Ensi sunnuntaina kirkoissa saarnataan enkeleistä. Raamatussa ne kuvataan Jumalan sanansaattajiksi ja viestien viejiksi. Useat sunnuntain jumalanpalvelukset vietetään perhemessuina, sillä sanoma lapsista ja enkeleistä on perinteisesti sopinut hyvin yhteen. Launeen kirkolla vietetään jopa kokonaista perheiden päivää, jossa pääsee makkaranpaiston lisäksi kulkemaan enkelipolkua.

Enkelit eivät silti ole jotain, joka kuuluu pelkästään lasten maailmaan. Aikuinen, joka lähetti tänä syksynä vaikkapa pienen ekaluokkalaisen koulumatkalle, toivoo lapselleen luonnollisesti turvaa ja suojelua. On valtava mahdollisuus luottaa siihen, että taivaan Isä katsoo pienen koululaisen perään. Sitä me aikuisetkin oikeastaan kaipaamme. Luottamusta siihen, että vaikeuksista ja vastoinkäymisistä huolimatta elämällä on merkitys ja mielekkyys. Rukoilemme itsellemme ja läheisillemme turvallista elämää.

Useat meistä muistavat lapsuuden suojelusenkelitaulun. Se on edelleenkin suomalaiskotien tunnetuin taulu. Siinä enkeli kulkee vierellä, kun lapset ylittävät siltaa. Kuvasta tulee väistämättä mieleen virsi 489-Nyt kulkee halki korpimaan. Virren sanoma sopii meille kaikille seurakuntalaisille, niin isoille kuin pienillekin:

”Nyt kulkee halki korpimaan
Jumalan lapsen tie,
vaan päivän matkan kerrallaan
se kotiin täältä vie.”

Siunattua syksyä,

Ville Hakulinen

Järjestimme Asikkalassa maanantaina vesistömatkailun kehittämisestä seminaarin yhdessä Päijänteen ja Saimaan alueen matkailutoimijoiden kanssa. Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner oli mukana kertomassa valtion roolista ja tavoitteista väylien suunnittelussa vuoteen 2030 saakka. Ministeri kertoi tilaisuudessa selvityksestä, jossa tutkitaan eri mahdollisuuksia yhdistää Päijänteen ja Saimaan vesistöjä edelleen uusilla väyläratkaisuilla 2020-luvulla. Olemme keskustelleet yhdessä Saimaan alueen toimijoiden kanssa ja ministeri on teettänyt aiheesta selvityksen, joka julkaistaan nyt syyskuun lopulla.  Seminaarin osallistui matkailualan toimijoita molemmilta vesialueilta.

Kuulimme myös Ruotsin esimerkin, miten Götan-kanava on toteutettu. Finnair kansainvälisenä toimijana kannusti Järvi-Suomea matkailualueena entistä kunnianhimoisempaan toimintaan tulevaisuudessa. Houkuttelevia tuotteita on olemassa, ne pitää vain osata tarjota, myydä ja markkinoida. Finnair on tähän yksi kansainvälinen kanava. Meillä on nyt vain kaksi kansainvälisesti tunnettua matkailualuetta, Lappi ja Helsinki. Jatkossa meillä voisi olla neljä: Järvi-Suomi (Lake Land) ja rannikkoseutu.

Matkailu työllistää noin 145 000 ihmistä Suomessa ja se on meidän nopeimmin kasvava toimiala. Siksi matkailusta pitää puhua vakavasti työpaikkojen ja verotulojen mahdollistajana. Elinkenoministeri Lintilä on suhtautunut esitykseeni Suomen uudesta matkailun liiketoimintasuunnitelmasta, jossa lähdetään neljän vahvan matkailualueen kautta vahvistamaan kansainvälistymistä. Järvi-Suomi on näistä yksi. Helsinki, Lappi ja rannikko Suomi ovat kolme muuta. Lahti on portti Järvi-Suomeen ja siksi Lahden ja erityisesti rautatieaseman ja matkakeskuksen ilme ja yhteydet sekä tietenkin palvelumme ovat avain asemassa, mikäli haluamme olla tässä kansainvälisessä kasvussa mukana.

Tiedustelulaki puhuttaa

Keskustelin torstaina Ylen Ykkösaamussa kansanedustajakollegoiden Tapani Töllin ja Anna-Maja Henrikssonin kanssa tiedustelulainsäädännöstä. Perustuslakivaliokunnassa saimme valmiiksi yksimielisen mietinnön vaikeassa asiassa. Se kertoo, että tärkeässä asiassa meillä on kyky löytää yhteinen näkemys. Perustuslain muuttaminen on aina iso ja vakavan harkinnan vaativa päätös ja se pitää tehdä pitkälle tulevaisuuteen. Sisäisen turvallisuuden lisääminen kansalaisten perusoikeuksia loukkaamatta on tärkeää. ja välillä myös vaikeaa tasapainoilua.

