Nämä todella loppuun ajatellut sanat on lausunut eräs tuntematon roomalainen sotapäällikkö katsellessaan sivistyneen kreikkalaisen kotiopettajan (orjan) yrityksiä opettaa hänen omia lapsiaan.

Ruotsissa on tällä hetkellä tuhansia epäpäteviä opettajia eikä tämä ammatti todella nuoria siellä kiinnostakaan, koska arvostus on nolla, palkka mitätön ja lisätöitä rankasti. Suomessa on tilanne tähän asti ollut toinen, opettajan valmistuslaitoksiin on hakeutunut usein naisten parhaimmisto ja ammatti on ollut meillä arvostettu, mutta nyt upeaa peruskoulumme ajetaan alas samalla tavalla kuin naapurimaassamme. Olemme ainoita valtioita, joissa jopa ala-asteen opettajat ovat maistereita. Pojille tämä on kuin tilaustyönä tehty! Paikkaa voi vaihtaa mihin tahansa toiminnanjohtajan ja yritysjohtajan välillä.

Mutta eihän näitä raskaita juttuja kukaan jaksa aina lukea, joten kerron lyhyesti muutamalla sanalla, miten toisellakin tavalla voi ajatella.

Jyväskylän yliopiston erityisopetuksissa opin suunnattoman joukon uusia sanoja hienoista vieraskielisistä kirjoista, kuten dysfasia (kielellinen vaikeus), dysleksia (lukemisen ja kirjoittamisen vaikeus), dyspraksia (motorinen häiriö), dysortografia (oikeinkirjoittamisen vaikeus), dyskalkulia (laskemisen vaikeus) ja satoja muita.

Todellisuudessa suurin ongelma oli pitää luokkahuoneessa kuria ja järjestystä, opettaa kertotaulu ja aakkoset. Oppilaillani oli kaksi pelastusrengasta:välituntikello ja Wikipedia, josta he kopioivat vastauksensa ja luulivat, että minä uskon. Usein en uskaltanut kysyä enää mitään moneltakaan, sillä he olivat suoriutuneet jo yli-inhimillisestä tehtävästä sinä päivänä, sillä heillä oli mukanaan kirjat ja kynät.

Onneksi kuitenkin, jos tyhmyyteen voisi kuolla, moni erityisopettaja, jäisi työttömäksi. Jo vuonna 1969 Neil Amstrong käveli kuussa, moni oppilaani ei ole vieläkään laskeutunut Maan pinnalle. Valtamerien pinta on noussut ja oppilaiden taso on laskenut; kai siinä on jonkinlainen tasapaino!

Hanskin isä ei osoittanut enää kiinnostusta poikansa opiskeluun sen jälkeen, kun oli tunnustanut isyytensä maistraatissa ja sai kuulla, että vasta DNA antaa todelliset tulokset. Monet oppilaitteni vanhemmat olivat ammatikseen työttömiä, siksi minusta tuntui oudolta, että he vakavissaan olivat luvanneet panna lapsensa töihin? Monet rikkaat yksinhuoltajaäidit olivat niin valmiita ja sitoutuneita pelastamaan maailmaa, että  oman lapsen pelastaminen ei tullut heille mieleenkään. James Bondia olisi mukavampi opettaa, jos hänen koepisteisiinsä ja statukseensa uskoisi: nolla, nolla seitsemän.

Jäin kerran miettimään erään oppilaani dilemmaa. Hänen isänsä voisi ikänsä puolesta olla hänen isoisänsä, hänen äitipuolensa taas voisi olla hänen isosiskonsa, hänen isosiskonsa on niin vanha, että voisi olla hänen äitinsä ja hän itse on melkein kyllin vanha ollakseen velipuolensa isä. Korjatkaa ajatteluketju!

Tosiasiassa opettajaksi halusin neljästä syystä: kesäkusta, heinäkuusta, elokuusta ja Hennessystä.

Juhani Melanen

Osaan uida, juu. Kelluminen ei ole yhtä helppoa, jalat alkavat helposti vajota. Vesihiihtoa olen päässyt pari kertaa koittamaan. Se on ollut hienoa, kunhan vaan on päässyt alkuun eli pinnalle. Mutta tätä en ole edes kokeillut: veden päällä kävelyä.

Tämän viikon evankeliumissa Pietari yrittää sitäkin. Hän on opetuslasten nokkamies, vähän kuin Seitsemän veljeksen Juhani: rohkeasti lähtemässä mukaan, varmana vakuuttamassa monenlaista, sellaistakin, jota ei pysty pitämään.

