Kaivoshankkeet puhututtavat aina ja niin pitääkin. Myös Päijät-Hämeen puhtaiden vesistöjen läheisyyteen on suunnitteilla malminetsintää ja kenties tulevaisuudessa kaivoshankkeita. Tämä herättää huolta ja keskustelua siitä, minne kaivoksia on järkevää sijoittaa ja kuka niistä päättää.
Sanna Marinin hallitus uudisti kaivoslain, jonka eduskunta hyväksyi keväällä 2023. Uudistuksen lähtökohtana oli ympäristönsuojelun tason parantaminen, kaivosten toimintaedellytysten varmistaminen sekä paikallisen hyväksyttävyyden ja vaikuttamismahdollisuuksien parantaminen. Samalla kunnille säädettiin oikeus päättää kaavoituksella, onko kaivostoiminta mahdollista kunnan alueella. Lainsäädäntö antaa nyt kuntapäättäjille yhä paremmat välineet vaikuttavat siihen, millaista elinkeinotoimintaa halutaan kunnan alueelle. Kaivoslakiin lisättiin edellytys, että kaivostoiminnan tulee perustua sellaiseen kunnan hyväksymään kaavaan, jossa kaivosalueen ja kaivoksen apualueen sijainti ja suhde muuhun maankäyttöön on selvitetty. Muutoksella toimeenpantiin hallitusohjelman kirjaus, jonka mukaan kunnille säädetään oikeus päättää kaavoituksella, onko kaivostoiminta mahdollista kunnan alueella. Jatkossa kaivostoiminnan tulee siis perustua kunnan laatimaan asemakaavaan tai oikeusvaikutteiseen yleiskaavaan, jolloin kaivosalueen perustaminen maakuntakaavan perusteella poistuisi.
Lain mukaan kunta päättää, kaavoitettaisiinko alue kaivoshanketta varten, ja kaavoituksessa määritellään kaivoshankkeen ja muiden maankäyttömuotojen välinen suhde. Kaavoitusprosessi kuulemisineen ja valitusmahdollisuuksineen on osallistava ja vuorovaikutteinen, joten uudistus paransi myös kuntalaisten ja muiden osallistahojen vaikutusmahdollisuuksia. Kuntatason kaavan vaatimus toi vallan ja myös vastuun lähemmäs kuntaa ja mikä tärkeintä, vahvisti paikallista demokratiaa. Inarin kunta on tehnyt päätöksen jo vuonna 2022 ja sanoo maanpoliittisessa ohjelmassaan kuntastrategiaan perustuen, että ” Inarin kunta ei puolla kaivoksien rakentamista kunnan alueelle.” Lause on yksiselitteinen viesti toimijoille, että malminetsintä alueella on turhaa sillä kunta ei tule hyväksymään alueelleen kaivoksia.
Tästä on hyvä ottaa mallia myös Päijät-Hämeessä. Heinolan kaupungin nykyiset ja tulevat päättäjät voivat tehdä samanlaisen linjauksen.
Monet vihreän siirtymän hankkeet vaativat maata. Kaivosten lisäksi tuuli- ja aurinkovoimalat sähkölinjoineen vievät aina tilan joltakin muulta käytöltä. Maankäyttö on ja sen tulee pysyä kunnan käsissä kaavoituksen kautta. Näin kuntalaiset voivat demokratian keinoin vaikuttaa, millaiseksi heidän asuinalueensa ja lähiympäristönsä muotoutuu. Heinolan lisäksi myös muilla Päijänteen korvaamattoman arvokkaan vesistö – ja luontoalueen kunnilla on myös mahdollisuus linjata luontoarvojen tärkeydestä tai tuulivoimahankkeiden sijoittumisesta Padasjoella ja Kuhmoisissa.
Ville Skinnari