Tänä syksynä on tuntunut, että huolet kasaantuvat. Vaikka onhan tässä toki oltu huolissaan jo pitkään. Ensin sanomalehdet täyttyivät ilmastonmuutoksesta, sitten on kärvistelty koronan keskellä, pelätty Ukrainan puolesta ja nyt syksyä kohti mentäessä huolenaiheeksi on noussut sähkön hinta ja kohoava inflaatio – se miten pärjäämme talven yli.
Tämän sunnuntain evankeliumissa Jeesus kuitenkin kehottaa meitä olemaan huolehtimatta, sillä taivaallinen isämme pitää meistä kyllä huolen. Jeesuksen sanat ovat viisauden sanoja: murehtiminen ei ihan oikeasti kannata! Pitäisi vain luottaa Jumalan huolenpitoon. Toisinaan tuntuu, että tuota kehotusta on kovin vaikea noudattaa. Miten me muka voisimme olla murehtimatta?
Jumalan huolenpidon varaan heittäytyminen ei kuitenkaan välttämättä tarkoita sitä, ettemme enää kantaisi hartioillamme kuormia. Ajattelen, että Jeesus haastaa meitä läpi Raamatun uudestaan ja uudestaan rakastamaan – toisiamme ja Jumalaa. Jumala rakastaa meitä ja sitä rakkautta riittää kyllä jaettavaksi toinen toisillemme. Kaikkia murheitamme se ei toki poista, mutta ehkä Jumalan ja toisten ihmisten apuun ja rakkauteen luottaminen tekee epävarmuudesta hiukan siedettävämpää ja kuormistamme edes hieman kevyempiä.
Maija-Reetta Katajisto
Launeen seurakunnan kappalainen