Jokainen suomalainen tietää, kuinka nopeaa uusi tietotekniikka on ja millaisia sovellutuksia sen avulla voidaan toteuttaa. Robottien ja ajattelevien tietojärjestelmien takia useita liukuhihna- ja monotonisia työtehtäviä poistuu ja ihmisiä syrjäytyy. Työpaikkoja katoaa, mutta uusia syntyy
koko ajan. Peliteollisuus kukoistaa ja suomalaiset osaajat tuovat ja luovat tärkeitä visioita tulevaisuuteen. Mutta mistä löytyy se viisas, joka osaa ennustaa millaista koulutusta tulevaisuuden nuoriso tarvitsee ja mihin osaamiseen nimenomaan suomalaisten kannattaisi panostaa.

Olemme todellisuudessa, jossa käsi heilahtaa ja kone tottelee. Olemme kohta tilanteessa jossa puhelun tai google-haun voimme tehdä pelkän ajatuksen voimalla. American Science-lehdessä esiteltiin näitä teknologiakummajaisia. Googlen Nexus-puhelin tunnistaa kasvot ja Applen iPhonen Siri- ohjelma ymmärtää puhetta, Samsungin Galaxy S4 seuraa käyttäjien silmiä ja vierittää ruudulla näkyvää tekstiä katseen mukaan. Uusin iPhone tunnistaa pään liikkeen, saman tekee Googlen Glass- silmälasitietokone.

Eleohjaus on jo tuttua monista tieteiselokuvista. On vain ajan kysymys. milloin ajatuksen voimalla toimiva on todellisuutta. Yhdysvalloissa toimii ainakin kymmenen valmistajaa, jotka ovat tehneet tietokoneohjelmia, jotka perustuvat aivosähkökäyrien. Firmat kehittelevätpääantureita, joiden avulla on mahdollista pelata yhtiöiden omista sovelluskaupoista löytyviä pelejä. Laitteet eivät lue pään sisältöä kuin avointa kirjaa, vaan tarkkailevat aivotoiminnan aiheuttamia sähkövirran muutoksia pään ulkopuolella.

Suurin haaste uusille käyttöliittymille on se, kuinka saada tekniikka toimimaan siten, että se tuntuu ihmisestä luontevalta. Alan firmat ovat kehittäneet tietokoneen eleohjaukseen laitteita, joita ohjaillaan käsillä. Leap- Motion- laite on parin sormen levyinen. Sen kamerat ja anturit kuvaavat käsien liikkeet, jotka muutetaan käskyiksi tietokoneelle.

Uusinta uutta ovat silmänäyttöön perustuvat laitteet. Uusinta uutta on esimerkiksi Oculus Rift-sovellus, joka mahdollistaa kolmiulotteisen keinoteollisuuteen siirtymisen. Jatkuvasti lisääntyvä robottiteollisuus tekee kohta kaikki kotitaloustyöt kiireisessä perheessä.
Se huolehtii lapsista ja koirista, eikä ole koskaan vihainen, vaan kiittelee monotonisella äänellä.
Kysymys kuuluukin? Mihin me enää tarvitsemme ihmistä?

Juhani Melanen

Viime viikon kolmen tappion jälkeen Pelicans-ryhmä ryhdistäytyi komeasti Bluesia vastaan. Peli näytti erittäin hyvältä. Joukkue taisteli, repi ja raastoi. Se selkeästi halusi voittaa ottelun ja Bluesille ei paljon palaa jäänyt.

Pelsua on tällä kaudella haukuttu niin mediassa kuin fanienkin keskuudessa hajuttomaksi, mauttomaksi ja värittömäksi. Lisäksi Aravirta on saanut faneilta paljon negatiivista palautetta. Ja osa ihan syystäkin. Myös joukkueen rakennetta on arvosteltu pitkin kautta. Liian paljon ns. kehäraakkeja ja liian vähän urallaan eteenpäin menossa olevia pelureita. Pelicansilta on myös sanottu puuttuvan ne todelliset liiderit, joita tiukassa paikassa tarvitaan.

Kuitenkin nyt jos koskaan joukkueella olisi kasvojen pesun aika. Jos joukkue pelaa loput ottelunsa, kuten teki tiistaina, niin uskon, että niin median kuin fanienkin kelkka kääntyy. Otteluita on jäljellä enää 13 ja tilanne säälipleijariviivan tienoilla on todella tiukka. Viimeisistä playoff-paikoista tappelevat Pelicansin lisäksi HPK, Ilves, Lukko ja Blues, joista yhden kohtalona on jäädä junan kyydistä. HIFK ja Jokeritkaan eivät ihan mahdottoman matkan päässä ole, mutta niiden uskon pelaavan vahvan loppukauden ja taistelevan kotiedusta.

Toivottavasti turkoosinutut saavat pian kokoonpanoonsa täydennystä sairastuvalta. Herrat Redenbach, Rosa, Santavuori ja Pöyhönen toisivat kaivattua kilpailua sekä tietenkin myös johtajuutta rosteriin. Varsinkin Rosa ja Redenbach parhaimmillaan voisivat viedä Pelicansin jatkoon säälipleijareista, jos niihin nyt edes päästään.

FC Lahti vauhdissa

Sillä aikaa, kun Pelicans operoi HMV-joukkueellaan, on FC Lahti kasannut ensi kesäksi todella mielenkiintoisen ja potentiaalisen menestyjäjoukkueen. Useimmissa arvioissa Lahti on jo nostettu HJK:n suurimmaksi uhkaksi. Lahtea on mainostettu kiekkokaupunkina. Viimeaikaiset yleisömäärät näyttävät kuitenkin toisin. Epäilen vahvasti, että jo keväällä Lahti on taas pitkästä aikaa jalkapallokaupunki ja ensi kesänä saatetaan Lahdessa nähdä pitkästä aikaa varsinainen jalkapallobuumi.