Kannatimme yksimielisesti uusia esitettyjä puuttumisperusteita viestinnän suojaan. Näitä ovat siis tiedon hankkiminen vakavasti kansallista turvallisuutta uhkaavasta toiminnasta ja toisaalta tiedon hankkiminen sotilaallisesti toiminnasta. painottaa perusoikeuksien. Painotimme välttämättömyysedellytystä eli puuttumisen viestinnän suojaan tulee olla aina mahdollisimman kohdennettua ja rajattua. Perustuslain muutos ei mahdollista yleistä, kohdentamatonta ja kaiken kattavaa tietoliikenteen seurantaa ja puuttuminen viestin salaisuuteen on sallittu vain, jos tietoa ei ole mahdollista hankkia muilla keinoin ja viestin salaisuuteen puututaan mahdollisimman kohdennetusti ja rajoitetusti. Lisäksi totesimme, että vakavan kansalliseen turvallisuuteen kohdistuvan uhan käsitteelle on asetettava korkeat vaatimukset huomioiden esim. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytäntö.  Pelkkä turvallisuuden edistäminen ei siis ole peruste, vaan pitää olla osoitettavissa konkreettinen vakava uhka ja että viestinnän suojaan puuttuminen on välttämätön ja tehokas tapa hankkia siitä tietoa.

Pidimme tärkeänä, että perustuslain kiireellistä muuttamismenettelyä käytetään vain pakottavissa tilanteissa ja välttämättömästä tarpeesta. Normaalin perustuslain muuttamismenettelyn tulee pysyä pääsääntönä, jotta kansalaiset yleensä vaaleissa ottaa kantaa perustuslain muuttamisehdotuksiin.

Linjasimme myös, että valtiosääntöoikeudellista ehdotonta estettä perustuslain muuttamiselle kiireellisessä menettelyssä ei ole ehdotonta estettä. Se tarkoittaa, että ratkaisu on poliittinen ja kunkin eduskuntaryhmän ja edustajan käsissä. Eduskunta päättää kiireellisestä menettelystä ensi keskiviikkona ja siihen tarvitaan 5/6 osan enemmistö.

Ville Skinnari

Suomessa puhutaan usein työmarkkinoiden uudistumisesta evoluutiona. Tällä tarkoitetaan, että asiat pyrkivät etenemään liittojen tahtiin ja niiden kontrollissa. Historiasta on nähtävissä, että tämä tapahtuu varsin hitaasti; verkkaisesti. Valitettavsti maailma ei odota meitä suomalaisia.

Globaalien arvoketjujen ja kovan kilpailun maailmassa työ valitettavasti siirtyy aina sinne, missä se tuottaa tuloksia tehokkaimmin. Kannattaa siis olla hereillä ja tarkkailla ympäristöä ja teknologian kehitystä, ettei käy kuin Nokialle! Ylivoimaisessa matkapuhelinbisneksen johtoasemassa Nokiassa ei ymmärretty siirtyä kosketusnäyttöön, vaikka tekniikka oli hallussa, hidasteltiin parempaan käyttöjärjestelmään siirtymisessä, vaikka se olisi voitu ostaa helposti ja se tärkein; yritystä johdettiin pelolla! Ollila ei hallinnut kaikkein tärkeintä nykyajan liikkeenjohdon avainsanaa: sosiaalisen pääoman vahvistamista.

Me nyt vain satumme elämään ns. neljättä teknistä vallankumousta, jossa uusi informaatio- ja tietotekniikka tulee muuttamaan meidän kaikkien maapallon ihmisten dynamiikan ja arjen totaalisesti. Rikkana rokassa ovat uudet ympäristöhaasteet, maapallon globaali lämpiäminen, diktatuurien ihailu ja maailman demokratioiden kyvyttömyys kamppailla tässä poliittisessa hullunmyllyssä. Samaan aikaa Trump rakentaa suojamuureja ja patistaa Kiinan ja Venäjän tuontitulleilla kauppasotaan. Eurooppa ja Suomi sinnittelevät heiluvassa veneessä pelastusliivit päällä ja uskoen aitoon yrittämiseen puhtain asein.

Uusia muutosvoimia ovat virtuaalinen läsnäolo, telerobotiikka ja erittäin nopeasti kehittyvä konetulkkaus. Olemme Suomessa tilanteessa, jossa on tarve nähdä tilanne laajemmalle. Työmarkkinajärjestelmämme on ajalta, jolloin vain pieni osa toimi kansainvälisesti ja yrityksetkin olivat suuria. Tällä hetkellä jo noin 65 000 pk- yritystä toimii maailmalla ja kilpailu on armotonta. Tässä kilpailussa joustavuus on ensi arvoisen tärkeää ja onkin monen suomalaisen yrityksen elinehto.

