorin tulee herätä investoimaan, koska muut maat menevät nyt kovaa vauhtia eteenpäin. Suomen tulee pääministeri Orpon johdolla luoda Suomen kokonaisturvallisuuden kehittämisestä vastaava huippuosaamisen yksikkö, jossa eri sektoreiden ja yritysten osaaminen kootaan yhteen, luodaan uusia investointeja yhdessä yksityisen sektorin ja tärkeimpien kumppaneiden, kuten Ruotsin, Norjan ja Iso-Britannian kanssa. Esimerkiksi logistiikkayhteydet strategisiin satamiin, kuten Norjan Narvik, tarvitsevat nopeita linjauksia yhdessä elinkeinoelämän kanssa. Tavoitteena tulee olla Suomen puolustusteollisuuden kapasiteetin nostaminen ja digitaalisen kyvykkyyden parantaminen. Samalla voimme luoda tuhansia kovasti kaivattuja työpaikkoja, Itä-Suomi mukaan lukien. Meillä, tai Ukrainalla, ole aikaa odottaa. Orpon hallitus ei ole kertonut, miten se aikoo Ukrainan EU – jäsenyyttä edistää, mutta ehkä siihenkin löytyy vielä aika ja tahto.
Ja lopuksi vielä takaisin kotiin eli Lahden paikalliseen demokratiaan tai sen puutteeseen. Etelä-Suomen Sanomissa oli erittäin mielenkiintoinen uutinen Lahden kunnallisen päätöksenteon tilasta ja kehittämisestä. Toimittaja tiesi kertoa miksi hallintosääntöä on nyt lähdetty muuttamaan sellaiseksi, että lahtelaisten valitsema valtuusto pääsisi jatkossa päättämään merkittävistä asioista, kuten omaisuuden myynnistä. ”Hallintosääntöä on lähdetty muokkaamaan ensisijaisesti siitä syystä, että kaupungin korkeimmassa virkamiesjohdossa on tapahtunut merkittäviä muutoksia uuden kaupunginjohtajan Niko Kyynäräisen aloitettua työnsä ja pitkäaikaisen konsernipalvelujohtajan Mika Mäkisen jätettyä virkansa (ESS 20.2.).” Tämä kertoo kyllä kaiken oleellisen lahtelaisen kunnallisen päätöksenteon tilanteesta. Nyt vasta voidaan avata hallintosääntö, kun yksittäinen virkamies jättää konsernin? Tämä avaa ehkä meille syitä, miksi Lahdessa ei ole tapahtunut merkittäviä järki-investointeja Sibelius-talon jälkeen.
Eläköön demokratia!
Ville Skinnari