Ensi sunnuntaina kirkoissa saarnataan enkeleistä. Raamatussa ne kuvataan Jumalan sanansaattajiksi ja viestien viejiksi. Useat sunnuntain jumalanpalvelukset vietetään perhemessuina, sillä sanoma lapsista ja enkeleistä on perinteisesti sopinut hyvin yhteen. Launeen kirkolla vietetään jopa kokonaista perheiden päivää, jossa pääsee makkaranpaiston lisäksi kulkemaan enkelipolkua.

Enkelit eivät silti ole jotain, joka kuuluu pelkästään lasten maailmaan. Aikuinen, joka lähetti tänä syksynä vaikkapa pienen ekaluokkalaisen koulumatkalle, toivoo lapselleen luonnollisesti turvaa ja suojelua. On valtava mahdollisuus luottaa siihen, että taivaan Isä katsoo pienen koululaisen perään. Sitä me aikuisetkin oikeastaan kaipaamme. Luottamusta siihen, että vaikeuksista ja vastoinkäymisistä huolimatta elämällä on merkitys ja mielekkyys. Rukoilemme itsellemme ja läheisillemme turvallista elämää.

Useat meistä muistavat lapsuuden suojelusenkelitaulun. Se on edelleenkin suomalaiskotien tunnetuin taulu. Siinä enkeli kulkee vierellä, kun lapset ylittävät siltaa. Kuvasta tulee väistämättä mieleen virsi 489-Nyt kulkee halki korpimaan. Virren sanoma sopii meille kaikille seurakuntalaisille, niin isoille kuin pienillekin:

”Nyt kulkee halki korpimaan
Jumalan lapsen tie,
vaan päivän matkan kerrallaan
se kotiin täältä vie.”

Siunattua syksyä,

Ville Hakulinen

Järjestimme Asikkalassa maanantaina vesistömatkailun kehittämisestä seminaarin yhdessä Päijänteen ja Saimaan alueen matkailutoimijoiden kanssa. Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner oli mukana kertomassa valtion roolista ja tavoitteista väylien suunnittelussa vuoteen 2030 saakka. Ministeri kertoi tilaisuudessa selvityksestä, jossa tutkitaan eri mahdollisuuksia yhdistää Päijänteen ja Saimaan vesistöjä edelleen uusilla väyläratkaisuilla 2020-luvulla. Olemme keskustelleet yhdessä Saimaan alueen toimijoiden kanssa ja ministeri on teettänyt aiheesta selvityksen, joka julkaistaan nyt syyskuun lopulla.  Seminaarin osallistui matkailualan toimijoita molemmilta vesialueilta.

Kuulimme myös Ruotsin esimerkin, miten Götan-kanava on toteutettu. Finnair kansainvälisenä toimijana kannusti Järvi-Suomea matkailualueena entistä kunnianhimoisempaan toimintaan tulevaisuudessa. Houkuttelevia tuotteita on olemassa, ne pitää vain osata tarjota, myydä ja markkinoida. Finnair on tähän yksi kansainvälinen kanava. Meillä on nyt vain kaksi kansainvälisesti tunnettua matkailualuetta, Lappi ja Helsinki. Jatkossa meillä voisi olla neljä: Järvi-Suomi (Lake Land) ja rannikkoseutu.

Matkailu työllistää noin 145 000 ihmistä Suomessa ja se on meidän nopeimmin kasvava toimiala. Siksi matkailusta pitää puhua vakavasti työpaikkojen ja verotulojen mahdollistajana. Elinkenoministeri Lintilä on suhtautunut esitykseeni Suomen uudesta matkailun liiketoimintasuunnitelmasta, jossa lähdetään neljän vahvan matkailualueen kautta vahvistamaan kansainvälistymistä. Järvi-Suomi on näistä yksi. Helsinki, Lappi ja rannikko Suomi ovat kolme muuta. Lahti on portti Järvi-Suomeen ja siksi Lahden ja erityisesti rautatieaseman ja matkakeskuksen ilme ja yhteydet sekä tietenkin palvelumme ovat avain asemassa, mikäli haluamme olla tässä kansainvälisessä kasvussa mukana.

Tiedustelulaki puhuttaa

Keskustelin torstaina Ylen Ykkösaamussa kansanedustajakollegoiden Tapani Töllin ja Anna-Maja Henrikssonin kanssa tiedustelulainsäädännöstä. Perustuslakivaliokunnassa saimme valmiiksi yksimielisen mietinnön vaikeassa asiassa. Se kertoo, että tärkeässä asiassa meillä on kyky löytää yhteinen näkemys. Perustuslain muuttaminen on aina iso ja vakavan harkinnan vaativa päätös ja se pitää tehdä pitkälle tulevaisuuteen. Sisäisen turvallisuuden lisääminen kansalaisten perusoikeuksia loukkaamatta on tärkeää. ja välillä myös vaikeaa tasapainoilua.