Monet pk-yrittäjät ja heidän työntekijänsä on sivuutettu tylysti sosiaalivakuutuslaitosten ja monien työeläkeyhtiöiden hallituksista, vaikka he maksavat ja rahoittavat niitä. Miksi?
Tarve työelämän muutoksiin on suuri. Suomen työllisyysaste on nyt liian pieni, että kykenisimme takaamaan nykyisen hyvinvointivaltiomme olemassaolon. Siksi meidän on vahvistettava yhdessä sosiaalista pääomaamme. Yritysten menestys kovassa kilpailussa edellyttää kaiken syrjinnän lopettamista, myös järjestäytymiseen perustuvan, kitkemistä!

Venäjän agentti Timo eli entinen korkeushyppääjä, Urho Kaleva Kekkonen teki elämässään ainakin yhden hyvän kysymyksen: ” Jaksaako Suomi odottaa maltilla vaurastumista?”

Juhani Melanen

Viime viikolla sain tilaisuuden vierailla Pohjoismaiden Neuvoston kokouksessa Grönlannissa. Kokoonnuimme Pohjoismaisten kansanedustajien kanssa maan pääkaupunkiin Nuukiin. Grönlanti on maailman suurin saari, noin 2 miljoonaa neliökilometriä eli kuusi kertaa Suomen pinta-ala. Asukkaista maassa on noin 50.000, joista noin puolet asuu pääkaupungissa.

Sekä inuiitit että skandinaavit ovat asuneet Grönlannissa 1000-luvulta alkaen. Skandinaavien asutus hävisi 1400-luvun alussa ja syntyi uudelleen 1700-luvulla. Norjan erotessa Tanskasta Grönlannin alueet jäivät Tanskalle. Saaren itsehallinto on vahvistunut asteittain. Vuonna 1979 Tanska myönsi Grönlannille autonomian, ja vuonna 2008 grönlantilaisista 75 prosenttia äänesti itsehallinnon puolesta.
Strategisesti tärkeällä paikalla sijaitseva maa oli pitkään lähes suljettu muulta maailmalta. Pääelinkeinot liittyvät luonnollisesti merenkulkuun, metsästykseen ja kalastukseen. Maassa on suuria sosiaalisia ongelmia päihteiden ja huumeiden kanssa.

Hyvin harvassa paikassa maailmassa ilmastonmuutos näkyy, kuten Grönlannissa. Kaikki liittyy kaikkeen, kun puhutaan ilmastomuutoksen aiheuttamasta ekosysteemin muutoksesta. Arktisen alueen ja meren ekosysteemin muutokset ovat tosiasia, jota kukaan ei voi kiistää. Jäätiköiden sulaminen on merkittävästi lisääntynyt. 286 miljardia tonnia jäätä sulaa vuosittain ja se vaikuttaa suoraan meren ekosysteemiin. Asiantuntijat muistuttivat, että ei pidä katsoa yksittäisiä lajeja, vaan kokonaisuutta: lämpötilan lisäksi kyse on mm. jään koosta, virtauksista, valosta ja ravinteista. Kysymys on meren biologisesta tuottavuudesta.
Meren luonnonvarat ovat suurin lähde Grönlannin viennille, joka on arvoltaan noin 500 MEUR. Vuonojen merkitys on suuri, koska ne sijaitsevat jäätikön ja meren välissä. Kasvisto tarvitsee auringonvaloa ja ravinteita. Ravintorikas pohjavesi siirtyy pintaan hyödyttäen planktonituotantoa.

Merellä ilmastomuutos näkyy esimerkiksi turskan kohdalla. 1960-luvulla turska on yleinen kala, jota saatiin jopa 500.000 tonnia. 1970-luvulla sen kanta romahti. Syyksi luultiin ylikalastusta. Todellinen syy oli meren lämpötilassa. Katkarapu on tullut tilalle tärkeänä vientituotteena. Samoin makrilli. Kylmä merivirta pitää kuitenkin makrillin etelämmässä.

