Mediamässäilyä Turun tapahtumilla

Kaikki persut taputtivat käsiään ja kumartuivat Mekkaan ja hokivat: ”Kiitos Allah, että siunasit meitä tällä Turun murhenäytelmällä!. Me olemme jo vuosia hokeneet, kuinka täällä lintukodossa oikein pitäisi toimia, mutta eihän kukaan meitä uskonut! Vahvista meitä ja Suomen Sisua uskossa, että viimein saamme oman kreationistimme Laura Huhtasaaren Suomen presidentiksi. Tällöin karkotamme viimeisenkin ”mutiaisen” Afrikkaan poimimaan banaaneja puusta ja sotimaan omia heimosotiaan keskenään. Aamen!” Pasila! Porilaisten marssi!

Suomen media onanoi ja korahtelee onnensa kukkuloilla, kun ”kansanvälinen terrorismi” on muka viimein rantautunut meidän demokraattiseen Pohjolan lintukotoomme. Ennen kuin yhdyn muiden yhteiseen huutoon kirkumaan päitä vadille, tulen kuuntelemaan tarkalla korvalla, mistä näitä linkkejä Isisksen toimintaan suomalaiset viranomaiset oikein hakevat!

Nyt on vallalla lynkkausmieliala ja kaikki halutaan sysätä Suomeen muuttaneiden pakolaisten niskoille.Hulluus on tarttuvaa ja ääriainekset käyttävät kaikki keinonsa manipuloidakseen suuren rauhallisen enemmistön raivon valtaan. Kahden ihmisen kuolema on järkyttävä tapahtuma, jonka ei enää pitäisi toistua Suomessa, mutta ennustaminen; etenkin tulevaisuuden on Suomessakin vaikeaa!

Siispä kannattaa pistää näitä numeroita hivenen oikeaan mittaan. Maailmassa käydään koko ajan noin 30 erillistä sotaa. Ihmisiä kuolee päivittäin maailmassa noin 155737 ihmistä, joista suoranaisissa sodissa noin 1550! Pahimpia alueita ovat Jemen ja Syyria. Mutta kun meillä mielenterveydestä kärsivä 18-vuotias marokkolainen heiluttaa veistä  ahdistuneena ja täysin seonneena, syntyy meillä mediasirkus, joka ylittää reilusti kolmannen maailmansodan syttymisen aiheuttaman huomion, saatamme osoittautua samanlaisiksi aivottomiksi ja tyhmiksi ryhmähypnoosiin hurahtaneiksi kuin nämä Isiskin kannattajat, joita imaamit johdattavat länsimaisista moskeijoistaan noudattamatta Suomen lakia!

Meiltä pitää löytyä tässä tilanteessa aitoa arvostelukykyä ja viisautta asettaa länsimaiset arvomme vaakakuppiin ja tarkastella Turun tapahtumia viileän objektiivisesti omien lakiemme mukaan, eikä huutaa kurkku suorana: ”Ristiinnaulitse! Ristiinnaulitse!” Pelottavinta tässä tilanteessa on se, että ”lasinaamassa” esiintyy joka päivä jonkun sortin totuuden torvi,joka on tutkinut terrorismia yliopistossa kymmenen vuotta ja lausuu mielipiteittään kuin apteekin hyllyltä.

Samoja uhkakuvia ovat luomassa ministerit ja media. Pieneen maahan ei mahdu kerrallaan kuin yksi totuus! Turku tulee olemaan lööpeissä itsenäisyyspäivään saakka! Pasila! Porilaisten marssi!

Juhani Melanen

 

Avoimesti Jumalan edessä

Tällä viikolla jumalanpalveluksissa puhutaan itsensä tutkimisesta – mutta oikeastaan tuo asia on esillä joka messussa. Jumalanpalveluksen alussa on nimittäin synnintunnustus. Siinä tutkitaan omaa elämää, mennyttä viikkoa ja tuodaan koko elämä avoimesti Jumalan eteen. Syntejä ei tunnusteta sen takia, että alleviivattaisiin ihmisen huonoutta ja jäätäisiin möyrimään epäonnistumiseen. Se, joka nöyrästi tunnustaa syntinsä, voi myös kokea anteeksisaamisen ilon ja vapautumisen.

