Kohta on joulu! Torstaina pääsin monen vuoden tauon jälkeen musiikkiluokkien konserttiin Sibelius-talolle. Ainakin, jos toivoi valkoista joulua, niin lumetuloa on riittänyt Lahdessa. Aura-autoa odotti varmaan moni eri puolilla Lahtea. Kohtuullisen hyvin kadut saatiin kuntoon, mutta moni tuskailee omakotitalossa ja muillakin pihoilla lumen määrän kanssa. Viikonloppuna tein lumityöt aika monta kertaa eikä maanantaikaan tehnyt poikkeusta. Hyvää kuntoilua ja treeniä ainakin. Kuntosalilla ei tarvinnut ainakaan kuin jalkoja alkuviikolla. Mutta ei pidä valittaa. Helsingissä lunta ei paljon ollut, jäätä ja liukasta sitäkin enemmän. Katujen ylläpito ja auraus kertoo omaa kieltään yhteiskuntamme toimivuudesta tai toimimattomuudesta. Katsotaan miten talvi nyt Lahdessa menee, mutta apuja tarvitaan monessa kotitaloudessa. Ikäihmisillä tilanne voi olla todella haastava, jos ei ole sukulaisia tai muita auttamassa.
Joulun alla on hässäkkää joka paikassa eikä eduskunta ole siitä poikkeus. Kaikki pitäisi saada valmiiksi ennen joulua. Tiistaina äänestimme sairaalaverkosta ja äänestyksestä tuli odotetun tiukka. Miksi sairaalaverkosta sitten tuli ja tulee niin kiistanalainen hallituksen esitys? Kysymys on pitkälle alueiden itsehallinnosta. Miltä tuntuu se, että Helsingistä tullaan pakottamaan alueiden yöllä päivystävien sairaaloiden sijainti? Miltä se tuntuu alueille valituista päättäjistä, jotka kuntien ja kaupunkien valtuustoissa on valittu päättämään itse omista asioistaan parhaalla mahdollisella tavalla. Toinen asia on kokonaan se, saadaanko lakkautuksilla aikaan yleensä mitään säästöjä, koska kuljetettavaa tulee ja se maksaa myös. Päijät-Hämettä tai Lahtea tämä ei koske, mutta ymmärrän hyvin huolestuneisuuden Iisalmessa, Salossa, Oulaisissa tai Kouvolassa, joka tosin sai jo aiemmin oman ratkaisun. Esimerkiksi kroonista sairautta sairastavan perheen on vaikea asua paikkakunnalla, jos apu ei ole lähellä. Säästöjen löytäminen tai todellisten sellaisten on taitolaji. Tästä hyvä esimerkki on myös ARA:n Lahden toimintojen alasajo. Siirto Helsinkiin ympäristöministeriön yhteyteen maksaa jo uusina tietojärjestelminä miljoona euroa.
Valtakunnallisesti lahtelainen puheenaihe on ollut Pelicans. Miksi peli ei kulje? Syitä on varmasti monia ja ulkopuolelta on aina helppo lähteä heittämään kiviä. Mutta arvosteluun kannattajilla on aina oikeus, koska kyse on tulosurheilusta ja ammattilaisista jäällä ja myös vaihtoaitiossa. Pelasin Lahdessa itse 1990-luvun alkupuolen lamavuodet niin liigassa kuin I – divisioonassa. Valmentajat vaihtuivat ja niin joukkueen nimetkin. Menemättä nyt vain Pelicansiin niin ratkaisu ei ainakaan ole lahtelaisen urheilun olosuhteiden alasajo. Kyse on aina kokonaisuudesta. Puistattaa lukea niitä kommentteja, että nyt kun jalkapallo, koripallo ovat pudonneet sarjatasoa alemmaksi, uusia tai parempia olosuhteita ei enää tarvita. Asia on juuri päinvastoin. Lahti nousi jalkapallossa maailmakartalle 1980 – luvulla ja syy oli yksinkertainen. Lahden Suurhalli. Sitä pohjaa saimme elää vielä 1990 – luvun ja vähän ylikin. Virheitä on tehty eikä nykyinen suurhalli eli Lahti Halli palvele kunnolla ketään eikä mitään, koska sen piti olla vain väliaikainen ratkaisu. Joulupukilta voisi kysyä, olisiko uudella valtuustolla voimaa palauttaa suurhalli sen alkuperäiseen tarkoitukseen eli jalkapalloon (sinne mahtuisi hyvin yleisökin) ja räätälöidä olosuhteet kuntoon koripallolle, jääkiekolle ja salibandylle?