Arktinen alue on valtava ja ilman yhteistyötä sen valvominen ja pelastustehtävien toteuttaminen olisi mahdotonta. Arktinen kommando vastaa Grönlannin puolustuksesta. He näkevät ilmastonmuutoksen monella tavalla. Arktinen maantiede on muuttunut, kun jää on sulanut Grönlannin pohjoispuolelta. Esimerkiksi Maersk – yhtiö haluaa kuljettaa rahtia Koillisväylää pitkin Aasiaan. Resurssit ovat kuitenkin tiukalla. Pelastaminen jäätävästä merestä on vaikeaa. Ilmaston muutoksen toinen puoli on, että se auttaa pitämään reitit auki, jotka ovat ihmisille elintärkeitä. Arktinen neuvosto on yhteistyön tärkeä alusta.
Suomi on ajanut aktiivisesti taistelua mustaa hiiltä vastaan. Ei tarvitse mennä kuin Kuolan niemimaalle, kun näkee, miten hiili on vaikuttanut luontoon. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on nostanut asian esille usein viime aikoina tapaamisissaan Venäjän ja Yhdysvaltojen päämiesten kanssa. Suomella on tarjota jäämurto-osaamisen lisäksi paljon teknologista osaamista arktiselle alueelle esimerkiksi navigoinnissa. Väisäla on tästä hyvä esimerkki.

Arktinen alue tarvitsee aitoa yhteistyötä ilmastomuutoksen hidastamiseksi. Siksi meidän tulee Suomena olla erityisen aktiivisia. Arktisen Neuvoston lisäksi meidän tulee vaikuttaa asiaan EU:ssa ja Pohjoismaisella tasolla. Suurin haaste on suurimpien saastuttajien mukaan saaminen. Presidentti Trumpin asenne ilmastomuutosta kohtaan ei ainakaan paranna globaaleja mahdollisuuksia ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa. Venäjällä olisi tärkeää saada ympäristöprojekteja liikkeelle, mutta Krimin jälkeinen poliittinen toimintaympäristö vaikuttaa tässäkin asiaan. Monet rahastot ovat nyt Venäjälle kiinni johtuen talouspakotteista. Toivottavasti näemme tässäkin suhteessa vielä jonain päivänä sellaisen kansainvälisen kriisinratkaisun, joka mahdollistaa ympäristön suojelun, koska se ei enää voi odottaa.

Ville Skinnari

Lahden kaupunki omistaa kokonaan tai osittain noin 60 yhtiötä, joissa työskentelee arviolta 10 000 henkilöä. Varavaltuutettu Varjonen on elävä esimerkki ns. bulvaanista, jonka ainoa tehtävä on toitottaa Spatiumin toimitusjohtaja Kanervon ilosanomaa muka ”vapailla” markkinoilla toimivasta yrityksestä, jolla on jotain aitoa ydintoimintaa. Tosiasiassa Spatium ei ole joutunut investoimaan toimiinsa muiden tilavuokraajayritysten tavoin omaa pääomaa, koska se on saanut hoitoon ilmaiseksi Suurhallin ja muita tiloja. Halliin tehtiin kaupungin toimesta 20 miljoonan euron korjaukset. Tästä syystä Suurhallin käyttäjien vuokria on kyetty nostamaan kipurajoille, koska muitakaan vaihtoehtoja ei löydy! Tämä on kiritystä ja syndikalismia!

Lahden sisäinen konsernipankki huolehtii omistamileen yrityksille edullisia lainoja, joita muut samalla alalla kilpailevat yritykset eivät vapailta markkinoilta saa. Verottajan luulisi olevan kiinnostunut tästä lainatoiminnasta? Todellisuudessa nämä Lahden kaupungin omistamat ”sosiaaliset yritykset” ovat yksinomaan Lahden kaupungin tulonsiirtoja paikastaa A paikkaan B.

Messukeskus on samanlainen tuloautomaatti. Omaisuutta entiseen Lahden Hallit Oy:hin eli nykyiseen Spatiumiin on tullut pelkästään fuusioden kautta. Varjosen esittämät luvut ”muka” kasvusta ja tuloksesta johtuvat juuri näistä yhtöön fuusioituneiden ilmaiseksi saatujen suurten tilojen vuokrankorotuksista. Kanervolle maksettu 30 000 euron tulospalkkio omasta työstään oli täydellinen ”rikos”, jonka mahdollisti Spatiumin hallituksen puheenjohtaja Marko Varjosen ja hänen esikuntansa täydellinen tilannearvioinnin pettäminen.

Varavaltuuttu Varjonen toimii yhtiönsä toimitusjohtajan juoksupoikana sammuttelemassa Kanervon ahneudesta johtuvia ”tulipaloja” Jos hän olisi toiminut Lahden veronmaksajien selkärankaisena edustajana, hän olisi estänyt tämän tulospalkkion ja korruption toteutumisen.

Spatiumista ja kaikista muistakin Lahti-konsernien yrityksistä on erittäin vaikea saada selkeää taloudellista kuvaa, koska kaikki tärkeät yritysten tulosluvut voidaan peittää osakeyhtiölain nojalla salassa pidettäviksi kilpailutiedoksi. Hyvä esimerkki on Lahden Pysäköinnin tilikertomus, josta olisi pitänyt maksaa rahaa, vaikka asiakirjojen julkisuuslain mukaan , niiden olisi kuulunut olla ilmaisia!

