Olemme täällä Suomessa ja yleensäkin länsimaissa vielä siinä tilanteessa, että me voimme ja kykenemme sanomaan mielipiteemme ja saamaan viestimme perille melko vapaasti, koska
olemme kyenneet luomaan selkeitä institutionaalisia mekanismeja, joilla kykenemme säätelemään vallankäyttöä ja sen valvontaa. Tilanne on kuitenkin nopeasti muuttumassa, sillä pitkälti keinoälyyn perustuvat teknologiat kynenevät manipuloimaan yhteiskunnallista ilmapiiriä yhä enemmän.
Nationalismiin ja turvallisuuteen vedotaan aina silloin, kun halutaan valvoa yhteiskunnallista toimintaa ja sananvapautta. Kiina ja Venäjä ovat tyypillisiä ”valvontavaltioita”, jotka hyvin
tehokkaasti kykenevät tarkkailemaan kansalaisiaan ja vaikuttamaan heidän vaalikäyttäytymiseensä. Samalla uutta teknologiaa käytetään toisia valtioita vastaan kybersodassa ja hyökätään
vihollisvaltion infrastruktuurin kimppuun. Hyvä esimerkki on USA:n hyökkäys Iranin asejärjestelmiin.
Keskustelua on käyty jälkijättöisesti ja vasta nyt, kun algoritmeihin liittyvät ongelmat ovat tulleet esille ja paljastaneet vinoumia monissa demokratiaan liittyvissä asioissa. Monet suuret ylikansaliset yritykset, kuten facebook ja google, ovat saaneet suuria sakkoja, koska ovat myyneet tietojaan yksityisille mainosyhtiöille, jotka röyhkeästi ovat manipuloineet asiakkaiden tietoja.
Harva on tehnyt sitä tärkeää kysymystä, missä tällä hetkellä mennään ja millaiseksi meno yltyy?
Eräs harvoista on Jamie Suskind kirjassaan”Future polictis: living together in a world transformed by tech”. Tässä kirjassaan hän ruotii erittäin erittäin valaisevasti, mitä meille on tapahtumassa,
Teknologinen kehitys pinkoo koko ajan lainsäädännön edellä ja muu yhteiskunta jolkottaa perässä kuin sokea kana jyvää etsimässä . Yksityset toimijat ja teknologia firmat tarjoavat näennäisesti ilmaisia palveluita, jotka eivät tarjoa mitään mielenkiintoisia palveluita, vaan ne ovat saattamassa matkaan ratkaisuja, jotka raamittavat ja jopa rajoittavat ihmisten mhdollisuuksia ylipäätään olla.
Sosiaalinen media, kuten facebook, tuo ihmisiä yhteen, mutta samalla se rajoittaa ja säätelee vuorovaikutuksen tapoja, jopa kieltämällä perusteltujakin kannanottoja omasta elinympäristöstä.
Suskind pelkää juuri tätä: itsesäätely toimii samalla tavoin kuin Suomessa Kekkosen aikana. Valvonta kasvaa ja ihmisten manipulointi lisääntyy. ”Isoveli” alkaa valvoa kaikkea ja kaikkia.
Ihmisten vastaanottama informaatio räätälöidään kunkin mieltymysten mukaan, jolloin yhteinen kokemus muodostuu ontoksi tai olemattomaksi.
Haastavampia demokratian kannalta ovat ns. deep faket ja muut teknologia innovaatiot, joilla voidaan tuottaa kokonaan kuvitteellisia, mutta aidolta näyttävää ja kuulostavaa ” informatiota”
nykymaailmasta. Maailmassa on nyt enemmän diktaattoreita kuin koskaan. Sananvapaus on menetetty Venäjällä, Kiinassa, Turkissa, Unkarissa, Puolassa, Brasiliassa, Venetzuelassa ja
51 :ssä Afrikan ja Aasian maassa. Pienimuotoisena se esiintyy myös Lahdessa, jossa Etelä- Suomen Sanomat ei käy keskustelua puolueettomasti, vaan välttää aitoa debattia, mikäli
se ei sovi lehden imagoon ja poliittiseen asemaan. Toisaalta muut lahtelaiset mediat hoitavat asian tyylikkäästi; Omalähiömme etunenässä.
Hyvää lomaa!
Juhani Melanen