Keke, Litti, Messi, Ronaldo ja sadat muut huippu-urheilijat ovat kaiken arvostelun ja kritiikin tavoittamattomissa. Heidän veroparatiiseissa piilottamiensa rahojen perään ei ole syytä huudella tai muuten kansalliset lynkkausjoukot ilmestyvät soteen ja uhkailuja alkaa sataa kyselijän perään.
Tosiasia kuitenkin on, että huippu-urheilu on raakaa bisnestä, jota säätelevät liike-elämän arvot, toimintatavat ja periaatteet. Kaikissa maailman lajiliitoissa ja olympiakarkeloissa on oman edun tavoittelijoita, joiden tekemisiin media ei mielellään puutu, koska silloin tulisi astuneeksi kansakuntien ”pyhien lehmien” sorkille ja voi sitä melua; saatanan ruotsalaiset Paavo Nurmen julistitte ammattilaiseksi ettekä päästäneet Losiin 1932.
Tosiasiassa Nurmi on ensimmäinen kylmä laskelmoiva ammattiurheilija, joka tiesi hintansa ja ellei sovittua hintaa tullut matka katkesi siihen paikkaan.
Huippu-urheilun maailmanlaajuisen julkisuuden vuoksi suuret maat suurine panoksineen ovat tuoneet maailman politiikan mukaan kisoihin. Kamppailu maiden paremmuudesta keinolla millä hyvänsä on tuonut alun perin terveeseen urheiluun dopingin. tuloskeinottelun, lahjonnan ja sairaan menestymisen tarpeen.
Vaatimus jatkuvan tulostason noususta on paisuttanut arvokisojen budjetit sellaisiksi, että pienillä mailla ei yksinkertaisesti ole varaa enää järjestää olympialaisia. Media ylläpitää uskoa kansallisesta menestyksestä ja myyttiä pidetään yllä. Huippu-urheilun arvostelijat hyllytetään ja heitä potkaistaan perseelle. Sen saavat tuta kaikki, jotka uskaltavat astua sitä suojaavan liike-elämän ja vahvojen lajiliittojen johtajien varpaille.
Hyvä esimerkki löytyy myös Suomesta! Tunnettu yliopistomies Kaarlo Hartiala yritti puhua terveen ja puhtaan urheilun puolesta, mutta hänet irtisanottiin tylysti kaikista urheilun luottamustehtävistä.(Urheilun kahdet kasvot; Karprint 1997).
Urheilusta on tullut uskomatonta ylikansallista viihdettä ja TV kanavat suoltavat yli 300 tuntia vuorokaudessa ohjelmaa yli 250:llä kanavalla 24 tuntia vuorokaudessa. Huippu-urheilussa vallitsee kummallinen konsensus ja kritiikille ja toisinajattelulle ei juuri ole sijaa mediassa. Tämä päättymätön kilpailu sisältä rappeutumisen siemenen, sillä viime kädessä RAHA ratkaisee menestymisen.
Nämä nykyajan gladiaattorit ovat itsekkäitä rahantekokoneita, joille menestyminen takaa hyvän elämän myös lopettamisen jälkeen. Huippu-urheilijoille maksetaan aivan käsittämättömiä summia. Sadan miljoonan euron tulot golfissa, tenniksessä ja amerikkalaisessa kori- ja jalkapallossa ovat arkea. Kaikki tietävät suurten tähtien nimet!
Samaan aikaan lahjakkaat lääketieteen ja fysiikan huippututkijat yrittävät taistella apurahoista kynsin hampain, mutta heidän nimiään ”suuri enemmistö” ei tunne, vaikka heidän työnsä ansioista arki elämään tulee lisäarvoa.
Eihän se ole hullu, joka pyytää, vaan se joka maksaa. Urheilu tarjoaa töitä juristeille, tutkijoille ja liike-elämälle. Isännän eli rahan ääni kuuluu ja näkyy ja urheiluviihteestä sokaistunut yleisö taputtaa käsiään.
Muutamat tutkivat journalistit ovat viime vuosina arvostelleet tätä uutta urheilun” nomenglatuuraa” , mutta meno jatkuu samanlaisena. Putinin doping-Venäjä on paras esimerkki terveestä maan tavasta.
Silti minullakaan ei EM- jalkapallokisoista ole jäänyt väliin kuin pari matsia!
Juhani Melanen