Kannatimme yksimielisesti uusia esitettyjä puuttumisperusteita viestinnän suojaan. Näitä ovat siis tiedon hankkiminen vakavasti kansallista turvallisuutta uhkaavasta toiminnasta ja toisaalta tiedon hankkiminen sotilaallisesti toiminnasta. painottaa perusoikeuksien. Painotimme välttämättömyysedellytystä eli puuttumisen viestinnän suojaan tulee olla aina mahdollisimman kohdennettua ja rajattua. Perustuslain muutos ei mahdollista yleistä, kohdentamatonta ja kaiken kattavaa tietoliikenteen seurantaa ja puuttuminen viestin salaisuuteen on sallittu vain, jos tietoa ei ole mahdollista hankkia muilla keinoin ja viestin salaisuuteen puututaan mahdollisimman kohdennetusti ja rajoitetusti. Lisäksi totesimme, että vakavan kansalliseen turvallisuuteen kohdistuvan uhan käsitteelle on asetettava korkeat vaatimukset huomioiden esim. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytäntö.  Pelkkä turvallisuuden edistäminen ei siis ole peruste, vaan pitää olla osoitettavissa konkreettinen vakava uhka ja että viestinnän suojaan puuttuminen on välttämätön ja tehokas tapa hankkia siitä tietoa.

Pidimme tärkeänä, että perustuslain kiireellistä muuttamismenettelyä käytetään vain pakottavissa tilanteissa ja välttämättömästä tarpeesta. Normaalin perustuslain muuttamismenettelyn tulee pysyä pääsääntönä, jotta kansalaiset yleensä vaaleissa ottaa kantaa perustuslain muuttamisehdotuksiin.

Linjasimme myös, että valtiosääntöoikeudellista ehdotonta estettä perustuslain muuttamiselle kiireellisessä menettelyssä ei ole ehdotonta estettä. Se tarkoittaa, että ratkaisu on poliittinen ja kunkin eduskuntaryhmän ja edustajan käsissä. Eduskunta päättää kiireellisestä menettelystä ensi keskiviikkona ja siihen tarvitaan 5/6 osan enemmistö.

Ville Skinnari

Suomessa puhutaan usein työmarkkinoiden uudistumisesta evoluutiona. Tällä tarkoitetaan, että asiat pyrkivät etenemään liittojen tahtiin ja niiden kontrollissa. Historiasta on nähtävissä, että tämä tapahtuu varsin hitaasti; verkkaisesti. Valitettavsti maailma ei odota meitä suomalaisia.

Globaalien arvoketjujen ja kovan kilpailun maailmassa työ valitettavasti siirtyy aina sinne, missä se tuottaa tuloksia tehokkaimmin. Kannattaa siis olla hereillä ja tarkkailla ympäristöä ja teknologian kehitystä, ettei käy kuin Nokialle! Ylivoimaisessa matkapuhelinbisneksen johtoasemassa Nokiassa ei ymmärretty siirtyä kosketusnäyttöön, vaikka tekniikka oli hallussa, hidasteltiin parempaan käyttöjärjestelmään siirtymisessä, vaikka se olisi voitu ostaa helposti ja se tärkein; yritystä johdettiin pelolla! Ollila ei hallinnut kaikkein tärkeintä nykyajan liikkeenjohdon avainsanaa: sosiaalisen pääoman vahvistamista.

Me nyt vain satumme elämään ns. neljättä teknistä vallankumousta, jossa uusi informaatio- ja tietotekniikka tulee muuttamaan meidän kaikkien maapallon ihmisten dynamiikan ja arjen totaalisesti. Rikkana rokassa ovat uudet ympäristöhaasteet, maapallon globaali lämpiäminen, diktatuurien ihailu ja maailman demokratioiden kyvyttömyys kamppailla tässä poliittisessa hullunmyllyssä. Samaan aikaa Trump rakentaa suojamuureja ja patistaa Kiinan ja Venäjän tuontitulleilla kauppasotaan. Eurooppa ja Suomi sinnittelevät heiluvassa veneessä pelastusliivit päällä ja uskoen aitoon yrittämiseen puhtain asein.

Uusia muutosvoimia ovat virtuaalinen läsnäolo, telerobotiikka ja erittäin nopeasti kehittyvä konetulkkaus. Olemme Suomessa tilanteessa, jossa on tarve nähdä tilanne laajemmalle. Työmarkkinajärjestelmämme on ajalta, jolloin vain pieni osa toimi kansainvälisesti ja yrityksetkin olivat suuria. Tällä hetkellä jo noin 65 000 pk- yritystä toimii maailmalla ja kilpailu on armotonta. Tässä kilpailussa joustavuus on ensi arvoisen tärkeää ja onkin monen suomalaisen yrityksen elinehto.

Monet pk-yrittäjät ja heidän työntekijänsä on sivuutettu tylysti sosiaalivakuutuslaitosten ja monien työeläkeyhtiöiden hallituksista, vaikka he maksavat ja rahoittavat niitä. Miksi?
Tarve työelämän muutoksiin on suuri. Suomen työllisyysaste on nyt liian pieni, että kykenisimme takaamaan nykyisen hyvinvointivaltiomme olemassaolon. Siksi meidän on vahvistettava yhdessä sosiaalista pääomaamme. Yritysten menestys kovassa kilpailussa edellyttää kaiken syrjinnän lopettamista, myös järjestäytymiseen perustuvan, kitkemistä!

Venäjän agentti Timo eli entinen korkeushyppääjä, Urho Kaleva Kekkonen teki elämässään ainakin yhden hyvän kysymyksen: ” Jaksaako Suomi odottaa maltilla vaurastumista?”

