Näin loppukesästä puutarhassani eletään sadonkorjuun aikaa. Keväällä pienestä siemenestä istutetut taimet ovat saaneet kasvaa mullassa, auringossa ja sateessa ja tuottaa hedelmää. Jälleen olen saanut puutarhaharrastuksen kanssa ihmetellä kasvun ihmettä, ja sitä, miten joku kasvi kukoistaa ja toinen kärsii. Olen iloinnut valtavasti jokaisesta pienestä tomaatista, kesäkurpitsasta ja kurkusta ja nauranut jälleen epäonnistuneille retiiseille ja kaksi vuotta sitten istutetulle herukalle, joka tuotti satoa kokonaiset viisi marjaa. Puutarhani sadosta päätellen olen kokenut sekä onnistumisia että epäonnistumisia.

Raamatussa Jeesus toteaa: hedelmistään puu tunnetaan.

Tämän sunnuntain aiheena on Jeesus parantajamme. Evankeliumi laittaa meidät tutkailemaan omaa elämäämme: millaista satoa me tuotamme? Olemmeko me nuutuneita retiisejä, vähäsatoisia viinimarjoja tai rehottavia rikkakasveja? Millaista satoa meidän ylipäätään tulisi elämässämme tuottaa?

Ajattelen niin, että Jumalan sana on elävää ja ravitsevaa. Jumalan sana on hyvyyden ravintoa. Hänen Sanansa on meidän hyvinvointiamme. Jotta voisimme kukoistaa, me tarvitsemme Jeesusta. Hän ruokkii, hän ojentaa, hän tukee ja hän vaalii. Sato on tämän rakkauden tulemista todeksi. Me saamme rakastaa, koska Hän ensin on rakastanut meitä.

Maija-Reetta Katajisto

Petteri Orpon hallitus yhdessä Perussuomalaisten ja muiden kanssa vakuuttelivat vielä keväällä, ettei kenenkään tarvitse olla huolissaan tulevaisuudesta. Kun katsoo hallitusohjelman lukuisia työelämän heikennyksiä, voimme miettiä, olisiko sittenkin aihetta huolestua. Samaan aikaan, kun maailman talous sakkaa, vienti ei vedä eli ei tule apuja maailmalta eli Suomen ulkopuolelta, mitä tekee uusi hallitus? Leikkaa suomalaisten ja lahtelaisten tavallisten ihmisten arjen ostovoimaa ja aiheuttaa sillä vielä pahemman taloustaantuman koko maahan. Ja millä perustein? Sillä, että nyt on pakko leikata, kun edellinen hallitus otti velkaa. Kyllä, niin otti koko maailma ja koko Eurooppa, koska korona, koska sota.

Mutta Suomessa voit voittaa vaalit, kun lupaat leikata 6000 miljoonaa euroa. Sopeuttaa pitää kyllä, mutta se on tehtävä fiksusti ja silloin, kun lähdetään nousuun eli korot laskevat ja kasvu alkaa. Mutta se aika ei ole nyt. Mutta hallituksen ongelma on, että kasvun kaavaa ei ole – eli ei ole näkemystä siitä mistä se fiksu kasvu tulisi. Missään muussa Euroopan maassa se ei onnistuisi. Suomen vienti sakkasi nyt kesäkuussa lähes 15 prosenttia! Suomen tärkeimpien vientimaiden markkinat eivät nyt vedä. Ruotsi, Saksa yms. ovat vaikeuksissa. Mitä tilalle? Uusi hallitus ei ole päässyt edes tätä pohtimaan, koska kohut ovat vieneen kaiken ajan ja energian.