Tänä vuonna en poikkeuksellisesti lähettänyt joulukortteja, koska halusin tehdä jotain konkreettisempaa. Tarjoamme puuroa Lanunaukiolla lauantaina klo 11–13. Tervetuloa joulupuurolle!
On joululaulujen aika. Hieman kilpahenkisenä pistin joulun veisuja järjestykseen.
Näitä ja muitakin laulelen, vaikka aikanaan Lyseossa musiikkiguru Karppinen ei tainnut ääntäni oikein digata.
Kyselin laulunumeroani ja anelin kasia. Karppinen kysyi, että tietääkö Järvinen, paljonko on 16:4? Ymmärsin yskän, vastasin kahdeksan. Taisin saada seiskan. Yläkanttiin, musiikkimies ymmärsi myös jalkapalloa!
Ykkönen Joulumaa pistein 10. Junnu Vainion mahtavat sanat ja Katri-Helenan sinivalkoinen ääni. ”Joulumaa on muutakin kuin pelkkää toiveunta. Joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta. Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä, joulumaa jos jokaiselta löytyy sydämestä.”
Kakkonen. Varpunen jouluaamuna 9,75. Sakari Topelius ja historian havinaa. Kaunis silmiä kostuttava tarina. Suvi Teräsniska kruunaa taiteen. ”Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa, järvenaalto jäätynyt talvipakkasessa, varpunen pienoinen syönyt kesäeinehen…”
Pronssia. Sydämeeni joulun teen 9,72. Vesku Loirin ansiosta. ”On jouluyö, sen syvä rauha leijuu sisimpään, kuin oisin osa suurta kaikkeutta. Vain kynttilät ja kultanauhat loistaa hämärään, vaan mieleni on täynnä kirkkautta.”
Muut jaetulla nelossijalla mahtavin pistein 8,9-9,65. Uutena haastajana Arttu Wiskarin Hautausmaa. ”Vaikket enää ole täällä, tunnen voimas olkapäällä.”
Toivotan Sinulle Lukijani mukavia lauluhetkiä ja rauhallista joulua. Palataan asiaan joskus vuonna 2025. Jos Luoja suo.
On todennäköisesti monta erilaista tapaa sille, kuinka joulu tuntuu turmeltuvan tai menevän pilalle. Aika monesta minullakin on kokemusta. Esimerkiksi ikimuistoisia ovat meidän perheessämme olleet ne kaksi joulua, jolloin aatonaaton tuntumissa on ollut liikaa huolia, kun keittiökoneet ovat pettäneet. Ensimmäinen tapaus koski juuri täyteen ladatun tiskikoneen hajoamista. Sinä jouluna lapsiperheen suurtiskit tiskattiin kaikki käsin. Toisen kerran jouluhiiri oli nakertanut sähköhellan johdon rikki ja joulumme uhkasi jäädä kinkutta. Onneksi tällä kertaa kodinkoneliike toi pyynnöstämme samana päivän uuden sähköhellan.
Ajoituksetkin ovat voineet osoittautua hankaliksi. Aattoon on pitänyt saada mahtumaan liikaa kaikkea: joulurauhan julistamisen kuunteleminen, kirkossa käynti, jouluateria, joulupukin tuleminen ja lahjojen aukaiseminen, jouluevankeliumi ja joululaulut, ehkä joku joulukyläilykin. Ja kaiken tuon piti tapahtua rauhallisesti ja hyvä tunnelma säilyttäen! Tuo tunnelma on hankalin. Piti sekä tavoittaa jotakin lapsuuden ihanista jouluista että välttää pönötystä ja liikayrittämistä.