Juhani Melanen

Kasvissyönti sai vaihteeksi positiivista huomiota, kun televisiossa hölöttävä, mutta eduskunnassa enimmäkseen hiljaa istuva Hjallis Harkimo ilmoitti ikään kuin liittyneensä ”väärään leiriin”. Näköjään terveellisesti syövä, porvari heteromies on nykypäivänä yhä uutinen.

Hjallis siis kokeili hetken aikaa olla vegaani, salli sen jälkeen itselleen hieman vapauksia, mutta on jatkanut edelleen kasvisvoittoista ruokavaliotaan. Puhekielessä käsitteet menevät nopeasti sekaisin. Kasvissyöjä, eli vegetaristi on helposti yhtä kuin vegaani, vaikka näillä kahdella ryhmällä saattaa olla eroja elämisessä, ajatusmaailmassa tai vaikkapa pukeutumisessa. Lyhenne vege on vielä omiaan hämärtämään, mistä puhutaan.

Kerrataanpa siis vielä hieman faktoja. Kasvissyönti eli vegetarismi tarkoittaa ihmisen pidättäytymistä eläinten syönnistä, mutta tulkintoja on erilaisia, kulttuurin, uskonnon ja maan tapojen mukaan. Euroopan Komission mukaan kasvisruoka ei saa sisältää mitään eläinperäisiä ainesosia. Kansainvälisen kasvissyöjien liiton mukaan kasvisruoka taas tarkoittaa kaikkea ruokaa, joka ei sisällä lihaa tai kalaa. Kasvissyöjäksi on saatettu nimittää takavuosina erheellisesti esimerkiksi henkilöä, joka ei syö punaista lihaa, eli hän on sallinut ruokalistalleen kanan ja kalkkunan. Sitten on kalan ruokavalioonsa kelpuuttavia ”kasvissyöjiä”. Tällainen on Hjalliskin tällä hetkellä.

Tiukat kasvissyöjät, eli vegaanit eivät salli ruokavaliossaan edes eläinten tuotoksia, kuten maitoa, kananmunaa tai hunajaa. Kiellettyjen aineiden listalla on myös liivate, jota valmistetaan sian tai lehmän ruhosta. Liivatekiellon takia monilla nuorilla vegaaneilla on vaikeuksia löytää mieleisiään makeisia, joten ruokavaliosta katoaa usein tässä vaiheessa uutuudenviehätys.

Television ruokamainoksista käy ilmi, miten komplisoidun asian kanssa ollaan tekemisissä, kun puhutaan ruokailutottumuksista. Eräs kaupparyhmittymä markkinoi vihanneksia nuorille mitä ihmeellisimmillä saduilla, joissa suklaapatukka aiheuttaa mahassa väännön erilaisten keksittyjen ruokaolentojen kesken. Kukkakaaliakin markkinoidaan jo tulivuoren ituina. Kasviksia sisältävää paahtoleipää myydään mainoksilla, joissa lapsille tarjotaan parikin vaihtoehtoa, miten heivata pakastekasvissekoitus ruokalautaselta lattialle. Pula-ajan kokenut sukupolvi piti tällaista törkeänä ruoalla leikkimisenä.

Tulevaisuuden aikuisilla ruokailu saattaa olla täysin hakusessa. Suuren pikaruokaketjun viimeisimmässä neronleimauksessa lapsiperhe on menossa sukujuhliin. Jo ovelta he näkevät tarjottimella olevat katkaravut ja muut ”eksoottisemmat etelän herkut”. Loppukuvissa perhe ajaa pikaruokaravintolan autokaistalle hakemaan täydennykseksi niin sanottua kunnon evästä. Toisessa valmisruokamainoksessa perheenäiti kertoo, kuinka oli menettää hermonsa, kun oma lellikkipoika ei suostunut nauttimaan enää muuta kuin ranskalaisia ja paahtoleipää. Nyt hän syö sentään pelkästään valmiscurrya. Jonkinlainen edistysaskel tietysti sekin, kun pudotaan ojasta allikkoon.

Kun puolustusministeri Jussi Niinistö tyrmistyi tiedosta, että Suomen armeijassa tarjotaan joinakin päivinä toisella aterialla kasvisruokaa, kävi ilmi, että kyse koko keskustelussa ei ollut suinkaan ruoasta, vaan asenteista. Pinaattikeittoa kananmunan puolikkaiden kanssa on aina pidetty ravitsevana lounaana, eikä sotiemme veteraanien hernekeitossakaan tainnut juuri lihaa olla, jos oli herneitäkään. Mielestäni ei olisi syytä olla huolissaan nuorten lisääntyvästä kasvissyönnistä, vaan innoissaan, mitä monipuolisemmin he syövät.

Olen itse kaikkiruokainen, mikä tarkoittaa, että rakastan kaikkea maistuvaa ruokaa, ja se näkyy ikävä kyllä vanhoilla päivillä myös keskivartalon seudulla. Hyvissä kasvisravintoloissa olen saanut ruokaa, joka on hakannut keskinkertaisten pihviravintoloiden annokset mennen tullen. Silti en luopuisi mistään hinnasta nautinnosta, jonka jättikokoinen verinen pihvi, grillattu kana tai nuotiolla valmistettu kala antaa.