Varsinkin jos FC Lahti pelaa korttinsa oikein ja Hasse jaksaa keksiä erinäisiä tempauksia ottelutapahtumiin liittyen. Voitonnälkäinen tuulipukukansa janoaa kuitenkin voittoja ja menestystä. Ilman sitä ei yleisö matseihin eksy, joten Korkeakunnaksen porukan pitää onnistua myös kentällä, kunhan kausi starttaa. Tähän mennessä Lahti on onnistunut mainiosti siirtomarkkinoilla ja vielä muutama kala on verkkoon uimassa.

Huhut ovat nostaneet esiin jopa sellaisia nimiä kuin Mika Väyrynen, Roope Riski ja Mika Ojala. Itse en usko yhdenkään kyseisistä pelaajista pukevan päälleen kuhnuripaitaa. HJK:lla on yksinkertaisesti enemmän massia värvätäkseen tuon statuksen omaavia pelaajia. Liigacup on jo käynnissä ja kauden alkunkaan ei ole enää kuin 2,5 kuukautta. Näyttääpä pelottavan hyvältä!

-Pete Salomaa-

Namika häikäisevässä vireessä

Namika hoiti vakuuttavasti nimiinsä molemmat viikon ottelut, joissa vastaan asettuivat varsinkin kotiluolassaan vaarallinen Kauhajoen karhu, sekä Suurhallilla vieraillut sarjakärki Nilan Bisons.

Lahden visiitti Kauhajoelle kääntyi vierasjoukkueen hyväksi vasta viimeisellä jaksolla, jolle lähdettiin isäntien viiden pisteen johtoasemassa. Tasaisen matsin ratkaisijaksi nousi etenkin lähiaikoina huikealla tarkkuudella kaaren takaa osunut Eldar Skamo. Mies nakutteli päätösjaksolla sisään kolme kolmen pisteen heittoa, ja oli näin ollen voiton takuumiehiä ex-seuraansa vastaan.

Iskussa läpi pelin oli myös korinaluskaksikko Warren-Oppland, jotka hurjastelivat yhdessä tuumin 41 pistettä heittotarkkuudella 15/19. Isoista miehistä Warren on muuten viimeisen kymmenen pelin aikana kunnostautunut myös oman korin alla, jossa mies on siivoillut palloja keskimäärin 2,5 torjunnan edestä per peli.

Viikon toisessa ottelussa Lahteen saatiin loimaalaisvieraita. Edellisessä kohtaamisessaan Loimaalla Namikaa riepotellut Bisons joutui lähtemään otteluun vajaamiehisenä, sillä sen riveistä uupuivat takamiehet Antto Nikkarinen ja Mikko Koivisto sekä jenkkilaituri John Williamson. Namikan voittoa vierasjoukkueen vajaamiehitys ei liiemmin himmennä, sillä joukkue on muutama pelimies vajaanakin sarjan ehdotonta huippua. Namika olikin kuskin paikalla alusta loppuun asti, kasvattaen johtoaan tasaisesti jokaisella jaksolla.

Lopulta 22 pisteen voittoon päättyneen koitoksen viimeinen niitti oli Namikan Robert Arnoldin pitkä kolmonen, joka upposi pohjaan juuri ennen kolmannen jakson päättymistä. Arnold oli muutoinkin ottelussa pitelemätön, vaikka tällä kertaa kyseessä oli nimenomaan joukkuee voitto. Namikasta ei heikkoa lenkkiä löytynyt, josta kertoo myös Namikan paremmuus tilastollisessa vertailussa. Tärkeimmistä tilastoista Namika oli huonompi vain menetyksissä.

Namikan kova veto on nostanut joukkueen osakkeita sarjan keskikastissa tuntuvasti. Pesäeroa seitsemäntenä sinnittelevään Honkaan on syntynyt jo kuusi pistettä, ja vastikään Kauhajoella kaatunut Karhu on viidennellä sijalla enää kahden pisteen päässä, joskin ottelun vähemmän pelanneena.

Namikalla on mahdollisuus päättää tammikuun ottelunsa korkealla nuotilla vielä tänä iltana Kotkassa. KTP:n vakuuttavasti Suurhallilla lyöneen Namikan vireen huomioon ottaen voitto ei ole mahdottomuus, vaikka kotkalaisnippu laadukas onkin. Ottelu on myös sikäli tärkeä, että Namikaa ja KTP:tä erottaa sarjataulukossa enää neljä pistettä. Eipä olisi vuodenvaihteessa uskonut.

– Mikko Blomberg-

Huomaan olevani tapakasvatuksen piirissä. Äiti opetti pohjat, on näköjään muiden vuoro jatkaa.

Pizzafirman poika on sattunut kanssani pari kertaa samaan hissiin. Muutaman kerroksen matkan taitamme (tietysti) jylhän sanattomuuden vallitessa. Hän lähtee ensin ja sanoo aina lähtiessään: ”Kiitos”. Ensimmäisellä kerralla nauratti: nuori mies kiitti minua panoksestani eräänlaisen vaivaantuneen hiljaisuuden retriitin järjestämisessä. Toisella kerralla pidin itseäni jo maailmanluokan möllinä kun en taaskaan saanut sen verran keskustelua itsestäni irti että olisin edes säätä kommentoinut. Menin kotiin ja katsoin itseäni peilistä. Nainen, ryhdistäydy!

Liikunnanohjaajani sanoo keskimäärin 17 kertaa tunnin aikana: ”Ja hymyile!”. Sitten hän matkii meitä hetken: seisoo vakavana ja mulkoilee meitä kulmiensa alta ja kysyy: ”Mikä on tämä?”. Hän on parasta, mitä liikuntaharrastusteni suhteen on tapahtunut sitten sen kun löytyi kavereita hölkälle.