Matteuksen evankeliumin jakeissa 14:22-33 kerrotaan, miten Jeesus lähettää oppilaat ylittämään Genesaretin järveä veneellä itsekseen, sillä hän haluaa vielä hyvästellä ihmiset ja rukoilla kaikessa rauhassa yksin. Aamuyöllä Jeesus tulee veden päällä kävellen ystäviensä luo. Alkukauhun hälvennyttyä Pietari innostuu: ”Herra, jos se olet sinä, niin käske minun tulla luoksesi vettä pitkin.” Jeesus kutsuu Pietarin, ja alussa kaikki sujuu hyvin. Sitten Pietari pelästyy rajua tuulta ja korkeita aaltoja. Hän alkaa vajota. Oli pakko pyytää Jeesusta: ”Herra, pelasta minut!” Jeesus tarttuu heti Pietariin ja he menevät yhdessä veneeseen.

Tämä ihmeellinen kertomus ei anna ideoita ensi kesän extreemilajiin. Sen sijaan se antaa mahtavan turvan juuri tähän hetkeen. Jeesus auttaa hädässä! Hän on valmiina ojentamaan kätensä jokaiselle. Myrsky tyyntyy, kun aika on, mutta jo rajuissa tuulissa ja pelossa Jeesus on meidän kanssamme. Samalla Pietarin esimerkki opettaa ehkä malttia. Kaikkeen eivät omat voimat riitä. Pietari yritti tehdä ennenkuulumatonta, hän halusi ehkä päteä muiden silmissä, mutta hänelle kävi huonosti. Tyrskyt herättivät niin isot epäilykset, että mies alkoi vajota kohti pohjaa. Silloin oli Jeesus lähellä. Hänen kanssaan Pietarikin pysyi pinnalla.

Jeesus pitää meidät turvassa joka säällä. Hän tietää, että meissä herää helposti pelko ja kauhukin. Häneen saamme turvautua aina, myös silloin kun vesi jo alkaa nousta. Turvallista tammikuuta!

Riitta Särkiö

Politiikassa, kuten kaikessa muussakin hyvät johtajat erottuvat toisistaan. Hyvä johtaja erotuu aina edukseen. Menestyvän johtajan taustalla on usein hyvä joukkue, jossa roolit ja osaamisalueet täydentävät toinen toisiaan. Lahdesta uskallan nostaa esille Pelicansin uuden johtoryhmän, jota itse olin viime kesänä valitsemassa. Pelicans pystyy tällä kaudella parhaimmillaan suhteellisen pienellä budjetilla taistelemaan jopa mitaleista. Muualla rahaa on huomattavasti enemmän. Johto on onnistunut pelaajahankinnoissa. Tiimi joukkueen taustalla on ammattimainen ja vaativa.

Urheilujohtaminen on vielä helppoa verrattuna koko maan johtamiseen. Silti pääministeri Juha Sipilän ja koko hallituksen kompastelua ei välillä voi kuin ihmetellä. Hallitus on käyttänyt rajallisen energiansa ja resurssinsa lukuisiin hankkeisiin, jotka se on lopulta perunut. Kokonaisuus ei toimi. Ministereiden ja valtiosihteereiden määrää leikattiin populistisesti. Säästettiin aivan väärästä paikasta. Satojen tuhansien säästö tuo lopulta miljoonien kulut, kun lakihankkeet menevät kiville toisensa jälkeen. Samalla lakien valmistelu kriisiityi. Tähän on kiinnittänyt huomiota jo oikeuskansleri.

Tuovatko säästöt todella säästöjä?

Eduskunnassa säädetään lakeja ja niitä tulee noudattaa. Ihmisten peruspalveluista leikkaaminen on tullut jo äärirajoille. Lahdessakin seinä on tulossa vastaan jo muuallakin kuin hammashoidossa. Asiakkaiden lisäksi henkilökunta kärsii, kun laatu huononee ja muutokset ovat liian nopeita. Ensi maanantaina päätetään Päijät-Hämeen vuodeosastopaikoista Hyvinvointiyhtymän valtuustossa. Minne potilaat jatkossa viedään, kun paikkoja leikataan? Kaikki ikäihmiset eivät selviä kotona eikä jokaisella ole sukulaisia huolehtimassa. Potilaspaikat eivät meinaa riittää nytkään maakunnassa. Ikäihmisiä kuljetetaan maakunnan laidalta Lahteen Keskussairaalaan ja Jalmariin – ja edes takaisin. Iitti ja Padasjoki tästä hyvinä esimerkkeinä. Ensihoidon työntekijät ovat lopen uupuneita. Kuljettaminenkin maksaa paljon. Akuutissa tehdään uusia ennätyksiä potilasmäärässä. Lasku tästä tulee lopulta omistajille eli kunnille. Paljonko nyt tehtävät leikkaukset tuovat lopulta kunnille lisälaskua ? Siihen kukaan ei ole pystynyt vastaamaan.

