Helluntai on pääsiäisajan viimeinen juhla kirkkovuoden kierrossa. Kirkkovuoden loppujakson sunnuntait nimetään helluntain mukaan. Tämä tapa korostaa Kristuksen ylösnousemusta kristinuskon ytimenä ja pääsiäistä kirkkovuoden keskuksena. Lisäksi esiin tulee ajatus siitä, että aika ensimmäisestä helluntaista viimeiseen tuomioon on Pyhän Hengen aikaa.
Helluntain ajankohta määräytyy kalenterissa Apostolien teoissa kuvatusta Pyhän Hengen vuodattamisesta. Se tapahtui Kristuksen ylösnousemuksen jälkeisenä juutalaisten helluntaina. Juutalaiset viettävät helluntaijuhlaansa 50. päivänä pääsiäisestä. Suomenkielinen nimi on väännetty ruotsinkielisestä ilmaisusta helig dag.
Juutalaisen helluntain juhla-aiheena oli sadonkorjuu ja myöhemmin myös lain saaminen. Kristillisen helluntain keskeistä sisältöä on Pyhän Hengen saaminen ja toiminta sekä kristillisen kirkon synty. Pyhä Henki on lähetetty puolustajaksi, auttajaksi ja lohduttajaksi. Tässä Hengessä Kristus itse on läsnä kirkossaan. Pyhä Henki liittää kaikki maailman kristityt Kristuksen kirkkoon, yhteen Herraan ja yhteen uskoon.
Jos siis joku uskoo, että Jeesus Kristus on maailman Vapahtaja, kysymys ei ole makean viinin liika-annostuksesta vaan Pyhän Hengen toiminnasta.
Ihmisellä ei ole mitään luontaista kykyä tai halua uskoa, niin että voisi omalla päätöksellään alkaa uskoa. Eikä myöskään voimaa pysyä uskossa. On kysymys suuremmasta voimasta ja päätöksestä.
Kirkon liturgiset menot, jumalanpalvelus- ja hartauselämä ovat käytössä siksi, että olisi mahdollisuus uskoa kristinuskon mukaista uskoa. Toteutustavat ovat toki ihmisistä ja resursseista riippuvaisia, mutta sisältö ratkaisee. Loputtomiin voidaan pohtia, millainen olisi ”meidän” messu, mutta sisältöä ei saa hukata. Tule siis mukaan hämmästelemään Jumalan tekoja meidän puolestamme.
Esa Kekki