Ruokakaupan kassat ovat ruvenneet paikoin toivottamaan hyvää päivänjatkoa. Muistan jonkun kassaneidin kerran sanoneen, että hän toivottaessaan ”päivää” saa vastaukseksi ”muovikassi” ja kertoessaan loppusumman vastineeksi tulee ”pankki”. Koen, että hyvänpäiväntoivottajat ojentavat asiakkaalle, myös siis minulle, aivan uudenlaisen haasteen.

Kohdalleni osunut kasvatus- ja kasvutehtävä alkaa piirtyä näkyviin, eikö vaan. Se linkittyy omassa mielessäni siihen, että uusi vuosi on melko alussa. Edessä on melko lailla uusia päiviä – jos Luoja suo – ja niistä joka ikisen aikana on mahdollisuus nähdä asiat toisin, korjata elämän suuntaa, vaikuttaa ympäröivään maailmaan. Itse olen huono lupaamaan uutta, koska olen parempi unohtamaan sen, minkä olen luvannut. Ajattelin kuitenkin haastaa itseäni. Sanat ”kiitos”, ”ole hyvä” ja ”anteeksi” ovat sellaisia, joita haluaisin viljellä enemmän kuin mitä olen ennen tehnyt. Ja onko ihan pakko koko ajan käyttäytyä kuin olisin vedellyt aamupalaksi paketillisen ärrinmurrin-keksejä?

Olen kirjoittanut edelliset sanat tammikuun alussa, puhkuen uuden vuoden uutta optimismia, kuten asiaan kuuluu. Nyt tätä uutukaista vuotta on kulunut kuukauden päivät. Lyhyt on aika arvioida onnistumisia, mutta nyt näyttää siltä, että uusi vuosi ei automaattisesti todellakaan tarkoita muutosta. Asioiden aktiivinen pohtiminen ja itsensä haastaminen auttavat kuitenkin tiedostamaan omia heikkouksia ja käymään niiden kimppuun. Suunta on oikea jos kohta reitti onkin mutkilla. Sananlaskuista (27:19): ”Veden kalvossa näet kasvosi. Lähimmäisessä näet sydämesi.” Jos kokeilisin elää niin kuin opetan. Ei se ota jos ei annakaan.

Anu Toivonen

Uhkaako kansankirkkoamme tulevaisuudessa kuihtuminen ja ero valtiosta? Kirkon uksi on paukkunut kiivaasti kuluneena vuosikymmenenä ja Suomen luterilaiselle kirkolle on jättänyt jäähyväiset jo 400.000 kansalaista. Viime vuonna lyötiin taas ennätykset ja kirkosta erosi 50.000 jäsentä. Kaikki enteet viittaavat siihen, että kato ei olisi pysähtynyt tai tyrehtymässä, sillä siksi outoja ovat kirkonmiesten ja kirkon piirissä toimivien erilaisten kuppikuntien lausunnot ja kannanotot.

Jo yksistään fundamentalisti ministerin Päivi Räsäsen lausunnot tekivät kirkon kassaan puolen miljoonan euron vajeen, kun hän höpisi, että lääkärin ei ole noudatettava Suomen lakia kaikissa tilanteissa. Kansa ei enää ole luulon varassa, vaan kirkkoruhtinaiden sanomisia ja tekemisiä vahditaan ja seurataan tarkasti.

Viime aikoina Kepun rakas lempilapsi SRK eli vanhoillislestadiolaisten tukikohta on alkanut murentua, koska yhdistyksen kaikkia pedofiliasyyteitä ei ole käsitelty liikkeen piirissä sille kuuluvalla asiallisella tavalla. Pääsihteeri ja puheenjohtaja joutuivat eroamaan, kuten samaa uskoa tunnustava Helsingin Sanomien päätoimittajakin. Juuri tämä on osoitus yhteiskunnallisesta murroksesta kaikkialla länsimaissa. Myös suomalaiset ovat alkaneet suhtautua kriittisesti kaikkiin instituutioihin.

Erehtymättömänä itseään pitänyt katolinen kirkko ja muut ovat joutuneet kohtaamaan yhä useammin sellaisia haasteita, joita kansalaiset eivät enää yksinkertaisesti voi hyväksyä. Näitä ovat ennen muuta pelottelu, pedofilia ja veronkanto-oikeus. Pahinta on kuitenkin usein tapahtumien varjolla yritetty peittely, johon uskontokuntien johtajat ovat syyllistyneet. Asia ei ole nostettu heti pöydälle ja kierre on valmis. Erityistä suojaa ovat saaneet nauttia
kumman kauan erilaiset yksityiset lahkot ja SRK. Vanhoillislestadiolaisten suosiminen ei voi enää jatkua siten, että esimerkiksi poliisi tiedottaa seuran johdolle, ylittyykö syytekynnys vai ei.

Suomalaisilla on aikaisempaa tietoisempi ja omaehtoisempi suhde paitsi uskontoon myös muihin perinteisiin. Asenteet ovat muuttuneet ja näkyvät eroissa. Erityisesti nuoriso ei ole löytänyt kirkoista ja uskonnoista potkua elämälleen. Evankeliumi eli ilosanoma Jeesuksen tulemisesta ei enää tavoita elintasokuilussa kamppailevia ihmisiä.

Uskontotunnilla jouduin vastaamaan erääseen oppilaani tekemään kysymykseen ilman ennakkovaroitusta: ”Miksi Suomesta lähetetään rahaa ulkomaiden lähetystyöhön, vaikka paikallisiakin kohteita olisi aivan riittävästi?”  Sopertelin jotain kehitysavun tarpeellisuudesta ja ihmisten oloista mm. Afrikassa ja muualla, mutta en ollut uskottava, kuten ei enää kirkkommekaan kohta. Pahinta on kuitenkin, jos me ns. tapakristityt alamme äänestää jaloillamme. Toisaalta kirkkoon myös liittyi uusia jäseniä 15.000. Mitähän he etsivät?