Saadaanko leikkaamalla kasvua?

Suomesta löytyy hyviä esimerkkejä, joissa lisäinvestoinneilla on saatu säästöjä. Imatra päätti lisätä panostuksia lastensuojeluun ja ennaltaehkäisyyn. Uusi investointi toi säästöjä. Ongelma meillä on se, että maan hallituksen lisäksi myös kuntatasolla ajatellaan, että lisää leikkaamalla saadaan kasvua. Sitä kutsutaan taloustieteessä austerity – opiksi. Suomi ei ole tässä yksin. Mukana on paljon muitakin maita koko Euroopasta. Samaan aikaan muualla investoidaan ja luodaan kasvua mm. nostamalla palkkoja. Näin tehdään Japanissa, jossa pääministeri Abe luottaa nk. viiden nuolen ohjelmaansa.

Säästöjen keskellä johtaminen on kova laji. Sama haaste on edessä seuraavalla hallituksella koko maassa ja paikallisesti meillä Lahdessa. Hyivnvointiyhtymän onnistuminen tulee ratkaisemaan paljon. Siksi meidän pitää oppia selvittämään paremmin miten aiotut päätökset todella vaikuttavat kustannuksiin. Halvin vaihtoehto ei aina ole se paras.

Ville Skinnari

Johtokuntien ja muiden hallintoneuvostojen jäsenten on kuultu hyvin usein perustelevan ammattijohtajien ylisuuria palkkoja sillä väitteellä, että heillähän on niin paljon vastuuta. No, voihan sen niinkin perustella ja tuntuuhan se osin uskottavalta, että miljardien johtajan tekemät investoinnit kohdistuisivat ja osuisivat oikeaan.

Samaa toivovat kädet ristissä myös johtajan tuhannet alaisensa varmistaakseen jokapäiväiseen leipänsä. Mutta, muta se vastuu onkin sitten jo paljon vaikeammin arvioitavissa oleva asia. Mutta moraalifilosofian kannalta tuo päätös on valtaa, ei vastuuta. Maailman finanssitavarataloissa on satoja oivia esimerkkejä siitä, kuinka pieleen nuo ennusteet voivat mennä. Viimeisenä Amerikan asuntokupla, Suomen ilmaa ostamat Saksan verkkokaupat ja lukuisat muut töppäilyt, joista johtajille on tullut kymmenen miljoonaa euroa kipurahoja ja loistavat eläke-edut, mutta sadat tuhannet alaiset ovat menettäneet kotinsa ja ratkaisseet asiansa itsemurhilla, huumeilla ja alkoholilla.

Sadoissa, Amerikassa käydyissä rahamanipulaatio ja virheellisiä tietoja ostajille antaneet rikolliset neuvonantajat selvisivät tuomioitta. Ilmeisesti vain yksi tuomittiin! Mikseivät nämä johtajat ja vääriä päätöksiä tehneet yritysjohtajat eivät joutuneet maksamaan lainkaan vahingonkorvauksia? Takaisin he eivät maksaneet palkoistaan dollariakaan; tulospalkkioista puhumattakaan.

Vallan suuri määrä ei tuo itsestään selvästi vastuuta. Vaikeaa kirurgista toimenpidettävä suorittava lääkäri on todella sananmukaisesti vastuussa teoistaan ja väärä johtopäätös voi viedä hoitovirheen tehneen suuriin korvauksiin tai siis pikemminkin lääkärin vakuutusyhtiön, joka varmasti taistelee joka oikeusasteessa ettei vaan vahingossakaan joutuisi maksumieheksi.

Lahden surkeat linja-autoreitit suunnitellut ”virkamies” ei joudu vastuuseen, jos kuljettaja liian kireän aikataulun vuoksi joutuu ylinopeutta ajaessaan kolaroimaan tai ajamaan pahimmassa tapauksessa ihmisen kuoliaaksi. Samaa vastuullista työtä tekevät rautateillämme ja maanteillämme lukuisat muut alansa ammattilaiset, ilman huomattavia rahallisia korvauksia ja minimipalkalla. Useimmat ovatkin jo virolaisia ja somaleita.