Asuin kerran Saksassa paikkakunnalla, jossa ei ollut meidänlaistamme luterilaista jumalanpalvelusta. Moni asia oli siinä tuttua ja mukavaa, mutta koko vuoden ajan kärsin yhdestä oleellisesta puutteesta. Jumalanpalveluksessa ei ollut lainkaan synnintunnusta eikä synninpäästöä. Ihan niin kuin suomalaiselta puuttuisi sauna tai työntouhussa itsensä lianneelta puuttuisi pesumahdollisuus. On tärkeää katsoa omaa elämää ja sitten tuoda pahat teot, ajatukset ja sanat Jumalan armon alle.

Syntien anteeksianto johdattaa aina eteenpäin. Ei ole tarkoitus käyttää sitä halpana pesuna, jonka jälkeen voi taas palata vanhaan tuttuun lokaan. Armo antaa voimia etsiä tietä eteenpäin. Jumala tahtoo ohjata meitä sellaiseen elämään, jossa usko, toivo ja rakkaus voisivat toteutua.

Tärkeää kuitenkin on muistaa virren viesti: ”Joka aamu on armo uus”. Jumala armahtaa meitä aina uudestaan ja uudestaan. Hän ei väsy rakastamaan meitä, vaikka epäonnistummekin. Siksi itsensä tutkiminen ei ole ahdistavaa vikojen kaivelua, vaan haavojen tuomista parhaalle Parantajalle. Hän auttaa ja armahtaa!


Riitta Särkiö

 

Miltä Lahti näyttää vuonna 2022?

Mitä Lahti on miltä se näyttää muualta Suomesta ja maailmalta katsottuna? Lahti on urheilu- ja kulttuurikaupunki. Sibelius-talo on ehkä se tunnetuin asia Lahdesta ja hyvä niin. Hotellimajoituksen puute syö matkailun tulijoita ja tuloja niin kauan, kun ratkaisua ei tule. Oman vastuunsa saavat kantaa myös konsultteja tilaavat tahot, koska tuloksia ei ole tullut. Sibelius-talon viereen ja Teivaan rantaan pitää olla konsepti sellainen, että se aidosti houkuttelee matkailijoita ja vieraita maakunnan ja maan rajojen ulkopuolelta. Siksi musiikin ja muotoilun ympärille pitää uskaltaa teemoja rakentaa. Isäni neuvotteli aikanaan Sibeliuksen suvulta luvan käyttää kuuluisan säveltäjän nimeä Lahdessa – minusta se sopisi myös hotellinkin nimeksi ja toisi aivan uuden lisämausteen uusille matkailualan toimijoille. Toivottavasti kaupungin palkkaamilta konsulteilta löytyy luovuutta hakea luovia ja erilaisia ratkaisuja, jotta tuloksia syntyy

Pelicans etenee

Pelicansin viime kausi oli pelillisesti vähintään kohtuullinen, mutta taloudellisesti tuli tappiota. Taloudellinen tappio on fakta, mutta pitkällä aikavälillä Pelicans teki oikeita investointeja ja panostuksia, jotka näkyvät jatkossa myös positiivisesti taloudessa ja tuloksessa. Organisaatioon hankittiin myös sellaista uutta osaamista, joka vaati rahaa, mutta mikä piti tehdä, jotta olemme aidosti mukana kilpailussa valtakunnan palkintopaikoista. Omia NHL-pelaajia emme ole tuottaneet pitkään aikaan ja se on tavoite, jonka haluan sanoa ääneen. Janne Laukkanen jos kuka tietää mitä se vaatii.

Jalkapallossa FC Lahti tekee vahvaa kautta ja uskaltaa samalla investoida tulevaisuuteen. Jalkapallon olosuhteet – tai niiden puute – on omalta osaltaan vaikuttanut perinteisen futiskaupungin menestykseen ja juniorityön mahdollisuuksiin. Kisapuistosta pitää tulla kaikkien lahtelaisten olohuone, jossa jokainen voi nauttia liikunnasta ja ulkoilusta ympäri vuoden. Tarvitaan pidemmn aikavälin ratkaisu joka kantaa pitkälle tulevaisuuteen ja tukee koko ”vanhan kaupungin” kehittämistä.

Salibandyssa on hyvä pöhinä, samoin pesäpallo on piristynyt. Taitoluistelu elää hyvin. Jääurheilun ikuisuuskysymys eli jään saatavuus ja hinta on haaste ja sitä pitää kehittää esimerkiksi tekojäiden muodossa ja Launeen jäähallin kehittämisellä.