Juhani Melanen

Vaikka pelataan SM-liigan viimeistä kolmannesta ja taistelu playoff-paikoista käy kuumana, ei yleisö tunnu käyvän kovinkaan kuumana. Monilla paikkakunnilla on tällä kaudella nähty yllättävän alhaisia yleisölukuja. Pohjanoteeraus taisi olla tasauskierroksen Kalpa-Pelicans jota seurasi paikan päällä vaivaiset 2400 katsojaa. Myös Lahdessa on tultu parin viime ottelun aikana roimasti alas yleisömäärissä. Kaksi viimeistä peliä houkuttelivat kumpainenkin vain 3100 katsojaa, mikä on kyllä aika naurettava määrä, kun ajatellaan, että tämän hetkinen yleisökeskiarvo Lahdessa on kuitenkin vielä yli 4000 silmäparia per matsi.

Mistä oikein on kyse? Jotkut jankuttavat, että syynä tähän olisi SM-liigan jatkuvasti huononeva taso, mikä ei kylläkään pidä paikkaansa. Liigasta maajoukkueeseen nostetut pelaajat pärjäävät vuodesta toiseen oikein hyvin kansainvälisissä EHT-turnauksissa, joten syytä pitänee etsiä muualta.

Syitä on varmasti monia, mutta minä nostan syyttävän sormeni pääosin Nelonen Pron loistavaa lätkätarjontaa kohti. Kolmella kympillä kuussa katsot kaikki liigan pelit kotisohvaltasi, kun taas paikan päälle mennessäsi maksat yhden ottelun istumalipusta 21- 29 euroa. Siihen sitten lisäksi vielä pakollinen kahvi & munkki tai olut & makkara. Kun samaan hintaan TV:stä näkee lisäksi myös vierasmatsit, ei valinta tunnu enää kovinkaan vaikealta. Pakko häpeillen myöntää, että itsekin, siis minä ikilätkäfani, olen sortunut Pron helppokäyttöisyyteen ja halpuuteen, vaikka pääsisinkin peleihin ilmaiseksi lehdistökortillani.

Pelin katsominen kotisohvalla on vain yksinkertaisesti paljon helpompaa kuin se, että lähtisin autolla matsiin ensin etsimään parkkipaikkaa. Sen jälkeen jonotat hallilla joka paikassa, niin vessassa kuin myyntikojunkin edessä. Kun peli lopulta päättyy tappioon, niin varmasti harmittaa, että tuli edes lähdettyä hallille ja tuhlattua rahansa. Lopuksi pitää tietenkin vielä ihmetellä hallin vaisua tunnelmaa…Toivoa täytyy, että Nelonen Pro maksaa televisio-oikeuksistaan seuroille tarpeeksi. Jollainhan tuo yleisökato on paikattava.

On Pron jääkiekkolähetyksissä jotain muutakin huonoa kuin se, että se vaikuttaa yleisömääriin.
Nimittäin studio-osuus on aivan järkyttävää kuraa, joka saa verenpaineen helposti nousemaan, ainakin meikäläiseltä. Iso vitsi on jo studioisäntä Aleksi ”Basketball” Valavuori, jonka ”Hei kundit”-hokema saa jo näkemään punaista tässä vaiheessa kautta. Valavuoren olisikin ehkä syytä pitäytyä lajeissa, joista jotain ymmärtää.

Koska jääkiekon osalta isännän asiantuntemus on nollassa, voisi luulla, että sitä toisivat ohjelmaan edes vierailijat. No eivät tuo. Nämä ex-pelaajat eli Kundit lähinnä fiilistelevät omia kymmenen vuotta ( Tiki 20 vuotta) vanhoja pelejään ja näyttävät miten maaleja pitäisi tuulettaa ja muuta yhtä jännää.

Studion noloimman tyypin titteli menee kuitenkin silti Vesa Rantaselle, jolla tuntuu olevan jatkuva tarve päteä sisäpiiritiedoillaan. Mikä ihme saa miehen luulemaan itsestään noin paljon? Rantanen analysoi peliä ja pelaajia, ikäänkuin suurempikin asiantuntija. Samanlaisia ärsyttäviä besserwissereitä löytyy jokaisesta kulmakunnan kapakan nurkkapöydästä.

Tiistain Pelsu-pelissä mies kertoi mm., että Pelicans ei voi pärjätä, koska liideriksi hankitut Ilkka Pikkarainen ja Vili Sopanen ovat itsekkäitä luusereita. Tämä kertookin olennaisen Rantasen lätkätietämyksestä. Nolla, zero, ei mitään. Mies pistää samaan liidereiden laariin Pikkaraisen ja Sopasen, jotka pelaavat joukkueessa täysin eri rooleissa. Sopanen on viime peleissä kannatellut muuta joukkuetta reppuselässään. Tästä kertoo myös miehen kultakypärä ja sijoitus pistepörssin TOP 10:ssä. Että sellainen itsekäs luuseri.

Pelicansin kultakypärä Vili Sopanen ei taida olla Nelonen Pro-asiantuntijan  Vesa Rantasen lempipelaaja

Nähtävästi kansa kuitenkin haluaa lisää näitä ison egon ja suositun twitter-tilin omaavia lätkätietäjiä ruutuun Petteri Sihvosen ja Tami Tammisen lisäksi. Siinähän sitä on sirkushuveja riittämiin. Ikävä vain, että nämä studion ”asiantuntijat” ja heidän analyysinsä saavat jo Putouksen sketsihahmotkin kalpenemaan hölmöydellään.

Onneksi voi jättää studion väliin ja käydä erätauon aikana vessassa, jääkaapilla tai koiraa kusettamassa. Tuleepahan käytettyä sekin aika viisaasti.

