Ensi sunnuntain raamatuntekstit käsittelevät Jumalan kansaa ja sen koti-ikävää. Jumalan kansaan kuuluvat kaikki Kristuksen nimeen kastetut. Siis useimmat meistä suomalaisista, vaikka media saattaa välittää kuvaa, etteivät suomalaiset olisi harrasta kansaa. Kun ihminen kastetaan, niin Jumalan valtakunta saa aina yhden perillisen lisää. Kastettava saa otsaansa ja rintaansa ristinmerkin. Näiden merkkien kanssa me kuljemme läpi elämän.
Usein kun olen kastamassa pientä vauvaa, niin mielessäni pohdin minkälaisen elämän hän saakaan elää. Millaisia iloja tai pettymyksiä hän mahtaa elämässään kokea. Entä löytääkö hän paikkansa elämässä. Kasteessa en suinkaan ole ainoa, joka tällaisia asioita ajattelee. Vanhemmat varmasti jännityksellä odottavat mitä koko perheen yhteisellä matkalla tuleekaan vastaan. Ehkä ilmassa väreilee uuden elämän saapuminen kotiin. Iäkkäämmät saattavat peilata omaa elämäänsä. Sitä miten minä olen saanut elämäni elää ja olenko voinut elää hyvää elämää.
Raamattu kuvaa, miten Jumalalla on suunnitelma meitä kaikkia varten. Hän lupaa antaa meille tulevaisuuden ja toivon. Ja kun me Jumalaa rukoilemme, niin hän kääntää katseensa meihin ja kuulee meitä. Näissä lupauksissa on turvallista matkaa kulkea.
Siunattua viikkoa.
Ville Hakulinen