Tuomari saa langettaa vääriä tuomioita rankaisematta ja poliitikko voi luvata, että taivaasta sataa mannaa joutumatta tilille tekosistaan. Suomen historia ei tunne kuin yhden käden sormella lasketut poliittiset päättäjät, jotka ovat ottaneet vastuun päätöksistään. Tosi on, että silloin jää vaaleissa valitsematta ja eläke-edut saman tien.

Suomalaisten olisi jo ymmärrettävä, että tieto, osaaminen ja älykkyys eivät ensisijaisesti sijaitse johtoportaassa, vaan armeijan termillä ilmaistuna suoritusportaalla. He kantavat vastuun, kestävät esimiestensä ilkeilyt ja organisaation joustamattomuuden tuomat haitat ja ongelmat usein yksin ilman edes tukea. Meille ovat tärkeitä subjektiivinen hyvinvointi, riittävä elämän laatu ja se tärkein terveys. Jo näillä pärjäisimme ilman suunnatonta tai perittyä varallisuutta ja olisimme ainakin useimmat onnellisia.

Tämä vaatimaton ajatusketju lienee päättää erään mielifilosofini Schopenhauerin sitaattiin: ”Rikkaus on kuin merivesi, mitä enemmän sitä juo sitä enemmän on jano.” Samalla se on myös nokkela keino peittää oma tyhmyytensä.

Juhani Melanen

Oletko törmännyt ihmiseen, joka julistamistaan julistaa omaa uskoaan? Joka kertaa ja kertaa samaa tapahtumaa ja samaa näkökulmaa. Mutta aika, paikka tai päällekäyvä tyyli ovat väärät, jos kuulija kokee lähinnä ärtymyksensä nousevan, tai sitten nukahtamisen olevan hilkulla. Vaikka sanoma koskisikin itse Jumalaa. ”Onko tuolla jäänyt sama levy päälle? Koska se lopettaa? Milloin täältä pääsee pois?” Muistan olleeni tällaisessa tilanteessa, jossa matkatoverit alkoivat olla jo hätää kärsimässä. Ymmärsin, että julistajan tyyli oli osa hänen uskonsuuntansa perinnettä, vaikka en tilanteen pitkittymisestä nauttinutkaan. Viesti oli tullut hyvin selväksi jo ensimmäisellä kertomalla. Toisteleminen ei syventänyt sanomaa.

Tässä vuosien takaisessa tapauksessa sekalainen matkaseurueemme oli yllätetty melko äkkiarvaamatta. Jäin miettimään, mikä vaikutus tilanteesta mahtoi jäädä. Jatkamaan päästyämme, ainakin kristinuskoon kriittisesti suhtautuva matkalainen purnasi äänekkäästi hermoja koetellutta tilannetta. Hänen huono käsityksensä Jumalaan uskovista ihmisistä oli vahvistunut. Entä mahtoiko osalle jäädä saarnan sinänsä kiintoisa ydinsisältö elämään, herättikö tai vahvistiko se ehkä uskon liekin? Kukaties, kaikesta huolimatta.

Uudessa testamentissa ihmiset alkoivat uskoa Jeesukseen, kun kuulivat toisten kertomuksia hänen tekemistään tunnusteoista. Niillä Jeesus ilmaisi jumalallisen kirkkautensa. Aikalaiset uskoivat, että hän todella oli auttaja ja luvattu Vapahtaja myös silloin, kun he kohtasivat hänet henkilökohtaisesti, ja kun olivat itse kuulemassa hänen puhettaan. (Kaikki eivät tosin silloinkaan uskoneet.) Mutta Jeesus osasi kohdistaa sanansa kulloisillekin kuulijoilleen.

Edelleen saamme viedä eteen päin sanomaa pelastavasta rakkaudesta. Tai olla mukana etsimässä sitä. Tai pitää esillä Jumalan sanaa. Uskon syntyminen ei silti ole meidän vallassamme. Vain Jeesus itse on se, joka herättää uskon, kuten tulevan pyhäpäivän otsikko kertoo.

Johanna Piirola

Helsingin yliopiston kansanterveystieteen professori Kari Poikolainen on alan suomalainen tutkija ja on esittänyt, että Suomessa alkoholin haittoja on liioiteltu vahvasti ja ne ovat suurimmaksi osaksi myyttejä.

