Onko Jumala olemassa? Onko Raamattu totta? Voiko tervejärkinen nykyihminen oikeasti uskoa, kuten kirkko opettaa? Monia kysymyksiä, joihin on vaikea, ellei jopa mahdotonta löytää vastausta, joka tyydyttää kaikkia. On ehkä helpompaa tai ainakin luontevampaa epäillä kuin uskoa, mutta Raamatun mukaan epäily on aivan luonnollista. Kerrotaanhan Raamatussa Tuomaksesta, joka ei suostunut uskomaan edes hyvien ystäviensä vakuutteluja siitä, että Jeesus oli noussut kuolleista.

Ehkäpä ristiriita Tuomaksen ja muiden opetuslasten mielenmaiseman välillä oli liian suuri, jotta sanalliset vakuuttelut olisivat olleet otettavissa vastaan. Kun elämässä on raskaita vaiheita, on vaikea saada kiinni ilosta. Tai toisin päin, kun elämässä on paljon iloa, on vaikea samaistua sellaisen mielenmaisemaan, joka kulkee jotenkin syvissä vesissä.

Ajattelen kerran kohdanneeni Jumalan, juuri sellaisella hetkellä kun elämässä näytti olevan vain monta suljettua ovea edessä. Silloin avautui pieni ovi raolleen ja valtavan suuri ilo täytti koko olemuksen. Tämän kokemuksen myötä luulen oivaltaneeni jotain oleellista opetuslasten kokemuksista, kun he pääsiäisen jälkeen kohtasivat Jeesuksen. Suru, pelko ja epätoivo katosivat ja tilalle tulivat ilo ja toivo.

Usko ja luottamus ovat asioita, jotka eivät voi syntyä toisen vakuuttelujen kautta, vaan itse kokemalla.

Hanna Suominen
kappalainen
Launeen seurakunta

Eduskuntavaalit ovat ohi ja arkeen on palattu. Minulle tämä on tarkoittanut jo pitkiä päiviä Helsingissä ja erityisesti Hakaniemessä SDP:n puoluetoimistolla. Valmistaudumme hallitusneuvotteluihin erittäin huolellisesti. Ympyrätalon maisemat merkitsee minulle paljon, koska lapsuudessa meillä oli Helsingin koti Toisella Linjalla. Muistoja on paljon päiväkodista, hoitaja Huldasta, jonka kanssa kuljimme Linnunlaulun sillan yli retkille kymmeniä kertoja. Isä oli jo silloin töissä eduskunnassa, äiti Lakimiesliitossa. Ja Kekkonen presidenttinä. Metro avattiin ja Hakaniemen asemalta oli jännää liikkua maan alla molempiin suuntiin. Itään ja länteen. Mutta se oli muistaakseni vuosi 1980.
Nyt on uusi kevät ja uudet haasteet. Aamut ovat jo mahtavan valoisia. Luonto herää ja merikin. Monena aamuna päässäni soi tuttu biisi keväästä ja Hakaniemen rannasta. Eikä ne sanat ole kaukana minunkaan elämästä.

”Sinä tarjosit salmiakkia, minä olin hölmö, panin peliin koko elämän”

Salmiakkia ei ollut Hakanimessä tarjolla, mutta kyllä pitää sanoa, että pitkän syksyn, talven ja vaalien jälkeen kropassa tuntui väsymys. Liisa Akimofin sanoituksesta pitää kuitenkin päästä positiiviseen fiilikseen ja tulevaisuuden tekemiseen. Jos jotain itselleni lupaan tulevalle neljälle vuodelle, niin se on parempaa huolehtimista omasta peruskunnosta. Se on ainoa tapa jaksaa pitkiä päiviä ja viikonloppuja. Ja jokaiselle eduskuntavaaleissa ehdolla olleelle pitää nostaa hattua ja arvostaa. Kävin muuten karaokessa vetämässä kappaleen ja se nyt meni entiseltä Lotilan musiikkiluokkalaiselta sinne päin.

