Uskon, että pelkästään järjen varassa toimiva ihminen muistuttaa itikkaa, joka sitkeästi yrittää päästä pistämään talvellakin. Tarvitsemmeko intuitiota joka päivä vai valikoiden. Tätä voidaan arvioida yksinkertaisella mielikuvaharjoituksella. Koehenkilölle annetaan kaksi vaihtoehtoa, joista
pitää sekunnissa valita toinen. Vastaus on intuitiivinen, koska analyyttinen järki ei pysty salamannopeaan toimintaan. Moni taiteilija onkin havainnut, että intuitiivista oivallusta edeltää usein epämukavuuden tai epävarmuuden tunne.
Meillä jokaisella on joku sisäinen ääni, kuudes aisti tai perstuntuma, jonka varassa me täällä pallolla aikamme pyörimme.
Cogito ergo sum- ajattelen siis olen, sanoi filosofi Descartes jo 1600- luvulla. Francis Bacon taas lanseerasi käsitteen ”tieto on valtaa” lauseen. Hän siis peräänkuulutti järjen ja tiedon hyödyllisyyttä elämässä. Mutta sitten tuleekin olemassaolomme tärkein kysymys:” Onko tieto ilman tunnetta aitoa valtaa?”. Jokainen tietää, että tieto ei ole absoluuttista eikä tunne järjen vastakohta, sillä tunne ohjaa aina ajatteluamme. Itse ole huomannut, että ostopäätöksiä tehdessäni olen enimmäkseen tunteeni renki.
Jokainen meistä näkee unta, mutta ovatko enneunet mahdollisia. Kokiko Josef faaraon enne unet itse vai saiko hän vain intuition selittää ne?Poikkeuksellinen intuitio ei perustu kokemukseen, opittuihin asioihin, aisteihin eikä muistiin sen tavanomaisessa merkityksessä. Mutta jos intuitiosta on meille hyötyä elämässä, onko sillä niin väliä, mistä se johtuu. Sosiologi Jurgen Habermans on esittänyt ns. ”parhaan agrumentin periaatteen”, joka on käytännössä toteutumaton ihanne. Koskipa keskustelu uuta sote- uudistusta tai geenimuunnellun ruoan terveysvaikutuksia, leimallista sille on, että tietoa hyödynnetään enemmän propagoinnin kuin argumentoinnin välineenä.
Meitä kaikkia tiedon ja järjen ohella ohjaa tunne. Monilla tieteen aloilla tunne koettiin pitkään häiritseväksi tekijäksi. Mutta uuden tutkimuksen myötä käsityksemme tunteista on kuitenkin muuttunut. Kehitykseen on vaikuttanut erityisesti nobelisti Herbert A. Simonin kriittiset huomiot ihmisen rationaalisuudesta. Hänen mukaansa rationaalinen päätöksenteko on myytti, sillä se edellyttäisi, että kaikki päätösvaihtoehdot voidaan laittaa paremmuusjärjestykseen, ja että yksilö kykenee valitsemaan omien preferenssiensä kannalta parhaan vaihtoehdon.
Todellisuudessa tieto vaihtoehtojen seurauksista on aina puutteellista. Me tarvitsemme tunneälyä, sillä esimerkiksi monet talouden toimijat turvautuvat varsin usein epäfromaaleihin menetelmiin punnitessaan eri vaihtoehtoja. Tarvitsemme positiivisia tunteita, emme Putinin sanelupolitiikkaa.
Kysyihän meidän kuudessa päivässä venäjän kirjallisuuden kahlannut ikioma Paavo Väyrysemmekin eduskunnan lääkäriltä vuonna 1987 ”Voiko vitutukseen kuolla?” Täytyy muistaa, että myös negatiiviset tunteet ovat hyödyllisiä.
Jussi Melanen