Ilkka Isosaari

Viime viikolla sain tilaisuuden vierailla Pohjoismaiden Neuvoston kokouksessa Grönlannissa. Kokoonnuimme Pohjoismaisten kansanedustajien kanssa maan pääkaupunkiin Nuukiin. Grönlanti on maailman suurin saari, noin 2 miljoonaa neliökilometriä eli kuusi kertaa Suomen pinta-ala. Asukkaista maassa on noin 50.000, joista noin puolet asuu pääkaupungissa.

Sekä inuiitit että skandinaavit ovat asuneet Grönlannissa 1000-luvulta alkaen. Skandinaavien asutus hävisi 1400-luvun alussa ja syntyi uudelleen 1700-luvulla. Norjan erotessa Tanskasta Grönlannin alueet jäivät Tanskalle. Saaren itsehallinto on vahvistunut asteittain. Vuonna 1979 Tanska myönsi Grönlannille autonomian, ja vuonna 2008 grönlantilaisista 75 prosenttia äänesti itsehallinnon puolesta.
Strategisesti tärkeällä paikalla sijaitseva maa oli pitkään lähes suljettu muulta maailmalta. Pääelinkeinot liittyvät luonnollisesti merenkulkuun, metsästykseen ja kalastukseen. Maassa on suuria sosiaalisia ongelmia päihteiden ja huumeiden kanssa.

Hyvin harvassa paikassa maailmassa ilmastonmuutos näkyy, kuten Grönlannissa. Kaikki liittyy kaikkeen, kun puhutaan ilmastomuutoksen aiheuttamasta ekosysteemin muutoksesta. Arktisen alueen ja meren ekosysteemin muutokset ovat tosiasia, jota kukaan ei voi kiistää. Jäätiköiden sulaminen on merkittävästi lisääntynyt. 286 miljardia tonnia jäätä sulaa vuosittain ja se vaikuttaa suoraan meren ekosysteemiin. Asiantuntijat muistuttivat, että ei pidä katsoa yksittäisiä lajeja, vaan kokonaisuutta: lämpötilan lisäksi kyse on mm. jään koosta, virtauksista, valosta ja ravinteista. Kysymys on meren biologisesta tuottavuudesta.
Meren luonnonvarat ovat suurin lähde Grönlannin viennille, joka on arvoltaan noin 500 MEUR. Vuonojen merkitys on suuri, koska ne sijaitsevat jäätikön ja meren välissä. Kasvisto tarvitsee auringonvaloa ja ravinteita. Ravintorikas pohjavesi siirtyy pintaan hyödyttäen planktonituotantoa.

Merellä ilmastomuutos näkyy esimerkiksi turskan kohdalla. 1960-luvulla turska on yleinen kala, jota saatiin jopa 500.000 tonnia. 1970-luvulla sen kanta romahti. Syyksi luultiin ylikalastusta. Todellinen syy oli meren lämpötilassa. Katkarapu on tullut tilalle tärkeänä vientituotteena. Samoin makrilli. Kylmä merivirta pitää kuitenkin makrillin etelämmässä.

Arktinen alue on valtava ja ilman yhteistyötä sen valvominen ja pelastustehtävien toteuttaminen olisi mahdotonta. Arktinen kommando vastaa Grönlannin puolustuksesta. He näkevät ilmastonmuutoksen monella tavalla. Arktinen maantiede on muuttunut, kun jää on sulanut Grönlannin pohjoispuolelta. Esimerkiksi Maersk – yhtiö haluaa kuljettaa rahtia Koillisväylää pitkin Aasiaan. Resurssit ovat kuitenkin tiukalla. Pelastaminen jäätävästä merestä on vaikeaa. Ilmaston muutoksen toinen puoli on, että se auttaa pitämään reitit auki, jotka ovat ihmisille elintärkeitä. Arktinen neuvosto on yhteistyön tärkeä alusta.
Suomi on ajanut aktiivisesti taistelua mustaa hiiltä vastaan. Ei tarvitse mennä kuin Kuolan niemimaalle, kun näkee, miten hiili on vaikuttanut luontoon. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on nostanut asian esille usein viime aikoina tapaamisissaan Venäjän ja Yhdysvaltojen päämiesten kanssa. Suomella on tarjota jäämurto-osaamisen lisäksi paljon teknologista osaamista arktiselle alueelle esimerkiksi navigoinnissa. Väisäla on tästä hyvä esimerkki.

Arktinen alue tarvitsee aitoa yhteistyötä ilmastomuutoksen hidastamiseksi. Siksi meidän tulee Suomena olla erityisen aktiivisia. Arktisen Neuvoston lisäksi meidän tulee vaikuttaa asiaan EU:ssa ja Pohjoismaisella tasolla. Suurin haaste on suurimpien saastuttajien mukaan saaminen. Presidentti Trumpin asenne ilmastomuutosta kohtaan ei ainakaan paranna globaaleja mahdollisuuksia ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa. Venäjällä olisi tärkeää saada ympäristöprojekteja liikkeelle, mutta Krimin jälkeinen poliittinen toimintaympäristö vaikuttaa tässäkin asiaan. Monet rahastot ovat nyt Venäjälle kiinni johtuen talouspakotteista. Toivottavasti näemme tässäkin suhteessa vielä jonain päivänä sellaisen kansainvälisen kriisinratkaisun, joka mahdollistaa ympäristön suojelun, koska se ei enää voi odottaa.