Uusi eduskunta aloitti keskiviikkona valitsemalla puhemiehistön. Puhemiehen paikalle valittiin suurimman puolueen eli SDP:n puheenjohtaja ja varapuhemiehet puolueiden suuruusjärjestyksessä. Nyt valittu puhemiehistö istuu siihen saakka, kun uusi hallitus on nimitetty. Puhemiehen paikka on perinteisesti kuulunut toiseksi suurimmalle hallituspuolueelle. Torstaina eduskunta ja valtiojohto kokoontuivat valtiopäivien avajaisjumalanpalvelukseen Helsingin Tuomiokirkkoon ja eduskunnassa ohjelmassa oli Valtiopäivien avajaiset.

Kirkossa oli hyvä hiljentyä kuuntelemaan. Kuuntelemaan viestiä siitä miten todellisia eri ihmisten haasteet elämässä ovat. Viisaita sanoja ja lauseita siitä miten tärkeää on toisten kunnioittaminen, oikeudenmukaisuus ja se että kaikki pidetään mukana.

Ensi viikolla juhlitaan vappua. Olen puhumassa kerrankin omassa vaalipiirissä – nyt Hämeenlinnassa.  Oma ehdokkaamme Alettin Basboga puhuu Lahdessa ja Heinolassa.

Hyvää kevättä ja vappua kaikille!

Ville Skinnari

Suomalaiset poliitikot noudattavat sananmukaisesti amerikkalaisen kirjailija Mark Twainin slogania. ”Ota ensin selvää tosiasioista, sen jälkeen voit muunnella totuutta”. Tätä tunnutaan noudatettavan laajemminkin myös Trumpin USA:ssa. Juhlapuheissa ja vaalitilaisuuksissa vannotaan koulutuksen ja tutkimuksen nimiin, mutta arjessa konkreettisia toimenpiteitä ei juuri näy.

Esimerkkejä löytyy. Keskustelu metsähakkuista ja turpeen käytöstä on eräs tälläinen. Poliitikot siteeraavat juuri sitä ennustetta, joka noudattelee parhaiten heidän omaa kantaansa.Näissä keskusteluissa törmäävät toisiinsa tieteelliset, taloudelliset ja ideologiset intressit. Paras esimerkki kuitenkin on sote-soppamme. Siinä on haaskattu vuosia turhaan kansanedustajien aikaa, kuten myös asiantuntijoiden. Koko sotesta olisi selvitty hankkimalla 20 asiantuntijan lausunnot ja tosiasiat selville sekä muodostettu riippumattomien tutkijoiden paneeli, joka olisi jättänyt ehdotuksen ensin hallitukselle ja sitten kansanedustajille päätettäväksi. Nyt pääsivät eturyhmien lobbarit häärimään ja tulos oli uskomaton möhläys.

Helsingin yliopiston entinen rehtori Kari Raivio laati 2014 valtioneuvoston tilauksesta raportin näyttöön perustuvasta päätöksenteosta. Raportissaan hän listasi 14 ehdotusta, joista osaa pidettiin hyvinä, osaa vastustettiin ankarasti. Eniten vastustusta herätti toteamus, että pääministerin kansliasta ei löydy tarpeeksi kyvykkäitä osaajia käyttämään tutkittua tietoa hyväksi. Raivio ehdotti tiedeneuvonantajan viran perustamista. Tämän tehtävänä olisi ollut tuoreiden tieteellisten faktojen esille tuominen ministereiden tiedoksi. Toisin sanoen hän olisi esitellyt faktat, mutta päätökset olisi tehty yhteistyössä ministereiden ja ministeriöiden kanssa. Raivio kaipasi myös lisää tutkimusosaamista ministeriöihin. Vuonna 2018 ministeriöissä oli 186 tohtorin tutkinnon suorittanutta henkilöä, joka Raivion mielestä on liian vähän.

Joskus myös kaltaiseni maallikko ihmettelee, eivätkö kansanedustajat osaa käyttää eduskunnan pätevää tietopalvelua hyväkseen. Luulisi näiden ” hakkaraisten” osaavan käytää uutta, tutkimus-, ennakointi-ja arviointineuvoston (TEA) palveluita hyväkseen, mutta pahalta näyttää. Tämä käyttää ja vastaa valtioneuvoston kymmenen miljoonan euron selvitys- ja tutkimustoiminnan määrärahan käytöstä. Eräs syy, miksei yliopistollista tietoa käytetä hyväksi, voi olla se, ettei tieto ole aina vallanpitäjien mieleen. Tuntuu siltä, että kansanedustajille on tärkeintä katsella maailmaa omasta pienestä näkövinkkelistään tai sälyttää kaikki paha maahanmuuttajien niskaan tai julistaa jotain populistista jargoniaa vuodesta toiseen!