Katselin viime viikolla varsin vaikuttavan englantilaisen dokumentin ”Totuus alkoholista”, jossa varsin moninaisilla fyysisillä ja psyykkisillä kokeilla todettiin alkoholin vaarallisuus ja yhteys syöpään, rasvamaksaan ja moniin muihin sairauksiin. Tiededokumentin juontaja Javid Bdelmoineim on ammatiltaan ensiapupoliklinikan lääkäri ja on työssään tavannut jatkuvasti tapauksia, jossa alkoholilla on ollut osuutta onnettomuuksiin ja yllättäviin sairauksiin.

Dokumentti haastaa varsin tehokkaasti vanhoja uskomuksia alkoholin haitoista. Kaisu Tervonen arvioi sen heppoiseksi viihteeksi, mutta moni muu tutkija on varsin samaa mieltä näistä osin leikkisillä kokeilla tehdyistä testien lopputuloksesta. Neljätoista annosta on alkoholia viikossa on riski, niin miehille kuin naisillekin. Silti yhteiskuntamme ”palkkarenki” esittää artikkelissaan kanava 4/2016  ”Alkoholipolitiikkamme kahdeksan myyttiä” artikkelissaan varsin kyseenalaisia kantojaan tutkijana. Totuus on, että alkoholi on Suomessa paljon suurempi ongelma kuin muissa maissa, vaikka EU:n keskiarvot kertoisivat toista, koska mukana ei ollut juoppojen liikenteessä aiheuttavien kuolemantapauksien määrää. Jo vuonna 2011 liikenteessä kuolleista joka viides oli päihdyksissä.

Esitän seuraavassa hivenen epäilyjä Poikolaisen ajatelmiin. Alkoholimonopoli suojelee suomalaisia, ruotsalaisia, norjalaisia, lappalaisia, intiaaneja ja eskimoita, koska meidän geeneissämme on enemmän syvään ja voimakkaaseen humalaan hakeutuvaa juomista. Alkoholia voidaan aina verottaa enemmän, mutta siitä hyötyvät vain mustan pörssin trokarit ja Viro. Alkosta löytyvät tällä hetkellä maailman parhaat viinivalikot kuin mistään muualta. Kaikkien tutkijoiden mukaan kireä alkoholipolitiikka vähentää kulutusta. Voi olla totta, mutta se siirtää ostajat Viroon ja oikein kireä alkoholin saatavuus lisää omien pontikkapannujen ja salakuljetusten määrää.

Alkoholisteilla kuolleisuus on suurempi kuin elinikäisillä raittiilla, mutta normaalikäyttäjillä jopa pienempi. Väitteelle ei löytynyt yhtään tutkimusta maailmasta, joka olisi tukenut tätä Poikolaisen väitettä. Alkoholiin ei sinänsä kuole kukaan, mutta se voi olla myrkytyksen syy tai riskitekijä. Niinpä! Eniten kuitenkin kuolee alkoholia juovia työhön kyvyttömiä ja työttömiä 15- 65 vuotiaita. Kuoleehan keuhkosyöpiinkin koskaan tupakoimattomat. Jotain näyttöä tosin on siitä, että kohtuullisesti nauttivilla ”saattaa” esiintyä vähemmän verisuonitauteja ja diabetesta, mutta muistisairauksien kohdalla tämä ei pidä paikkaansa.

Olen itse ”Kohtuullisen hutikan” kannattaja, enkä kiihkoilija, mutta enemmän olisin kaivannut tieteellistä näyttöä professori Poikolaisen väitteille. Toki ne olivat reippaita ja enemmän olisin odottanut asiasta keskustelua, mutta viina on liian pyhä asia ainakin näin tipattomalla tammikuulla!

Alkoholilla kerättiin tuloja vuonna 2013 2,22 miljardia euroa, mutta hoitokustannukset olivat yli 2,8 miljardia euroa, kun siihen laskettiin mukaan kaikki työssä poissaolopäivät, sairaalapäivät ja laitoshoidot, lääkekustannukset ja liikennekuolemat. Suomessa tilastoista on myös unohtunut usein vakuutusyhtiöiden maksamat sadat miljoonat eurot liikenteessä ja humalassa vammautuneille.