Ville Skinnari

Elokuun viimeisinä hellepäivinä hieraisin oikein silmiäni, kun toisessa iltapäivälehden lööpissä luki, että Suomi on uusi Espanja. Vertailtiin siis sääolosuhteita. Tutustuttuani tarkemmin tekstiin kävi taas ilmi, että jollain toimituksen säävastaavista oli ideapalaverissa välähtänyt. Itse jutussa oli löyhä yhteys ilmastonmuutokseen ja Suomen poikkeuksellisen kuumaan kesään, mutta loppu olikin pelkkää hatustavetoa.

Ironista kyllä, jutun kirjoittaja saattoi osua vertauksessaan enemmän kuin oikeaan, mutta enää ei puhutakaan säästä. Olen palstallani kehuskellut enemmän kuin ystävyys velvoittaa pitkäaikaisesta työtoveristani, Fuengirolassa nykyään asuvasta Jorma Kalliokoskesta. Hän sattui sopivasti pohtimaan nettisivuillaan esimerkkitapausten kautta, miten huonosti köyhimmillä espanjalaisilla menee. Kalliokoski arvelee, että Suomesta voi todella tulla kohta uusi Espanja, sillä kuilu rikkaiden ja köyhien välillä kasvaa entisestään.

Espanja on EU:n neljänneksi suurin talousmahti, silti 30 prosenttia kansasta elää ilman nykyaikaisia kommunikaatiovälineitä, eli suoraan sanottuna säkissä. Maan eteläkärjessä, Cadizissa viisihenkinen perhe asuu ahtaissa tiloissa vähintäänkin vaatimattomasti. Lapsilla on huoneessaan ainoastaan sängyt ja pieni hyllykkö olemattomille leluille. Vanhemmilla on olohuoneessaan sohva ja pari tuolia, tv ja pieni kirjahylly, jossa pari kirjaa ja muutama rihkamakoriste. Ruoka on saatu sosiaaliavusta. Vesi pitää hakea muualta, ja kylpyvedetkin keittää kattilassa. Vesihanat eivät ole toimineet kuukausiin.

Perheenisä hakee töitä aktiivisesti joka päivä, vaimo pitää kodin siistinä ja auttaa lapsia koulunkäynnissä. Perhe saa avustuksena 400 euroa kuukaudessa, mutta pakolliset menot ovat 470 euroa, eli talous on valmiiksi 70 euroa miinuksella. Pelkästään vuokraan hupenee 200 euroa. Ei ole puhettakaan, että lapsille liikenisi rahaa harrastuksiin.

Toinen tapaus tulee Aurinkorannikolta, suomalaisten hyvin tuntemasta Benalmadenasta. Akateeminen pariskunta liimailee puhelinnumeroitaan rantabulevardilla mahdollisen työn toivossa. Paikallisella työnvälityksellä ei ole mitään tarjottavaa. Omat vanhemmat avustavat taloudellisesti nuortaparia, jolle työnhaku on ainoa harrastus. Siitä he saavat ainakin ilmaista liikuntaa. Vuokra asunnosta on suomalaisittain vaatimattomasti 200 euroa.

Myös niillä, joilla menee hieman paremmin, elämä ei ole pelkkää aurinkoa. Barcelonasta hieman etelään sijaitsevassa Tarragonassa asuu niin ikään viisihenkinen perhe lähellä kurjuusrajaa. Isä on entinen armeijan upseeri ja härkätaisteilija. Kuukausitulot ovat noin tuhat euroa kuukaudessa, joista kotiäidin tulot kattavat 400 euroa. Vuokra asunnosta on 200 euroa kuussa. Pakollisten kulujen jälkeen perheellä ei jää senttiäkään mihinkään ylimääräiseen.

Köyhien espanjalaisten on turha uneksia perheen yhteisistä elokuva- tai teatteri-illoista tai muista kulttuuririennoista. Koko perheen riemulomasta puhumattakaan. Onneksi tv löytyy joka nurkasta, sillä espanjalaiset ovat olleet kautta aikojen Euroopan ahkerimpia televisionkatsojia. Uutisista näkyy kuitenkin enimmäkseen poliitikkojen hymyä ja kädenpuristuksia, pönötyskuvia toisten poliitikkojen kanssa. Tuntuuko tutulta?

Kalliokoski kysyykin aiheellisesti, hakeeko Suomen hallitus toimillaan meille samanlaista tulevaisuutta. Köyhät, työttömät ja työkyvyttömät ovat valtiolle vain riesa ja kuluerä. Eläkeläisiä ja muita vähäosaisia kyykytetään leikkauksilla kunnolla, kunnes he ovat lopulta mukavuusalueensa ulkopuolella täysin puolustuskyvyttömiä. Siinä ahdingossa yli 25 asteen lämpötilat ovat enää pieni lohtu.