Mutta mitä tämä kaikki tarkoittaa tavallisille suomalaisille? Potkulaki, paikallinen sopiminen, sairaussakko… nämä enteilevät kylmää kyytiä palkansaajille. Uudistusten toteuttaminen tarkoittaa monelle ihmiselle toimeentulon heikentymistä ja mahdollisuuksien kapenemista. Mikäli tarkoitus on ollut nujertaa talouden alijäämää, näillä toimilla hallitus nujertaa vain suomalaista työntekijää. Olemme pian tilanteessa, missä vastakkainasettelu lisääntyy ja jännitteet työmarkkinoilla kasvavat. Heikennyksien toteutusjärjestyskin on suunniteltu niin, ettei työntekijällä ole mahdollisuutta puolustaa oikeuksiaan ja etujaan. Ensin tehdään muutokset lakko-oikeuteen, sen jälkeen toimeenpannaan työntekijöitä koskevat leikkaukset ja heikennykset. Käytännössä tämä tarkoittaisi siis sitä, että hallitus haluaa ensin rajoittaa työntekijöiden lakko-oikeuksia, jotta muiden muutosten läpi vieminen olisi tämän jälkeen helpompaa. Esimerkiksi teollisuusliitto on jo alkanut valmistella toimia vastalauseeksi hallituksen aikeille.

Myös ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan kohdistuvat leikkaukset ovat erityisen rajuja. Nämä leikkaukset kohdistuvat jo entuudestaan pienituloisiin ja samalla lisäävät tarvetta asumistukeen ja toimeentulotukeen. Erityisesti toimeentulotukea tulevat tarvitsemaan lapsiperheelliset työttömät. Tämän lisäksi hallitus suunnittelee leikkauksia asumistukeen. Tätä perustellaan työhön kannustamisella. On vaikeaa nähdä hallituksen tavoitetta kannustaa työelämään, kun samalla työntekijän oikeuksia ja asemaa heikennetään ja sosiaaliturvaa leikataan. Suomalaiseen osaamiseen tulisi panostaa nyt täysillä, eikä aikuiskoulutustuen lakkauttaminen tue tätä millään tavoin.

Eduskunnan syksystä tulee siis mielenkiintoinen. Näin suurlähettiläspäivien kunniaksi sanon sen näin diplomaattisesti.

Ville Skinnari

Keskellä työviikkoa sähköpostiini tuli kutsu sukukokoukseen Konnevedelle. Se oli ensimmäinen laatuaan minulle ja vähän viime tipassa perille saapunut. Mutta tuntui kiinnostavalta ja vähän jännittävältäkin lähteä paikan päälle. Keitä ja millaisia ihmisiä siellä olisi? Kokemuksesta tuli kuitenkin oikein antoisa. Siellä näin tutunoloisia kasvoja, sillä tein havaintoja, että minähän näytin jonkin verran äidin serkulta. Kuulin myös siellä tuttua murretta ja uusia sekä vanhoja sukutarinoita. Tuntui hyvältä ajatella: kuulun tähän porukkaan. Olen osa suurempaa kokonaisuutta. Minulla on omat juuret.

Joskus itsensä löytäminen, tutkiminen tai ymmärtäminen on paljon vaikeampaa. Ja varsinkin olla rehellinen Pyhän Jumalan edessä, se haastaa. Epärehellisyyden puuskassa saattaa teeskennellä pyhempää kuin onkaan, pelkäävänä paeta paikalta, tai hyvin ankaran omantunnon omaavana masentua. Raamatun sana on sellainen lamppu, joka valaisee kyllä sen, että jokainen on joskus tehnyt tai ajatellut pahaa.

Ihmisenä elämiseen kuuluu pimeyttä, meihin ihmisiin kuuluu pimeitä puolia. Kun asia ahdistaa, on hyvä hakeutua silloinkin Raamatun ääreen. Siellä kerrotaan ennen kaikkea armosta ja hyväksynnästä, pelastuksesta. Siitä, ettei Jumala omaansa hylkää. Jokainen on luotu ainutlaatuiseksi ja arvokkaaksi ihmiseksi. Ja jokaiselle Jeesus on luvannut: ”Sitä, joka tulee luokseni, minä en aja pois (Joh.6:37).

Rukous: Jumala, lahjoita rakkaus, joka parantaa sisäiset kipumme ja joka on lähimmäisiämmekin kohtaan lempeä ja kärsivällinen!

