Suomessa on kummallinen tilanne, sillä Suomen verojärjestelmä vääristää yritysten rahoitus- ja investointipäätöksiä suosimalla raskaan teollisuuden suuryrityksiä. (VattIn raportti). Suomessa suositaan velkarahoitusta ja samalla pääomavaltaista sektoria. Tästä hyötyy vain raskas teollisuus, joka varmasti myös osaltaan hidastaa ja vaikeuttaa meidän elinkeinorakenteemme muutosta.

Ruotsissa on käytössä voittovarausmalli, jossa yritys voi lykätä veronmaksua siirtämällä osan voitostaan varaukseen. Virossa yritykseen jätettyä voittoa ei veroteta lainkaan, mutta osinkoa jaettavaa voittoa verotetaan 21 prosentilla. Osinko on verovapaata tuloa. Pitäisikö meidän siirtyä näihin malleihin? Molemmilla on puolensa. Kuitenkin matalan yhteisöverokannan ympäristössä ei voitonvarauskannalle tahdo löytyä hyviä perusteita. Kepu haluaisi ottaa käyttöön niin sanotun investointivarauksen, mutta kokoomus vastustaa tätä ehdotusta. Edes sen sisältöä ei vielä ole määritelty selvästi.

Yritysvastuu on käsitteenä selvä kaikille; ainakin mitä julkisuuskuvaan tulee. Silti uutisotsikoistaolemme saanet lukea , kuinka autonvalmistaja on huijannut hiukkaspäästöissä ja kuinka kännyköiden valmistuksessa käytetyt arvometallit on kaivettu orjatyövoimalla maasta. Uskomattomimpia tarinoita suoltaa Apple. Sen toimitusketjuun kuuluvassa kiinalaisessa laitevalmistajassa Foxconnin Shenzhenin tehtaan työolot kärjistyivät, niin että 14 työntekijän teki itsemurhan. Mitä Applen alihankkija teki? Hankki tietysti turvaverkot etteivät työntekijät enää niin vaan pääse hyppimään kuolemaan. Samaan aikaan Apple kertoo ja kehuu nettisivuillaan hankintaketjunsa vastuullisuudesta. Eikö tässä ole muka ristiriitaa jo kerrassaan!

Me kuluttajat olemme vastuussa omissa valinnoissamme, millaisia tuotteita ostamme ja välitämmekö olleenkaan. Näissä tapauksissa yritysvastuusta ei ole vastaukseksi ongelmiin. EU:n ja muiden toimijoiden pitäisi lainsäädännöllä varmistaa tuotteiden toimitusketju. Monet kansalaisjärjestöt toimivat esimerkillisesti näissä asioissa, kuten Finnwatch, joka nosti esiin epäkohdat palmuöljytuotannossa. Miksi hallitus jäädytti sen varat hiljattain? Hiilipäästöjen hillitseminen on tärkeää tulevaisuudessa, mutta siinäkin tarvitaan yhteisvastuullisuutta ja yritysten yhteistyötä.

Juhani Melanen

Adventista alkaa joulunodotus. Tai niin ainakin joskus on ollut. Perinteiset joulukalenterit, vaikkapa Partiolaisten adventtikalenteri alkavat adventista. Kuitenkin joulukatuja on jo avattu ja joulumusiikki on jo alkanut soida paljon ennen adventtia. Joulua ja siihen liittyvää musiikkia, mainontaa ja kaikkea muuta saamme tämän tulevan kuukauden ajan lähes kyllästymiseen asti – ennen kuin joulu on todellisesti edes alkanut.

Olemmeko me niin malttamattomia? Emmekö jaksa odottaa? Ajassamme on pinnalla ”kaikki heti”-henki. Moni asia vaatii kuitenkin vaivaa ja kypsyttelyä. Hukkaammeko me tämän puolen elämästämme tässä hektisyydessämme? Adventti on odottamisen aikaa. On hyvä opetella odottamaan. Kaiken ei tarvitse tapahtua heti, eikä meidän aikataulumme mukaan. Adventti on vanhastaan ollut ja on edelleen paaston aikaa, aikaa jolloin pysähdytään, hiljennytään ja rukoillaan. Tuntuu kuitenkin, että tämä pikkujoulujen aika on kaikkea muuta kuin odottamisen ja hiljentymisen aikaa. Ja kuitenkin me tarvitsemme myös lepoa, hiljaisuutta ja rauhaa. Itse asiassa juuri sitä odotamme myös joululta. Unelmoimme levosta ja rauhasta. Rauhaa on kuitenkin vaikea löytää kaikessa hälyssä ja kiireessä.