Juhani Melanen

Viime sunnuntain eduskuntavaaleissa äänestettiin ahkerasti. Äänestysprosentti kohosi ennätyksellisen korkealle. Se on hieno asia. Ihmiset halusivat vaikuttaa.

Vaalitulos kertoo suoraan sen, että suomalaiset halusivat muutoksen Suomen suuntaan. Sipilän suunta oli kovaa oikeistolaista politiikkaa opiskelijoille, eläkeläisille ja lapsiperheille. Se ei ollut edes lähelläkään perinteistä keskustalaista politiikkaa. Tästä keskusta maksoi vaaleissa kovan hinnan. Tiistaina Sipilä ilmoitti ettei jatka keskustan puheenjohtajana. Se ei varmaan tullut kenellekään yllätyksenä.

Minulle eduskuntavaalit olivat toiset ja hyvin erilaiset kuin ensimmäiset. Ensimmäiset jännittivät todella paljon, koska en tiennyt mitä odottaa. Niin jännitti nytkin, mutta eri tavalla. Eduskuntavaalikampanjaa ei tehdä kuukaudessa eikä edes kahdessa. Se vaatii vielä enemmän. Politiikka on viime kädessä ihmisten asioiden ajamista eli kaikki lähtee sisällöistä ja arvoista millä toimimme tai haluamme toimia. Pitää nähdä suurempia kokonaisuuksia. Kansainvälisesti, Euroopassa, Pohjoismaissa, kotimaassa ja paikallisesti. Vain silloin voi löytää todellisia ratkaisuja esimerkiksi siihen miten hyvinvointivaltio oikeasti toimii ja miten sitä voidaan jatkossakin ylläpitää. Se on oikeastaan meidän sukupolven päätehtävä. Kirjoittaa uudelleen se hyvinvointivaltio mitä isämme, äitimme ja edellinen sukupolvi olivat luomassa ja todella tekivät. Se on ainoa oikea tavoite. Hyvinvointivaltio 2.0. Se ei synny toisia haukkumalla, arvostelemalla tai heikompiosaisilta leikkaamalla. Se syntyy luottamuksesta, välittämisestä ja näkemyksestä, miten yhteiskuntaa pitää kehittää.

Kuluneet neljä vuotta ovat olleet erittäin rankkoja eduskunnassa. Erityisesti työ perustuslakivaliokunnassa on ollut poikkeuksellisen vaativaa. SOTE- paketin kohtalon tietävät kaikki, mutta kolme kertaa sen käsitelleenä voin sanoa, että toivottavasti Suomeen ei enää koskaan tule sellaista hallitusta joka virittää esityksensä yhtä pahasti solmuun eikä halua niitä avata. Tiedustelulaki oli mielenkiintoinen prosessi ja samalla erittäin vaativa sekin. Mutta se prosessi onnistui. Talousvaliokunnassa pääsimme monessa lainsäädäntöhankkeessa hienosti eteenpäin. Olen Lahden puoluekokouksesta helmikuusta 2017 saakka ollut SDP:n puoluejohdossa varapuheenjohtajana valmistautumassa eduskuntavaaleihin. Tämä tarkoittaa muun muassa laajaa ohjelmatyötä, jossa meillä on ollut mukana 400-500 ihmistä ympäri Suomea. Uuden hallituksen pitää nyt rakentaa Suomea pitkälle tulevaisuuteen. Ei vain seuraavaksi neljäksi vuodeksi. Se tarkoittaa tulevaisuusinvestointeja koulutukseen, työllisyyteen ja terveydenhuoltoon.