Juhani Melanen
erityisluokan opettaja

Jeesus Kristus kulki ympäri Galileaa ja opetti ihmisiä. Matkallaan hän kohtasi hyvin erilaisia ihmisiä. Oli rikkaita ja köyhiä, oli nuoria ja vanhoja, oli arvostettuja ja halveksittuja, jopa yhteisistään poissuljettuja. Jeesus ei kuitenkaan ylenkatsonut ketään. Eräs tällainen kohtaaminen tapahtui Sykar-nimisen kylän kaivolla. Siellä Jeesus tapasi samarialaisen naisen. Samarialaisia pidettiin sekakansana ja heidän kanssaan ei haluttu olla tekemisissä. Kuitenkin Jeesus pyytää naiselta kaivolla juotavaa. Nainen hämmästyy Jeesuksen suhtautumista. Siitäkään huolimatta, että hän oli elänyt huonoa elämää, ei Jeesus häntä torju. Jeesuksen rakkaus muutti naisessa jotakin. Hän, joka ammensi Jeesukselle vettä, pyytä itse saada vettä, ikuisen elämän vettä. Sitä Vapahtaja lupasi myös hänelle.

Viime aikoina maatamme on leimannut vihapuheen lisääntyminen, ihmisten ja alueiden eriarvoistuminen ja vastakkainasettelun vahvistuminen. Sen taustalla on epävarmuuden lisääntyminen, epäluulot, vakivallanteot ja myös taloudellinen taantuma. Monia ongelmia on helppo projisoida toisiin. Näin lähimmäisistä tulee helposti kilpailijoita tai vihollisia.

Mutta mitä Jeesuksen asenne voisi opettaa meille? Eikö ihmisyys ja ihmisarvo kuulu kaikille? Eikö rakkaus luo yhteyttä ja kaada ihmisiä erottavia muureja? Maailman kovuus saa meidät kuitenkin kyynisiksi ja epäilemään rakkauden voimaa. Ja on totta, että aina emme näe sen vaikutusta. Kun osoitamme rakkautta, olemme myös helposti haavoitettavissa ja loukattavissa. Siksi kovuuden kuoren taakse on kiusaus paeta. Mutta ehkä voimme muistaa myös sen, miten olemme saaneet osaksemme ansaitsematonta rakkautta. Kuinka voimakas kokemus, elämää uudistava kokemus se onkaan!

Jeesuksessa näemme Jumalan rakkauden. Se on ehdotonta, anteeksiantavaa ja uudistavaa. Hänessä meille annetaan syntiemme anteeksi. Hänessä meille lahjoitetaan elämä. Vain hänen rakkautensa voi tehdä meidät ehjäksi. Hänen rakkaudelleen saamme avautua, sitä pyytää ja sitä jakaa.

Heikki Pelkonen
Kirkkoherra, Laune

Suomi täyttää sata vuotta ja juhlatilaisuuksia järjestetään maassamme kuin ennen pestuumarkkinoita, joilla myytiin kodittomia talollisille työvoimaksi. Tosiasiassa meidän suomalainen yhteinen identiteettimme on rakennettu hyvin paljon juuri altavastaajan roolin varaan ja täyttämättömiä aukkojen on vielä paljon. Valitettavasti me olemme olleet juuri niitä idästä ja lännestä tulleiden ristiretkeläisten ja orjia haluavien vainoajien altavastaajia, jotka ovat joutuneet kärvistelemään valloittajien ikeessä ja joutuneet taistelemaan

itsenäisyytemme puolesta milloin kivillä ja milloin tykeillä. Ruotsalainen soturikansa on urheasti taistellut aina rohkeasti viimeiseen suomalaiseen periaatteellla: hakkaa päälle! Me emme ole olleet hankkimassa siirtomaita ja orjia, mutta olemme kohdelleet silti huonosti romaaneja ja saamelaisia. Häpeän sitä tapaa, jolla saamelaisten assimilaatio eli valtakulttuuriin sopeuttaminen toteutettiin ja se on ruma episodi, jonka epäkohtia kannattaisi vieläkin korjata. Itä-Karjalassa oli vankileirejä ja siellä kuoli ihmisiä samoin kuin natsien keskitysleireissä. Me olimme pari vuotta siirtomaaisäntiä, emmekä juurikaan parempia kuin muutkaan eurooppalaiset.

Olemme silti niitä savupirttien ja rakentajien jälkeläisiä, jotka ovat uskaltaneet luottaa kykyynsä tulla toimeen täällä arktisissa olosuhteissa omin voimin tai kyläyhteisöjen avulla aidossa impivaaralaisessa hengessä. Olemme keksijöitä ja ongelman ratkaisijoita, koska apu on ollut joskus liian kaukana. Musiikki ja taide on täällä aina elänyt voimakkaana ja runolaulut ovat siirtyneet ennen kirjoitustaitoa äidiltä ja isältä tyttärille ja pojille.
Kovalla lukkarin kartulla ja papistolla meidät on pidetty nuhteessa ja herran pelossa, mutta vääryyttä kohtaankin on uskallettu silti nousta esimerkkeinä vaikka nuijasota ja talvisota.