Valtion rahoitusta pitää kehittää

Luovutamme syyskuussa urheiluministerille mietinnön liikunnan- ja urheilun valtionrahoituksen uudistamiseksi. Työryhmää johtaa kansanedustaja Harry Harkimo ja muita jäseniä ovat minun lisäksi urheilijajäsenet Jarkko Nieminen, Riikka Lehtonen, kansanedustaja Kike Elomaa ja valtion liikuntaneuvoston puheenjohtaja Tapio Korjus. Opetus- ja kulttuuriministeriön noin 150 miljoonan euron potin jakoa pitää uskaltaa uudistaa ja kehittää. Samoin panostuksia ihmisten hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen pitää uskaltaa lisätä. Se on parasta SOTE-säästöä. Sitä tulemme tekemään myös Lahdessa. Koulut ja päiväkodit kuuluvat tähän kokonaisuuteen. Mitä jos laittaisimme ne kerralla kuntoon esimerksi elinkaarimallilla? Lahti menee oikeaan suuntaan, kun teemme oikeita valintoja ja rohkeitakin päätöksiä ehkä aivan uudella tavalla. Me voimme yhdessä vaikuttaa siihen miltä Lahti näyttää vuonna 2022.

Ville Skinnari

Brändi-Lahden sietämätön hilpeys!

Lahti teetti uskomattomalla 40 000 eurolla bränditutkimuksen, jossa todettiin Lahden vahvuuksia: mäkihyppy, mäkihyppy ja mäkihyppy. Tältä klusterilta on jo helppo ponnistaa maailman kartalle. Kaupungin muita vahvuuksia ovat: vesi, vesi ja puhdas vesi, mutta ei enää, koska Launeen läpi rakennetaan moottoriväylä, joka tuo Lahteen 100 000 uutta työpaikkaa, mutta pilaa suuronnettomuuden sattuessa upeat pohjavedet.

Lahtelaiset ovat arvaamatonta joukkoa. Niille, joilla on ostovoimaa maksavat ylikalliista lipuista hunajaa, muut piippalakit taas juovat lähiökuppiloissa ylikallista olutta kolme päivää kuukauden alussa. Kaupungin painopiste on viestinnässä ja tiedottamisessa. Asiantuntijoita ei ole, mutta kokemusta riittää! Innovaatioita ei ole, mutta uskoa ympäristöosaamiseen sitäkin enemmän!

Lahtelaiset eivät usko itseensä edes mäkihyppykinkereissä, vaan tuloksen pilaajat täytyy noutaa oikein pääkaupunkiseudulta. Tapahtumia ja Eventsejä riittää niin, että se työllistää 50 kokopäiväistä Region-pelleä ympäri vuoden suojatyöpaikoissa periaatteella: mikään ei muuttua saa Koko Lahdessa!

Tyhmät päättäjät ovat lopettaneet kaikki taidelaitokset ja satsanneet parturikampaajiin ja sorvareihin. Taiteilijoista ja henkisen alan koulutuksesta ei ole niin väliä, koska tuottavuus ei ole laskettavissa samoilla mittapuilla kuin talous- ja viestintäväen ansiot.

Käsityöläisosaaminen on karannut Pohjanmaalle, musiikkikoulutusta ajatetaan alas heivaamalla Lahden Konservatorion oppilaat ulos sijoittajien ylimmäisen kerroksen asujien takia. Lahtelaiset ovat absurdeja karjalais-hämäläisiä anarkisteja, joille ei kuitenkaan voi esitellä mitään ” keisarin uusia vaatteita” ja luulla etteivät he tajua, kuinka pihalla tilakeskuksen homekoulujen valvojat ovat.

Kaikki työt teetetään konsulenteilla, joita kutsutaan konsulteiksi, koska oma kompetenssi ei riitä. Lahden poliittisen eliitin erityisessä suojeluksessa ovat tilakeskuksen ”möniosaajat” ja ”könserikouluttajat”, jotka ovat pihalla kuin lumiukot siitä, mitä ja mihin tulevaisuudessa pitäisi nuoria kouluttaa. Lahden kaupungin finanssinerot ovat kuitenkin kannustaneet sellaisia yrittäjiä, joilla on tarjota vajakouluja vuokralle kymmenillä miljoonilla euroille; sanan yrittäjän sijaan pitäisi käyttää kai osuvampaa sanaa tahallisen heikosta rakentamisesta hyötyvät ”rakennusloiset”!

