SEURA, APU ja HYMY
Seura, Apu ja Hymy lienevät tuttuja asioita meille suomalaisille. Ne ovat viihdettä ja asiaakin sisältäviä aikakausilehtiä, joiden parissa voi saada aikansa kulumaan. Apu-lehti on meidänkin kotiimme tullut. Tutustunut olen toki kaikkiin. Ajattelen, että kriittisyyttä niiden lukemiseen tarvitaan – niin kuin kaikkien sanomalehtien ja aikakausilehtien, digitaalisten tai paperiversioiden, ja erityisesti sosiaalisen median.
Erityisesti nyt tuntuu siltä, että lehdistä saa lukea huomattavan paljon juttuja maailman murheista. Ilmastonmuutoksesta. Kulkutaudeista. Sodasta. Niistä lukiessa tulee maailmassa ilmenevä pahuus lähelle. Joskus voi käydä niin, että uutiset vievät unet ja ne jäävät muutoinkin mieleen vellomaan. Mutta tuskassa vellominen ei auta ketään – se päinvastoin lamaannuttaa. Tietää on hyvä, mutta tuskitella ei. On tehtävä se, minkä voi. Tässä Jumalan hyväksi alkujaan luomassa maailmassa.
Ensi pyhänä kirkoissa luettavassa psalmissa 25 pyydetään, että ”Lievitä sydämeni tuska, ota pois ahdistukseni. Suojele minua ja pelasta minut, älä hylkää minua, sinuun minä turvaudun. Minun silmäni katsovat alati Herraan, hän päästää jalkani ansasta.”
Yksi paikka, missä saa uutta näkökulmaa arjen huoliin, saa kokea turvallisuutta ja kohdata toisia ovat kirkot ja jumalanpalvelukset. Ensi pyhänäkin. Siellä parhaimmillaan löytyy apua, seuraa ja hymyä! On yhteistä rukousta, kirkkokahvittelua, lähimmäisiä. Ja itse Pyhä läsnä. Lämpimästi tervetuloa messuun kello kymmenen ensi sunnuntaina!
Pastori Kati Saukkonen