SDP:n vaalitulos ei ollut sitä, mitä odotimme. Meidän olisi pitänyt pystyä reilusti yli 20 prosentin kannatukseen. Oman menestykseni otan vastaan nöyrästi ja haluan kiittää kaikkia luottamuksesta. Kaikkeni laitoin peliin enkä oikeastaan voi sanoa, että mitä olisin voinut tehdä paremmin. Mutta aina on parantamisen varaa. Lahdessa se tarkoittaa sitä, että kasvun, työllisyyden ja koulutuksen edellytyksiin pitää löytää uutta sisältöä ja uutta tekemistä.

Nyt alkaa uusi aika uudessa eduskunnassa. Vielä ennen pääsiäistä kokoonnumme SDP:n puoluejohdon, puoluehallituksen ja eduskuntaryhmän kanssa. Tiistaina kokoontuu uusi eduskunta. Perjantaina aloittaa hallitustunnustelija työnsä. Luvassa on tiivis kevät ja vielä tiiviimpi kesä. EU-vaalit järjestetään 26. toukokuuta. Suomen EU-puheenjohtajuuskausi alkaa 1. heinäkuuta. Silloin pitää seuraavan hallituksen johtaa Suomen lisäksi myös Euroopan Unionia.

Kiitos vielä kerran – tehdään yhdessä.

Ville Skinnari

Nyt on aika toivottaa hyvää pääsiäistä, iloista pääsiäistä. Ortodoksien pääsiäistoivotus on usein sisällökkäämpi. He sanovat: Kristus nousi kuolleista. Ja siihen vastataan empimättä: Totisesti nousi.

Kuulin tarinan siitä, miten neuvostoaikana itänaapurissamme yritettiin hävittää kristinusko tykkänään. Maan johtajat halusivat saada kansan luopumaan uskosta, joulusta, pääsiäisestä. He luulivat jo onnistuneensa. Kukaan ei kuulemma enää usko Jumalaan. Eräs munkki halusi siinä tilanteessa vielä kerran puhua kansan edessä. Iso joukko oli koolla varmaan jollakin torilla. Vanhan munkin saarna päättyi kolmeen sanaan: Kristus nousi kuolleista. Silloin koko kansa vastasi yhdestä suusta: Totisesti nousi!

Kristillinen perinne ja usko eivät olleet hävinneet, vaikka sitä oli yritetty. Ihmisessä asuu kaipuu korkeampaan, syvempään, suurempaan. Ihminen toivoo valoa pimeyteensä, hän etsii toivoa kuoleman suruun. Siksi pääsiäinen on niin tärkeä. Se osoittaa lopullisesti, että Jeesus oli Jumalan Poika. Hän pystyi pelastamaan koko maailman kuolemalla viattomana meidän puolestamme. Jumala herätti hänet kuolleista, ja siitä alkoi maailmalle uusi aika.

Järki ei välttämättä pysty vastaamaan: Totisesti nousi. Onhan ylösnousemus käsittämätön juttu. Mutta nyt en mene järki edellä, annan sydämen puhua. Silloin heittäydyn pääsiäisen ihmeen varaan. Uskon, että Jeesus elää, hän on kanssamme. Tarvitsen tätä toivoa!

Siunattua pääsiäisen juhlaa sinulle!

Riitta Särkiö

Tätä kirjoittaessani Suomen vaalien tulos on ratkennut. Jos äänestysvilkkaus nousee yli 75 prosentin ennustan demareiden voittoa. Lahdesta menevät läpi Ville Skinnari, Mika Kari, Martti Talja, Rami Lehto. Mutta he eivät meille tulevaisuutta suunnittele, mitä nyt lainsäädännnön ja liikenneverkkoja parissa tuhertelevat.

Tekniikka rajoittaa vielä tänä päivänä sitä, mihin kykenemme. Pian uuden teknologiamme avulla mahdollisuutemme kasvavat. Meille kaikille tärkeä terveys tulee muuttumaan rajusti. Lähitulevaisuudessa kykenemme uuden biotekniikamme ansioista poistaman useimmat taudit, kuten syövän, aidsin, diabeteksen ja rakentamaan uusia elimiä ihmisille kuluneiden tilalle. Voimme tietokonesimulaatiolla hetkessä ja halvalla luoda lääkkeitä, jotka nykyään vaativat valtavia ja pitkäkestoisia ponnisteluja.

