Hyvää vuotta 2024. Minun piti aloittaa vuosi ilouutisilla, kun painelin Pyynikin palloiluhalliin. Suunnitelmat eivät aina onnistu. LaBa hävisi Pyrinnölle 83-112, siis pirun paljon.
Tampereella seisotaan niin kauan, kunnes kotijoukkue tekee korin. Ajauduin vastapäiseen katsomoon kuin lahtelaiset, jotka istuivat alusta asti. Mietin, mitä teen. Seisoin. Häpeän. Olen lahtelainen.
LaBa kiinnostaa. Bussilastillinen faneja saapui kannattamaan. Eikä kannatus loppunut, vaikka peli lässähti ja joukkue luovutti. Nyt pelurit katsokaa peiliin ja taistelkaa alusta loppuun. Ei noin saa lepsuilla.
Alkuhan oli lupaava. Tauolla Pyrintö johti vain 51-43 ja kaikki oli mahdollista. Oli, oli. Jopa tulisieluinen valmentaja Kristian Palotie kadotti intonsa.
LaBan Terell ajettiin kahdella teknisellä ulos. Se siitä vahvistuksesta. Odotin Sajantien kolmossumaa. Odottelen edelleen.
Pyrintö nautiskeli ja namutteli, koska sillä oli fiilistä plus ikinuori kolmoslinko Lehto, ekan pelinsä pelannut Niemi sekä taitava Muhammad.
Lahden paras oli aasialaisesta ruuasta tykkäävä Kalle Koivunen. Palkittiin parhaana ja pisti minunkin silmääni, vaikken koriksesta(kaan) paljon ymmärrä. Ainakin Kalle veti täysillä finaaliin saakka. Pelimies tulossa!
Tällä vauhdilla LaBa putoaa. Mutta vielä on kaikki mahdollista. Nyt vaaditaan tekoja, ei sanoja. Joukkueessa on takuulla puhuttu yhtä paljon kuin JYP:ssä.
Oho! Jussi Jusa Melanen vietti viime tiistaina synttäreitään. Jussi ei vanhene! Ostin hänelle lahjaksi kaksi raaputusarpaa. Vuoden alusta tarvitaan tunnistautuminen arvoissakin, joten e i kannattanut toimittaa arpoja Lahteen, koska minun on kuitenkin voitot lunastettava. Voin kertoa, että toisessa arvassa ei ollut voittoa…
Juha-serkkuni on muuttanut tämän lehden ilmestymisalueelle. Hyvä, kun lehti saa fiksuja lukijoita lisää. Tervetuloa myös Anne!
Raine Järvinen
Kalle Koivunen, LaBa