Tämän raastettavan lahtelaisen tuntee siitä, että hänen ylleen herrat ovat voineet vetää viattomuuden ja hölmöyden harson . Parhaimmillaan tämä lahtelainen poliittinen farssi muistuttaa meitä draaman kaaresta, josta voi syntyä ihka oikea omatekoinen Lahti-tragedia. Mukana on valehtelijoita ja koijareita, poliittisia välistävetäjiä ja juonia, jotka ylittävät fiktiofarssien henkilöhahmot mennen tullen. Pakkohan tästä on yrittää kirjoittaa koko kansan huvinäytelmä otsikolla: ”Kovaa peliä Lahdessa” Pääosissa Emma Väänänen ja Marlon Brando.

Juhani Melanen

Jumalan tie

Jeremian kirjassa on jykevät Jumalan sanat: Näin sanoo Herra: Pysähtykää ja katsokaa, minne olette menossa, ottakaa oppia menneistä ajoista! Valitkaa oikea tie ja kulkekaa sitä, niin löydätte rauhan. Näin sanoin, mutta te vastasitte: ”Emme kulje!” Minä asetin teidän turvaksenne myös vartiomiehiä ja sanoin teille: Kuunnelkaa torven ääntä! Mutta te vastasitte: ”Emme kuuntele!” (Jer. 6:16-18)

Aikuiset moittivat herkästi lapsia ja nuoria siitä, että he eivät tottele hyviä ohjeita tai käskyjä. Mutta totteleminen ei ole helppoa kenellekään. Oman mielen mukaan noudattaminen maistuu ensin alkuun paljon paremmalta.

Jumalalla on kuitenkin viisautta ja näkökykyä enemmän kuin meillä. Hänen tiensä on hyvä tie, jota kannattaa seurata.
Jumalan tie vie ihmisen sisäiseen rauhaan. On turvallista, vaikka elämässä onkin vastoinkäymisiä. Tulee hyvä olo siitä, että saa kuulua pitkään jatkumoon ja kulkea menneiden aikojen ihmisten kanssa samalla tiellä. Matkan päässä odottaa lopullinen koti ja ikuinen rauha.

Luulen, että moni ihminen aavistelee Jumalan tien olevan hyvä, mutta silti valitsee oman polun. Joskus tottelemattomuus on hyvinkin äänekästä: Emme kulje, emme usko, emme kuuntele Jumalan Sanan neuvoja, emme halua kristillisiä arvoja!

Ihmisellä on joka hetki mahdollisuus pyytää Jumalalta anteeksi menneitä harha-askeliaan ja pyytää apua eteenpäin. Jumala kutsuu meitä jykevästi tielleen, mutta vielä jykevämpi on hänen armonsa ja rakkautensa. Jeesus on sen meille ansainnut ja siksi se kestää. Siinä saa levätä.

Riitta Särkiö

 

Lyhyt kesä ja pitkä syksy

Suomen kesä oli ja meni lyhyenä ja sateisena. Onneksi sain olla edes pari viikkoa heinäkuussa kokonaan lomalla – toisen niistä poikani ja hänen kaverin kanssa pohjoisessa kalastamassa. Uusi kalastuslaki on vaikeuttanut lupien saamista Tenojoella ja hinnat ovat nouseet kohtuuttomaksi. Kahden lapsen ja yhden aikuisen lasku vajaan yhden vuorokauden kalastuksesta on yli 100 euroa. Me lähdimme rajan yli Norjan puolelle rautua kalastamaan, koska se oli huomattavasti edullisempaa ja helpompaa. Suomessa on muutamia lohijokia ja Norjassa parisataa. Siksi Suomen ja Norjan välinen kalastussopimus on neuvoteltava uudelleen. Suomalaisille matkailuyrittäjille uusi laki tarkoittaa vaikeuksia ja jopa konkursseja.

