Suomessa toimivat pankit ja eläkevakuutusyhtiöt ovat saaneet nauttia tällä aivan erityisestä laiminlyöntiensä suojelemisesta ja vaikenemisen kulttuurista. Ne ovat kuin teflonia, mikään lika ei niihin tartu, vaikka pankkeja valvova Finanssivalvonta (FIVA) on tehnyt niihin tarkastuksia ja antanut vuosien mittaan niille vakavia huomautuksia laittomuuksista. Jostain kumman syystä nämä Fivan kriittiset arviot eivät vain voita tiukkaa mediamuuria, eivätkä tule julkisuuteen tavallisten suomalaisten kansalaisten tiedoksi! Syykin on tiedossa, FIVA ei ole tuomioistuin, mutta pitäisi olla!
Suomessa tämä näkymätön ”hyvä veli” tai pikemminkin ”rahoitusmafia” huolehtii siitä, että näiden pankkivalvojien eliittijoukkoon valitaan ja on valittu vain sellaisia henkilöitä, jotka nöyrinä ajattelevat, että tärkeintä on valvottavien luottamuksen säilyttäminen ja pankkien rikkeiden peittely! Nämä sisäiset ”bulvaaniit” ovat hoitaneet asioita niin, että FIVA:n valvottavat saivat mahdollisista julkisuuteen nousevista kiusallisista asioista ennakkovaroituksia ja osasivat toimia siten, että
jäljet näistä rikkeistä saatiin lakaistua joko mappi Ö:hön tai kivuttomasti pois ainakin sellaisten uteliaiden toimittajien silmistä, joille avoimuus ja asiakirjojen julkisuus ovat demokraattisen yhteiskuntamme tärkeimpiä arvoja!
Olen pyytänyt kaksi kertaa sekä pankista että työeläkevakuutusyhtiöstä tietopyyntöjä, mutta ne on oudoilla verukkeilla molemmat torjuttu. Olen yrittänyt vedota julkisuuslakiin, mutta mitään vaikutusta sillä ei ole ollut. Toimittajaystäväni Tampereelta sai pankkivalvojalta mustalla tussilla peitetyt asiakirjat, joista hän ei saanut mitään selvää. Aina voi loppupelissä vedota julkisuuslain 6§:ään, jossa säädetään viranomaisen laatiman asiakirjan julkiseksi tulosta. Suomessa tämä prosessi on hidas ja pitkä siksi, että tällä tavalla asia saadaan pitkitettyä niin kauan, että mahdollisia rikoksia tai rikkeitä tehneiden pankkimiesten syytteet tai laiminlyönnit ehtivät vanheta ennen esitutkintaa. Juuri tästä syystä esitutkintaa pankkirikoksista eli rahanpesusta ei päästä koskaan edes aloittamaan!
Nyt ehkä laillisuusvaloa voi alkaa näkyä ikkunassa, sillä uusi Fivan johtaja ei nousutkaan pankkien omasta kultapossukerhosta, vaan keskusrikospoliisista. Viime keväänä 2023 uutisoitiin Danske Bankin ja Nordean rahanpesun torjuntaan koskevista laiminlyönneistä. Elokuun lopussa paljastui ja tuli julki OP-ryhmän onneton eli välttävä arvosana rahanpesun torjunnassa. Jokainen tutkiva toimittaja ymmärtää, etteivät mitkään sanktiot pure Suomessa venäläisiä tai muista rahanpesijöitä vastaan, jos tämä rahanpesutoiminta saa jatkua entisellä tavalla? Suomen pankit ovat kyenneet kiertämään tätä rehellistä valvontaa?
Eniten minua ihmetyttää se röyhkeys, jolla pankkiryhmät ilmoittavat vastuullisuuden olevan niiden ”kiinteä osa strategiaa” ja omaehtoista valvontaa, kun tosiasiassa kakkia valvontavelvollisuudet jätettiin tekemättä? Jostain oudosta syystä Danske Bankin ja Nordean rahanpesutarkastukset taas myöhästyivät ja painuivat Fivan edellisen johtajan aikana unholaan vanhentuneina siten, että näitä pankkeja vastaan ei voitu nostaa kurinpitosyytteitä edes muodollisesti!
Rahanpesusummat ovat tavallisen ihmisen näkökulmasta täysin käsittämättömiä. Danske Bankissa pestiin rahaa vuosina 2007-2015 yhteensä 200 miljardia euroa. Summa on kolme kertaa Suomen valtion budjetti. Sakkoja pankki jouti maksamaan vain 2,1 miljardia euroa. Vain pankin ykkösjohtaja sai lähteä, muut Danske Bankissa jatkavat toimintaansa kuin mitään ihmeellistä ei koskaan olisi tapahtunutkaan? Juuri tässä kuvastuu se asenne, millä nämä pankit haistattavat pitkät
niiden arvostelijoille tai itse FIVA:lle.
Tässä koko pankkien pimittämässä rahanpesuleikissä on siis kyse demokraattisen yhteiskunnan pelisääntöjen noudattamisesta. Me alamme muistuttaa Kyprosta ja muita veroparatiiseja hyvin vahvasti tällä hetkellä finanssirosvouden sallimisessa ja sen piilottelussa. Onko nyt viimein muutoksen aika, kun Finanssivalvonnan uudeksi johtajaksi nimettiin poliisihallinnossa pitkään toiminut ansioitunut oikeustieteen tohtori Tero Kuremaa, joka ei tulekaan sisäpiiristä eikä ”hyvä veli” -verkostosta. Hänen väitöskirjansa käsitteli juuri sisäpiiritiedon väärinkäytöksiä.
Nykytiedon valossa Suomessa tapahtunut rahanpesun valvonta on lähinnä surkuhupaisaa puuhastelua. Ennen Kuremaata Fivan sisäpiiri sai häärätä ilman huolen häivää. Tämä, jos mikä osoittaa uskomattoman rakenteellisen korruption määrän Suomessa! Nordean sakkosumma kahden vuoden kuluessa eli 5,4 miljoonaa euroa kertoo selvästi, kuinka pankeissa on katsottu rikollista toimintaa sormien läpi ilman huolen häivää. Jääkö tämä maan tavaksi?
Juhani Melanen