”VMP – Vi**u mitä pa**aa, EVVK – ei voisi vähempää kiinnostaa”. Näillä tutuksi tulleilla lyhenteillä kuvasi yksi nykyinenkin ministeri tuskaansa Pohjoismaiden Neuvoston (PN) kokouksessa vuonna 2011. Mitä virkaa PN:llä on kun todelliset päätökset tehdään kansallisella tasolla tai EU:ssa? Hyvä kysymys ja haluan yrittää vastata siihen, koska PN:n toiminta on helppo leimata kahvikerhoksi ja samojen asioiden pyörittämiseksi.
Pohjoismaiden Neuvosto (PN) kokoontui tiistaina Islannin pääkaupungissa Reykjavikissa. Suomea kokouksessa edustavat pääministerin lisäksi muita valtioneuvoston jäseniä sekä me kansanedustajat – itse olin mukana ensimmäistä kertaa.
Normaalia perhe elämää
Pääministerit kuvasivat Pohjoismaita yhteiseksi perheeksi. Eli välillä vähän ehkä riidellään, mutta rakkaus voittaa ja saman katon alla on hyvä elää. Minusta PN:ssa kansanedustajalle tärkeintä on yhteydenpito pohjoismaalaisten kollegoiden kanssa. Se auttaa ymmärtämään mitä Ruotsissa, Norjassa tai Tanskassa oikeasti ajatellaan ja mihin halutaan yhdessä mennä – tai ei haluta. Tämä on tärkeää tiedonvaihtoa, koska useat haasteet ovat yhteisiä ja EU ei tällä hetkellä toimi kaikessa, esimerkiksi pakolaiskriisissä, niin kuin toivoisi.
Kuten hyvissäkin perheissä on tapana, veljeksien kanssa meinaa välillä mennä painiksi. Minulla se oli taas lähellä ruotsalaisten kanssa, koska Abbasta ja jääkiekon MM-kotikisoista vuonna 2003 ei jaksa montaa iltaa keskustella. Suomen pääministeri toivoi meidän löytävän uuden NMT verkon tyyppisen yhteisen pohjoismaalaisen innovaation. Saimme siis uuden pohjoismaalaisen kärkihankkeen, johon tarvitaan todellinen kärkikarvaaja.
Ruotsin asia on meidän
Reykjavikin kokouksen pääteemoiksi nousivat erityisesti Pohjoismaiden Venäjä – suhteet ja pakolaistilanne. Ruotsiin on tulossa jopa 190.000 pakolaista tänä vuonna. Ennen kansallisesta kysymyksestä on nyt tullut kansainvälinen kysymys. Ratkaisu on kansainvälinen – ei kansallinen. Ruotsin asia on siis myös meidän.
Ruotsissa käy nyt kuumana NATO – keskustelu. Se näkyi myös Reykjavikissa, jossa NATO – lobbarit olivat aktiivisesti liikkeellä. Kohteena oli luonnollisesti Ruotsin Demarit, joiden kantaan monet haluavat tai haluaisivat vaikuttaa. Monelle täytyy pettymyksenä todeta, että Ruotsin Demarit ovat edelleen samaa mieltä kuin ennen eli Demarit eivät ole viemässä Ruotsia NATO:n jäseneksi.
Pohjoismaalaista yhteistyötä tarvitaan nyt enemmän kuin pitkään aikaan. Olemme samalla esimerkki koko maailmalle siitä, miten yhteistyö voi käytännössä toimia. Siksi se ei ole VMP tai EVVK.
Ville Skinnari
Kansanedustaja (sd.)