Adventti haastaa meidät hidastamaan vauhtia. Ja adventin paasto merkitsee myös sitä, että mietin, onko elämässäni jotain, josta voin luopua. Onko elämässäni jokin sellainen asia, joka kahlitsee ja sitoo minua väärällä tavalla? Olenko valmis pysähtymään joulun lapsen seimen äärelle? Jos olen, niin hänessä löydän myös joulun rauhan.

Heikki Pelkonen
kirkkoherra, Laune

Pari viikkoa sitten olin puhumassa Jämsässä Päijäteen alueen yhteistyöstä. Matkailun kansainvälisestä potentiaalista on vielä suuri osa hyödyntämättä Suomessa. Suomesta tunnetaan maailmalla vain Lappi ja Helsinki. Matkailun kehittämistä tulee tehdä laajemmin koko Päijänteen vaikutusalueella ja vieläkin laajemmin yhdessä yli maakuntarajojen. Puheessani, esitin, että Keski-Suomen tulee yhdistää voimia yhdessä Päijät-Hämeen ja muiden Järvi-Suomen maakuntien kanssa. Sisävesisatamiin tulisi myös panostaa enemmän. Etenkin Lahdesta puuttuu tasokas vierassatama houkuttelemaan asiakkaita koko Päijänteen alueelta ja laajemminkin. Suomessa kansainvälisten matkailijoiden määrä on kaksinkertaistunut 2000-luvulla ja matkailutulolla on mahdollisuuksia kasvaa 14 miljardista 20 miljardiin euroon vuoteen 2025 mennessä.
Päijät-Häme ei saa mennä rikki

Päijät-Hämen on suhteellisen nuori maakunta ja sen perustamiseen on tehty paljon työtä. On pakko myöntää, että 2000-luvulla emme ole onnistuneet muodostamaan parasta mahdollista yhteishenkeä Päijät-Hämeessä eri uudistuksiin. Asioiden lisäksi myös henkilöt riitelevät. Voisimme tehdä paljon enemmän ja paljon paremmin yhdessä.

Alueelliset jännitteet ovat konkretisoituneet uuden Päijät-Hämeen Hyvinvointikuntayhtymän perustamisessa. Viime maanantaina Sibelius – talossa pidetyssä valtuustoseminaarissa puheenvuoroissa esiintyi edelleen sanat ”me” ja ”te”. Tämä siis vain kuukausi ennen, kun uuden ja yhteisen alueellisen Hyvinvointikuntayhtymän pitäisi aloittaa toimintansa. Vastakkainasettelussa on pitkä historia. Lahdessa kaupunki on tähän saakka vastannut perusterveydenhoidosta, kuntayhtymä erikoissairaanhoidossa. Nyt nämä toiminnot yhdistetään saman organisaation alle, mikä on hyvä asia. Poikkeuksena Heinola ja Sysmä, jotka jatkavat omalla perustason toiminnallaan. Tietojärjestelmät keskustelevat kohta vihdoin keskenään – asiakastiedot kulkevat paikasta toiseen. Säästöt eivät kuitenkaan näy heti, vaan vasta parin vuoden päästä. Lahden ja muidenkin kuntien puolesta on muistutettu usein erikoissairanhoidon kustannuksista, vaikka Päijät-Hämeen keskussairaala on ollut hinta-laatusuhteeltaan Suomen parhaita jo pitkään. Kritiikille on varmasti aihettakin, mutta kyllä suurimmat haasteet meillä on edelleen perusterveydenhuollossa. Miten pääsen lääkäriin ja millä hinnalla?

Julkinen vastaan yksityinen

Vastakkainasettelu osataan eduskunnassakin. Välillä tuntuu, että asialla ei ole niin väliä, kunhan vain ollaan eri mieltä.
Tämän hallituskauden yksi perustavaa laatua oleva vastakkainasettelu on julkisen ja yksityisen sektorin suhde. ”Julkinen sektori on tehoton, yksityinen rosvoaa aina veronmaksajien rahat”. Molemmat väittämät ovat vääriä. Julkisen ja yksityisen vastakkainasettelun sijaan tulisi nähdä miten toimitaan yhdessä. Silloin molemmat hyötyvät.

Eduskunnassa käsittellään parhaillaan hallituksen esitystä uudeksi hankintalaiksi. Tässäkin esityksessä on luotu kuva, jossa julkisen sektorin puolustajat ovat vanhanaikaisia. Miksi minä olen puolustanut julkista sektoria ja sen asemaa johtuu yksinkertaisesti siitä, että julkisen toimijan rooli on merkittävä harvaan asutussa maassa, jossa markkinaehtoisia toimintoja ei ole koko maassa. Sitä ilman myös yksityinen toiminta kärsii.