Pastori Kati Saukkonen

Kesä vaihtui syksyksi myös politiikassa, kun elokuiset syyskokoukset käynnistyivät politiikassa. SDP:n eduskuntaryhmä kokoontui Vantaalle torstaina ja perjantaina. Jalkapallo on laji, joka yhdistää ihmisiä ympäri maailmaa. Kesäkokouksesta halusimme myös jalkapallon avulla lähettää Antti Lindtmanin kanssa vakavan viestin: Jos joukkue ei pidä yhtä, se ei voi voittaa. Meidän ei tule antaa minkäänlaista sijaa syrjinnälle tai rasismille, ei jalkapallossa eikä missään muussakaan asiassa Suomessa. Ja meillä oli Tikkurilan torilla selkeä viesti: annamme punaisen kortin rasismille.

Syitä on monia. Vastakkainasettelun mallit Yhdysvalloista ovat nyt rantautuneet Suomeen. Muodostetaan maailma, jossa toiset ovat oikeassa ja toiset väärässä oikeassa. Tämä pelikirja on yksinkertainen ja tuntuu toimivan edelleen ainakin Yhdysvalloissa. Seuraavat presidentinvaalit USA:ssa sen kertovat. Amerikan malli ja Donald Trumpin tapa toimia on toiminut esimerkkinä myös Suomessa tietyille tahoille. Tämän osasi hyvin myös esimerkiksi Iso-Britannian entinen pääministeri Boris Johnson. Faktat ja fiktiot menivät iloisesti sekaisin, mutta mitä sitten? Kannatusta tuli. Tuloksena mm. Britannian ero Euroopan Unionista.

Tässä mallissa halutaan ja tarvitaan vastakkainasettelua, ilman sitä ei olla olemassa. Tätä ruokkii aina myös ihmisten vaikea taloustilanne ja paha olo, jonka historia on osoittanut Euroopassa 1930-luvulla. Yksinkertaistaan vaikeita asioita. Tämä ilmiö koskee koko Eurooppaa. Maltillinen oikeisto on alkanut enemmän kuin flirttailemaan äärioikeistolaisten kanssa. Eli kyse on suoraan myös valtapolitiikasta ja vallan saamisesta.

Peiliin pitää katsoa kaikissa suunnissa, koska yksi syy tähän on myös politiikan pinnallistuminen. Sosiaalisen median näkyvyydestä ja yksikertaisten iskulauseiden lanseeraamisesta on tullut painopiste. Se vie ajan ja tilan kaikkein tärkeimmältä eli todellisten ratkaisujen hakemiselta. Ja asiat ovat vaikeita. Esimerkiksi sosiaali – ja terveydenhuollon ja koulutusjärjestelmän haasteet näemme joka päivä. Maailma on muuttunut, ihmiset ovat muuttuneet. Nykyisten nuorten ja lasten haasteet ovat erilaisia kuin meidän, koska maailmankuva heille ei muodostu enää perinteisen median kautta, vaan somekanavien välityksellä. Tämä haastaa meidät kaikki ja on haasteena paljon suurempi ja vaikeampi kuin esimerkiksi talousasiat ja niiden korjaaminen.

Sivistynyt Suomi on ehkä kovimman haasteen edessä pitkään aikaan, koska sivistyksen luominen vie vuosia, ellei vuosikymmeniä, mutta sen romuttaminen käy sittenkin nopeammin. Mutta joskus on pakko sanoa, että nyt riittää. Eduskunnan syksynä tämä meno jatkuu ja kaikki perinteiset sääntökirjat on nyt heitetty romukoppaan. Mustasta tehdään valkoista ja valkoisesta mustaa. Vanha pelottava teesi on palannut: valheesta tehdään totta, kun se toistetaan moneen kertaan.

Nyt pitää pelata kovaa, koska peli on niin likaista. Valitettavasti. Silti haluan uskoa, että nyt Suomessakin halutaan rakentavia ja ratkaisukeskeisiä ihmisiä. Päättäjien tehtävä on näyttää esimerkkiä, koska kaikkea tätä tarvitaan muuallakin. Voi olla, että olen väärässä.

