Kokoomuksen viimeinen partiopoika ja ikihymyilijä, uljas pääministerimme Stubb on ajamassa Suomea uskottavuusloukkuun siksi, että tarvittavia rakenteellisia uudistuksia ei ole kyetty tekemään tai niitä yritetään siirtää vaalien jälkeen. Kansa antoi valtakirjan käytettäväksi sixpackille, mutta tämä epäuskottava hallituskoalitio ei kyennyt toimimaan sillä tavalla, että se uskottavuus olisi säilynyt kansan keskuudessa neljä vuotta. Onnettominta on se, että kansakunnan velka on lisääntynyt sillä aikaa 5 miljardia, joka on kallista velkarahaa. Edes oiva esimerkki päättämättömyydestä entinen Nokia , ei ole saanut Suomen hallitusta hereille , näkemään ja hahmottamaan selviä kansantalouden vaaroja.
Stubb otti kabinettiinsa kaikki kamut, jotka olivat tukeneet häntä kokoomuksen huipulle ja tämä näkyy valtioneuvoston jäsenten kyvykkyydessä.
Olemme hitonmoisessa julkisen terveyshuollon ongelmissa, jotka ovat pääosin syntyneet omien kunnallispoliitikkojemme päättämättömyydestä nähdä tarvittavia kokonaisuuksia. Miksei sote-alueita toteuteta tulosvastuullisesti, kuten yrityksissä? Tässä esittämässäni mallissa poliitikot antaisivat ainoastaan tehtävät ja resurssit, mutta eivät itse puuttuisi muutoin organisaatioon eivätkä sen toimintaan?
Presidentistä on tullut tamburiinimajuri, jonka vaalitapa muistuttaa sirkushuveja ja ehdokkaat useimmiten pellejä ilman naamioita. Jokainen puolue asettaa ehdokkaansa, vaikka tietää, että mitään menestymisen mahdollisuutta todellisuudessa läpimenoon ei ole, mutta rahaa palaa
silti uskomaton määrä. Isämaamme seilaa talousmyrskyssä ilman selvää perämiestä ja on valitettavan riippuvainen monista ulkoisista ja ulkomaisista tekijöistä.
Euroopan unionin suurin ongelma on, että sillä ei ole yhteistä, määrätietoista ja päättäväistä ulkopolitiikkaa eikä puolustusta. Tämä näkyi selvästi Krimin kriisissä. Venäjän uusi ulkopolitiikka härnää tahallaan kaikkia EU:n jäsenvaltioita ja samalla melkein pilkkaa niiden puolustusta. Talouselämässä eletään
kvartaalitaloudessa, mutta hallituksemme toimintaa meidän tulisi kyetä tarkastelemaan neljän vuoden periodilla. Ammattiyhdistyksemme elää menneisyydessä ja sen joustamattomuus ei enää ole nykyaikaa. Työtä olisi otettava vastaan AINA silloin, kun sitä on tarjolla 100 km säteellä. Ainoa pelastuksemme on yhteistyö ja työttömyyden vähentäminen. Mutta siihen tarvitaan mies, eikä miehen kuvatus!
Jussi Melanen