Geenimanipulaatio mahdollistaa kyborgien eli ihmisen ja koneen yhdistämisen. Ihmisten elinikä kasvaa ja rikkaimmat voivat siirtyä elämään tietoverkkoon ikuisesti. Tulevaisuustutkija Gerd Leonhardin mukaan olemme katsoneet liikaa Hollywood-elokuvia, joissa esitellään vain dystopioita ja erilaisia kauhuskenarioita. Hänen mielestään tulevaisuus ei käänny kuitenkaan paremmaksi itsestään, vaan siihen tarvitaan myös viranomaisvalvontaa ja- säätelyä. Tiedämme varmasti, että tietokone ei koskaan tule ymmärtämään eettisiä kysymyksiä.

Pahimpia ongelmia ovat tulevaisuudessa ahneus ja raha. Leonhardin mielestä tulemme tarvitsemaan jonkinlaista maailmanlaajusta digitaalista neuvostoa, kuten nyt esimerkiksi YK:n alaisuudessa toimivaa kansainvälistä atomienergiajärjestö IAEA:ta. Pelottavimpia skenarioita on se, että luomme älyaseita, jotka voivat tappaa itsenäisesti ja automaattisesti. Tätä varten meillä täytyy olla maailmanlajuinen selkeä säännöstö. Samoin tarvitsemme sääntöjä, minkälaista tietoa ei saa käyttää kansalaisia vastaan. Aivot voidaan aivan kohta kytkeä nettiin ja siitä sitten alkaa ihmiskunnan joutsenlaulu kohti kuolemattomutta vai? Täytyy uskaltaa kysyä yksi ainoa kysymys: Onko se hyvä idea?

Nämä tapahtuvat varmasti: autolla ajetaan ilman kuljettajaa, robottisaatio yleistyy, useita ammatteja häviää ja uusia syntyy. Tarvitsemme edelleen ajojärjestelijöitä ja opettajia. Uusia ammatteja ovat robottipoliisit, omavaraiskonsultit, virtuaaliravintoloitsijat, kaupunkilennonjohtajat ja sadat onnellisuuoperaattorit. Tavarat valmistetaan lähellä tarpeiden mukaan. Oma digimuotolija sunnittelee jokaiselle yksilölliset astiat ja vanhuuden apuvälineet. Ruoka kasvatetaan laboratorioissa suoraan ilmasta. Tervetuloa niin nutrigenomiikkakonsultti ja aineenvaihdunta-analyytikko ja elämänohjeita laativat konsultit. Enää ei tarvitse kuin hengittää!

Juhani Melanen

Suomi äänestää sunnuntaina eduskuntavaaleissa. Samalla Suomi äänestää siitä halutaanko muutos Suomen suunnalle. Tulevan pääministeripuolueen tärkein tehtävä on palauttaa luottamus suomalaiseen yhteiskuntaan. Silloin kun on luottamusta, on myös kykyä uudistua, investoida ja kehittää. Tämä koskee työmarkkinoiden lisäksi yrityksiä, mutta myös maakunta ja kuntatasoa eli meitä kaikkia yksilöinä. Epävakaassa maailmassa ja Euroopassa juuri Suomen ja Pohjoismaiden pitää pystyä olemaan se luottamuksen yhteiskuntamalli. Malli koko maailmalle. Siten teemme parhaiten myös talouskasvua ja työllisyyttä. Luottamusyhteiskunta tarvitsee tekijänsä – se ei synny riitelemällä tai riitaa haastamalla. Meidän pitää luottaa toisiimme ja pystyä sopimaan vaikeitakin asioita.

Edellisten eduskuntavaalien jälkeen vuonna 2015 aloittanut hallitus (keskusta, kokoomus ja perussuomalaiset) toteutti ja linjasi politiikkaa omien arvojensa pohjalta. Kuritettiin pienituloisia eläkeläisiä, opiskelijoita ja lapsiperheitä sekä leikattiin miljardiluokalla kaikkein tärkeimmästä eli koulutuksesta.