Itse asiassa otsikkoni kysymyksenasettelussa on jotakin ihan vinksallaan. Joulu ei nimittäin ole niin vain pilattavissa. Ensimmäinenkin joulu oli eriskummallinen: viimeisillään ollut nuori äiti joutui tekemään raskaan matkan veronkannon takia. Synnytyssairaalan virkaa hoiti talli ja kehdoksi piti kelvata eläinten seimi. Eikä siinä kaikki. Koko ajan kuiskittiin, ettei äidin kihlannut mies tainnut olla lapsen oikea isä. Ja tulossa olivat Herodeksen miehet pahoin aikein. Mutta eivät kyenneet mitkään vaikeudet estämään Vapahtajan syntymää.
Me emme saa joulua aikaan emmekä pysty sitä pilaamaan. Keskelle meidän virheitämme joulu tuo viestin taivaasta. Se viesti ei ole riippuvainen ulkonaisista olosuhteista eikä meidän aikaansaannoksistamme. Se kertoo Jumalan suuresta armosta ja rakkaudesta. Tuota sanomaa ei meidän epäonnistumisemme pysty tuhoamaan. Pikemminkin on päinvastoin. Juuri siksi, ettemme ole onnistuneet elämään niin kuin olisimme toivoneet ja meidän olisi pitänyt, on joulun sanoma meille niin tärkeä: joulu tuo anteeksiantavaa mieleltä sekä iloa omaan ja läheisten sydämiin! Riemullista Vapahtajan syntymäjuhlaa!
Joulurukous: Pyhä Jumala, anna joulun valon koskettaa sielumme ikävää. Kiitos siitä, että toivo syttyy maailman pimeälle taivaalle ja saamme jouluna syntyvässä Pojassasi sen mitä kaipaamme: armon ja vapahduksen. Tuo hänet sydämeemme joulun ilosanomassa, anna kaikkien yhtyä joulun riemuun. Kaikukoon sinulle ylistys ja kiitos! Amen.
Aloitan Paula Vesalan laulun sanoin. ”Rakas joulupukki minä jälleen kirjoitin. Muistat minut varmaan käythän meillä jouluisin. Viime vuonna toivoin ja sain uudet luistimet…”
Katin kontit, mitään luistimia toivonut ja saanut. Sain konjakkia lääkkeeksi. Väärää merkkiä ja liian vähän enkä ole parantunut. Olethan tänä vuonna tarkempi.
Anteeksi, jos tämä lähti väärille urille. Kirjoitan tätä poikkeuksellisesti Lahdessa ja siksi olen niin täpinöissäni. Ajatus karkailee.
Mitäs pukki tehdään kinkun kanssa? Uudet ravinto-ohjeet eivät suosita. Päinvastoin. Meinaakko syödä? Jos Sinä, niin minäkin. Eiköhän vedetä napa täyteen! Ei kerrota muille.
Taidat olla tänä jouluna antelias. Toit Pelsuillekin ensimmäisen lahjan jo etukäteen. Tarkoitan Bartoa. Tuo joukkueelle lisää pelitaitoa ja luettavaksi Tapparan Savinaisen kirja. Sitä voisivat reissuilla vuorotellen lukea ääneen.
Olen huolissani lahtelaisesta jalkapallosta. Tuo Upi Karjalaiselle Eurojack-kuponki ja hoida, että sillä voittaa muutaman 10 milliä. Kyllä futismiehenä Upi laittais kuntoon Kisapuiston ja FC Lahti olisi Euroopassa.
Hannu Krouvi
Toivon lahjaa Hannu Krouville, vaikka hän onkin lahjakas. Jalkapallossa puolusti kovaa ja tarkasti. Saamieni dokumenttien mukaan hänestä olisi voinut tulla myös mäkimies. Toivon hänelle suksia, ei mäki.
Lopetan siihen Vesalaan. ”Tänä vuonna en toivo tavaroita, toivon, että oltais terveenä, tänä vuonna toivoisin vain rauhaa sekä toisistamme välittämistä.”
Kolmannen adventin raamatullinen henkilö on Johannes Kastaja. Viikon evankeliumiteksti kertoo myös Johanneksesta. Hän jää Raamatussa hieman sivurooliin, sillä hänestä ei kerrota kovinkaan paljon. Kuitenkin Johannes Kastajalla on tärkeä merkitys kolmantena adventtina, sillä hänessä profetiat ovat täyttymässä. Johannes kehotti ihmisiä valmistautumaan, sillä häntä vielä voimakkaampi oli tulossa. Hän tarkoitti Jeesusta.