Ville Skinnari

Lomat on lusittu ja koulut alkoivat Lahdessakin. Näin meidänkin perheessämme. Samoin oma syksyni käynnistyi Vaasassa eri keskustelutilaisuuksilla. Energia-alan osaamista kerääntyi Vaasaan eri puolilta maailmaa. Torstaina pohdimme mm. tuoreen ulkoministeri Elina Valtosen kanssa Suomen tilannetta kansainvälisesti viennin näkökulmasta. Luvut ovat nyt rumia ja hirveitä. Pudotusta on noin 15 prosenttia vuoden 2022 kesäkuusta. Maailman taloutta ei vedä nyt kukaan ylöspäin tai eteenpäin. Erityisesti Euroopassa tilanne on vaikea. Matala kasvu ja korkeat korot ovat myrkkyä uusille investoinneille ja työllisyydelle. Myös Suomessa tulee synkkä syksy taloudessa ja työllisyydessä. Erityisesti rakennusala tulee ilmoittamaan huonoja uutisia. Tässä tilanteessa kaupunkien ja valtiovallankin pitää olla hereillä. Olen tästä yrittänyt puhua etenkin kokoomuslaisille vaikuttajille, mutta vastaus on, että ei ole rahaa elvyttää. He eivät ole sisäistäneet tilanteen vakavuutta Suomen taloudelle samaan aikaan, kun kuluttajien eli suomalaisten ostovoimasta tullaan leikkaamaan rajusti. Ja elvytystä ei tarvitse aina tehdä suoraan budjetista. Esimerkiksi 2015 – 2019 kaudelle valtiovarainministeriö aivan oikein järjesti vakuuksia pankeille Euroopan Investointipankin kautta ESIR – ohjelmalla 400 miljoonan euron arvosta. Näin moni yritys sai tarvitsemansa rahoituksen. Syntyi työtä ja toimeentuloa. Tätä tarvitaan tässä ja nyt eikä pääministeri voi piiloitua enää vain kohujen taakse Kesärannassa.

Lahdessa on käynnistynyt uuden kaupunginjohtajan etsintä. Halutaan paras, hyvä tai parempi ei nyt riitä. On hyvä, että Lahdessa on tässä asiassa kunnianhimoa ja uskallusta. Markkinatilanne ei vain ole kovin lupaava. Kaupunginjohtajien kärki on Suomessa kapea. Pitää myös muistaa, että verkostoja tarvitaan ja niitä monella on, mutta kenellä on näkemystä viedä verkostoon näkemyksellisyyttä, onkin sitten jo paljon haastavampi asia. Olen varma, että Lahti löytää hyvä johtajan ja meidän kaikkien tulee antaa uudelle johtajalle täysi tuki. Aivan kuten Pekka Timoselle. Kaikki lähtee luottamuksesta.

Mutta mitä sitten pitää parantaa? Politikkojen tehtävä on antaa virkamiehille suunta ja visio sekä tarvittava tuki, että päätökset saadaan maaliin. Virkamiesten tehtävä on toteuttaa. Näin yksinkertaista se on. Tai pitäisi olla. Ongelmat syntyvät usein siitä, että ei ole tarvittavaa johtajuutta eikä osata erottaa isoja asioita pienistä asioista. Lahti on tässä hyvä esimerkki. Miten on käynyt Kisapuiston hankkeen, iänikuisen hotellikeskustelun tai (Launeen) uimahallin? Paljonko näihin kolmeen asiaan on käytetty aikaa ja rahaa sekä painomustetta eri medioissa? Kysymys on johtamisesta ja johtajuudesta, eikä sitä ratkaista millään pormestarimallilla, jos sitä ei vain ole. Täällä Vaasassa tai Seinäjoella päätettiin tehdä asioita. Sitten tehtiin.