Hankintalakiesitys on merkittävä, koska Suomessa tehdään julkisia hankintoja yli 30 miljardilla eurolla vuodessa. Laki sisältää paljon hyviä uudistuksia, mutta pitää sisällään myös olennaisia heikennyksiä nykytilaan. Näistä merkittävin on esitys koskien sidosyksikköhankintoja. Hallituksen esityksessä on asetettu huomattavan tiukat rajat sidosyksiköiden ulosmyynnille eli mahdollisuudesta myydä muille kuin omistajilleen. EU:n hankintadirektiivissä sidosyksiköillä on sallittua olla ulosmyyntiä 20 prosenttia liikevaihdostaan. Direktiivissä ei aseteta mitään euromääräisiä enimmäisrajoja ulosmyynnille.

Hallituksen esityksessä ulosmyynnin absoluuttiseksi ylärajaksi asetettaisiin 500.000 euroa ja sen alapuolella ulosmyyntiä saisi olla enintään 5 % liikevaihdosta. Rajat ovat erittäin tiukat ja vaikuttataisivat laajaasti kuntien toimintaan elinkeinokentässä. SDP:n mielestä 20 prosenttia olisi edelleen hyvä raja ulosmyyntiin varmistaen kuntayhtiöiden toimintaedellysten jatkamisen. Miksi hallitus haluaa ampua muutenkin talousvaikeuksissa olevia kuntia jalkaa tekemällä EU:n vaatimuksia tiukempia rajauksia kuntayhtiöiden ulosmyyntiin?

Hallituksen esityksen mukaiset rajat aiheuttaisivat merkittäviä ongelmia erityisesti kunnallisille jäteyhtiöille, joista monet nykyisin tarkoituksenmukaisuussyistä hoitavat myös esimerkiksi alueellaan toimivien yritysten jätehuoltoa. Muita esimerkkejä ovat mm. työterveyshuolto ja kunnallinen laboratorioliiketoiminta.

Vastakkainasettelusta olisi aika päästä yhteistyöhön Lahdessa, Päijät-Hämeessä ja koko Suomessa.

Ville Skinnari
Kansanedustaja (sd.)

Meistä jokaisesta on dataa jo niin paljon, että kulutusyhteiskuntamme tietopankit voivat ennakoida niin ostoskäyttäytymisemme kuin mielipiteemme politiikasta. George Orwellin kirjoittaman kirjan ” Vuonna 1984″ kaikki ennustukset ovat käyneet toteen. Valtio ja erilaiset toimijat suuryrityksissä keräävät meistä tietoa joka päivä. Näitä tietoja voivat käyttää sitten hyväkseen niin työnantajat, valtiot, poliisit kuin erilaiset luottoyhtiöt häikäilemättä päätöksissään ilman, että yksilö tai ihminen ei edes tietää, mitä hänestä tiedetään tai kirjoitetaan.

Tätä digitaalista jalanjälkeämme meidän pitäisi päästä edes valvomaan ja tarkistamaan, että voisimme olla varmoja tietojen oikeellisuudesta. EU valmistelee parhaillaan lakia tästä ja pyrkii saamaan meille eurooppalaisille sellaisen henkilösuojan , että voimme varmistua edes minimitasosta niistä tiedoista, joita meistä on olemassa. EU:n on tarkoitus saattaa voimaan vuonna 2018 sellainen tietosuoja asetus, jossa yksityisyyden suojaa taattaisiin meidän liikkuessamme internetissä.

Olemme jo nyt sellaisessa tilanteessa, että internetiin on kytkeytynyt enemmän laitteita kuin ihmisiä.Kaikkialla ympärillämme niin autot, puhelimet kuin hammasharjamme ja jääkaappimme ovat kytkeytyneet toisiinsa kuin suuri verkko, jossa me uiskentelemme kidukset auki henkeä haukkoen ja
yhä lujemmin sidoksissa. Henkilötietojen kerääminen on suurta bisnestä ja nykyteknologian avulla saadaan meistä jokainen tiedonmuru selville. Nyt työnantajien erilaiset laitteet on kytketty yhteen ekosysteemiin reaaliaikaisesti.Sinua voidaan seurata koko ajan ja pöytätietokoneella tekemäsi voidaan yhdistää tablettisi tietoihin. Olet tarkkailuputkessa ja sinua valvotaan kuin rikollista.

Työntekijät eivät pysy millään tiedollisen kehityksen mukana ja informoidusti hankittu ihmisten suostumus on illuusio. Rekisterin pitäjän pitäisi saada suostumus jokaiselta jäseneltään, mutta tämä on illuusio. Tietovuotaja Snowden teki uskomattoman teon ja rikkoi lakia, jotta me saisimme tietää, kuinka valtio USA:ssa eli NSA vakoilee aivan tavallistakin ihmistä kuin terroristia. Hänelle kuuluisi rauhanpalkinto tai tiedonjulistamispalkinto paremmin kuin monille valtion johtajille, jotka jahtaavat omia kansalaisiaan kuin elämiä.

