Kysymys ei ole helppo ja tuskin siihen onkaan yhtä ainoaa oikeaa vastausta. Heprealaiskirjeessä on yksi selitys siihen, mitä usko on. Siellä sanotaan: ” Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.” Jumalan näkymätön todellisuus ympäröi meidät. Jumala toimii tässä maailmassa ja hän vastaa rukouksiin. Kun tulen tästä jollakin tavalla tietoiseksi, sitä voimme kutsua uskoksi.
Kun näen, että Jumala ilmoitta itsensä Raamatussa, eikö sekin ole uskoa. Kun tartun Raamatun lupauksiin, siinäkin on kyse uskosta. Listaa uskosta voisi jatkaa loputtomiin. Mutta silloin uskosta voi helposti tulla suoritus, vaatimus. Näin ja noin täytyy ajatella tai toimia. Kuitenkin usko on viime kädessä lahjaa, jonka Jumala antaa.
Mutta, jos usko on lahjaa, eihän minulla ole siinä sitten mitään sanomista tai tekemistä!? Kyllä ja ei. On totta, että ”tuuli puhaltaa, missä tahtoo”, myös Jumalan uskoa synnyttävä Pyhän Hengen tuuli. Mutta Jeesus myös sanoo: ”Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen pyytävä saa ja jokainen etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan.”
Uskoakin on lupa pyytää. Edelleen Raamattu opettaa, että ”usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana”. Sanansa ja Pyhän Henkensä kautta Jumala synnyttää uskoa. Siksi meille on tärkeää, että tutkimme ja kuuntelemme Raamatun sanaa. Näin Jumala voi antaa lahjansa.
Samalla kun usko on lahja, se on myös tehtävä. Jumala kutsuu meidät elämään hänen seurassaan, hänen tarkoittamaansa elämää. Ehkä en koskaan voi täysin ymmärtää, mitä usko on. Mutta minulle voikin olla tärkeämpää kysyä, mihin usko minua kutsuu.
Heikki Pelkonen
khra, Launeen srk