Eikä Lahti ole tässä yhtään huonompi. Päinvastoin. Lahti on houkutellut huippuinvestointeja ja yrityksiä. Nyt pitää saada puitteet tähän mukaan, ettemme putoa pelistä pois. Urheilu, matkailu ja kulttuuri ovat molemmat olosuhdekilpailua siinä missä yrityksienkin sijoittautuminen. Nyt Lahti ei ole olosuhteiltaan monipuolinen urheilukaupunki. Esimerkiksi koripallossa ollaan siinä tilanteessa, että olosuhteista johtuen on vaikea edes pelata tai harjoitella. Lahti – hallin ongelmat eivät varmaan ole tulleet yllätyksenä, mutta miksi asioita ei korjata, kun kaikki toimenpiteet eivät edes maksa mitään? Koulujen liikuntatilat rakennettiin kysymättä käyttäjiltä mitä tarpeita heillä on. Näin kävi esimerkiksi Länsiharjun koululla.

Mutta opitaan virheistä ja korjataan asiat.

Ville Skinnari

Olen voinut tänä kesänä viettää paljon järven rantamaisemissa, jossa pieni kesämökkimme on. Kiitollisuus on noussut usein ajatuksiin, kun on katsellut kaunista ja puhdasta suomalaista luontoa. Kuinka Luojamme onkaan osannut tehdä sopusuhtaisen värimaailman, joka vaihtelee koko ajan valon ja varjojen muuttuessa. Hän on tehnyt luonnon pienet sekä suuret ihmeet.

Erityisesti lintujen elämää on ollut mielenkiintoista seurata. Huhtikuussa ja vielä toukokuussakin näkyi paljon parien muodostumasta ja pesien rakentamispuuhia. Ensimmäiset sorsanpoikueet olivat tiiviinä ryhmänä vedessä jo toukokuun lopulla, samoin joutsenparin jälkikasvu. Nyt elokuussa poikaset ovat jo melkein emonsa kokoisia. Sorsan ja joutsenen poikanen oppii nopeasti löytämään syötävänsä, kun se seuraa emonsa erimerkkiä. Samoin kuikan poikanen sukeltaa tyylikkäästi ja pitkälle emonsa opastamana.

Lintujen elämässä tapahtuu nopeasti se, mitä ihmisillä vie vuosikymmeniä. Mutta myös meidän elämässämme esimerkillä on suuri merkitys. Aikuiset näyttävät mallia omasta elämäntavastaan nuoremmille. Näin tapahtuu kodeissa, sen lähiympäristössä ja kouluissa. Vanha ajatus, “älä tee niin kuin minä teen, vaan tee niin kuin minä sanon”, ei pitkälle kannattele. Mikä voisi olla asia, jonka soisi lastemme ja nuortemme omaksuvan elämäntapaansa? Olisiko se, että tulee katsella ympärilleen ja miettiä, voisinko minä tehdä jotakin. Voisinko juuri nyt rohkaista tai auttaa ihmistä, joka tukea tarvitsee. Voimme olla näin esimerkkinä toisillemme ja se voisi antaa monille rohkeutta osoittaa välittämistä tässä maailmassa.

Jeesukselta kysyttiin kerran, mikä on tärkeintä elämässä. Hän vastasi: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistä niin kuin itseäsi.” Tällainen tapa elää on Jumalan meille tarkoittama ja hän antaa meille siihen voimavaroja. Näin eläen, voimme unohtaa ainakin hetkeksi oman elämämme tarpeet ja huolet. Mutta nekin meillä on mahdollisuus viedä rukouksessa Jumalalle ja hän kuuntelee meitä.

Erkki Suhonen,
Launeen seurakunnan kesäpappi

Nykyaikaan kuuluvat television suositut talent showt, joissa ihmiset kilpailevat erilaisilla lahjakkuuksillaan. Mutta jo Raamatussa puhutaan talenteista… vähän eri merkityksessä tosin.

Tämän viikon evankeliumissa Jeesus kertoo vertauksen rikkaasta miehestä, joka uskoo jättiomaisuutensa palvelijoiden vastuulle. Isäntä käyttää tuon ajan suurta rahayksikköä talenttia ja antaa yhdelle viisi talenttia hopeaa, toiselle kaksi, viimeiselle yhden. Yksi talentti vastaa 6000 denaaria eli tavallisen työläisen yli 20 vuoden palkkaa. On kyse siis huikeista summista. Muistatko, miten sitten kävi?