Ilkka Isosaari

Lahden kaupunki omistaa kokonaan tai osittain noin 60 yhtiötä, joissa työskentelee arviolta 10 000 henkilöä. Varavaltuutettu Varjonen on elävä esimerkki ns. bulvaanista, jonka ainoa tehtävä on toitottaa Spatiumin toimitusjohtaja Kanervon ilosanomaa muka ”vapailla” markkinoilla toimivasta yrityksestä, jolla on jotain aitoa ydintoimintaa. Tosiasiassa Spatium ei ole joutunut investoimaan toimiinsa muiden tilavuokraajayritysten tavoin omaa pääomaa, koska se on saanut hoitoon ilmaiseksi Suurhallin ja muita tiloja. Halliin tehtiin kaupungin toimesta 20 miljoonan euron korjaukset. Tästä syystä Suurhallin käyttäjien vuokria on kyetty nostamaan kipurajoille, koska muitakaan vaihtoehtoja ei löydy! Tämä on kiritystä ja syndikalismia!

Lahden sisäinen konsernipankki huolehtii omistamileen yrityksille edullisia lainoja, joita muut samalla alalla kilpailevat yritykset eivät vapailta markkinoilta saa. Verottajan luulisi olevan kiinnostunut tästä lainatoiminnasta? Todellisuudessa nämä Lahden kaupungin omistamat ”sosiaaliset yritykset” ovat yksinomaan Lahden kaupungin tulonsiirtoja paikastaa A paikkaan B.

Messukeskus on samanlainen tuloautomaatti. Omaisuutta entiseen Lahden Hallit Oy:hin eli nykyiseen Spatiumiin on tullut pelkästään fuusioden kautta. Varjosen esittämät luvut ”muka” kasvusta ja tuloksesta johtuvat juuri näistä yhtöön fuusioituneiden ilmaiseksi saatujen suurten tilojen vuokrankorotuksista. Kanervolle maksettu 30 000 euron tulospalkkio omasta työstään oli täydellinen ”rikos”, jonka mahdollisti Spatiumin hallituksen puheenjohtaja Marko Varjosen ja hänen esikuntansa täydellinen tilannearvioinnin pettäminen.

Varavaltuuttu Varjonen toimii yhtiönsä toimitusjohtajan juoksupoikana sammuttelemassa Kanervon ahneudesta johtuvia ”tulipaloja” Jos hän olisi toiminut Lahden veronmaksajien selkärankaisena edustajana, hän olisi estänyt tämän tulospalkkion ja korruption toteutumisen.

Spatiumista ja kaikista muistakin Lahti-konsernien yrityksistä on erittäin vaikea saada selkeää taloudellista kuvaa, koska kaikki tärkeät yritysten tulosluvut voidaan peittää osakeyhtiölain nojalla salassa pidettäviksi kilpailutiedoksi. Hyvä esimerkki on Lahden Pysäköinnin tilikertomus, josta olisi pitänyt maksaa rahaa, vaikka asiakirjojen julkisuuslain mukaan , niiden olisi kuulunut olla ilmaisia!

Lahden kaupungin hallitus on taas suuressa viisaudessaan sitä mieltä, että mitään erillistä valvontaelintä ei tarvita estämään rakenteellista korruptiota kaupungissamme, vaikka hienoa työtä tehnyt tarkastuslautakunta, on asiasta eri mieltä. Demokratissa yhteisten varojen käyttö ja varojen läpinäkyvyys on tärkeintä kansanvaltaa tukevaa toimintaa kunnallispolitiikassa.

Ja lopuksi: Mitä, jollei Kanervon Kisapuiston kolmen miljoojan euron rahalupaus vapailta markkinoilta toteudukaan! Varmaa on vain se, että itse hän ei joudu maksamaan perättömistä lupauksistaan mitään!

Juhani Melanen

Ihmisroskaaminen kielletty.
Viime viikolla noussut kohu ihmisroskasta alkoi Oulun valtuuston kokouksesta, jossa Riikka Moilanen kysyi mitä Oulun kaupunki aikoo tehdä ihmisroskalle, joka on ottanut Oulun Isokadun omakseen. Hän tarkensi termiä vielä seuraavasti: ”tarkoitan niitä vähäosaisia ihmisiä, jotka käyttää ammattimaisesti alkoholia, huumeita, päihteitä…”. Moilasen sanoista syntyi myrsky ja hän joutui vastuuseen sanoistaan. Jo kokouksen aikana hän päätyi tarkentamaan ja korjaamaan sanomisiaan.

Puhe ”ihmisroskasta” on moukkamaista ja typerää ja se loukkaa erityisesti sitä, joka kokee kuuluvansa kohderyhmään. Kuten Oulussa asuva Markku Korhonen ilmaisi omia tuntemuksiaan: ”Tuntuu, ettei halutakaan auttaa, vaan ajatellaan, että tulisi jäteauto ja veisi nuo roskat kaatopaikalle.”

Tajuamme, että ketään ei tietenkään saa sanoa ihmisroskaksi. Kristityt uskovat, että Jumala on luonut meidät kaikki ihmiset samanarvoisiksi, yhtä kauniiksi, riippumatta elämäntilanteesta tai sosiaalisesta asemasta. Ihmisen arvo on meille kristityille luovuttamatonta. Eikä pelkästään kristityille, onhan ihmisarvo tunnustettu myös YK:n ihmisoikeusjulistuksessa.

Myös Moilanen tajusi kovan kielenkäyttönsä. Hän pahoitteli sanomisiaan kokouksen lisäksi mediassa (mm. Yle) ja sosiaalisessa mediassa (mm. Twitter): ”Pyydän anteeksi aiheuttamaani kohua tänään valtuustonkokouksessa! Tapahtui virhe, josta otan opikseni. Jokainen ihminen on arvokas ja haluan jokaiselle oululaiselle hyvän elämän.”