Me emme tiedä, että jokaisella meistä on salassapitosäännösten estämättä oikeus tiedon etsimiseksi tarpeelliset seikat ilmoitettuamme saada tietää, mitä tietoja meistä on tallennettu henkilörekisteriin tai ettei meistä ole tietoja rekisterissä. Rekisterin pitäjän on ilmoitettava tietolähteensä ja kerrottava
mihin aikoo tietoja käyttää ja kenelle aikoo ne luovuttaa. Piilorikollisuus ja laittomat tiedot kulkevat tiedonkerääjän osoitteissa siksi, että kaikki valvonta- automaatit eivät ole hallittavissa. Tieto on VALTAA. Milloin tarkastit omat digitietosi?

Juhani Melanen

Ensi sunnuntai on kirkkovuoden viimeinen pyhä, ja se kertoo viimeisestä tuomiosta. Elämänsä lopulla ihminen joutuu jollakin tavalla tilille siitä, mitä on elämässään tehnyt. Tämä ajatus on tuttu lähes kaikille uskonnoille ja myös maallisille filosofioille.

Viimeinen tuomio on tuttu arkielämästäkin. Koulun päättyessä annetaan käteen päättötodistus. Sotilaspassiin merkitään armeijan jälkeen arviointeja kuntoisuudesta. Työtodistuksen saa lähtiessään työpaikasta. Ja sitten kansanviisauskin sanoo että ”Rehellisyys maan perii” tai ”Valheella on lyhyet jäljet”. Tuntuu siltä, kuin kaikkeen inhimilliseen elämään kuuluisi arviointia ja lopputuomioiden jakelua.

Sunnuntain Matteuksen evankeliumiin sisältyy kuvaus viimeisestä tuomiosta, ja siinä lampaat erotetaan vuohista. Oikealle kutsutaan oikein toimineet ja vasemmalle väärin tehneet. Lähimmäisen rakkautta osoittaneet pääsevät iankaikkiseen iloon. Vasemmalle komennetaan ne, jotka ovat olleet välinpitämättömiä ja jättäneet kaikki heikot huomioimatta.

On olemassa vanha tarina, jonka mukaan taivaassa tulee olemaan kolme yllätystä. Ensinnäkin se, että taivaassa ei ole niitä, joiden luulisi siellä olevan. Toinen yllätys on se, että taivaassa on sellaisia, joiden ei luulisi siellä olevan. Tarinan mukaan kolmas ja suurin yllätys on se, että ihminen löytää sieltä itsensä. Jokainen löytänee peilinsä edessä paljon sellaisia syitä, joiden nojalla taivaaseen pääsyyn ei olisi edellytyksiä. Sisimpään kätkettyjä taivaan esteitä muut eivät juurikaan voi tietää ja tuntea.

Taivaallisten yllätysten yhteisnimi on armo. Viimeisen tuomion käsite sisältää sen vaikean ja epäjohdonmukaisen opin, että ihminen tuomitaan tekojensa mukaan, mutta hänet armahdetaan yksin Jumalan armon perusteella. Syntinen armahdetaan Jeesuksen tähden.

Mitenkään ei kukaan saa kuitenkaan unohtaa Jeesuksen lähimmäisen rakkauden vaatimusta. Sitä kaikille meille osoitettua tärkeää kutsua lähteä tekemään hyvää lähimmäisille, erityisesti osattomille ja heikoille, kodittomille ja nälkäisille. Niille, jotka elävät jonkinlaisessa ahdingossa lähellä tai kaukana.

Piispa Eero Huovinen on sanonut, että tuomiosunnuntain evankeliumi on epälooginen ilosanoma, jossa on suurta ihmettä. Siinä kun korostetaan, että taivaaseen päässeet eivät tiedä tehneensä mitään hyvää. Sinne ei siis päästä luottamalla omiin hyviin tekoihin ja omiin ansioihin. Voi uumoilla, että evankeliumin yllätyksessä on jotain samaa kuin Jeesuksen lupauksessa ristin ryövärille: ”Tänä päivänä sinä olet minun kanssani paratiisissa.”