Suomi sai huomautuksen vuosina 2015 ja 2017 perustoimeentuloturvan ja vähimmäistoimeentuloa turvaavien etuuksien liian matalasta tasosta. Lisäksi sosiaalisten oikeuksien komitea toteaa tammikuussa 2018 julkistetuissa raportissa, että Suomen perustoimeentulotuen sekä vähimmäismääräisten sairaus-, työttömyys- ja äitiyspäivärahojen taso ei ole riittävä. Pienituloisten käytettävissä olevat tulot ovat laskeneet merkittävästi: alimman tulokymmenyksen käytettävissä olevat tulot pienenivät vuodesta 2015 vuoteen 2018 lapsiperheissä noin 158 euroa ja kotitalouksissa keskimäärin noin 120 euroa kuukaudessa.

Jos SDP on vaalien jälkeen suurin puolue, haluamme palauttaa Suomeen luottamuksen. Tulemme korjaamaan indeksileikkaukset ja poistamaan työttömiä kurittavan aktiivimallin leikkurin. Leikkurilla ei ole ollut toivottua kannustevaikutusta ja se on ollut käytännössä ihmisten perusturvan leikkaus. Palkkatukeen pitää panostaa Suomessa merkittävästi enemmän ja järjestelmän yrittäjille tulevaa byrokratiaa pitää poistaa työllisyyssetelin tai vastaavan menettelyn avulla. Ruotsi käyttää palkkatukeen noin viisi kertaa enemmän rahaa kuin Suomi. Työvoimapalveluiden saatavuutta pitää parantaa. Konkreettisesti tämä tarkoittaa, että lisätään henkilökohtaista tukea ja laaditaan entistä paremmat työllistymis- ja koulutussuunnitelmat jokaiselle työttömälle. Kuntien roolia tulee kasvattaa työllisyyspalveluiden hoitamisessa. Tällä hetkellä kunnat eivät pääse käsiksi asiakastietoihin, mikä tarkoittaa heikompaa palvelua. Varhainen vaikuttaminen on käytännössä mahdotonta. Eli kunnat kuten Lahti maksavat työttömyyskulut, mutta eivät pääse tehokkaasti auttamaan työllistymisessä.

Lahdessa pitää tehdä paljon, jotta vaikeimmin työllistyvien tilannetta parannetaan. Lahti tarvitsee työllisyydenhoitoon tehokkaan toimintamallin, jossa kaupunki ja valtio yhdessä auttavat vaikeasti työllistyviä avoimille markkinoille. SDP on sitoutunut luomaan uuden toimintamallin yhdessä eri toimijoiden kanssa, jossa jokainen työtön 15-vuotta täyttänyt nuori kohdataan henkilökohtaisesti – ei vain internetissä tai puhelimessa. Tämä tarkoittaa henkilökohtaista ohjausta ja etenkin vastausta ehkä siihen tärkeimpään kysymykseen – eli ”mitä Sinulle kuuluu?”. Moni syrjäytymisvaarassa oleva nuori tarvitsee todellisuudessa valmennusta, ohjausta, koulutusta ja tukea arjen henkilökohtaisiin haasteisiin – erityisesti hän tarvitsee lähelle ihmisen jonka kanssa voi yhdessä löytää ratkaisuja – oikean polun oman elämän ja arjen tulevaisuuteen.

Jokainen työtön nuori pitää kohdata henkilökohtaisesti ensimmäisen työttömyyskuukauden aikana. Kolmen kuukauden sisällä on tarjottava koulutus, työkokeilu, kuntoutus tai tuetun työn paikka, jos työtä avoimilta työmarkkinoilta ei löydy. Tämä edellyttää enemmän henkilökohtaista palvelua. Osatyökykyiset ja vammaiset tulee olla mukana. Kaikille on mahdollistaa löytää sopiva työ. Protestiääntä ei kannata antaa Aku Ankalle, vaan sellaiselle puolueelle, joka pystyy toteuttamaan muutoksen. Paras tapa vaikuttaa on äänestää sunnuntaina.