Moilasen anteeksipyynnölle ei kuitenkaan löytynyt vastakaikua. Sen sijaan hän sai itse ihmisroskan osan. Se on kuin lasten leikeistä tuttu sanonta: ”se joka toista nimittelee, on ite”. Hänen kommenttinsa tulkittiin muun muassa freudilaiseksi lipsahdukseksi, jossa hän ikään kuin vahingossa tuli paljastaneeksi todellisen minänsä, pahuutensa. Asenteesta kertoo Pihlajalinnan ratkaisu näyttää Moilaselle ovea, siis erottaa hänet Pihlajalinna Oulu Oy:n toimitusjohtajan tehtävästä. Kuitenkin julkisuudessa olevan kuvan perusteella muitakin ratkaisuja luultavasti olisi ollut, kuten nuhtelu tai varoitus.

Ollessani 15-vuotias, muistan erään viisaan ohjeen jalkapallovalmentajaltani: ”Ei se ole niin keskeistä, että tekee virheen. Sen sijaan tärkeää on se, mitä sinä teet virheen jälkeen.” Olen kantanut tätä viisautta myös kenttien ulkopuolella. Epäonnistumisen jälkeen on lupa ottaa roska pois silmästä ja yrittää onnistumista.
Viime sunnuntain päivän rukouksessa sanotaan: ”Me elämme kivun ja kuoleman maailmassa, mutta sinä olet kulkenut yli rajan […] Kiitämme, että pimeydellä ei ole valtaa meihin. […] Ylistämme sinua armostasi.”

Teemu Reinikainen

”Kulkija ken lienetkin, pysähdy ajattelemaan, että sinunkin vuorosi kerran tulee”, lukee kyltissä, joka on pystytetty Viinijärven ortodoksiselle hautausmaalle Liperissä.

Lehtikirjoituksesta luin, että tämä kyltti pelottaa usein ohikulkijoita. Kenties sen takia, että kuoleman edessä meistä jokainen on niin pieni, voimasta ja vallasta riisuttu. Samalla ajatus kaiken katoamisesta ahdistaa, kuoleman jälkeinen suuri tuntematon pelottaa.

Olen joskus kuullut sanottavan, että elämä on matkaa kohti kuolemaa. Kirkkoisä Augustinusta mukaillen: Kuitenkin jo elämän ensimmäisestä silmänräpäyksestä lähtien tapahtuu jatkuvasti jotain, mikä vie kohti kuolemaa. Elämä on kovin haikea laji, vaikka se onkin ihmisen osa.

Kristillisen uskon ytimessä on tyhjä hauta, ylösnousemus. Jeesus kuoli ristillä ja hänet haudattiin, mutta kolmantena päivänä hän nousi kuolleista. Kristus on voittanut kuoleman vallan. Hän elää!

Ylösnousemuksesta puhuessa me puhumme Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta, mutta samalla sillä on myös toinen merkitys. Me odotamme Kristuksen tulemista ja sen yhteydessä tapahtuvaa kuolleiden ylösnousemista. Me luotamme Jumalan sanan lupaukseen: ”Kristus on kuollut meidän puolestamme, jotta saisimme elää yhdessä hänen kanssaan.” (1. Tess. 5:10)

Tässä on kristityn toivo. Kuolema ei ole piste tänne elämälle, vaan se on kaksoispiste tulevalle – taivaan kodille.

Maija-Reetta Katajisto

Miksi me käymme koulua? Mitkä ovat perusopetuksen haasteet tulevaisuudessa? Opiskelemmeko me päättötodistusta vai elämää varten? Vaikeita kysymyksiä, joihin en osaa suoralta kädeltä vastata. Omat pedagogiset kykyni riittävät virallisesti ainoastaan laskettelun opettamiseen. Siinä sivussa voin ja saan antaa oppia maastohiihdon ja lumilautailun alkeissa.

Tuntuu kuitenkin, että nykypäivänä koululla ja kodilla, eli lasten vanhemmilla toiveet menevät monesti ristiin. Puhutaan kasvatusvastuusta, jota sälytetään entistä enemmän opettajille, vaikka heidän toimintaansa arvostellaan ja tapoja puuttua epäkohtiin karsitaan jatkuvasti. Omassa nuoruudessani saimme ammatinvalinnanohjausta vähän siihen malliin, että ihminen työskentelisi valmistumisensa jälkeen koko loppuikänsä samassa ammatissa. Jo minun ikäluokkani ylioppilaat ja peruskoulun kasvatit, ovat joutuneet etsimään uutta ammattia vielä 40 tai 50 vuotta täytettyään. Parhaillaan aikuisikään tulevat koululaiset saattavat tehdä elämäntyönsä ammateissa, joista me vanhat pierut emme ole koskaan edes kuulleet tai osanneet uneksiakaan.

Seuraavaksi esittelenkin, mihin suuntaan koulujen lukujärjestystä voisi muuttaa, missä oppiaineissa tarvitsisimme lisäpanostusta tulevaisuutta ajatellen ja mitä me voisimme ottaa kokonaan uusiksi oppiaineiksi. Lista on puolittain kieli poskella laadittu ja perustuu puhtaasti oman elämäni kokemuksiin, joten antakaa mahdolliset virheet anteeksi. Älköön kukaan ammattipedagogi pahoittako tästä mieltään.

