Kaikki me tavallisetkin tossunkuluttajat olemme pienissä mielissämme ajatelleet lukiessamme maailman valtioiden toimista ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi, että jossain mättää ja pahasti. Samaan aikaan, kun Glasgow ´ssa vannottiin viikon alussa käsi raamatulla, että muutos voidaan toteuttaa ja päästä hiilineutraalisuuteen vuonna 2050, Kiina ilmoittaa rakentavansa 186 uutta hiilivoimalaa! Mutta, kuka tiedemies sanoisi tämän tieteellisesti vakuuttavasti päättäjille. Onneksi löytyi ainakin yksi!
Olin pitkästä aikaa oikein paikan päällä kuuntelemassa tästä asiasta tieteellistä analyysiä 8.11. Helsingin yliopistolla. Tämän hetken maailman sosiologian suurin guru ja julkkis Hartmut Rosa piti yleisöluennon, jossa hän oivallisesti pelkisti jo tietämiämme asioita faktapohjalta analysoiden maailman hallitsematonta tilaa.
Teoksissaan ”High-speed Socity”,”Social Acceleration” ja ”Power and Modernity” hän on arvioinnut tieteellisesti, että modernin maailman ihanne hallitsevuudesta ei tuota, mitä se lupaa! Uusimmassa kirjassaan ”Unverfugbarkeit” (Hallitsemattomuus) hän puhuu ”hallitsemattomuuden hirviöstä”, jonka hän esimerkin avulla pelkisti seuraavasti. ”Jos yritämme tehdä koko maailmasta saatavissa olevan, päädymme tilanteeseen, jossa maailmasta tulee hirviömäisellä tavalla hallitsematon.”
Rosan esitystyyli on kepeä, mutta hänen argumenttinsa maailman tilasta haudan vakavia. Hänen ajattelunsa keskeinen piirre on resonanssi. Se on vieraantumisen vastinpari eli se, mitä me kaikki etsimme ja toisinaan löydämmekin. Tätä moderni yhteiskunta pyrkii hallitsemaan. Siksi se Rosan mielestä aina ajautuukin yhä pahempiin ongelmiin. Hän kertoo asiasta taas kerran oivan lempiesimerkkinsä. ”Voin älykotini kaukosäätimellä hallita lämpöä, valoa, ääntä ja tuntea olevani kaikkivoipainen. Mutta, kun järjestelmä sitten joku kerta ei toimi, olen täysin voimaton ja neuvoton.” Tämä on erittäin tuttua meille muillekin jokapäiväisessä elämässämme.
Hän kertoi useita esimerkkejä hallitsemattomuuden lisääntymisestä. ”Paras esimerkki ovat finanssimarkkinat, joita kukaan ei hallitse. Vielä suurempana, moderniteetin luomien hirviöiden hirviönä, lymyää ilmastonmuutos ja elokirjon tuho. ”Rosan mielestä aina kasvavan hallinnan tarve johtaa siihen, että modernien yhteiskuntien vauhti vain kiihtyy, jotta instituutioden ”status quo” pysyisi pystyssä.
”Säästämme aikaa kaikessa, olemme nopeita liikkumaan ja viestimään, mutta samaan aikaan aikaa tuntuu olevan vähemmän ja vähemmän. Miten näin voi olla?”
Rosan vastaus on se, että säästämme ajan syövät välittömästi uudet aktiviteetit. Se on moderni tapamme toimia. Rosa selvittää meille kuulijoille vakuuttavasti agendaansa. ”Elämme kaikki spiraalissa. Joka vuosi täytyy kasvaa, innovoida ja kiihdyttää, se kaikki tarvitsee enemmän ja enemmän energiaa.Kiihtyminen tuottaa lämpöä biosfääriin ja polttaa yksilöt loppuun. To do-listat eivät ole ratkaisu, ne ovat sairauden oire: tämäkin pitää hoitaa, ostaa, selvittää ja hallita”, Rosa painottaa.
”Toisaalta agressiivinen asenne maailmaan ja halu hallita, teki meistä moderneja subjekteja ja niin kaikki instituutiomme myös toimivat. Asenne on vallitseva myös suhteessa itseemme. Minun täytyy laskea askeleeni, hallita syömistäni ja meditoida ennen nukkkumaanmenoa. Kaikki on hallintaa!”, Rosa kiteyttää.
”Niin kauan, kun jatkamme pyrkimystämme hallinnan kasvuun, jatkuu myös sosiaalinen kiihtyminen ja siksi ilmastonmuutosta ei ratkaista vihreällä teknologialla ja energiankäytön tehostamisella”, uskoo Rosa. ”Glasgow`ssa pidettävä ilmastokokous on todennäköisesti hyödytön, koska meidän tapamme olla olemassa on väärä!” Neuvoiksi hän esittää, että meidän pitäisi kokonaan vaihtaa maailmassa olemisen ja maailmaan suhtautumisemme tapa. Aktiivista ja passiivista pitäis siirtyä mediumiin, puoliväliin.
Lopuksi hän kiteyttää sanomansa:”50 vuotta Rooman klubin jälkeen, mikään ei ole parantunut. On yksinkertaisesti mahdotonta yhdistää ilmaston pelastaminen yhteiskuntaan, joka tarvitsee ikuista kasvua, innovaatiota ja kiihtymistä vain pitääkseen itsensä tasapainossa. Maailman koronapandemiasta tuli paras esimerkki maailman hallitsemattomuudesta.”
Tässä päättäjille, niin kuin meillekin pähkäiltävää pitkäksi aikaa!
Juhani Melanen