Lahden kaupungin hallitus on taas suuressa viisaudessaan sitä mieltä, että mitään erillistä valvontaelintä ei tarvita estämään rakenteellista korruptiota kaupungissamme, vaikka hienoa työtä tehnyt tarkastuslautakunta, on asiasta eri mieltä. Demokratissa yhteisten varojen käyttö ja varojen läpinäkyvyys on tärkeintä kansanvaltaa tukevaa toimintaa kunnallispolitiikassa.

Ja lopuksi: Mitä, jollei Kanervon Kisapuiston kolmen miljoojan euron rahalupaus vapailta markkinoilta toteudukaan! Varmaa on vain se, että itse hän ei joudu maksamaan perättömistä lupauksistaan mitään!

Juhani Melanen

Ihmisroskaaminen kielletty.
Viime viikolla noussut kohu ihmisroskasta alkoi Oulun valtuuston kokouksesta, jossa Riikka Moilanen kysyi mitä Oulun kaupunki aikoo tehdä ihmisroskalle, joka on ottanut Oulun Isokadun omakseen. Hän tarkensi termiä vielä seuraavasti: ”tarkoitan niitä vähäosaisia ihmisiä, jotka käyttää ammattimaisesti alkoholia, huumeita, päihteitä…”. Moilasen sanoista syntyi myrsky ja hän joutui vastuuseen sanoistaan. Jo kokouksen aikana hän päätyi tarkentamaan ja korjaamaan sanomisiaan.

Puhe ”ihmisroskasta” on moukkamaista ja typerää ja se loukkaa erityisesti sitä, joka kokee kuuluvansa kohderyhmään. Kuten Oulussa asuva Markku Korhonen ilmaisi omia tuntemuksiaan: ”Tuntuu, ettei halutakaan auttaa, vaan ajatellaan, että tulisi jäteauto ja veisi nuo roskat kaatopaikalle.”

Tajuamme, että ketään ei tietenkään saa sanoa ihmisroskaksi. Kristityt uskovat, että Jumala on luonut meidät kaikki ihmiset samanarvoisiksi, yhtä kauniiksi, riippumatta elämäntilanteesta tai sosiaalisesta asemasta. Ihmisen arvo on meille kristityille luovuttamatonta. Eikä pelkästään kristityille, onhan ihmisarvo tunnustettu myös YK:n ihmisoikeusjulistuksessa.

Myös Moilanen tajusi kovan kielenkäyttönsä. Hän pahoitteli sanomisiaan kokouksen lisäksi mediassa (mm. Yle) ja sosiaalisessa mediassa (mm. Twitter): ”Pyydän anteeksi aiheuttamaani kohua tänään valtuustonkokouksessa! Tapahtui virhe, josta otan opikseni. Jokainen ihminen on arvokas ja haluan jokaiselle oululaiselle hyvän elämän.”

Moilasen anteeksipyynnölle ei kuitenkaan löytynyt vastakaikua. Sen sijaan hän sai itse ihmisroskan osan. Se on kuin lasten leikeistä tuttu sanonta: ”se joka toista nimittelee, on ite”. Hänen kommenttinsa tulkittiin muun muassa freudilaiseksi lipsahdukseksi, jossa hän ikään kuin vahingossa tuli paljastaneeksi todellisen minänsä, pahuutensa. Asenteesta kertoo Pihlajalinnan ratkaisu näyttää Moilaselle ovea, siis erottaa hänet Pihlajalinna Oulu Oy:n toimitusjohtajan tehtävästä. Kuitenkin julkisuudessa olevan kuvan perusteella muitakin ratkaisuja luultavasti olisi ollut, kuten nuhtelu tai varoitus.

Ollessani 15-vuotias, muistan erään viisaan ohjeen jalkapallovalmentajaltani: ”Ei se ole niin keskeistä, että tekee virheen. Sen sijaan tärkeää on se, mitä sinä teet virheen jälkeen.” Olen kantanut tätä viisautta myös kenttien ulkopuolella. Epäonnistumisen jälkeen on lupa ottaa roska pois silmästä ja yrittää onnistumista.
Viime sunnuntain päivän rukouksessa sanotaan: ”Me elämme kivun ja kuoleman maailmassa, mutta sinä olet kulkenut yli rajan […] Kiitämme, että pimeydellä ei ole valtaa meihin. […] Ylistämme sinua armostasi.”

Teemu Reinikainen

”Kulkija ken lienetkin, pysähdy ajattelemaan, että sinunkin vuorosi kerran tulee”, lukee kyltissä, joka on pystytetty Viinijärven ortodoksiselle hautausmaalle Liperissä.