1) Lisätään liikuntatunteja. Yhä nuoremmat koululaiset liikkuvat entistä vähemmän. Läppärin ja älykännykän parissa he saavat liikuntaa lähinnä sormille. Jotkut ovat kyllä kieltämättä saavuttaneet ihailtavan näpyttelynopeuden. Siinä olisi entinen sihteerikokelas jäänyt konekirjoitustunnilla kakkoseksi. Kuitenkin tällä menolla osa teineistä kuolee ennenaikaisesti veritulppaan perseessä Istuminen tappaa kohta yhtä tehokkaasti kuin rasva ja sokeri.

2) Terveysopin tunteja lisää. Ennen ainetta opetettiin lähinnä liikuntatuntien tueksi. Nyt kun ylipaino tuhoaa työikäistä väestöä entistä tehokkaammin, oikeilla ja terveellisillä ravintotottumuksilla olisi mitä suurin merkitys. Muodikkaat dieetit eivät todistetusti kanna pitkälle. Kyse on pysyvistä elämäntapojen valinnoista. Rasva ja sokeri ovat jo nyt nuorisolle jopa suurempi uhka kuin huumeet, tupakka ja alkoholi. Välimerellinen ruokavalio ei tarkoita pizzan ja spagetin mättöä.

3) Kotitaloustunteja enemmän. Moni nuori ei osaa valmistaa edes einesruokaa, keittää kananmunaa tai vettä, ja vielä kehuskelee sillä. Voiko siis pitää ihmeenä, että suurin osa kasvuikäisistä tottuu epäterveelliseen pikaruokaan. Suomalainen kouluruoka oli välillä niin huonoa, että moni aikuinen ei koske vieläkään mihinkään, jota on joutunut syömään koulussa. Ikävä kyllä moni ei myöskään suostu kokeilemaan mitään, mitä ei ole ennen maistanut. Ulkomaan matkakohteetkin valitaan sen mukaan, onko paikan päällä McDonald´s tai muita kansainvälisen ketjun ravintoloita.

4) Ensiapu voisi olla uusi oppiaine ja väylä lääketieteen pariin. Väkivallan uhka leviää maailmalla, halusimmepa tai ei. Emme elä enää lintukodossa. Silti meidän pitäisi suojella myös niitä, jotka tulevat pakoon mielivaltaista väkivaltaa omasta kotimaastaan. He ovat kuitenkin maahanmuuttajista ylivoimainen enemmistö.

5) Tanssi voisi myös olla mitä suotavin uusi oppiaine, ja tarkoitan nimenomaan perinteisiä paritansseja, ei mitään tanhua tai balettia. Valssin, humpan, tangon, foxin, jiven, jenkan ja samban ääressä nuoret tutustuisivat vastakkaiseen sukupuoleen ja osallistuisivat sitä kautta mitä luontevimmin kovasti kaivattuihin synnytystalkoisiin. Jokainen nainen arvostaa tanssitaitoista miestä.

6) Kansalaistaito takaisin. Kohta ollaan siinä pisteessä, että armeijaan määrätyt tai hakeutuvat pojat ja tytöt eivät enää osaa sitoa omia kengännauhojaan. Meillä on pääministerinäkin insinööri, joka ei tiedä, mitä tapahtuu, kun tappi irrotetaan veneestä.

7) Taloustaito mukaan opetusohjelmaan ja nimenomaan paino sanalla taito. Liian moni nuori lankeaa auttamattomasti pikavippikierteeseen. Korko kasvattaa velkaa tavoittamattomiin, koska prosenttilaskua eivät hallitse enää pitkän matematiikan lukeneetkaan.

8) Äidinkieli on oppiaineista ehkä tärkein. Ainakin sillä pärjää pitkälle. Miksi murrosikäisille opetetaan edelleen ainekirjoitusta? Se on kirjoitelman muoto, jota ei tarvitse missään vaiheessa tosielämässä. Itse innostuin suomen kielestä vasta lukion kahtena viimeisenä vuonna, kun opettajamme pani meidät kirjoittamaan kuviteltuja puheita, yleisönosaston kirjeitä, vastineita, lehtiartikkeleja ja -arvosteluja. Myös työhakemusten ja cv:n laadinta voitaisiin sisällyttää äidinkielen tunneille.

9) Uskonnon sijaan enemmän historiaa. Suurin osa sodista juontaa juurensa uskonnollisiin erimielisyyksiin. Uskontoa opetetaan suurin piirtein kaikille jo pikkulapsesta lähtien. Myöhemmin oppiaineena kouluissa tuleva historia saattaisi kuitenkin havahduttaa meidät oppimaan vanhoista virheistämme. Historia onkin ehkä äidinkielen jälkeen toiseksi tärkein oppiaineistamme.

Lisäksi mielestäni kännykät eivät kuulu todellakaan koulualueelle, edes välitunneilla. Eihän puhelimeen höpöttämistä sallita korkean tason johtajiston palavereissakaan tai vetäytymisissä, eikä ravintoloiden tietokilpailuissa.

Ilkka Isosaari