– Pete Salomaa-
 

Namikan peli-ilme jaksaa ilahduttaa

Namika Lahti kykeni suojelemaan kotikenttäänsä tärkeässä ottelussa Tapiolan Honkaa vastaan männälauantaina. Namika ja Honka ovat taistelleet sijoista kuusi ja seitemän tasatahtia koko kauden, ja lauantainen voitto tekikin hieman pesäeroa kahden joukkueen välille.

Honka-ottelun ilahduttavinta antia oli kotijoukkueen päättäväisyys läpi koko ottelun. Honka repäisi alussa johtoon, ja välillä tuntui että jokainen vieraiden kolmen pisteen heittoyritys uppoaa läpi korisukan. Honka rankaisikin lahtelaisisäntiään 39 pisteen edestä kaaren takaa. Namika ei kuitenkaan missään vaiheessa taipunut, vaan taisteli eron tasoihin kolmannen jakson lopussa, ja meni viimeisen jakson vedolla menojaan. Ottelun loppua kohden esiin nousi varsinkin kylmäpäinen Eldar Skamo, joka nakuttikin kaukoheitoillaan taululle lopulta voittoon tarvitun eron.

Kovan ottelurupeaman viimeinen peli ennen pienoista ottelutaukoa osui tulikuumaa Tampereen Pyrintöä vastaan, ja vieläpä Pyynikin korispyhätössä. Ennakkoasetelmat ja reilun viikon takainen kotitappio samaista Pyrintöä vastaan silmällä pitäen Namika esiintyi vierasottelussaan mainiosti. Voittoon asti lahtelaisten suoritus ei tällä kertaa piisannut, mutta kauaskaan ei jääty, sillä Namika pääsi aivan ottelun lopussa kahden pisteen takaa-ajoasemassa kokeilemaan tasoitusta tai jopa voittoheittoa, mutta valitettavasti joukkue ei saanut enää rakennettua kunnollista hyökkäystä. Kaksi hyvää ottelua ja kaksi tappiota kenties tämän hetken sarjan kovinta joukkuetta vastaan viikon sisään ei ole häpeä ja lahtelaisnippu saakin otteluista mukaansa paljon positiivisia asioita jatkoa ajatellen. Näistä tärkeinpinä mainittakoon Namikan koko kautta leimannut joukkueen hyvä asenne ja pelikovuus.

Namikan on syytä jatkaa pelaamista korkealla tasolla mikäli joukkue mielii ottaa voittoja vielä tammikuun aikana. Jäljellä olevat kolme peliä ovat sieltä pahimmasta päästä sillä Lahti kohtaa Kauhajoen Karhun ja KTP:n vieraissa, pelaten välissä ensi keskiviikkona kotona vain kaksi ottelua koko kaudella hävinnyttä Nilan Bisonsia vastaan. Namika on kuitenkin jo aiemmin tällä kaudella murskannut sekä KTP:n että Karhun, ja Bisonskin on viime kierroksilla osoittanut olevansa huippupelillä voitettavissa oleva joukkue. Kenties Namika pystyy kotiottelussaan siihen, mikä oli jo kauden kotiavauksessa lähellä: kaatamaan Goljatin.

-Mikko Blomberg-

Kysymys ei ole helppo ja tuskin siihen onkaan yhtä ainoaa oikeaa vastausta. Heprealaiskirjeessä on yksi selitys siihen, mitä usko on. Siellä sanotaan: ” Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.” Jumalan näkymätön todellisuus ympäröi meidät. Jumala toimii tässä maailmassa ja hän vastaa rukouksiin. Kun tulen tästä jollakin tavalla tietoiseksi, sitä voimme kutsua uskoksi.

Kun näen, että Jumala ilmoitta itsensä Raamatussa, eikö sekin ole uskoa. Kun tartun Raamatun lupauksiin, siinäkin on kyse uskosta. Listaa uskosta voisi jatkaa loputtomiin. Mutta silloin uskosta voi helposti tulla suoritus, vaatimus. Näin ja noin täytyy ajatella tai toimia. Kuitenkin usko on viime kädessä lahjaa, jonka Jumala antaa.

Mutta, jos usko on lahjaa, eihän minulla ole siinä sitten mitään sanomista tai tekemistä!? Kyllä ja ei. On totta, että ”tuuli puhaltaa, missä tahtoo”, myös Jumalan uskoa synnyttävä Pyhän Hengen tuuli. Mutta Jeesus myös sanoo: ”Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen pyytävä saa ja jokainen etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan.”

Uskoakin on lupa pyytää. Edelleen Raamattu opettaa, että ”usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana”. Sanansa ja Pyhän Henkensä kautta Jumala synnyttää uskoa. Siksi meille on tärkeää, että tutkimme ja kuuntelemme Raamatun sanaa. Näin Jumala voi antaa lahjansa.
Samalla kun usko on lahja, se on myös tehtävä. Jumala kutsuu meidät elämään hänen seurassaan, hänen tarkoittamaansa elämää. Ehkä en koskaan voi täysin ymmärtää, mitä usko on. Mutta minulle voikin olla tärkeämpää kysyä, mihin usko minua kutsuu.

Heikki Pelkonen
khra, Launeen srk

Ihmettelen suuresti, että mitään laajempaa keskustelua ei käydä TVO:n tilaamasta Olkiluoto 3 – voimalasta ja sen valmistumiseen liittyvistä ongelmista laajemmin. Erityisesti Eduskunta on vaiennut asiasta erittäin kiitettävästi. Syyn jokainen tietää. Tavallisen rivikansanedustajan kompetenssi
ei yksinkertaisesti riitä keskusteluun ydinvoimalasta ja siihen liittyvistä ongelmista. Kauppa on kauppaa ja sen ehdoilla toimitaan. Alun perin TVO tilasi Olkiluodon voimalan vuonna 2003 kolmen miljardin euron hinnalla avaimet käteen periaatteella. Rakennustyöt alkoivat vuonna 2005 ja voimalan piti valmistua vuonna 2009, mutta nyt eletään jo vuotta 2014 ja voimala ei ole vieläkään valmis. Jossain mättää ja pahasti!