Sateinen kesä näkyi meillä lasten uintipaikkojen valinnassa. Maauimala oli suosiossa. Samalla valmistuimme nuorimman tyttäremme koulutielle. Reipas ekaluokkalainen lähti maanantaina kouluun iloisena ja toiveikkaana uusista kavereista. Jännitystä oli ja niin pitääkin. Niin minuakin jännitin, kun aloitin vuonna 1981 Lähteen ala-asteella peruskoulun. Luokanvalvojani oli 1. ja 2. luokalla Riitta Keränen. Hän kertoi minulle jälkikäteen, että olin haastava oppilas, koska kyselin niin paljon eri asioista. Lokakuussa 1981 kohtasin elämäni vakavimman onnettomuuden Korsitien kodissamme Ali-Juhakkalassa. Innokaana nuorena urheilijana juoksin takaoven lasin läpi tuloksena valtimon ja neljän sormen jänteen katkeaminen vasemmasta kädestä. Vanhempani olivat Helsingissä töissä, isä eduskunnassa ja äiti Lakimiesliitossa. Siskoni Jonna pelasti henkeni viemällä minut rivitalossa naapuriin. Mirja Patrikainen oli osaava ensiavun antaja ja hoiti minut hengissä ambulanssiin ja Lahden kaupunginsairaalaan leikattavaksi. Historia toistaa perheessämme itseään, koska minä olen nyt samalla tilanteessa kuin isäni. Onneksi vaimoni voi liikunnanohjaanana rytmittää työnsä siten, että hän on kolmen lapsen kanssa Lahdessa.

HYKY tarvitsee kestäviä ratkaisuja

Heinäkuussa aloitin Päijät-Hämeen Hyvinvointiyhtymän (HYKY) hallituksen puheenjohtajana. Lähtötilanne on maakunnassa haastava. Olemme keskiarvoa selvästi sairastavampi maakunta, työttömyys on valtakunnallista keskiarvoa korkeampi ja syrjäytyminen sekä päihde- ja mielenterveysongelmat Suomen kärkipäässä. Silti käytämme palveluiden tuotantoon vähemmän kuin muut. Kuntapolitiikassa on tehty pitkään tulevaisuutta yhden vuoden eli seuraava budjetti silmissä ja pitkäjänteisyys on puuttunut Esimerkiksi Launeen terveysasemalla on yksi lääkäri 3400 asukasta kohden, kun tavoitetaso Suomessa on 1700 lääkäriä yhdelle Suomalaiselle. Tämän tosiasian edessä on helpompi ymmärtää miksi perusterveydenhuolto ei toimi tai lääkäriin ei pääse nopeasti. Erikoissairaanhoito eli Keskussairaala kuormittuu ja lasku tulee viime kädessä kunnille.

Nyt tämä noidankehä pitää loppua ja perustason palveluihin pitää panostaa enemmän. Uutena hallituksen puheenjohtajana tilanne ei ole minulle helppo, koska aiemmat palvelusopimukset velvoittavat vielä pitkään. Näin on myös Launeen terveysasemalla, jossa Lahden kaupunki on aimmin ennen HYKY:n perustamista tehnyt sopimuksen Mehiläisen kanssa määräaikaisena ensi vuoden loppuun saakka. Se sitoo meikin HYKY:ssä. Näitä esimerkkejä on lukuisia, kuten esimerkiksi kotihoidon palveluiden osto Postin tytäryhtiöltä eikä esimerkiksi paikallisilta hoiva-alan pienyrittäjiltä. Kotihoitoon tarvitsemme lisää käsiä ja heti, koska olemme täysin aliresursoituja tarpeeseen nähden. Sama koskee päihde – ja mielenterveystyötä, jossa matalankynnyksen palveluiden toimimattomuus näkyy psykiatrisen osaston ylikuomituksena Keskussairaalassa. Kaiken kaikkiaan HYKY tarvitsee nyt kestäviä, pidemmän aikavälin ratkaisuja ja siksi hallituksessa valmistelemme viiden vuoden suunnitelman, joka valmistuu lokakuussa.

Syksy tulee olemaan pitkä ja ennustan myös pitkiä istuntoja ja kokouksia Lahden kaupungin tulevaisuudesta ja taloudesta. Vaikeuskerrointa lisää vielä Sipilän hallituksen ja valtiovarainministeri Orpon keskeneräinen maakuntauudistus ja siihen liittyvä tuleva valtionosuusjärjestelmä. Todennäköisesti se tulee kannustamaan kuntia leikkaamaan lisää SOTE-palveluista ja näivettämään palveluita entistä enemmän vuosina 2018 ja 2019. Vuonna 2020 sitten tulisi enemmän rahaa, mutta mitä meillä on enää silloin julkisen sektorin palvelutuotannosta jäljellä? Siksi kestävien ratkaisujen hakeminen vaatii päättäjiltä nyt erityistä taitoa ja kokonaisuuksien ymmärrystä.