Valmistautuminen ja odottaminen sopii hyvin joulun aikaan sekä adventin teemoihin. Perinteisesti sitä on tehty vaikkapa käymällä adventin ajan messuissa, avaamalla joulukalenterin luukkuja tai tekemällä käytännön jouluvalmisteluja. Meidän valmistelumme ja odottamisemme kertoo siitä, että jotain merkittävää on tulossa. Joulu ei ole vain yksi hetki vuoden pitkässä kierrossa, vaan siinä on läsnä jotakin poikkeuksellista. Joulu herättelee meitä auttamiseen, pyhyyteen ja hartauteen.
Kun ajattelet tulevaa joulua voit hetken pohtia minkälainen joulu on sinulle tärkeä ja miten lapseksi syntynyt Kristus voi olla sinun joulussasi läsnä.
Itsenäisyyspäivänä katsomme taaksepäin ja kiitämme menneitä sukupolvia kauniista isänmaasta. Tämä maa on ollut ja on edelleen puolustamisen arvoinen. Jalkaväenkenraali Adolf Ehrnroothilla oli tapana sanoa, että Suomi on hieno maa, paras maa meille suomalaisille.
Itsenäisyyspäivänä katsomme myös eteenpäin. Meidän jokaisen tehtävänä on omalta osaltamme rakentaa kotimaatamme. Raamatussa Jeesus muistuttaa meitä siitä, että joka tahtoo tulla suureksi, olkoon toisten palvelija. Siitä lähtökohdasta on hyvä rakentaa seurakuntaa, kirkkoa ja yhteiskuntaa. Lähimmäisen rakkaudesta kumpuavat heikommista huolen pitäminen ja yhteinen hyvä oman edun tavoittelun sijaan.
Meidän kristittyjen tehtävänä on paitsi palvella ja rakastaa lähimmäistä, myös rukoilla rauhaa tähän maailmaan. Vuorisaarnassa Jeesus opettaa, että autuaita ovat rauhantekijät, he saavat Jumalan lapsen nimen. Meidän kristittyjen tehtävä on rakentaa rauhaa omassa elämässämme, läheistemme parissa, työpaikoillamme, arjessamme, yhteiskunnassamme, niin maamme rajojen sisä- kuin myös ulkopuolella. Siihen rukoilemme apua Jeesukselta, rauhanruhtinaalta. Maija-Reetta Katajisto
Urheilu on yksi elämän tärkeimmistä sivuasioista. Kun funtsii suomalaista urheilumenestystä, huomaa, kuinka mahtavasti pärjätään.
Toki jalkapallossa lippulaivamme on voittanut vain joskus. Viime ajat meni mönkään, mutta edessä on uusi nousu jonkun johdolla.
On meillä kaksykköset, jotka ensi kesänä pelaavat EM-kisoissa. Sanokaa minun sanoneen, että hyvin pelaavat. Jopa mitaleista. Hyvä Mika Lehkosuo!
Ja iloa tuo myös Helmarit. Ihan Euroopan kärkimimmejä joukkue täynnä.
Ja kun pysymme pallopeleissä, löytyy aihetta juhlaan enemmän kuin ehdin muistaa. On koripalloa, lentopalloa, futsalia ja ringetteä unohtamatta joukkuevoimistelua. Koriksen EM-kisat elosyyskuun vaihteessa Tampereella, alkulohko. Tässä kuussa sählätään kultaa, ainakin hopeaa.
Eipäs unohdeta jääkiekkoa. Veikkaan, että 25.5.2025 juhlitaan kultaa kädettaskussa Pennasen joukkueella. Sitä ennen helmikuussa otetaan joku mitsku 4 Nations Face-Off -turnauksessa NHL-miehin! Myös naiset palaavat mitalikantaan.
Hyvin on asiat, eikä menty vielä Iivoon ja varmaan jotain joukkueita unohdin.