Viinapiru on ollut se saatanan tuote, jota vasta nyt olemme oppineet nauttimaan sivistyneesti; huumeita ei meidän kannata yrittääkään laillistaa. Kahvia juomme eniten maailmassa ja tuemme siten jälkikolonialismia, mutta reilun kaupan tuotteita sentään suosimme. Nöyhtökaura ei maistu, mutta kotimaiset vihannekset kyllä. Maahanmuuttoon tarvitsemme sovittelevampaa asennetta, mutta muuten olemme ihan kelpo rehellistä höynäytettävää, auktoriteettiuskoista kansaa, jolta tarvittaessa löytyy sitä sisua. Perkele eteenpäin sanoi Mannerheim!

Pasifisteista ei ole niin suurta väliä, kuten Honkajoki jo Tuntemattomassa niin sattuvasti sanoi, Malja 100-vuotiaalle maallemme!

Jussi Melanen

Mitkä olivat mielestäsi vuoden 2016 tähtihetkiä? Mediassa ovat olleet esillä ainakin nuorten jääkiekkoilijoiden hieno MM-kisojen voitto, professori Bengt Holmströmin taloustieteen Nobel-palkinto ja laulaja Saara Aallon huima menestys brittiläisessä musiikkiviihdekilpailussa.

Entä sitten henkilökohtaisemmalla tasolla, mitkä olivat juuri sinun vuoden 2016 tähtihetkiäsi? Jos googlaa sanaparilla ”suomalaisten tähtihetkiä”, saa esille monenlaisia kiinnostavia kuvia koiranäyttelyjen pokaalienjaosta erilaisiin urheilukuviin ja hienoihin täytekakkuihinkin. Palkintojen ja suoritusten rinnalle elämän tähtihetkiksi ajattelen myös tilanteita, joista ei juuri kuvia saa. Sairaudesta paraneminen, työpaikan saaminen työttömyyden jälkeen tai kauan unohduksissa olleen ystävyyden elpyminen ovat sellaisia. Tai perheen saaminen koolle pitkästä aikaa sopuisaan yhteisen ajan viettoon. Ehkä onnekkaasti saatoit kokea jonkun näistä menneenä vuotena. Tai koet sen tulevana vuonna!

Yksi arkisempi tähtihetki voisi tulla siitä, kun jaat ja kerrot jonkun oman menneen tähtihetkesi jonkun toisen kanssa, vaikka kaffipöydässä kotona, harrastuspiirissä tai työpaikalla. Hyvät tarinat tekevät iloisiksi ja kannustavat.

Tähtihetkiä tullee odottamatta ja odotettuna, leimahduksen tavoin tai kärsivällisen odotuksen jälkeen. Tähtihetkien rinnalla elämään kuuluvat myös ne vähemmän glooriaa ja onnea sisältävät elämänvaiheet. Vaiheet, jolloin on vahva tuntu siitä, ettei elämässämme olisi yhtään tähtihetkeksi mainittavaa hetkeä ollutkaan. Siksi meille kaikkein ratkaisevin tähtihetki on ollut Kristuksen armon ja vapautuksen ilosanoman tulo maailmaan. Pimeiden hetkien keskellä Jumala on erityisesti läsnä ja toteuttaa pelastussuunnitelmaansa vääjäämättä, vaikka meille sen havaitseminen ja tiedostaminen on joskus vaikeaa. Me saamme kuitenkin Kristuksen tähden aina rohkeasti levätä kaikenlaisissa hetkissä Pyhän edessä. Ja myös rukoilla:

Jumala,
kiitämme Sinua valosta, joka on syttynyt Kristuksessa maailman yöhön.
Anna sen valon loistaa kaikille sinua etsiville.
Kiitos, ettei kukaan ole sinulle merkityksetön.
Anna meidän tuntea läsnäolosi ja löytää elämän ilo!
Aamen.