Kati Saukkonen
Launeen seurakunta

Yhdysvaltain presidentinvaaleista on kulunut viikko. New Yorkissa ja Washingtonissa tämän viikon USA:n tapahtumia seuranneena voin sanoa, että Donaldin trumpetti soi Yhdysvalloissa jo täysillä. Demokraattienemmistöisessä New Yorkissa kadunmiestä tai naista ärsyttää Trumpissa moni asia. Erityisesti naisille Trumpin voitto oli kova paikka. ”Vaimoni itki vaalituloksen selvittyä”, sanoi minulle amerikkalainen kaverini. ”Niin minunkin”, hänen kollegansa säesti vieressä. Pohjoismaista tasa-arvoa arvostavassa New Yorkissa pelätään Trumpin voiton vaikutuksia naisten asemaan ja tasa-arvoon. Miksi? Ennen vaaleja Trump uhosi mm. haastavansa oikeuteen kaikki ne naiset, jotka ovat syyttäneet häntä ahdistelusta. New Yorkin asukkaita ärsyttää sekin, että Trumpin kodin ympärillä olevat turvatoimet tukkivat koko 5. Avenuen ja Manhattanin muutenkin ruuhkaisen liikenteen tulevan presidentin ollessa kotonaan Trump Towerissa. Keskiviikkona New Yorkissa poistettiin monista nimikylttejä Trumpin mukaan nimetyistä rakennuksista, koska asukkaiden mukaan se alentaa asuntojen arvoa.

Amerikka ensin

Arvostettu yhdysvaltalainen professori aloitti tapaamisemme kysymällä onko Trump vitsi vai fasisti? Vaalit hän voitti kotimaan asioilla ja siksi hän tulee keskittymään kotimaan asioihin, kuten verotuksen keventämiseen rikkailta. Republikaanien sisälle on jo ladattu kovat panokset avainpaikkojen nimityksille eikä raastavilta riidoilta ole vältytty. Todennäköisesti Trump keskittyy kautensa alussa lyömään lukkoon ne vaalilupaukset, joilla hänen peruskannattajilleen eniten on merkitystä. Verotusta uudistetaan, maahanmuuttajia lähetetään pois maasta ja kotimaan liikenneinfraan investoidaan. Myös öljy- ja kaasuteollisuus saa porskuttaa. Uusiutuva energia tai kiertotalous tuskin kuuluvat Tumpin sanastoon, ellei liittovaltiotasolta – esimerkiksi New Yorkista tai Kaliforniasta sitten löydy poliittista tahtoa maailmanparantamiseen.

Onko ilmastonmuutos olemassa?

Trumpin hallinto tulee olemaan mitä todennäköisimmin erittäin kriittinen YK:n rahoitusta kohtaan. Ennen vaaleja Trump väitti ilmastonmuutosta kiinalaisten keksinnöksi. Ilmastomuutoksen ohjelmista Trump tulee leikkaamaan ja Pariisin sopimuksen asemaa hän tulee arvioimaan uudelleen. Arvioiden mukaan USA saattaa saada tukea Euroopasta, esimerkiksi Puolalta. Euroopan Unionin ääni on silti vahva ilmastoasioissa ja sitä arvostetaan. Siksi EU:n yhtenäisellä kannalla on väliä. Kiina saattaa yllättää monet tukemalla Pariisin sopimusta ja avaamalla pelin todelliseen ilmastonmuutokseen esimerkiksi tuomalla sähköautot nopeammin markkinoille, kuin me eurooppalaiset arvaammekaan. Tavoitteena Kiinalla on ottaa USA:n paikka maailman ykkösenä – vahvana globaalina uudistajana.

Syyria ratkaisee paljon

Brexitin jälkeen Iso-Britannia todennäköisesti kääntyy lähteen ja tiivistää suhteitaan Yhdysvaltoihin. Siinä ei sinänsä ole mitään uutta, mutta mielenkiintoiseksi tilanteen tekee USA:n ja Venäjän todennäköinen lähentyminen. Syyrian kriisissä voidaan ajautua tilanteeseen, jossa molemmat – USA ja Venäjä yhdessä – tukevat al-Assadin hallinnon jatkoa. Ranska ja Iso-Britannia jäävät YK:n turvallisuusneuvostossa haastavaan tilanteeseen eikä turvaneuvostossa puhetta johtavan Ruotsin tehtävä ole helppo löytää yhteistä näkemystä.

Kaikilla uusilla johtajilla pitää olla aikaa näyttää osaamisensa. Se pätee myös Trumpiin. Amerikkalaisen teräs- tai hiilikaivostyöntekijän työpaikkoja Trumpin on silti vaikea nähdä pelastavan. Hänen ohjelmapaperinsa näyttää vievän Yhdysvaltoja ennemmän taaksepäin kuin kohti menestyksekästä globaalisti maailmaa johtavaa tulevaisuutta.

Ville Skinnari
Kansanedustaja (sd.)