Ville Skinnari

Olen juuri saanut viettää kolme päivää ulkosaaristossa Utön karulla saarella. Kuljin paljon kallioilla, ihmettelin kaunista luontoa ja aavaa merta. Jumalan läsnäolo konkertisoitui kaikessa, uskomattoman kauniissa meressä ja kevääseen varovasti heräävässä luonnossa. Saari on myös tunnettu vaarallisista karikoistaan ja sinne haaksirikkoutuneista laivoista. Kauneus ja kärsimys ovat siellä jotenkin yhtäaikaisesti läsnä. Siellä oli hyvä pysähtyä hetkeksi rauhoittumaan ja mietiskelemään.

Jostain käsiin sattui kirjoitus siitä, ollako pitkäperjantai-ihminen vai pääsiäisihminen. Kiinnostava ja vähän omalaatuinen kysymys näin hiljaisen viikon alkuun. Kirjoituksessa kysyttiin Piispa Kaarlo Kallialalta juuri tuota kysymystä, ja hän sanoi, ettei siihen vastaaminen tuntunut yhtään yksinkertaiselta. Miten sinä vastaisit omasta puolestasi?

Pitkäperjantai-ihmisyyteen voisi kuulua alakulon mielenlaatua. Ja ennen kaikkea sitä, että kykenisi pysähtymään ristin eteen pohtimaan Kristuksen kärsimystä. Ja tulisi jotenkin kosketetuksi faktasta, että Ihmisen Pojan piti kärsiä ja kuolla meidän ihmisten takia. Pitkäperjantai-ihmisyyteen kuuluisi senkin kyselyä, miksi pahuuden ja väkivallan, vihan ja kärsimyksen piti Golgatalla leikkaantua Jumalan hyvyyteen ja rakkauteen niin suoraan ja puuduttamatta. Siksikö, että me puutuneet ja tunnottomat ihmiset emme vähemmästä hätkähdä?

Pitkäperjantai käy meitä kohti. Sen piti toteutua meidän tähtemme. Siitä ei voi kiemurrella irti. Ja kun ei voi, tarvitaan jotakin, joka vapauttaa, antaa tilaa hengittää, palauttaa itsekunnioituksen. Tarvitaan pääsemistä eli siis pääsiäistä.

Pääsiäisihmisyys puolestaan sisältäisi kykyä ymmärtää se, että on tullut lunastetuksi ja vapautetuksi, pitkäperjantai-ihmisyyden pimeydestä valoon siirretyksi Kristuksen ansiosta. Ja oppinut luottamaan siihen, että antaessaan saa, kadottaessaan löytää ja kuollessaan nousee iankaikkiseen elämään.

Piispa Kalliala totesi siinä kirjoituksessa lopuksi, ettei vastaaminen alun kysymykseen ole tärkeää. Niin minäkin ajattelin Utön kalliolilla, ei sillä ole niin väliä, ettei osaa vastata. Mutta molempia elementtejä tarvitaan.

Siunausta hiljaiseen viikkoosi!

Pastori
Kati Saukkonen

Suomalaiset ovat maailman onnellisin kansa, jossa pojilla menee selvästi huonommin kuin tytöillä. Syitä on monia: eriarvoistava peruskoulu, tyttöjä suosiva lukio, normaalien arvojen kuperkeikka, miesten lisääntynyt ahdistuneisuus, syjäytyneiden poikien suuri määrä ja feministien jatkuvahölöpuhe tasa-arvosta. ”Metoon” jälkimainingessa on pesuveden mukana mennyt monen ns. normaalin miehen maine pysyvästi.

Naisten hyväksikäytöt ja painostamiset työelämässä ovat tuomittava ankarasti, mutta suoranainen vaino ja syyttely ilman todisteita, on myös tuomittavaa. Onneksi muutama rohkea mies on Tomi Metsäkedon tapaan uskaltanut haastaa nämä kieroutuneet naiset oikeuteen vastaamaan vääristä puheista. Nämä toksiset feministit ovat uskomattoman röyhkeitä miessukupolven syyllistäjiä! Heille tarkoitus pyhittää keinot ja väärä informaatio leviää sosiaalisessa mediassa kuin kolera.

