Armon vilauksia

”Ei onnistu”, oli molempien ensimmäinen ajatus. Heillä ei yksinkertaisesti ole mitään yhteistä. Miten sellaisen kanssa voi toimia työparina? Pähkähullu ajatuskin!

Parin viikon päästä kahvihuoneesta kuuluu naurun remahduksia. Se vastavalmistunut idealisti, varsinainen pojankloppi, ja työuransa viimeisiä vuosia elelevä kahdeksan lapsenlapsen mummo ovat ystäviä. Ihminen ei ollutkaan yhtä kuin kategoriat, joihin he toisensa ensisilmäyksellä sujuvasti sujauttivat. Ihmisyys yhdisti enemmän kuin persoonalliset ominaisuudet erottivat. Pojanklopin ohjeilla avatussa Instagram-profiilissa iltalenkillä otettuja luontokuvia. Mummon kutomat villasukat pakkasen puremilta suojaamassa.

Rentoa elämänasennetta tai rohkeaa heittäytymistä. Pilkettä silmäkulmassa tai luontaista johtajuutta. Filosofista pohdiskelua tai jämäkkää oman tien kulkemista. Hiljaista älykkyyttä tai elämän merkityksen tutkiskelua. Lämmön ja turvan tunnetta me jokainen kaipaamme. Nähdyksi tulemista ja yhteenkuuluvuutta. Omien taitojen ja vahvuuksien arvostusta työyhteisössä, perheessä tai kaveriporukassa.

Armoa on se, että joku näkee meissä hyvää ja rakastettavaa. Se, että Jumala näkee meidän mahdollisuutemme, vaikka emme itse niitä aina näkisikään.

Mira Vorne
Launeen seurakunta

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kolumnistin muut kolumnit

KOLUMNISTIT

Melastelua

Papin Palsta

Rainen Sananen

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Kalle Aaltonen: En ole koskaan uskonut, että Malva olisi pitkässä juoksussa taloudellisesti kannattava
Launeen kirkon vanha asuntosiipi päivitetään – Laajempi remontti alkaa vuonna 2027
Lahti-oppaat juhlivat 50-vuotista taivaltaan – Kesä on täynnä kierroksia ja uusia tarinoita
Toni Putula: Lahti on edelleen Suomen johtava ympäristökaupunki
Kimi Uosukainen: Luottamuspaikkajaosta saavutettu sopu kuvastaa lahtelaisten puolueiden halua sopia yhteisistä asioista
Ohjaaja Arthur Franck: Helsinki Effect on dokumentti, joka syntyi uuden uhan varjossa
Pekka Räty: Aina kun tulen Lahteen, tuntuu kuin tulisin kotiin
Mika Kari, Kalle Aaltonen ja Minerva Kastehelmi Etelä-Lahden ääniharavat
Milla Bruneau: Jokainen kaupungissa vieraileva tapahtumakävijä on myös potentiaalinen tuleva lahtelainen
Vaalimainokset ovat kalliita ja ilkivalta aiheuttaa ehdokkaille ylimääräisiä kustannuksia
Johanna Ekman: Mielenterveyspalveluihin tulee päästä nopeammin ja matalammalla kynnyksellä
Pääesiintyjiltä riimejä ja riitasointuja
Tauno Ylä-Soininmäki: Launeen kirjastoa ja Saksalan uimahallia ei saa lopettaa
Kirsi Lehtimäki: Nopeita matalankynnyksen palveluita tarvitaan nuorille lisää hyvinvointialueella
Kirkkoherra Heikki Pelkonen: Seurakuntien työtä arvostetaan ja sen työlle on yhä olemassa sosiaalinen tilaus
Tomi Sairomaa: Lapset ovat meidän tulevaisuutemme ja heihin pitää panostaa
Kari Kallio: Hoitopaikoissa tulee kerätä palautteet hoidon onnistumisesta
Marja Salomaa 1937–2025
Seppo Korhonen: Työttömät ovat sysätty kuntien vastuulle antamatta riittäviä resursseja työllistämistehtävien hoitamiseen
Kolmospolttaja Heikki Laine pokkasi elämänurapalkinnon
ARKISTO