Mites Pelicans? Ei hyvältä näytä. Mutta huominen kaiken muuttaa voi. Harmittaa, että Saipan Keke Kousa olisi, jos olisi, Pelsun ykköspakki. Viikko sitten Lahteen takaisin muuttanut Jesse Saarinen heti valmennukseen punomaan ylivoimakuvioita, joihin kaivataan järkeä. Ja tulosta. Ja vetoja.
Olli Jokinen
Pallolegendaksi näin itsenäisyyspäivän tienoilla sopii etelälahtelaisille hyvin tuttu Olli Jokinen. Siinä mies Isänmaan asialla. Myös pallokentillä työmäärä oli tapissa. Olli on oikea mies laulamaan Olen suomalainen!
Tällä viikolla juhlistamme itsenäistä Suomea. Linnanjuhlat ovat arvokas juhla, jossa muistamme niitä sukupolvia, ketkä ovat tämän maamme rakentaneet. Itsenäisyys merkitsee vapautta, mutta myös vastuunkantoa. Suomi ja suomalaiset ovat kohdanneet vaikeita aikoja läpi historiamme – mutta usko ja luottamus tulevaan kantaa. Kaikki eivät enää arvosta tasavallan presidentin instituutiota, johon Itsenäisyyspäivän vastaanotto osana kuuluu. Laajasti katsottuna itsenäisyyteen kuuluu perustuslailliset oikeutemme, turvallisuuspoliittiset ratkaisumme, mutta myös taloudellinen ja teknologinen suvereniteetti. Ja tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö Suomen tulisi tehdä yhteisiä ratkaisuja EU – tasolla tai vahvistaa kumppanuuksia, koska yksin emme selviä eikä ole tarkoituskaan. Siksi osaamisemme ja kyvykkyytemme laajasti vahvistaa myös meidän itsenäisyyttämme.
Marraskuu vaihtui joulukuuhun, mutta lämmin joulumieli on monessa perheessä kaukana. Irtisanomiset, ostovoiman heikentyminen, epävarmuus tulevasta on kaikkea muuta kuin sitä mitä haluamme. Niistä on kuitenkin monen joulu tänä vuonna tehty. Synkät työllisyys- ja talouslukemat ovat toki varjostaneet Suomea jo pitkään. Valitettavasti haastavat talousajat eivät ole pian takana. Ne kenellä menee todella hyvin eivät kuulu tähän ryhmään, mutta jo keskituloiset perheet ja erityisesti yksinhuoltajat ovat monet suurissa vaikeuksissa. Orpon ja Purran hallitukselta tämä on ollut arvovalinta.
Tulevaisuuden uskoa toisi meille uudet työpaikat ja investoinnit. Mutta ei hyvältä näytä. SSAB:n jätti-investointi valui jo Ruotsiin, ja nyt Fazerin päätös perua Lahteen suunniteltu investointi tai siirtää se Ruotsiin kertoo karua kieltä Suomen investointi-ilmapiiristä. Arvonlisäveron korotus ja hallituksen kaavailema makeisvero ovat osoittautumassa kalliiksi virheiksi sekä Suomelle että Lahdelle. Lyhytnäköiset veropäätökset uhkaavat viedä Lahdelta miljardiluokan investoinnin, jolle kaupunki on jo tehnyt mittavia valmisteluja muun muassa maankäytön osalta. Kuka kantaa vastuun tästä?
Investointien taustalla on aina kysymys luottamuksesta ja ennustettavuudesta. Hallitus ei voi piiloutua maailman epävarmuuden tai Euroopan taloustilanteen taakse – tämä tilanne on heidän omaa aikaansaannostaan.
Lahden kaupunki on tehnyt erinomaista työtä investoinnin eteen, mutta hallituksen toimet tai enemmänkin ehkä niiden puute ovat jättäneet kaupungin ponnistelut ilman tulosta. Vaikka pääministeri Orpo ja elinkeinoministeri Rydman ovat vierailleet Lahdessa ja keskustelleet Fazerin investoinnista, puheet ovat jääneet vain puheiksi. Lisäksi hallituksen mainostama suurten teollisten investointien verotuki ei ole tuonut ratkaisua Fazerin tilanteeseen.