Lahdessa ei päätä pakota eikä rohkeutta ainakaan puutu, sillä Soteen mennään, vaikka se menisi suteen asti. Eräs meitä ”asiakkaita” kaihertava asia on se paljon puhuttu valinnanvapaus ja miten se voidaan toteuttaa siten, että me päijäthämäläiset voisimme sanoa sen palvelevan meitä joustavasti ja paremmin kuin entinen keskussairaalamalli.

Tarjolla on siis neljä mallia, joista valita, joita syytä tarkastella hivenen tarkemmin:

Ensimmäinen eli ”omatiimi” on perhelääkärimalli, jossa asukas valitsee asiointipaikakseen ns. ”omatiimin”, joka sisältää sosiaaliohjauksen, sosiaalityöntekijän, terveydenhoitajan ja sairaanhoitajan itsenäisen vastaanoton sekä yleislääkärin vastaanoton.

Toinen malli on väestövastuinen sosiaali- ja terveyskeskus. Se tarjoaa ensimmäisen mallin lisäksi vielä kirjon paikallisesti toteuttavia sosiaalihuollon palveluja.

Kolmas malli on monitoiminen sosiaali- ja terveyskeskus. Se sisältää ensimmäisessä mallissa mainittujen palveluiden lisäksi äitiys- ja lastenneuvolat, koulu- ja  opiskelijaterveydenhuollon ja työterveyshuollon.

Neljäs malli on ns. integroitu sosiaali- ja terveyskeskus, joka tuottaa kaikki perustason palvelut.

Mielestäni meille päijäthämäläisille paras olisi sellainen malli, jossa me voisimme joustavasti siirtyä uusien tuottajien asiakkaiksi, kun yksityiset terveyspalveluiden tuottaja tulevat selkeästi kunnallisten tuottajien rinnalle. Tärkeintä olisi, että palveluiden tuottajat olisivat pieniä yksiköitä ja mieluimmin omalta paikkakunnalta. Suuret ylikansalliset tuottajat lyttäisivät avoimessa kilpailuissa hinnat ensin niin alas, etteivät pienet pärjäisi ja sitten hilaisivat hinnat ylös vaivihkaa, kuten kävi perussähkönkin tapauksessa, kun se myytiin ulkomaille.

Nämä pienet yksiköt pitäisi yhdistää tehokkaiksi tietotekniikan avulla, jolloin palvelut olisivat ennen kaikkea juuri asiakkaan ympärillä ja helposti saatavilla. Paketissa olisivat niin omalääkäri, omahoitaja ja tarvittaessa myös sosiaalityöntekijä. ”Lähiympäristöstä” olisi helppo poimia hammaslääkäri ja vaikkapa suuhygienisti.

Suurin ongelmahan nykyisin on se, että normaalit peruspalvelut eivät toimi. Asiakkaat eivät saa yhteyttä lääkäriin samana päivänä; tai edes viikkona. Pienessä omalääkärimallissa varmistuisi se tärkein tavoite välitön yhteydenotto. Tähän pitäisi pyrkiä, mutta päästäänkö siihen Rehulan johdolla on korkeammassa kädessä!

Juhani Melanen

Onko sinulle tuttu kertomus kymmenestä morsiusneidosta, jotka ovat matkalla hääjuhlaan? Viisi neidoista on viisaita ja hyvissä ajoin varustautuneita matkaan. Tyhmät puolestaan joutuvat lähtemään matkalle huonoin eväin ja kesken matkaa heiltä loppuu lamppuöljy. Lopulta viisaat morsiusneidot ehtivät ajoissa juhlaan, mutta tyhmät jätetään oven ulkopuolelle.

Minulle tämän kertomuksen äärellä heräsi kysymys siitä, mitä oikein on viisaus? Ajattelen, että tässä kertomuksessa ei puhuta kirjaviisaudesta tai älykkyydestä. Viisaus on sitä, miten me kohtelemme toisiamme tässä elämässä. Viisaalla on kykyä ymmärtää, kuunnella, välittää, rakastaa ja antaa anteeksi. Viisas on epäitsekäs, kärsivällinen, vaatimaton ja sopuisa. Viisas ottaa toiset huomioon, kunnioittaa kaikkia ihmisiä, toimii oikeuden puolesta ja puolustaa heikkoja.

Tyhmä puolestaan käyttäytyy itsekkäästi ja epäkunnioittavasti, toimii typerästi, puhuu ajattelemattomasti. Tyhmällä ei ole kykyä ymmärtää ja kuunnella, olla myötätuntoinen tai suvaitsevainen tai ottaa vastuuta omista virheistään. Tyhmyys on siis kaikkea sitä, mitä viisaus ei ole. Tyhmä on viisaan vastakohta.