Lehtikirjoituksesta luin, että tämä kyltti pelottaa usein ohikulkijoita. Kenties sen takia, että kuoleman edessä meistä jokainen on niin pieni, voimasta ja vallasta riisuttu. Samalla ajatus kaiken katoamisesta ahdistaa, kuoleman jälkeinen suuri tuntematon pelottaa.

Olen joskus kuullut sanottavan, että elämä on matkaa kohti kuolemaa. Kirkkoisä Augustinusta mukaillen: Kuitenkin jo elämän ensimmäisestä silmänräpäyksestä lähtien tapahtuu jatkuvasti jotain, mikä vie kohti kuolemaa. Elämä on kovin haikea laji, vaikka se onkin ihmisen osa.

Kristillisen uskon ytimessä on tyhjä hauta, ylösnousemus. Jeesus kuoli ristillä ja hänet haudattiin, mutta kolmantena päivänä hän nousi kuolleista. Kristus on voittanut kuoleman vallan. Hän elää!

Ylösnousemuksesta puhuessa me puhumme Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta, mutta samalla sillä on myös toinen merkitys. Me odotamme Kristuksen tulemista ja sen yhteydessä tapahtuvaa kuolleiden ylösnousemista. Me luotamme Jumalan sanan lupaukseen: ”Kristus on kuollut meidän puolestamme, jotta saisimme elää yhdessä hänen kanssaan.” (1. Tess. 5:10)

Tässä on kristityn toivo. Kuolema ei ole piste tänne elämälle, vaan se on kaksoispiste tulevalle – taivaan kodille.

Maija-Reetta Katajisto

Koskaan ei kukaan historioitsija ole ollut niin väärässä kuin amerikkalainen Francis Fukuyama kirjoittaessaan teoksen ”Historian loppu” vuonna 1992. Teoksessa hän väittää, että länsimisen demokrtian voitto kommunismista ja Neuvostoliiton hajoaminen tekivät historian tyhjäksi.

Tänään maailman 37 diktaattoria kuten Putin , Trump ja kymmenet muut kirjoittavat omaa historiaansa siksi, että länsimaista demokratiaa ei yksinkertaiseti ole ymmärretty ja islamin ja eri uskontojen merkitystä Aasian ja Afrikan kehittymättömissä yhteiskunnissa, ei ole käsitetty. Elämme suurten muutosten aikaa, joista ihmiskunnan tärkein muutos on ilmastokriisi. Ellemme kykene totaalisesti muuttumaan ja muuttamaan asenteitamme ilmastoon, saatamme rotuna tehdä seuraa dinosauruksille!

Tänään erilaisia tutkimuksia ja skenaarioita niin ilmaston muutoksista kuin muistakin yhteiskunnan kehitystä muuttavista ja vaikuttavista asioista on olemassa satoja. Kysymys kuuluukin, ymmärtävätkö päättäjät mitään näistä ja alistuvatko kaikki vielä demokratiaan uskovat sivistyneet ihmiset maailman rikkaimman yhden prosentin ja suuryritysten manipuloivaan kulutusyhteiskunnan menneisyyden visioihin?

Olemme todellisessa varassa rotuna silloin, kun tunnemme tulevamme tarpettomiksi. Uutta historiaa tutkivat tiedemiehet, kuten israelilainen Harari ovat saaneet monet ajattelemaan tulevaisuuttamme kokonaisuutena. Tärkein kysymys on, kuinka pystymme selviytymään koko ajan nopeammin muuttuvassa maailmassame. Ohjeita annetaan ja niitä löytyy netissä, jos viitsii vain vähän nähdä vaivaa. Tässä muutama haaste päättäjille.

Maailman diktaattorit, kuten Trump ja Putin vetoavat sellaisiin ihmisiin, jotka ovat menettäneet taloudelliset vaikutusmahdollisuutensa. He vetoavat näiden ihmisten isänmaallisuuteen ja kansallistuntoon tarkoituksenaan vaientaa massojen valta, joka vielä viime vuosisadalla kykeni murtamaan ja muuttamaan tärkeän taloudellisen roolinsa poliittiseksi.

Nyt rakennetaan muureja ja suojaudutaan. Liberalismilla ja demokratialla ei tunnu olevan enää mitään keinoja puuttua tilanteeseen? Tulevaisuudessa joudumme vastaamaan ainakin seuraaviin haasteisiin? Miten kykenemme vastaamaan itsekkään nationalismin vaaroihin? Kykenemmekö säätelemään rikkaiden vaikutusvallan demokraattisin keinoin? Ymmärrämmekö algoritmeja ja tekoälyn aiheuttamia muutoksia lähitulevaisuudessa tarpeeksi? Varmista nuori aina tietolähteesi. Maksa vaikka oikeasta tiedosta. Ja se tärkein älä ihmeessä usko vanhempiesi vanhoihin näkemyksiin!