Ville Skinnari

Suomi on taloudellisesti Pohjolan ”sairas mies”

Yhteiskuntaa selittämään tarvitaan aina ekonomikoulutettu taskulaskin ekspertti. Ennen yhteiskunnan linjoja selitti jonkun sortin hyvinvointiyhteiskuntaa puolustava sosiologi, nyt tuomiopäivän lauluja laulaa viestintäkoulutettu pankkiekonomi.

Suomen tilanne alkaa huolestuttavasti muistuttaa Kreikan taloudellista tilannetta, sillä valtio ottaa joka vuosi uutta velkaa mljarditolkulla. Hallitus laati ensimmäisen 490 miljoonan lisäbudjetin 19. toukokuuta 2017

Ekonomisti Pasi Holm lanseerasi Suomeen käsitteen ” jakovara” vuonna 2007. Hän määritteli sen lapsellisen yksinkertaisesti: ”Valton talouden ylijäämä saadaan, kun vähennetään tuloista menot.” Tätä käsitettä Matti Vanhasen hallitus ja Jyrki Kataisen hallitus ovat sitten noudattaneet. Kataisen ”Sari-sairaanhoitaja” vaalipuheet kirvoittivat Suomen hirvittävään palkkaralliin. Vuoden 2007 valtion velka oli huimat 56 miljardia. Nyt velka on kaksinkertaistunut ja oli viime vuonna 108 miljardia. Siinä on todella miettimistä tulevilla veronmaksajilla !

Nyt kokoomus ja keskusta ovat taas vallassa ja ”jakovara- ajattelu taas voimissaan. Suomen eri hallitukset ovat vuoden 2008 jälkeen tehtailleet alijäämäiset budjetit. Velkaa on otettu velan päälle ja meno jatkuu samanlaisena.

Hallituksen esitys ensi vuoden budjetiksi julkistetaan 19. syyskuuta. Suuri kuva tuskin muuttuu, vaikka talous on piristynyt. Petteri Orpo on tukalassa tilanteessa, kun kepun ministeri Antti Kaikkonen esittää takuueläkkeitä korotettavaksi 40- 50 eurolla ja saman puolueen Antti Kurvinen vaatii lisärahaa aluepolitiikkaan. Kun Orimattilan lahja maallemme eli ”polliissi” ja kokoomuksen jyrä, Kalle Jokinen laajentaisi kotitalousvähennystä, on taas suuren sirkuksen rahanjako entistä hektisempää, vaikka
kukkaron nyöriä olisikin kiristettävä! Nyt ei ole varaa euforiaan sillä olemme vahvasti Kreikan tiellä!

Keynesiläinen talousajattelu loi keskiluokan Pohjolaan ja valtio loi sosiaalipolitiikallaan kulutusyhteiskunnan. 1970-luvulla tuuli kääntyi, kun öljyä vievät OPEC-maat nostivat hintojaan ja inflaatio laukkasi kuin hullu hevonen. Tällöin katsottiin virheellisesti, että keynesiläinen teoria epäonnistui.

Chicagon koulukunta Milton Frideman johdolla loi täysin utopistisen vapaan liberalismin, joka oli lähellä upota vuonna 2008 maailman valuuttakriisissä, jonka holtittomasti lainaa jaelleet pankkiirit olivat aikaansaaneet. Koko maailman velka on uskomattomat 230 biljoonaa euroa ja seuraavaa suurta ”luovaa tuhoa” odotetaan, ottamalla lisää velkaa. Suomi on hyvin tässä leikissä mukana. Seurauksena
on eriarvoisuuden lisääntyminen ja hyvinvointiyhteiskunnan taantuminen!

Juhani Melanen

 

Uskollisuus Jumalan lahjojen hoitamisessa

Kristityn toimintaa ohjaa kaikissa elämänvaiheissa uskollisuus. Uskollisuus kenelle tai mille?

Matt 25:14-30 kertomuksen isäntä on Jumala, palvelijat kuvaavat meitä ihmisiä. Millainen suhde meillä ihmispalvelijoilla on Jumala-isäntään. Onko Jumala meille rakas, läheinen, kunnioitettava, jota mielihyvin ja uskollisesti haluamme palvella? Vai onko Jumala etäinen, pelottava ja ankara, joka vaatii ja käskee, ja jota ei ole lainkaan mukava palvella.

