Erehdyin vain päivällä ennustaessani Venäjän hyökkäyksen ajankohdan. Kirjoitan tätä Melasteluani
Pärnun Terviskylpylästä torstaiaamuna heti saatuani tiedon Venäjän raukkamaisesta hyökkäyksestä
Ukrainaan. Taas kerran Venäjä haistatti pitkät lännen diplomatialle ja neuvotteluille.
Voiko Venäjää ymmärtää? Voi, jos ymmärtää venäläistä mielenlaatua ja heidän vuosisataisia
käsityksiään itsestään, slaavilaisuudesta, panslavismistaan ja tehtävästään maailmassa. Tätä
tarkastellen nyt tietyistä faktoista käsin. On ihme, että Venäjällä on ylipäätään hallinto. Maa on ehdottomasti liian iso ja liian venäläinen hallittavaksi länsimaisin menetelmin. Koko sen historian aikana demokratia on ollut sille vieras ideologia ja maata on hallinnut aina eliitti tai diktaatori, kuten nyt tsaari Putin. Tämän pienen neuvostoagentin ego sai megalomaaniset mittasuhteet hänen päättäessään hyökkäyksesta Ukrainaan.
Venäjän narratiivi on tällä hetkellä ”kadonneen keisarikunnan etsiminen”. Venäjä haikailee takaisin suurvalta-asemaansa ja tekee sen imperialistisesti hyökkäämällä nyt Ukrainaan. Länsi ei yksinkertaisesti ymmärrä, että Venäjä ei tee mitään myönnytyksiä tai kompromissejä lännen kanssa. Mitä enemmän länsi haluaa kompromisseja, sitä enemmän itsevarmuutta se venäläisessä järjestelmässä provosoi. Länsi ei ole osoittanut Venäjälle riittävää kunnioitusta. Tämä on se pääprinsiippi, mitä Venäjä haluaa. Venäjä on suurvalta – imperiumi! Venäjä on halki vuosisatojen omaksunut tämän roolin. Venäjä pitää oikeutenaan tulla kohdelluksi erityisenä ja ainutlaatuisena maana maailmassa. Se katsoo, että sillä on oikeus valehdella, rikkoa kansainvälisiä lakeja ja tehdä, mitä se haluaa varmistaakseen turvallisuutensa.
Venäjä on löytänyt uudelleen tsaarinajan ja kansallisen identiteettinsä. Historin kaapista on kaivettu
taas suuri ja mahtava Neuvostoliitto ja sen imperiumi. Kansallissankariksi on noussut diktaattori Stalin, joka tappoi omia kansalaisiaan 30 miljoonaa itse mitään kipua tuntematta. Missään muussa maailman valtiossa tämä ei olisi ollut mahdollista.
Ennen kaikkea Venäjää ei pidä ajatella maana, jota ei voi selittää tai käsittää saati ymmärtää rationaalisella analyysillä vaan viittaamalla mystiseen venäläiseen sieluun. Venäjä ei ole mikään
kummajainen, jos haluaa etsiä syitä sen käyttäytymiselle. Venäjä on odottanut vain oikeaa hetkeä
todistaa länsimaille suuruutensa periaatteella: sota on politiikan jatkamista aseilla. Venäjän suurvaltapolitiikka voidaan kiteyttää kolmeen avainkriteeriin: suurvallan hallussa olevien
”alusmaiden ”( Ukraina) puskurivyöhyke, joka erottaa sitä vastustajista, globaalisti kantava ääni
( veto-oikeus YK:ssa) ja erivapaus poiketa säännöistä, jotka normaalisti säätelevät valtioiden välistä
käyttäytymistä. Venäjä on kautta aikojen katsonut, että sillä on kohtalon määräämä erityisasema ja oikeus maailman johtajuuteen. Tätä oppia KGB:n agentti, tsaari Putin noudattaa juuri tällä hetkellä. Hän luottaa, että länsi on voimaton estämään Venäjän toimia Ukrainassa. Hän pyyhkii lännen taloudellisilla sanktiolla takamustaan, koska on tarkkaan laskenut jo etukäteen, miten selviytyä näistä.
Kansa on Venäjällä aina kärsinyt ja se on nyt niin lannistettu rautasaappaan alle, ettei sieltä uskalleta
nousta suurta kansanjohtaja Putinia vastaan. Putin viime aikainen käytös on ollut maanista uhoa.
Vastaavaa esimerkkiä saa hakea itse Saksan Aatusta vuonna 1933 hänen noustessaan valtaan Saksassa.
Putin ja venäläiset eivät usko muuhun kuin raakaan voimaan. Ehkä omalaatuisinta ajattelua on se, että Venäjä ihan oikeasti uskoo, että se pelasti Euroopan fasismilta. Toinen yhtä kaukaa haettu asia
on se, että Venäjä turvasi idän barbaarien tunkeutumisen Euroopaan olemalla siinä välissä.
Putin yksinkertaisesti arvioi tilanteen juuri nyt sellaiseksi, että kaikki tilanteen eskaloitumista ehkäisevät toimet merkitsevät alistumista länsimaiden painostusyrityksiin. Venäläisillä ei ole sellaista moraalia kuin länsimailla. Venäjä on viime vuosien sotatoimillaan osoittanut, että nyt on Euroopan vuoro. Tätä alustivat Georgian sota vuonna 2008, Krimin valtaus 2014 ja Venäjän toimet Syyriassa.
Venäjä on provosoinut Euroopassa sitä, että Naton laajeneminen Ukrainaan on antanut sille syyn toimia juuri oikeaksi katsomallaan tavalla. Venäjä ei kuulu Eurooppaan, vaan Aasiaan. Tästä seuraa se virhe, Venäjää ei voida arvioida eurooppalaisilla mittareilla. Se on ja pysyy roistovaltiona! Kaikki virolaiset tietävät tämän, mutta eivät kaikki suomalaiset!
Juhani Melanen