Juhani Melanen

Ruotsin parlamenttivaalit järjestettiin viime viikonloppuna. Lopullinen tulos selviää tämän viikon aikana, mutta on selvää, että hallitusneuvotteluista tulee poikkeuksellisen vaikeat. Perinteinen blokkipolitiikka on rikki. Selkeää enemmistöä ei kummastakaan perinteisestä blokista – vasemmalta tai oikealta – ole löytymässä. Ruotsindemokraattien ”jytky” oli odotettua pienempi, mutta silti demokratia on puhunut ja vaalitulosta pitää kunnioittaa, kuten aina.

Suomessa pidettiin Ruotsin vaaleja vain ja ainoastaan maahanmuuttovaaleina, mutta kyse on laajemmasta asiasta. Vierailin Ruotsissa viikko ennen vaaleja Uppsalan alueella ja tapasin kahden päivän aikana satoja ihmisiä eri tilaisuuksissa sekä koputin ruotsalaiseen tyyliin oviin keskustellen ihmisten kanssa. Ihmisille kysymys on ollut kokonaisturvallisuudesta, johon tietenkin maahanmuutto ja kotouttaminen liittyvät (vuonna 2015 Ruotsiin tuli 160 000 ihmistä, meille Suomeen noin 30 000). Tässä pitää luonnollisesti osata tehdä ero humanitäärisen pakolaisuuden ja maahanmuuton välille, mikä ei aina julkisessa keskustelussa ole helppoa. Järjestäytynyt rikollisuus on kärjistynyt Ruotsissa jengien välisiksi yhteenotoiksi. Kovan rikollisuuden kasvusta varoitettiin jo 10 vuotta sitten, mutta sitä ei otettu vakavasti.

Tämä siis samaan aikaan, kun Ruotsi on ollut taloudellisesti erittäin vahva. Elinkeinorakenne on monipuolinen, vienti vetää, työllisyys kasvaa ja samalla verotulot. Nykyisen hallituksen aikana on syntynyt 300 000 uutta työpaikkaa. Näistä 100 000 työpaikkaa on syntynyt julkisiin tai julkisesti rahoitettuihin palveluihin. Nuorisotyöttömyys on alhaisimmillaan sitten vuoden 2002. Pääministeri Löfven ajoi aloittaessaan 90 päivän takuun nuorille työ-, harjoittelu-, tai opiskelupaikkaan. Valtion velka on murto osa Suomeen verrattuna. Kasvun rakentamisessa voimme oppia Ruotsista paljon. Ilman maahanmuuttoa ja uutta työvoimaa Ruotsi ei olisi kasvanut, kuten viime vuosikymmeninä on tapahtunut. Silti samoja virheitä Suomessa ei pidä eikä saa tehdä. Kotouttamisen pitää tarkoittaa kielen oppimista mahdollisimman nopeasti. Siksi Ruotsin pääministerin kansalaisten turvallisuutta korostava ja maahanmuuttoon aiempaa määrätietoisemman otteen omaksuma linja on oikea.

Mistä vaalikentillä haluttiin puhua turvallisuuden lisäksi? Eniten perheitä puhuttivat palvelut. Miten terveyspalvelut ja koulutusjärjestelmä toimivat? Miten päiväkoti on järjestetty ja millaiset ovat ryhmäkoot? Ruotsissa hallitus on tuonut parlamenttiin juuri uuden lain joka takaa pääsyn terveyspalveluihin kolmessa päivässä. Viimeiset 20 vuotta palvelulupaus on ollut seitsemän päivää. Samaan aikaan Ruotsi nosti 67 000 opettajan palkkoja. Kuulostaa kalliilta ja sitä se onkin, mutta Ruotsilla on siihen varaa, koska talous on niin vahva.

Miten meillä Suomessa? On kaupunkeja, joissa työttömyys on edelleen lähes 15 prosenttia, vaikka talouden nousukausi on ollut kuumimmillaan. Samaan aikaan yrityksillä on työvoimapula. Lahti mukaan lukien. Ruotsiin verrattuna teemme monta asiaa väärin. Erityisesti elinkeinopolitiikassa olemme vasta kasvamassa kansainvälistymisen osaamisessa pääsarjatasolle. Palvelut on kuristettu äärirajoille. Koulutuksen rahat ovat tiukassa, samoin opettajien jaksaminen. Joissain kaupungeissa on viikkojen odotus terveyskeskuksiin. Laillisuusvalvojat ovat kuntien ja kuntayhtymien kimpussa aivan oikein. Kunnissa siis rikotaan eduskunnan säätämiä lakeja räikeästi ja tietoisesti rahapulaan vedoten. Tuttua tekstiä ja tosielämää meillä Lahdessakin vuosien ajan. Viimeisen vuoden aikana Lahdenkin suuntaa on pystytty parantamaan mm. suun terveydenhuollossa ja kotihoidossa. Samaan aikaan hoitajien ja muun henkilökunnan palkat nousevat, kuten työehtosopimusten mukaan pitääkin. Olemme taloudellisesti äärirajoilla ja ensi vuosi näyttäisi katastrofaalisesta, mikäli kuntien tahto kustannusten leikkaamisesta olisi myös Hyvinvointiyhtymän todellisuutta. Ruotsalaisten ja monen muunkin mielestä meillä on maailman parhaat opettajat. Miten jatkossa riippuu täysin siitä millaista politiikkaa Suomessa tulevaisuudessa tehdään.