Huono palvelija on laiska. Hänen mielestään isäntä on ankara, etäinen ja pelottava. Huono palvelija ei viitsi ajatella, mikä olisi isännän edun mukaista.
Hyvät palvelijat ovat uskollisia. Hyvillä palvelijoilla on lämmin, myönteinen ja kunnioittava asenne isäntää kohtaan. He muistavat että käytössä on isännän omaisuus, kunnia ja maine. He eivät käytä omaisuutta omaksi hyödykseen, vaan isännän hyötyä ajatellen. Toimissaan he kysyvät, ´mitä isäntä tahtoisi´, ´onko tämä isännän edun ja tahdon mukaista´.

Tosiasiassa suurimman osan ajasta elämme ja toimimme huonon palvelijan tavoin Jumalasta välittämättä. Tuskin ajattelemme, että omaisuus, henkiset kykymme ja käden taidot, jopa aikamme, on Jumalalta saatua lahjaa. Käytämme kaikkea tätä omien mielihalujemme mukaan. Milloin olet rukoillen kysynyt Jumalalta neuvoa, mitä hän tahtoisi sinun tekevän?

Kristittyinä meidän kutsumuksemme on palvella Jumalaa. Miten palvelija voi toimia uskollisesti, jos hän ei edes kysy, mitä isäntä tahtoo. Lopulta se Jumalan palveleminen toteutuu siten, että palvelemme ja autamme toisia ihmisiä. Mutta olennaista tässä on kristityn mieli ja asenne: mitä tahansa teetkin, tee se Jumalan kunniaksi.

On ilo palvella, sillä se on pelastuksen iloa ja kiitollisuutta. Jeesus on puolestamme kärsinyt, hän on sovittanut syntimme. Hän on vapauttanut meidät uuteen elämään Jumalan armossa. Juuri pelastuksen lahjan kautta, syntien anteeksisaamisen kautta meistä voi tulla hyviä ja uskollisia palvelijoita. Ei ansion mielessä, vaan vapautettuina.

Tapio Mattila, 
pastori Launeen seurakunnassa

 

Nykykoulu ja pojat – kohtaamisongelmallinen yhtälö

Suomalainen peruskoulu on edelleen maailman parhaita, mutta silti koulussa selviäminen edellyttää tottelevaisuutta, tunteiden hallintaa ja mukautumista. On oltava aktiivinen oikealla tavalla oikeaan aikaan ja muuten kärsivällisen passiivinen. Tämä on murrosiän myöhemmin saavuttaville aktiivisille, reippaille ja harrastuksissa täysillä mukanaoleville pojille joissain tapauksissa mahdoton yhtälö.

Kauniista arvopuheista huolimatta koulun peruskäytäntö on oppilaiden kontrolloiminen. Tavat vain ovat vuosien saatossa muuttuneet. Opettajien karttakeppilinja on muuttunut erittäin oudoksi yrittäjyyskasvatusta toteuttavaksi konsulttiviestijäksi. Tavoitteena on muokata erilaisista oppijoista taloudellisia ja tuottavia ja hallinnon sisäistäviä kuluttajakansalaisia. Tämä metodi suosii tyttöjä paremmin kuin poikia.

Nykykoulun prioriteettina eivät ole erilaisten oppilaiden kokemukset, poikien hyvinvointi tai väkivallan estäminen, vaan oikeanlaisen käytöksen ja kovien ”oppimistulosten” tuotanto. Tässä leikissä pojat useimmiten ovat sijaiskärsijöitä.

Suomen Akatemian rahoittama Mind the Gap-tutkimushankkeessa on selvinnyt että lähes puolet Helsingin 12-vuotiaista on kyllästynyt tai väsynyt kouluun. Tämä osoittaa, että oppilaat kokevat nykykoulussa ”merkityskatoa”. Tätä huonoa kouluviihtyvyyttä on yritetty leimata Suomen kulttuuriseksi
piirteesi, mutta se ei ole totta.