Ranskalainen Areva käy koko ajan välimiesoikeutta TVO:n kanssa ja on vielä täysin epävarmaa, kuinka ylittyneet kustannukset maksetaan. Vaatimukset ovat suuria. Areva korotti joulukuun alussa korvausvaatimustaan 2,7 miljardiin euroon, kun TVO puolestaan vaatii 1,8 miljardia euroa korvauksena
työn viivästymisestä. Muitakin ongelmia on. Turvallisuusasiat eivät ole kaikin puolin kunnossa ja alihankkijoiden ja työntekijöiden kanssa on kitkaa.

Energiajätti Arevan johtoryhmän jäsen Philppe Knoche vakuuttaa, että voimalaitos rakennetaan valmiiksi, mutta on silti lopettamassa joidenkin alihankkijoidensa ja työntekijöidensä työsopimuksia. Knoche korostaa, että kyseessä on ”alasajovaihe”, joten työntekijöitä ei enää tarvitse niin paljon. Tämä kuulostaa todella oudolta, sillä TVO:n mukaan voimalaa ei Eurassa saada käyttöön ennen vuotta 2016! Uskomattominta koko jupakassa on, että laitoksen toiminnan kannalta keskeisen automaatiojärjestelmän suunnitelmat ovat yhä kesken ja testaamatta. Vasta, kun tämä on tehty, voidaan automaatiolaitteet edes asentaa voimalaan.

Tavalliselle tossunkuluttajalle tulee väkisinkin mieleen, miksi työt ovat kestäneet näin kauan? Miksi instrumentaation ja kontrollijärjestelmien valmiiksi saattaminen on näin työlästä? Miten yhteistyö sujuu Siemensin, Arevan ja TVO:n välillä, kun varsinaista luovutuspäätöksestä ryhdytään sopimaan? Siemens nimittäin vastaa voimalan turbiineista. Millaisia turvallisuusriskejä sähköjärjestelmään siirtyminen sisältää? Miksi töitä vähennetään juuri nyt, kun 85 % voimalasta on valmiina? Miksi töitä siirretään paikallisille alihankkijoille juuri nyt, vaikka muulta Suomesta osaamista olisi löytynyt paremmin?

Lopuksi, Suomeen suunnitellaan jo uutta ydinvoimalaa Venäjältä. Kannattaisiko katsoa ensin, miten tämä Ranskan lahja Suomelle onnistuu. Varmaa kuitenkin on, että työnjohto ei ole ollut kyvykästä ja alihankkijoilla teetetty työ ei kaikin puolin ole vastannut odotuksia. Uskomaton voimala sähläys jää
kaivertamaan pitkäksi aikaa takaraivoon.

Juhani Melanen

Yksi 1900-luvun merkittävimmistä teologeista oli saksalainen Paul Tillich, joka joutui pakenemaan Hitleriä Saksasta Yhdysvaltoihin. Tillich oli sitä mieltä, että tyypilliseltä modernilta ihmiseltä on kadonnut elämästä yksi merkittävä ulottuvuus, nimittäin uskonnollinen ulottuvuus. Moderni ihminen ei enää hahmota elämän syvyysulottuvuutta, vaan häntä kiinnostaa vain se, mitä hän aistiensa kautta havaitsee ympärillään.

Tiede ja tekniikka ovat vapauttaneet ihmisen taikauskosta, mutta samalla tieteen ja tekniikan ylivalta on tehnyt ihmisestä itsestään esineen. Hän ei enää hahmota itseään arvokkaana Jumalan kuvana, koska Luoja ei ole hänelle elämän lahjoittaja eikä koko elämän perusta. Modernille ihmiselle Jumala on vain yksi ”olio” muiden joukossa ja kun ihminen ei voi tehdä tuosta oliosta havaintoja arkitodellisuudessaan eikä luonnontieteellisten tutkimusmenetelmienkään avulla, hän päättelee, ettei Jumalaa ole olemassa.

Tillichin mielestä moderni ihminen ei enää esitä kysymyksiä: Miksi olen olemassa? Miksi yleensä on olemassa jotakin? Mikä on kaiken olemisen perusta, mikä on sen merkitys? Mikä on minun olemiseni merkitys? Näihin kysymyksiin antaa vastauksia uskonto, joka ei modernia ihmistä kiinnosta. Hänelle riittää näkyvä todellisuus, josta hän etsii elämäänsä merkityksen. Tämä on Tillichin mukaan kuva modernista ihmisestä, joka ei enää tiedä, että hänkin on Jumalan kädessä, sillä Jumala ei koskaan laske ihmistä kädestään.

Tillich kuitenkin uskoo, että Jumala voi edelleen tehdä itsensä todelliseksi modernillekin ihmiselle. Usko tulee kuulemisesta, nimittäin Jumalan sanan kuulemisesta. Jumala kohtaa meidät Raamatun sanassa. Kristus tulee luoksemme ehtoollisessa. Messussa olemme tekemisissä elämän syvyysulottuvuuden kanssa. Kenenkään ei tarvitse sulkea itseään tuon yhteyden ulkopuolelle. Sinäkin olet lämpimästi tervetullut kirkkoon yhteiseen messuun!

Timo Pokki

Maailma ei ole reilu. Meitä ihmisiä voidaan jaotella monella tavalla niin eläkeläisiin, aktiiviväestöön kuin nuorisoonkin, mutta oikeampi jaottelu saattaisi olla pärjääjät ja luuserit.

