Tänä vuonna syyskuun viimeinen perjantai on Mikon nimipäivä. Vasta sunnuntaina kirkossa vietetään mikkelinpäivää. Molemmista päivistä ajatus siirtyy Raamatun Mikaeliin, vahvaan enkeliin, joka kävi taisteluun pahaa vastaan. Niin, nämä kaksi asiaa siis kuuluvat oikeasti yhteen: valkoisena nähty, ylimaallinen enkeli ja synkkä paha, joka liiankin näkyvästi jyllää tässä maailmassa.
Pahan edessä ihminen tuntee usein toivottomuutta ja voimattomuutta. On monia sellaisia suuria vääryyksiä ja kamaluuksia, joille minä en pysty tekemään mitään. Tai niin, en pysty tekemään mitään, paitsi rukoilemaan suurta Jumalaa auttamaan ja armahtamaan. Rukous on paljon.
Mutta joskus pahojen asioiden kohtaaminen nostattaa meissä myös voimakkaan halun lähteä taisteluun, tehdä jotain, pistää vastaan. On hyvä muistaa Mikaelin esimerkki. Hän ryhtyi tekoihin. Hän ei paennut eikä lamaantunut paikoilleen. Joissain pienemmän mittaluokan pahoissa asioissa me ehkä pystymme tekemään jotain, vaikka pientäkin. Uskallamme avata suumme, vaikka se vaatiikin rohkeutta. Pystymme katsomaan silmiin, sanomaan jotain, menemään kohti. Kärsivälle ihmiselle tämä voi olla äärettömän paljon.
Pahan maailman keskellä käännyn Jumalan puoleen. Hän on mukana ihmisten kärsimyksessä. Hän pelastaa meidät lopulta synnin, kuoleman ja pahan vallasta. Jumalalla on aina ulospääsy pahasta, vaikka meistä kaikki näyttää aivan pimeältä. Virsi 600 muistuttaa: ”Hyvyyden voiman uskollinen suoja piirittää meitä kuinka käyneekin.”
Riitta Särkiö