Maassamme hölistään koko ajan, ettei tasa-arvo toteudu Suomessa. Juuri tämä uskomaton paskan puhuminen saa minun kaltaiseni harkitsevan miehen näkemään tähtiä.
Pojat painostetaan jo lastentarhasta asti hen-sukupolveen ja hyväksymään sellaisia käsitteitä, joita he eivät ymmärrä. Annetaan tyttäjen olla tyttöjä ja poikien poikia. Ketään ei haittaa, jos poika
leikkii nukeilla ja tyttö rakentelee vetureita, mutta ei siitä mitään numeroa tarvitse tehdä.

Minä en suinkaan pelkää Suomessa ilmiötä nimeltä ”naisistuminen”, mutta valitettavasti se näkyy kaikkialla. Yliopistot naisistuvat, kirkko naisistuu, armeija naisistuu, tuomarikunta naisistuu,
miehen malli naisistuu! Meidän maailmamme on muuttunut ja tämä ”naisistuminen” johtuu ja on seurausta siitä, että suurten globaalien ongelmien ratkaisu vaatii nyt sellaisia taitoja, jotka ovat kuuluneet ennen naisten reviiriin. Näitä ovat liharuuan syömisen välttäminen, autolla ajamisen muuttuminen, ruuantähteiden käyttö, muovijäte, kestävä kehitys ja ilmastoarvojen korostaminen.

Todellinen ongelma on Suomen nuorten miesten erilainen työttömyys. Tämä johtuu naisten hyvästä koulumenestyksestä ja paremmasta koulutuksesta yleensä. Ongelmaksi on muodostunut nuorten miesten tippuminen työmarkkinolita. Tähän on ongelmaan olisi tartuttava nyt kaikkien puolueiden yhdessä. Työelämän suurin ongelma Suomessa on nyt työn kohtaamattomuus. Töitä olisi, mutta erityisosaajia ei löydy. Me olemme hyväksyneet poikien huonon koulumenestyksen liian helposti.

Suosittelen kaikille Arkadianmäelle tunkeville suomalaisille poliitikoille iltalukemiseksi miestutkimuksen pioneerin, Arto Jokisen väitöskirjan pohjalta kirjoitetun teoksen ”Isänmaan miehet” ja Arno Kotron ”Sinua on petetty – kirjoituksia sukupuolten tasa-arvosta”. Niistä voisi selvitä syitä poikien eriarvoisuuteen johtavista syistä!

Jussi Melanen

Kävelen kirkon keskikäytävää kohti alttaria. Jonotan pyhän yhteisen seurakunnan kanssa ehtoolliselle. Jeesuksen ruumis ja veri, minun puolestani annettu ja vuodatettu. Keskikäytävä kuin elämän tie, joka kuljettaa kohti taivaan kotia ja Jumalaa. Saarnatuoli omalla paikallaan. Kertomassa, että Jeesus Kristus istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella. Ikkunaa koristaa kirkkolaiva. Messu täynnä symboleja ja vuosisatoja ympäristönsä elämäntarinaa.

Tarina seuraa minua kirkon ovien ulkopuolelle. Uskonto on maassamme monen mielestä jokaisen oma ja henkilökohtainen asia, mutta täällä ateistienkin on joskus väitetty olevan luterilaisia ateisteja. Oma kulttuurimme on meille niin tuttua ja tavanomaista, että sen perinteitä ja piirteitä ei jokapäiväisessä elämässä tule ajatelleeksi.

Elämäämme säätelevät lait ja eettiset periaatteet, jotka on rakennettu kristinuskon perustuksille. Nauramme Fingerpori-sarjakuvan vitsille, jossa seikkailevat usein myös Jeesus tai Isä Jumala. Elämme aikaa jälkeen Kristuksen, 2019 jKr. Viikkorytmimme on kristinuskon muokkaama ja vuosittaiset vapaapäivämme sijoittuvat kristillisiin juhlapyhiin. Joulu, loppiainen tai pääsiäinen. Helluntai, helatorstai tai pyhäinpäivä.
Sanonnat apostolin kyydistä epäilevään Tuomakseen. Kotipihan salossa liehuva ristilippu. Presidentti Niinistö toivottamassa uuden vuoden puheen päätteeksi Jumalan siunausta.

Ympäristömme ja kulttuurimme kehittyy ja muovautuu ajassa, tarinat elävät. Mutta tänään minä, kristitty, odotan pääsiäistä.

Mira Vorne
Launeen seurakunta