Nuorisolla ei tänään tunnu menevän kovin hyvin. Nuorisotyöttömyys on nousussa ja akateeminen loppututkinto ei enää takaa varmaa työpaikkaa, vaan edessä saattaa olla putoaminen prekariaatiin ja vuosien vuokratyöläismarkkinoille. Monet asuvat vanhempiensa asunnoissa vuosia, koska asunnottomuus on myös lisääntynyt. Poliitikoilla on nyt edessään suuria haasteita, eikä vähin ole nuorison tulevaisuudesta huolehtiminen ja edes jonkinlaisten visioiden tarjoaminen tulevaisuuden veronmaksajille.

Nuorten maksuhäiriöt lisääntyvät ja pakottavat päättäjät tekemään ratkaisuja, jotka ovat kipeitä, mutta pakollisia. Nuorisotakuu on hyvä järjestelmä,mutta se täytyy saada toimimaan yrittäjien kanssa yhteistyössä, eikä lyömällä päätä Karjalan mäntyyn.

Pahinta on, että luokkakierto ei toimi. Oma asunto jakaa nuoret välittömästi kahden kerroksen väkeen. Nuorten äänestysaktiivisuutta pyritään kohottamaan kaikenlaisilla kepulikonsteilla, kuten sähköisen äänestämisen mahdollistavalla lailla. Nuorisomme on niin valistunutta ja fiksua, että he kyllä osaavat äänestää, jos haluavat yhtä hyvin kopissa ja netissäkin, mutta kyse on ihan muusta. Nuoret kokevat ihan oikein, että politiikka näyttäytyy
heille usein keski-ikäisten setien saavutettujen etujen turvaamisena.

Juhlapuheissa ei tule ilmi, että työnantaja pyrkii aina minimoimaan kulunsa ja haluaa teetättää yhä useammin työnsä vuokrafirmoilla mahdollisimman kustannustehokkaasti. Kansanedustajien keski-ikä on 51 vuotta, kun se suuren murroksen vuosian 1970-luvulla oli 43 vuotta. Me silloiset nuoret nousimme ”barrikaadeille” ja hamusimme valtaa niin aidosti, että eduskunnassa istuu vieläkin koskaan ”oikeita töitä” tekemättömiä poliittisia eläimiä, kuten Väyrynen, Tuomioja ja Kanerva.

Missä ovat nuorten liikkuvat äänestyspaikat lukoissa ja ammattioppilaitoksissa? Vanhainkoteihin niitä puuhataan kovalla touhulla, koska dementoituneita vanhuksia on helpompi manipuloida kuin tietokonepelejä pelaavia nuoria. Nuorille on luotava sellaisia uskottavia visioita ettei käy kuten kansakoulun puurotarinassa, jossa pojanpoika veisteli isälle puista kulhoa tulevaisuutta silmällä pitäen.

Jussi Melanen

Talviolympialaisten lähestyessä suomalaisurheilijat ovat pikkuhiljaa terästäytyneet ja lähestyvät huippukuntoaan. Tour de ski:llä nähtiin jo naisten puolella voitto ( Kerttu Niskanen) ja pari pallisijaa ( Anne Kyllönen). Myös miesten puolella muutama valonpilkahdus helpotti ainakin joidenkin hiihtäjien tuskaa.

Suurin tasonnostaja oli tietenkin mäkihyppy, jossa yllättäen Anssi Koivuranta vei Innsbruckin osakilpailun voiton yhden kierroksen kilpailussa. Onnella oli tietenkin kilpailussa sijansa, mutta silti kova suoritus. Lisäksi mäkiviikolla nähtiin muutenkin yllättävän hyviä suorituksia kautta linjan, sillä aikaisemminhan oli tiukassa se päästäänkö edes toiselle kierrokselle.
Yllättävää oli myös se, että Janne Ahonen löysi jokaisessa kisassa voittajansa oman joukkueen sisältä. Ihan sellaista voittoparaatia ei Ahosen paluu ole ollut kuin MTV on hypettänyt kanavillaan etukäteen. Uskon kuitenkin, että jos joku mäkihyppääjä voi Sotshissa pärjätä, on se juurikin herra Ahonen. Tsemppiä Janne!

Myös ampumahiihdon puolelta kuultiin iloisia uutisia, kun vihdoinkin Kaisa Mäkäräinen sai sihdin kohdilleen. Hiihtovauhtihan Kaisalla on aina ollut huippuluokkaa. Näin siis myös ampumahiihdossa mitalit ovat mahdollisia, jos vain kaikki natsaa kohdilleen.

Suomalaisittain huikean alkuvuoden kliimaksi oli kuitenkin nuorten jääkiekkoleijonien yllätyskulta.
Ennen kisoja Suomi oli rankattu sijalle viisi, mutta niin vaan pikkuleijonat näyttivät ettei pelejä ratkota paperilla vaan kentällä. Suomi on uskomattoman vahva niin henkisesti kuin fyysisestikin. Pelaajat osoittivat, että he pelaavat joukkueen eteen koko sydämellään.

Finaalissa Ruotsi oli taitavampi ja pyöritti hienosti, mutta tehottomasti peliä. Suomi teki tarvittavat maalit kovalla prosentilla ja jatkoajalla oli enää ajan kysymys milloin Suomi antaa viimeisen niskalaukauksen. Ja kuinka ihanan makeasti Rasmus Ristolainen sen sitten tekikin. Eipä ihme, että nuori mies on saanut jo mahdollisuuden näyttää taitojaan NHL:ssä.
Lisäksi joukkueen kantavia voimia olivat huikea Teuvo Teräväinen, luottopuolustaja Ville Pokka ja varmaotteinen maalivahti Juuse Saros, joille kaikille voi varmuudella povata valoisaa tulevaisuutta rapakon takana.

Olympialaisissakin pelataan lätkää. Toivottavasti joukkueeseen valitut pelaajat näkivät tuon pikkuleijonien voiton ja tajusivat mikä on myös olympialaisissa Suomen vahvuus. Meillä ei ole parhaita yksilötä, mutta joukkupelissä Suomi on maailmanhuippua ja siksi onkin erittäin tärkeää, että Westerlund saa puhallettua hyvän yhteishengen joukkueeseen.