Kertomus tyhmistä ja viisaista neidoista vie meidät lähelle omaa sisintämme, sitä hyvää ja pahaa tai viisasta ja tyhmää, mitä meissä jokaisessa on. Jokainen meistä tekee virheitä, mutta toivottavasti myös opimme niistä jotakin. Kukaan ei ole täydellinen eikä sitä kenenkään tarvitse olla. Mutta viisas on se, jonka elämä ei pyöri pelkästään oman navan ympärillä, joka huomaa toiset ihmiset ympärillään ja kohtelee heitä niin kuin haluaisi itseään kohdeltavan.

Kertomuksessa sekä viisaat että tyhmät väsyivät odottamaan hääjuhlaa ja nukahtivat kesken odotuksen. Kertomus päättyy Jeesuksen kehotukseen, joka onkin tarkoitettu meille kaikille: ”Valvokaa, sillä ette tiedä päivää ettekä hetkeä.” Yksin on yön pimeinä tunteina vaikea pysyä hereillä. Mutta voisiko valvominen olla hitusen helpompaa, jos rohkenisimme erään rukouslaulun sanoin pyytää:

Valvomaan ja rukoilemaan, rohkaise Jeesus, kanssasi Jeesus.
Valvomaan ja rukoilemaan, jää Herra Jeesus, kanssasi Jeesus.

Pauliina Hatakka
Launeen srk

Yhdysvaltain presidentinvaalit näyttivät jälleen kerran, että gallupit ja asiantuntijat olivat väärässä. Donald Trump on USA:n seuraava presidentti. Yhtä likaista ja saastaista kampanjaa saa hakea aina 1800-luvulta. Toivottavasti vastaava poliittinen kulttuuri, jossa kaikki energia käytetään vastustajan mustamaalaamiseen ei tule meille. Trumpin heitoista kampanjan aikana tuskin kovin moni toteutuu. Sen totesi myös heti USA:n presidentinvaalien jälkeen ulkoministeri Timo Soini (ps.), joka ehkä parhaiten Suomessa tietää mistä puhuu.

Osallistun ensi viikolla YK:n yleiskokoukseen ulkoministeriön delegaatiossa. Lisäksi vierailemme Washingtonissa. Raportoin sieltä tunnelmia ja tilanteita ensi viikon perjantaina.

Oikea vero vai piilovero?

Lahden kaupunginvaltuusto kokoontui viime maanantaina. Lahden kaupungin strategiassa kerrotaan Lahden olevan rohkea ja kansainvälinen kaupunki. Kokouksen aluksi sain kaupunginhallituksen vastauksen kirjalliseen kysymykseeni kansainvälisen koulun perustamiseksi Lahteen. Sinänsä asiallinen virkamiesvastaus jätti kertomatta miksi Lahti ei ole hakenut kaupunkina EU-tukea. Espoo haki ja sai 155.000 euroa.

Lahden kaupunginhallituksen äänestystulos kiinteistöverosta kertoo tulevien kuntavaalien läheisyydestä. Trumpin ja muiden populistien puheita on kuunneltu: annetaan kansalle sitä mitä kansa haluaa. Mitä käy päiväkodeille, kouluille tai terveyskeskusmaksuille on sitten jo kokonaan toinen asia? Koulupuolelta ei enää voi eikä saa säästää. Virkamiesvalmistelusta kouluverkkouudistukseen saimme esimakua Salinkallion koululla viikko sitten järjestetyssä keskustelutilaisuudessa.

Kokoomuslainen suhtautuminen veroihin tiedetään, mutta piiloverojen suhteen lopputulos voi olla mielenkiintoinen. Nyt jätetään Lahdessa kiinteistövero ennalleen, mutta piiloverotetaanko lahtelaisia vaatimalla muun muassa Lahti Energialta korkeampaa tuloutusta kaupungille? Kysymys kuuluu mitä tästä seuraa Lahti Energian lämmön ja sähkön hinnoittelulle? Eli samoille asiakkaille, jotka nyt säästyvät kiinteistöveron korotukselta. Tästä en tietenkään päätä minä yksittäisenä energiayhtiön hallituksen jäsenenä ja varapuheenjohtajana, mutta tiedän, että paineita hintojen korotuksille tulee. Näin ollen Kokoomuksen perustelu pientuloisten huomioimisesta ja kiinteistön omistavien ostovoiman säilyttämisestä ontuu pahasti.

Itse olisin panostanut vielä enemmän opetukseen, nuorten työllistämiseen ja pitkäaikaistyöttömyyden torjuntaan. Liian moni perhe voi pahoin. Lastensuojelu on ruuhkautunut. Tarinoita tosielämän tragedioista, jossa pienet lapset ovat kärsijöinä tulee viikottain. Meidän kaikkien apua tarvitaan ja asennetta toisten auttamiseen. Ketään ei saa jättää yksin.