Ville Skinnari

Olen kirjoittanut ja puhunut paljon liikunnan, kulttuurin eli sekä henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin merkityksestä. Pääministeri puhui meille valtion liikuntaneuvoston kokouksessa, että otetaan tavoitteeksi säästää miljardi euroa liikuntaa ja hyvinvointia lisäämällä. Se on hyvä tavoite.

Viime viikolla saimme asiantuntijatyöryhmämme mukaisen vastauksen hallitukselta. Harry Harkimon johtaman työryhmämme esitys uudesta 20 miljoonan euron rahoituksesta uudelle olympiarahastolle etenee. Tavoitteena on turvata nuoren ja lahjakkaan urheilijan polku aina maailman huipulle saakka. Rahoituksen ehtona on, että yksityinen sektori tulee mukaan vastaavalla summalla. Näin saamme Suomeen vihdoin parhaat ammattivalmentajat, lääkärit, fysioterapeutit ja muut asiantuntijat tekemään työtä yhdessä urheilijan kanssa. Toivottavasti uusi rahoitus tuo myös Lahteen ja Päijät-Hämeeseen mahdollisimman monelle nuorelle lahjakkuudelle mahdollisuuden keskittyä urheiluun. Urheilulukion ja koko koulusektorin pitää olla tässä aktiivinen ja hyvä kumppani ja sitä olemme olleetkin.

Tiistaina olin puhumassa Helsingissä Suomen Vapaa- ajan Kalastajien ja Kalatalouden keskusliiton yhteistyökokouksessa. En lämpene hallituspuolueiden halukkuudelle avata kalastuslaki uudestaan. Lakia uudistettiin vastikään ja olisi kohtuutonta tässä vaiheessa lähteä esittämään kalastusmaksuja yli 65-vuotiaille.
Toimin Suomen Vapaa-ajan Kalastajien puheenjohtajana. Järjestönä vastustamme kalastuslain avaamista ja uusia maksuja. Eläkeläisiin kohdistettujen maksujen sijaan hallituksen tulisi kiinnittää erityistä huomiota kalastusharrastuksen lisäämiseen sekä kalastajien neuvonnan ja valvonnan tehostamiseen maksukertymän nostamiseksi. Yli 65-vuotiaiden oikeus kalastaa ilman kalastohoitomaksua on ollut SDP:n tahto ja näin se tulee olemaan jatkossakin. Uusi laki astui voimaan vuoden 2016 alusta. Eläkeläiset ovat puolestaan olleet vapautettuja kalastusmaksuista vuodesta 1997 lähtien. Asiasta käytiin kovaa debattia eduskunnasta lain uudistamisen yhteydessä.

Tässäkin tulisi ajatella uudella tavalla. Eläinsuojelun ja kestävän kalastuksen näkökulmien kehittämisen lisäksi painopiste pitää olla harrastajamäärän lisäämisessä. Enemmän harrastajia tarkoittaisi enemmän tuloja. Otetaan laskuharjoituksena, että noin 100.000 suomalaista maksaa kalastuksenhoitomaksuna 45 euroa per kalenterivuosi. Olisiko vaihtoehtona että 200.000 ihmistä maksaisi 30 euroa? Se olisi lyhyelläkin matikalla aika paljon enemmän. Sama kaava toteutuu tietenkin kaikessa harrastamisessa.

Olin myös yllättynyt siitä, kuinka moni – tai kuinka harva – suomalainen nuori tunnistaa yleisimmät kalalajit. Lasten ja nuorten luontosuhteen kehittäminen on yhteinen haaste. Liian monet nuoret ovat etääntyneet luonnosta. Se on tarkoittanut samalla vieraantumista esimerkiksi kalastuksen harrastamisesta. Kalastajamäärät ovat laskeneet koko 2000-luvun, mutta trendi näyttää taittuneen viime aikoina. Kalastusharrastus lisääntyy erityisesti alle 10-vuotiaiden ja yli 45-vuotiaiden suomalaisten keskuudessa.

Ville Skinnari