Pojat eivät aina kykene osoittamaan nykykoulussa vaadittavia ominaisuuksia, koska koulun pääasiana tuntuu olevan tällä hetkellä, että suomalaisilta oppilailta löytyy kilpailukykyä, jolla pärjätään PISA-testeissä ja muissa TIMSS-tutkimuksissa. Jos poikien omat halut, tunteet ja tarpeet huomioitaisiin nykyjärjestelmässä paremmin ja heidän kehitystään kunnioitettaisiin, voitaisiin helposti saavuttaa sukupuolia paremmin huomioiva koulu.

Jokainen meistä itse on kokenut koulussa erilaisia, varsin kyseenalaisia toimintatapoja, kuten nolaamista, käskyttämistä, ulkonäöstä humauttelua, kiusausta ja oppilaiden toinen toista vastaan kilpailuttamista. Kouluampumiset ovat äärimäisiä jäävuoren huippuja. Tavallisimpia ovat usein näkymättömät syyt, kuten syömishäiriöt, masennukset, pinnaukset, yksinäisyys ja vetäytymiset.

Huonot koetulokset saattavat leimata jotkut vilkkaat pojat liian helposti kouluhäiriköiksi jo varhain. Koulut eivät pysty kovinkaan helposti uudessakaan opetussuunnitelmassa vahvistamaan poikien aktiivisuutta, lisäämään opiskelun merkityksellisyyttä tai mahdollistamaan koulussa onnistumisen kokemuksia.

Koululaitos ei kykene yksilöpsykologian avulla auttamaan koulupudokkaita poikia. Mitään varteenotettavaa suunnitelmaa tämän ongelman ratkaisuksi, en ole nähnyt. Ongelma tiedostetaan, mutta
siihen ei puututa!

Juhani Melanen

Risteyksessä

Joudumme joka päivä valitsemaan useiden vaihtoehtojen väliltä. Joissain asioissa raja on selvä, vaisto sanoo, mikä on oikea tie. Joskus tilanteet ovat kuitenkin monimutkaisempia, niissä on useita muuttujia ja on hankalampi valita oikein. Toisinaan joudumme tyytymään monesta huonosta vaihtoehdosta parhaaseen, kun parempaa ei ole tarjolla.

Harhareittejä on aina monta, oikeita vain yksi. Usean tuntemattoman tien risteyksessä on helpompaa kääntyä väärään suuntaan kuin löytää arvalla ainoa oikea tie. Moni vaihtoehto tuntuu houkuttelevalta, kaikille teille on omat perusteensa. Eksyminen ilman karttaa on helppoa missä tahansa.

Kuitenkaan meidän ei tarvitse suunnistaa elämän matkaa oman järkemme varassa. Saamme luottaa johdatukseen tässä ja muissakin elämämme asioissa, valinnoissa ja haasteissa. Totuus ei ole aina meidän käsissämme, se on raskasta myöntää ja vaatii nöyrtymistä. Lopulta se kuitenkin vapauttaa.

Totuus vapauttaa meidät huolehtimasta. Se vapauttaa kantamasta aiempien harhapolkujen painolastia yhtään kauempaa kuin on tarpeen. Totuus vapauttaa meidät elämään omina itsenämme, arvokkaina ja oikeanlaisina. Totuus täyttää aukot ja peittää tahrat. Totuus vie perille.

Emilia Kallioniemi

 

KOLUMNIT -arkisto

toukokuu 2024

huhtikuu 2024

maaliskuu 2024

helmikuu 2024

tammikuu 2024

joulukuu 2023

marraskuu 2023

lokakuu 2023

syyskuu 2023

elokuu 2023

kesäkuu 2023

toukokuu 2023

huhtikuu 2023

maaliskuu 2023

helmikuu 2023

tammikuu 2023

joulukuu 2022

marraskuu 2022

lokakuu 2022

syyskuu 2022

elokuu 2022

heinäkuu 2022

kesäkuu 2022

toukokuu 2022

huhtikuu 2022

maaliskuu 2022

helmikuu 2022

tammikuu 2022

joulukuu 2021

marraskuu 2021

lokakuu 2021

syyskuu 2021

elokuu 2021

heinäkuu 2021

kesäkuu 2021

toukokuu 2021

huhtikuu 2021

maaliskuu 2021

helmikuu 2021

tammikuu 2021

joulukuu 2020

marraskuu 2020

lokakuu 2020

syyskuu 2020

elokuu 2020

heinäkuu 2020

kesäkuu 2020

toukokuu 2020

huhtikuu 2020

maaliskuu 2020

helmikuu 2020

tammikuu 2020

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011