Uudistusryhmä urheilun rahoitukseen

Opetus – ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen asetti työryhmän, jonka tehtävänä on liikunnan ja urheilun avustusjärjestelmien ja ohjauskeinojen kokonaisvaltainen uudistaminen ja selkiyttäminen. Valtion liikunta-avustukset uudistetaan painottaen liikunnan kansalaistoimintaa ja kuntia koskevaa avustamista. Työryhmän tulee laatia esitys avustusjärjestelmien selkeyttämisestä sekä vaikuttavuuden lisäämisestä. Työryhmän toimikausi päättyy 1.5.2017. Kiitän ministeriä luottamuksesta ja valinnastani asiantuntijaryhmään. Ryhmän puheenjohtajana toimii kansanedustaja Harry Harkimo. Työryhmän jäseninä ovat mm. Tapio Korjus (valtion liikuntaneuvosto), urheilija Riikka Lehtonen ja yrittäjä, ex-tennismies Jarkko Nieminen.

Ville Skinnari
Kansanedustaja (sd.)

Suomi on hymyttömien maa. Suomi vaikenee kaikilla kielillä. Kyllä mies räkänokastakin tulee, mutta ei tyhjän naurajasta. Vaikeneminen on kultaa. Kaikki nämä ovat tuttuja hokemia, mutta valitettavasti vääriä uskomuksia, joita täällä pettuleivän ja totisen luterilaisuuden maassa on yritetty takoa meidän visakalloisiin päihimme niin kirkon kuin kansakoulunkin kautta.

Viime aikainen laaja tutkimusaineisto osoittaa selvästi, että leikit ja vitsit ovat työelämässä eräs tärkeimmistä jaksamiseemme liittyvistä asioista. Kysymys kuuluukin, miksi emme enää ”leiki” tai vitsaile, vaikka se edistäisi työhyvinvointiamme?

Mihin ovat hävinneet työpaikolta ne tyypit, jotka jo ovensuusta kajauttivat:” Hei ooteks te kuulleet viimeisen sen ja sen vitsin?” Mielikuvitus lähti heti laukkaamaan ja vitsiin vastattiin varsin usein toisella. Hymyileviä naamoja poistui kahvihuoneesta tarmokkaimpina sorvin ääreen tai opettamaan saksan vanhoja verbejä oppilaille. Leikin ja naurun merkitys työelämässä korostuu, kun miettii mihin hyvä johtaminen perustuu. Siinä on lopultakin kyse vain yhteisten arvojen ja luottamuksen luonnista. Sellainen kuitenkin edellyttää itsensä alttiiksi laittamista ja itse kunkin haavoittavuuden ymmärtämistä.

Muistan lukuisia mielettömiä hetkiä, kun vakavissakin tilanteissa on naurettu makeat naurut ja tunnelma on muuttunut kuin taikaiskusta. Parasta on tahaton tilannekomiikka. Pieni esimerkki suotakoon. Olimme yliopiston kahvihuoneessa, kun eräs äärimmäiseen psykologisointiin taipuvainen naisopiskelija kertoi taas meille lukemiaan juttuja ”Freud-raamatustaan”. Tärkeänä hän selitti meille nuorille miehille, kuinka kynää pureskelevat pojat eivät lapsuudessa ole saaneet leikkiä tarpeeksi pippelillä. No, tämäkös meitä nauratti niin maan perkeleesti. Samaan aikaan paikalle tupsahtaa kämppäkaverini Hannu kynä suussa ja kysyy naama totisena: ” Mitäs täällä taas turhaa nauretaan?”. Jokainen voi kuvitella mielessään, mitä siitä seurasi.

Leikkivä uteliaisuus on luovuuden lähde ja erityisesti start up-yhtiöissä sitä jopa korostetaan. Leikki ja pelaaminen opettavat joustaviksi tässä koko ajan muuttuvassa ja monimutkaistuvassa maailmassamme. Metson vuorineuvos Jorma Elorannan kerrotaan vaikeinakin aikoina vaatineen , että kokous piti aloittaa kolmella positiivisella asialla. Jos sellaista ei löytynyt, piti kertoa vitsi. Hän olikin aikaansa edellä myös monissa muissa asioissa.

Lopuksi tiedettä. Syvällä Kongon sydämessä elää bonobo -apinoiden yhdyskunta ja eläintutkijat kutsuvat niitä maailman onnellisimmiksi eläimiksi. Bonoboilla valta on naarailla ja ne ratkaisevat kaikki riitansa seksillä. Eläintarhoissa bonoboja ei näe, koska niiden parittelutiheys saattaisi hämmentää lapsosiamme. Parittelun välissä leikitään tuntikausia. Olisiko meillä suomalaisilla jotain oppimista niiltä?

Juhani Melanen