Nuori suurlupaus Aleksander Barkov tekee A-maajoukkuedebyyttinsä kovassa paikassa Sotshin olympialaisissa

Valituista ja valitsematta jääneistä pelaajista on taitettu peistä viime päivät. Täytyy myöntää, että Saku Koivun jääminen omasta halustaan pois harmittaa, sillä Saku, jos kuka on johtaja ja joukkuepelaaja isolla J:llä.
Aaltosen, Lehterän ja Hietasen valintaa on kritisoitu, mutta minä luotan Westerlundin arvostelukykyyn ja ammattitaitoon. Kysymys on nimenomaan roolituksesta. Sen vuoksi monien kaipaama Sean Bergenheim jäi kisoista ulos. Miehelle ei löytynyt Erkan mukaan sopivaa roolia. Uskotaan sitten, jos niin on. Itse olisin Bergenheimin mielelläni kisoissa nähnyt.

Suomen joukkueen mielenkiintoisimmat pelaajat ovat ehdottomasta nuoret Barkov ja Määttä, jotka molemmat ovat pelanneet niin vahvan kauden NHL:ssä , ettei heitä yksinkertaisesti voinut sivuuttaa valinnoissa.
Joka tapauksessa olympiakuume nousee pikkuhiljaa ja yllämainitut hyvät tulokset ovat omiaan nostamaan odotuksia penkkiurheilijoiden keskuudessa.

Sm-liigakin jatkui joulutauon jälkeen. Pelicans sai onneksi ikävän tappioputkensa poikki ja ehti ottaa jo kolme voittoakin putkeen. Keskiviikkoinen Blues-ottelu oli kuitenkin taas paluu muniinpuhaltelu-lätkään, jota tappioputkessa harrastettiin. Eli näennäistä yritystä vai oliko Blues niin vahva, ettei saumaa ollut? Käytännössä Pelicansilla ei ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia ottelua voittaa vaikka numeroiden valossa ottelu tasainen pitkään olikin ja täytyy sanoa, että jos eivät otteet parane jatkossa ei Lahdessa tänäkään vuonna nähdä Playoff-pelejä.

-Pete Salomaa-

Warren rellesti Namikalle uuden vuoden ensimmäisen voiton

Uusi vuosi ja vanhat kujeet. Namika Lahti on pysytellyt koko kauden ajan tukevasti sarjan keskikastissa voittaen ja häviten tasatahtiin, eikä kevätkauden ensimmäinen viikko tuonut asiaan muutosta.

Parin kotipelejä pelanneen Namikan ensimmäinen koitos oli viikontakainen ottelu Joensuun Katajaa vastaan. Sarjassa lievästi alisuorittanut joensuulaisjoukkue veti ottelua alusta loppuun, vaikkei Namika jäänytkään turhan kauas ihmenoususta. Ottelussa oli parhaimmillaan eroa jo lähes kaksikymmentä pistettä joensuulaisten hyväksi, kun melkoiseksi pompotteluksi ajautuneeseen neljänteen jaksoon tuli yllättävää potkua joensuulaisten tekemien toistuvien helppojen virheiden ja epäonnistuneiden vapaaheittojen myötä. Namika pääsi lopussa vielä yrittämään tasoitusta tai jopa voittoa kahden pisteen takaa-ajoasemassa, mutta aikalisän jälkeinen kuvio ei onnistunut valmentaja Ilkka Palviaisen toiveiden mukaisesti, ja Namika joutui sittenkin tyytymään aiemmin jo väistämättömältä näyttäneeseen tappioon. Katajan hyvä hyökkäyspelin pyörittely pakotti lahtelaiset rikkomaan, ja tämä johtikin peräti kolmen Namikan pelaajan ulosajoon.

Tämän viikon keskiviikkona pelattu Namikan toinen kotipeli oli siinä määrin merkityksekäs, että se pelattiin sarjataulukossa kahdeksantena majailevaa Salon Vilpasta vastaan. Namika majoittaa sijaa seitsemän, ja keskiviikon voiton jälkeen alkaa näyttää siltä, etteivät lahtelaiset ole matkaamassa sarjataulukossa ainakaan alaspäin. Tulostaulun mukaan jännittävänä kolme ensimmäistä jaksoa tuntui olevan koko ajan lahtelaisten hallussa. Kun Namika sitten viimeisellä neljänneksellä pisti hanat auki, oli kyyti Salon vieraille kylmää. Namika merkkautti päätösneljänneksen nimiinsä murskaavasti 30-11.

Jos voitto oli leipää, niin sirkushuvejakaan ei säästelty. Viimeisten minuuttien Suonio-Arnold alley-oop-donkki sekä niin ikään Suonion tarjoilema syöttö levyn kautta Warrenin donkkiin tarjoilivat Suurhallin yleisölle aimo annoksen koripalloiloa. Ottelun hahmo oli kauden parhaan ottelunsa pelannut amerikkalaiskörmy Storm Warren, joka tuntui olevan joka puolella kenttää. Tilastojakin miehelle syntyi 25 pisteen, 9 levypallon, 4 riiston ja 3 syötön edestä.

Voittoisan Vilpas-ottelun jälkeen Namika jatkaa sarjataulukossa siis sijalla 7, vaikka edellä porskuttava Tapiolan Honka onkin lahtelaisten kanssa tasapisteissä ottelun enemmän pelanneena. Namikan ottelurupeama jatkuu sunnuntaina Kouvolassa, jossa vastaan asettuu otteissaan Ville Kauniston paluun myötä reipastunut Kouvot. Seuraava kotipeli pelataan jälleen ensi keskiviikkona, kun jo kertaalleen tappio niskassaan Suurhallilta poistunut Pyrintö saapuu Lahteen kokeilemaan onneaan.

– Mikko Blomberg-