Pääsiäinen on elämän syvimmässä ytimessä. Se on erilaisten juhlapyhien ja tunnelmien sarja, joka kuljettaa meitä suosiosta hylkäämiseen, kipuun ja kuolemaan, mutta nostaa lopulta syvyyksistä ylös iloon ja ihmeeseen. Hiljaisen viikon ja pääsiäisen pyhien aikana käydään läpi elämän tärkeimpiä asioita.
Jeesus sai viimeisenä viikkonaan kokea nämä jyrkät laskut ja nousut. Hän ratsasti Jerusalemiin juhlittuna, vaikkakin hyvin erilaisena kuninkaana. Aasilla ratsastava messias oli auttanut ja parantanut, hän oli tehnyt niin paljon hyvää, että ihmiset pyysivät häneltä: hoosianna, oi, auta, pelasta. Muutaman päivän päästä vastaanotto oli tyystin toinen: Jeesus olikin pahantekijä, joka haluttiin tuomita kuolemaan. Me ihmettelemme ihmisten kiihkoa ja vihaa. Tapahtumat toteuttivat kuitenkin Jumalan suunnitelmaa. Sen Jeesus tahtoi täyttää. Vain kärsimällä ja kuolemalla hän pystyi vastaamaan ihmisten pyyntöön, vain niin hän pystyi auttamaan ja pelastamaan.
Kiirastorstaina kirkon alttari puetaan mustaan. Pitkäperjantaina tuo tummuus pysyy ja syvenee, mutta pääsiäisyön messussa mustat kankaat otetaan pois. Hämärässä kirkossa alkaa levitä valo, se siirtyy pikku kynttilästä toiseen, ja kohta koko kirkko on valoisa, täynnä juhlaa. Kuolemalla ei ole pääsiäiskertomuksessa viimeistä sanaa. Jeesus nousi ylös kuolleista! Se on ihme, järjelle käsittämätön. Mutta vain elävä Jeesus voi olla todellinen pelastaja. Hän voitti kuoleman, hän avasi tien taivaaseen myös ihmisille.
Elämän ahdingossa, sairauksissa ja synnin painon alla ihminen löytää turvan pääsiäisen ytimestä: ristin juurelta ja tyhjältä haudalta. Jeesus on kantanut koko maailman synnit, hän otti rangaistuksen päälleen. Sen tähden me voimme saada syntimme anteeksi. Jeesuksen ylösnousemisen kautta meilläkin on toivo ikuisesta elämästä.
Launeen seurakunta toivottaa kaikille siunattua pääsiäistä!
Riitta Särkiö