Pastori Kati Saukkonen

Työttömyys on edelleen Lahdessa liian korkealla. Olen saanut lukuisia yhteydenottoja ihmisiltä, jotka todella haluavat työllistyä, mutta eivät ole työtä löytäneet. Ongelma koskettaa oikeastaan kaikkia koulutukseen tai ikään katsomatta. Yrityksiin kyllä syntyy työpaikkoja, mutta liian vähän. Liian harva todellinen kasvuyritys sijaitsee Lahdessa. Ilmaistyöstä on tullut opiskelijoille pakollinen osa elämää. Julkinen sektori on leikkausten keskellä niin kovilla, että varmaa on vain epävarmuus tulevaisuudesta. Pienten yrityksien kyky työllistää on rajallinen. Tukityöllistämisen määrärahoja on leikattu. Yhdistyksien mahdollisuudet työllistää ovat entistä vaikeammat. Kun ei ole työtä, ei kerry myöskään eläkettä. Yritystä Lahdessa silti on. Lahden Yrittäjät ovat tehneet hyvää työtä ja uusia avauksia mm. Matkalla Duuniin – toimintamallissa. Startti – Duuniin hankkeella yritämme saada mahdollisimman monelle nuorelle kesätöitä.

Työelämä on muuttunut ja muuttuu koko ajan. Digitalisaatio ja robotisaatio muuttavat maailmaa. Se tapahtuu joka tapauksessa. Halusimme me sitä tai emme. Pääministeri oli vuoden vaihteessa positiivinen ja näki hallituksen toimenpiteiden jo vaikuttavan myönteisesti kasvuun. Todellisuudessa kasvu tulee rakentamisesta ja IT-alalta. Elinkeinopohjamme on edelleen liian kapea verrattuna kilpailijamaihin. Vientiin ei ole uusia syömähampaita, kun emme ole osanneet monipuolistaa viennin pohjaa ja kaupallistaa kuluttajatuotteita maailmalle. Se on suurin rakenteellinen ongelmamme. Julkiset investoinnit käynnistettiin pääosin jo viime hallituskaudella ja ne näkyvät nyt. Vienti supistui viime vuonna viisi prosenttia. Iso kuva on edelleen harmaa.

Tapaan uuden elinkeinoministerin lähiaikoina ja haasteemme on yhteinen: Suomen talous pitää saada kasvuun – samalla se vetää myös Lahden työllisyyden nousuun. SDP tekee oppositiosta omaa työtään ja yrittää vaikuttaa hallituksen toimintaan. SDP:n yrittäjäohjelmasta hallitus on ottanut osia käyttöön ja kiitos siitä. Esitimme helpotusta yrittäjille ensimmäinen työntekijän palkkaamiseen, mikä ei ole edennyt – koeaika tosin piteni kuuteen kuukauteen. Liian monessa asiassa hallitus kurittaa heikommassa asemassa olevia eli työttömiä, opiskelijoita, sairaita ja eläkeläisiä. Ostovoima eli kulutus kärsii tästä ja samalla koko talous. Mitä tehdä, kun rahat ei riitä edes lääkkeisiin tai ruokaan?

Päihdekuntoutuksesta pitää huolehtia

Lahdessa on vaikeasta tilanteesta huolimatta pystytty auttamaan elämänpolulle useita vakavaan huume – ja päihdeongelmaan sairastunutta. Päihdekuntoutukseen pitää uskaltaa panostaa, koska se on itseasiassa kannattava investointi yhteiskunnalle. Jätin aiheesta kirjallisen kysymyksen Lahden kaupunginhallitukselle joulukuussa. Kymmenen prosenttia suomalaisista aiheuttaa noin 80 prosenttia sosiaali- ja terveysalan kustannuksista. Jokainen tästä suurkuluttajien ryhmästä pelastettu ihminen on inhimillisen ilon ja selviytymisen lisäksi myös säästöä.

Laitoskuntoutuksen jälkeen henkilö uhkaa jäädä täysin tyhjän päälle. Päihdekuntoutuksessa ollessaan asiakas on erossa yhteiskunnasta. Intensiivinen avokuntoutusasiakas saa oikeaa tukea ja ohjausta elämän rakentamiseksi uudelleen. Vertaistuen merkitys on äärimmäisen suuri. Intensiivinen avokuntoutus tarjoaa asiakkaille juuri sen mahdollisuuden. Lahdessa toiminut Arki Haltuun -hanke tarjosi asiakkaalle mahdollisuuden kodin, koulutuksen ja työn polun löytämiseen yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa. Siksi toimintamallille pitää luoda jatkoa. Lahti olisi näin edelläkävijä valtakunnallisesti ja laajemmin myös kansainvälisesti tarjoamalla kuntoutujalle välittävää ja oikeanlaista kuntoutumispolkua.

Ville Skinnari