Ensimmäiset palvelijat ottivat talenttinsa heti käyttöön ja saivat mukavasti voittoa. He pystyivät antamaan isännälle sijoituksen kaksinkertaisena takaisin. Mutta kolmas palvelija pelkäsi. Hän ei luottanut kykyihinsä, vaan hautasi hopeatalenttinsa maahan. Ei hän hävittänyt isännän omaa, mutta ei saanut sitä kasvamaankaan.

Lopussa isäntä käy palvelijoiden kanssa tilit läpi. Maahan hautaaja saa ankaran kohtalon. Raamatunlukija jää ihmettelemään. Pitääkö tässä ryhtyä tekemään rahaa, jotta kelpaisi Jumalalle? Ei suinkaan!

Vertaus puhuu siitä, että Jumala on antanut meille arvokkaita lahjoja, kykyjä (eli talentteja), joita hän haluaa meidän käyttävän toisten ihmisten hyväksi ja Jumalan kunniaksi. Arkiset lahjat ja erityiset kyvyt on tarkoitettu käyttöön. Ennen kaikkea Jumala tarjoaa meille suurta pelastuksen lahjaa, Jeesuksen sovitustyötä. Se kannattelee meitä koko elämän läpi, antaa rohkeutta ja toivoa ja vie meidät kerran taivaan rauhaan. Tällaista lahjaa ei missään nimessä kannata haudata maahan, vaan ottaa käyttöön jokaisen päivän voimaksi.

Riitta Särkiö

Kesää on toivottavasti vielä jäljellä, vaikka sateisen heinäkuun tunnelmat eivät aina olleet niin aurinkoisia. Kesäkuun lopun Suomi Areenan jälkeen pidin ensimmäisen kunnon loman vuosiin. Ohjelmassa oli mm. Nivalan matka perheen kanssa anoppilaan, lasten kanssa pikaretki Tukholmaan sekä mökillä oloa Päijänteellä Padasjoella. Päijänteen sää oli yllättävän syksyinen. Sateesta huolimatta loma teki hyvää.

Tällä viikolla Helsingissä aloitimme jo täysillä. Tapasin eri maiden suurlähettiläitä. Keskustelimme maailman ja Euroopan tilanteesta. Turvallisuus ja talous kulkevat käsi kädessä. Myös kotimaan politiikan kesä palaa hiljattain arkeen. Hallituksen sisäiset riidat ja kohut ovat ihmetyttäneet meitä kaikkia pitkin kesää. Uskon, että kaikki me odotimme vasta syksyn näyttävän minkälaista politiikkaa Petteri Orpon hallitus Suomessa alkaa tehdä. Kuitenkin jo hallituksen ensimmäisillä viikoilla saimme todistaa mitä uskomattomimpia käänteitä ja sekoilua. Puolueiden kannatusluvut kertovat karua faktaa kansan reaktioista toinen toisensa jälkeen puhjenneisiin kohuihin – luottamus hallitukseen on kovilla. Orpon vakuuttelu nollatoleranssista ei mene enää läpi, eikä sen kuulukaan. Marinin sekä Rinteen hallitukset olivat toimintakykyisiä vaikeista olosuhteista riippumatta, mutta voimmeko sanoa tätä nykyisestä hallituksesta?

Nykytilanne on hyvin poikkeuksellinen Suomessa ja se on huomattu myös maailmalla. Kovalla työllä tehty Suomikuva rakoilee, yritykset ja teollisuus ovat huolissaan mitä tämä mainehaitta saa vielä aikaan. Myös Suomen kansa on hämillään, he eivät saaneet sitä mitä he äänestivät. Jos hallitus ei ole toimintakykyinen sisäisesti, miten se voisi olla sitä ulos päin. Johtajuutta ei voi ostaa, se kuuluu näyttää. Sitä me jäämme odottamaan Orpolta.

Kesätapahtumia on riittänyt ja hyvä niin. Viikonloppuna suuntaan Jyväskylään MM – ralleihin. Lahdessa Kalevan Kisat onnistuivat erinomaisesti. Lahden Ahkera onnistui järjestelyissä.

Ville Skinnari